AJATUSTEN HALLITSEMINEN JA TUNTEILLA HAVAITSEMINEN
Mytriaa ja Mytreä kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
28.8.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
MYTRE JATKAA:
Kun Arcturuslainen mainitsi ystävällisesti ajatteluni, minun oli pakko nauraa. Tajusin, että ajatteluni oli hallitsematonta osittain, koska minut oli uudelleenkalibroitu värähtelytaajuuteen, mitä en ollut koskaan ennen kokenut.
Tunnistin myös, että minua pelotti, koska ajatukseni ja tunteeni eivät olleet linjassa uuden kehoni kanssa. Muistin Elohimin, jonka olimme Mytrian kanssa tavanneet Äidin kohdussa kauan, kauan sitten. En ollut kuitenkaan koskaan tavannut arcturuslaista, puhumattakaan sellaisen olemistaajuuden kokemisesta, mikä salli minun hahmotta heidät ja olla vuorovaikutuksessa.
"Hyvä", sanoi Arcturuslainen, joka seisoi oveni suussa. "Olet erottanut oikein, että veimme sinut palautumishuoneeseen värähtelysi laajentamiseksi. Sinut vietiin sinne, koska läpäisit merkittävän vihkimyksen ajatustesi hallinnassa ja tunteillasi havaitsemisessa."
Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tunteillani havaitseminen merkitsi, mutta minulle olivat selkeitä vaikeudet ajatusteni hallinnassa. Toisaalta, silloin kun lensin alusta mielelläni, minulla oli vain yksi ajatus ja tunsin sen kehoni joka solulla.
"Seuraa minua", Arcturuslainen ohjasi, mutten nähnyt hänen suunsa liikkuvan. Lisäksi kuulin sen viestin sydämessäni, en korvillani. Arcturuslainen ei kuitenkaan selittänyt, mitä koin. Tietävästi hymyillen se kääntyi ja käveli pois. Olin hyvin pökerryksissä unen puutteesta ja voimakkaasta ahdistuksesta, mutta heräsin nopeasti yrittäessäni turhaan pysyä perässä.
Ensinnäkään Arcturuslainen ei oikeastaan kävellyt. Se liikkui vain "maan" yllä. Itse asiassa aistin, että se voisi vain "vilauttaa" itsensä määränpäähän ja käytti tätä vanhanaikaista liikkumista vain minun vuokseni. Minulle oli selvää, että oli paljon opittavaa, jos minun oli määrä jäädä tälle tähtialukselle.
Arcturuslainen opasti minut paikkaan, mikä oli luultavasti "holosviitti", koska se oli valtava alue, missä oli kaunis järvi, lämmin aurinko ja pehmeä tuuli, mikä liikutti lempeästi monien puiden lehtiä. Itse asiassa se oli täsmälleen sama alue, missä tapasin Mytrian ensimmäistä kertaa. Tuon oivalluksen myötä syvän yksinäisyyden ja surun puuska kulki lävitseni.
"Olet käynyt läpi suuren muutoksen", Arcturuslainen sanoi. "Olemme luoneet sinulle tutun paikan, jotta voi levätä ja tutustua uuteen taajuusmuotoosi. Voit mielesi avulla kutsua ketä tahansa, kenen luona haluat vierailla." "Mutta ovatko he todellisia?", kysyin. "Mitä tarkoitat todellisella?", Arcturuslainen kysyi.
En edes osannut vastata tuohon kysymykseen, joten sanoin kangerrellen: "Tiedäthän, todellista siinä mielessä, ettei se ole vain mielikuvitustani." "Kaikki on mielikuvitustasi", Arcturuslainen sanoi, kun se kääntyi ja lähti järveltä, "holosviitistä" - vai oliko se todellisuus?
Valitettavasti en voinut esittää näitä kysymyksiä, koska Arcturuslainen oli yhtäkkiä poissa. Tietysti olin oppimisen pikaraiteella ja minun oli lakattava kysymästä ja alettava muistaa, mitä minulle oli tapahtunut aluksella.
Siksi aloin kutsua harhaa, hologrammia tai todellisuutta aluskavereistani, kysyäkseni heiltä, mitä he olivat nähneet. Silloin muistin, että hekin ovat varmaan aluksella. Ennen kuin sain tilaisuutta miettiä tuota kysymystä, kaikki kolme joukkuetoveriani - myös se joka oli kuollut - ilmestyi eteeni.
Minulle oli pakahduttavaa nähdä jonkun sellaisen seisovan edessäni, jonka kuolemista olin katsellut. Kenties hän oli hologrammi, mutta jos hän oli, en halunnut olla se, joka kertoo sen hänelle. "Toimme sinulle vähän ruokaa", he sanoivat.
Istuimme litteällä kivellä ja söimme yksinkertaista ruokaamme, samalla kun teeskentelimme kaikki tämän kokemuksen olevan normaali - ja minä yritin selvittää, oliko se totta.
*******
Keskiyön viesti
Keskellä viime yötä minut herätti viesti, mikä lensi nopeasti mieleni läpi, mutta oli riittävän tärkeä herättääkseen minut. Huoneessa oli pimeää, joten otin paperia ja kynän ja menin kylpyhuoneeseen nähdäkseni yövalolla. Viestini oli:
"Maa perii saataviaan kaikilta, jotka ovat hänelle ehkä velkaa. Tietysti tuo lause on kolmannen ulottuvuuden tapa sanoa, että Gaia tekee viime muuntumisjärjestelyjään. Siksi kaikkia niitä joita häiritsevät asiat, jotka näyttävät tärkeiltä, kutsutaan pois näistä häiriötekijöistä ja Gaian palvelukseen."
Osittain tämän viestin saaminen johtui kenties nopeasta meditaatiosta - tai kenties se oli visio - joka minulla oli nukahtaessani illalla. Olin saapunut juuri Dana Pointiin tyttöystäväni syntymäpäivälomalle ja ajattelin niitä myriadeja maanjäristyksiä, joita oli San Diegon alueella.
Dana Point on melko lähellä San Diegoa ja mieheni oli suojelevasti "muistuttanut" minulle maanjäristyksistä ennen lähtöämme. En ajatellut sitä ennen nukahtamistani. Sitten käsitin, että olimme siellä auttamassa Gaiaa. Pystyin kuulemaan, että maalla oli ongelmia muuntumisessa tuolla alueella, ja tiesin sen johtuvan ydinvoimalaitoksesta Dana Pointin ja San Diegon välissä.
Osittaisessa unitilassa aloin muuntaa maata ja auttaa Gaiaa. Kaikki meni hyvin, silloin kun lyhyt ja negatiivinen maan ulkopuolinen - pelottava kuva lapsuudestani - käveli luokseni. Aloin tuntea pelkoa, mutta pysäytin itseni ja kutsuin Arcturuslaisia.
Välittömästi tunsin muuntuvani kolme metriä pitkäksi arcturuslaiseksi versioksi. Ihmisvalepukuni lähti pois ja todellinen identiteettini paljastui. Toivon, että osasin kuvata sen. Olin niin tyyni, niin täynnä rakkautta, etten voinut edes kuvitella pelon tunnetta.
Menin arcturuslaisessa muodossani lyhyen maan ulkopuolisen luo, nojauduin sitä kohti ja kosketin ystävällisesti sitä olalle. Sitten hyvin rakastavasti sanoin: "Sinun kannattaa ehkä lähteä nyt, kun sinulle saattaa tulla vähän liian vaikeaa täällä."
Se oli hyvin lyhyt meditaatio, mutta tunne kolmemetrisenä arcturuslaisena valokehona olemisesta säilyi tunteja. Itse asiassa, jos vain suljen silmäni muutamaksi hetkeksi, voin edelleen kutsua tuon tunteen. Enimmäkseen voin tuntea täydellistä tuomitsemattomuutta ja todellista huolta niistä vaikeuksista, mitä tuo pelokas olento saattaa kokea.
Luulen, että tärkein oppitunti tässä lyhyessä kokemuksessa oli muotoni muuntuminen niin nopeasti. Tietysti kuljen edelleen fyysisessä muodossa, koska arcturuslainen muoto ei ollut fyysinen. Kuitenkin havaintoni elämästä, erityisesti pelosta, oli täysin erilainen, kun tietoisuuteni kalibroitui tuohon ITSEN taajuuteen.
Kirjoitan tämän lyhyen jutun muistuttaakseni teille kaikille, ettei teidän tarvitse oppia mitään. Kaikki mitä teidän täytyy "tehdä", on muistaa, kuka oikeasti olette, ja kutsua sitä päivittäiseen elämäänne. Olemme virtaamassa valtavan muutoksen jaksoon. Silloin kun maailmastamme tulee ylivoimaista, meidän täytyy vain muistaa kutsua ITSEÄMME!
-----------
Mytriaa ja Mytreä kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
28.8.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
MYTRE JATKAA:
Kun Arcturuslainen mainitsi ystävällisesti ajatteluni, minun oli pakko nauraa. Tajusin, että ajatteluni oli hallitsematonta osittain, koska minut oli uudelleenkalibroitu värähtelytaajuuteen, mitä en ollut koskaan ennen kokenut.
Tunnistin myös, että minua pelotti, koska ajatukseni ja tunteeni eivät olleet linjassa uuden kehoni kanssa. Muistin Elohimin, jonka olimme Mytrian kanssa tavanneet Äidin kohdussa kauan, kauan sitten. En ollut kuitenkaan koskaan tavannut arcturuslaista, puhumattakaan sellaisen olemistaajuuden kokemisesta, mikä salli minun hahmotta heidät ja olla vuorovaikutuksessa.
"Hyvä", sanoi Arcturuslainen, joka seisoi oveni suussa. "Olet erottanut oikein, että veimme sinut palautumishuoneeseen värähtelysi laajentamiseksi. Sinut vietiin sinne, koska läpäisit merkittävän vihkimyksen ajatustesi hallinnassa ja tunteillasi havaitsemisessa."
Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tunteillani havaitseminen merkitsi, mutta minulle olivat selkeitä vaikeudet ajatusteni hallinnassa. Toisaalta, silloin kun lensin alusta mielelläni, minulla oli vain yksi ajatus ja tunsin sen kehoni joka solulla.
"Seuraa minua", Arcturuslainen ohjasi, mutten nähnyt hänen suunsa liikkuvan. Lisäksi kuulin sen viestin sydämessäni, en korvillani. Arcturuslainen ei kuitenkaan selittänyt, mitä koin. Tietävästi hymyillen se kääntyi ja käveli pois. Olin hyvin pökerryksissä unen puutteesta ja voimakkaasta ahdistuksesta, mutta heräsin nopeasti yrittäessäni turhaan pysyä perässä.
Ensinnäkään Arcturuslainen ei oikeastaan kävellyt. Se liikkui vain "maan" yllä. Itse asiassa aistin, että se voisi vain "vilauttaa" itsensä määränpäähän ja käytti tätä vanhanaikaista liikkumista vain minun vuokseni. Minulle oli selvää, että oli paljon opittavaa, jos minun oli määrä jäädä tälle tähtialukselle.
Arcturuslainen opasti minut paikkaan, mikä oli luultavasti "holosviitti", koska se oli valtava alue, missä oli kaunis järvi, lämmin aurinko ja pehmeä tuuli, mikä liikutti lempeästi monien puiden lehtiä. Itse asiassa se oli täsmälleen sama alue, missä tapasin Mytrian ensimmäistä kertaa. Tuon oivalluksen myötä syvän yksinäisyyden ja surun puuska kulki lävitseni.
"Olet käynyt läpi suuren muutoksen", Arcturuslainen sanoi. "Olemme luoneet sinulle tutun paikan, jotta voi levätä ja tutustua uuteen taajuusmuotoosi. Voit mielesi avulla kutsua ketä tahansa, kenen luona haluat vierailla." "Mutta ovatko he todellisia?", kysyin. "Mitä tarkoitat todellisella?", Arcturuslainen kysyi.
En edes osannut vastata tuohon kysymykseen, joten sanoin kangerrellen: "Tiedäthän, todellista siinä mielessä, ettei se ole vain mielikuvitustani." "Kaikki on mielikuvitustasi", Arcturuslainen sanoi, kun se kääntyi ja lähti järveltä, "holosviitistä" - vai oliko se todellisuus?
Valitettavasti en voinut esittää näitä kysymyksiä, koska Arcturuslainen oli yhtäkkiä poissa. Tietysti olin oppimisen pikaraiteella ja minun oli lakattava kysymästä ja alettava muistaa, mitä minulle oli tapahtunut aluksella.
Siksi aloin kutsua harhaa, hologrammia tai todellisuutta aluskavereistani, kysyäkseni heiltä, mitä he olivat nähneet. Silloin muistin, että hekin ovat varmaan aluksella. Ennen kuin sain tilaisuutta miettiä tuota kysymystä, kaikki kolme joukkuetoveriani - myös se joka oli kuollut - ilmestyi eteeni.
Minulle oli pakahduttavaa nähdä jonkun sellaisen seisovan edessäni, jonka kuolemista olin katsellut. Kenties hän oli hologrammi, mutta jos hän oli, en halunnut olla se, joka kertoo sen hänelle. "Toimme sinulle vähän ruokaa", he sanoivat.
Istuimme litteällä kivellä ja söimme yksinkertaista ruokaamme, samalla kun teeskentelimme kaikki tämän kokemuksen olevan normaali - ja minä yritin selvittää, oliko se totta.
*******
Keskiyön viesti
Keskellä viime yötä minut herätti viesti, mikä lensi nopeasti mieleni läpi, mutta oli riittävän tärkeä herättääkseen minut. Huoneessa oli pimeää, joten otin paperia ja kynän ja menin kylpyhuoneeseen nähdäkseni yövalolla. Viestini oli:
"Maa perii saataviaan kaikilta, jotka ovat hänelle ehkä velkaa. Tietysti tuo lause on kolmannen ulottuvuuden tapa sanoa, että Gaia tekee viime muuntumisjärjestelyjään. Siksi kaikkia niitä joita häiritsevät asiat, jotka näyttävät tärkeiltä, kutsutaan pois näistä häiriötekijöistä ja Gaian palvelukseen."
Osittain tämän viestin saaminen johtui kenties nopeasta meditaatiosta - tai kenties se oli visio - joka minulla oli nukahtaessani illalla. Olin saapunut juuri Dana Pointiin tyttöystäväni syntymäpäivälomalle ja ajattelin niitä myriadeja maanjäristyksiä, joita oli San Diegon alueella.
Dana Point on melko lähellä San Diegoa ja mieheni oli suojelevasti "muistuttanut" minulle maanjäristyksistä ennen lähtöämme. En ajatellut sitä ennen nukahtamistani. Sitten käsitin, että olimme siellä auttamassa Gaiaa. Pystyin kuulemaan, että maalla oli ongelmia muuntumisessa tuolla alueella, ja tiesin sen johtuvan ydinvoimalaitoksesta Dana Pointin ja San Diegon välissä.
Osittaisessa unitilassa aloin muuntaa maata ja auttaa Gaiaa. Kaikki meni hyvin, silloin kun lyhyt ja negatiivinen maan ulkopuolinen - pelottava kuva lapsuudestani - käveli luokseni. Aloin tuntea pelkoa, mutta pysäytin itseni ja kutsuin Arcturuslaisia.
Välittömästi tunsin muuntuvani kolme metriä pitkäksi arcturuslaiseksi versioksi. Ihmisvalepukuni lähti pois ja todellinen identiteettini paljastui. Toivon, että osasin kuvata sen. Olin niin tyyni, niin täynnä rakkautta, etten voinut edes kuvitella pelon tunnetta.
Menin arcturuslaisessa muodossani lyhyen maan ulkopuolisen luo, nojauduin sitä kohti ja kosketin ystävällisesti sitä olalle. Sitten hyvin rakastavasti sanoin: "Sinun kannattaa ehkä lähteä nyt, kun sinulle saattaa tulla vähän liian vaikeaa täällä."
Se oli hyvin lyhyt meditaatio, mutta tunne kolmemetrisenä arcturuslaisena valokehona olemisesta säilyi tunteja. Itse asiassa, jos vain suljen silmäni muutamaksi hetkeksi, voin edelleen kutsua tuon tunteen. Enimmäkseen voin tuntea täydellistä tuomitsemattomuutta ja todellista huolta niistä vaikeuksista, mitä tuo pelokas olento saattaa kokea.
Luulen, että tärkein oppitunti tässä lyhyessä kokemuksessa oli muotoni muuntuminen niin nopeasti. Tietysti kuljen edelleen fyysisessä muodossa, koska arcturuslainen muoto ei ollut fyysinen. Kuitenkin havaintoni elämästä, erityisesti pelosta, oli täysin erilainen, kun tietoisuuteni kalibroitui tuohon ITSEN taajuuteen.
Kirjoitan tämän lyhyen jutun muistuttaakseni teille kaikille, ettei teidän tarvitse oppia mitään. Kaikki mitä teidän täytyy "tehdä", on muistaa, kuka oikeasti olette, ja kutsua sitä päivittäiseen elämäänne. Olemme virtaamassa valtavan muutoksen jaksoon. Silloin kun maailmastamme tulee ylivoimaista, meidän täytyy vain muistaa kutsua ITSEÄMME!
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.