ERISIN PEILIT – EDIMOKSEN TARINA

Yhdeksän ryhmää kanavoinut Steve Rother (www.steverother.org)
Kesäkuu 2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tervehdys, rakkaat ystävät. Olen Lilith, Yhdeksän ryhmän yhdeksäs. Puhun nyt muistosta, joka ei ole vain minun, vaan myös teidän. Sillä Erisin tarinat ovat Maan peilejä, joita on käännetty lempeästi valossa niin, että ihmiskunta voi nähdä itsensä eri kulmasta.

Eris on Maan sisarplaneetta, joka on vaihtoehtoisessa ulottuvuudessa, juuri tarpeeksi lähellä koskettaakseen maailmaanne unissa. Se on hyvin kaunis paikka, jossa on violetti taivas ja punaiset meret, jotka lauloivat kuille yöllä. Vuoret olivat kristallisuonien elävöittämiä, ja Erisin ihmiset olivat energian mestareita tavoilla, joita Maa on vasta alkanut kuvitella. Mutta kauneus ei tarkoita aina tasapainoa.

Erisillä feminiinivoima nousi varhain ja voimakkaasti. Historia kirjoitettiin uudelleen aikojen kuluessa demonisoimaan Erisin miehet ja suosimaan naisia. Eris on erilainen kuin Maa, ja siellä on vain kolme mannerta ja 23 maata, kuten ihmiset kutsuvat niitä. Naiset johtivat enimmäkseen näitä maita, varallisuus oli heidän hallussaan, he tekivät lait, ja monissa tapauksissa määrittelivät elämän arvon. Lapsuudesta asti tytöille opetettiin, että valta oli heidän syntymäoikeuteansa, ja halu oli työkalu käytettäväksi.

Varhaisia kirjoituksia Erisin historiasta oli muutettu ajan kuluessa suosimaan naisia, ja tätä käytettiin todisteena heidän syntymäoikeudestaan. Hyvin harvat haastoivat nämä varhaiset kirjoitukset, koska niitä pidettiin pyhinä. Poikia opetettiin olemaan hyödyllisiä ja vahvoja, miellyttämään ja pysymään omalla paikallaan. Heitä opetettiin olemaan hyviä poikia, mutta heidän paikkansa oli Erisin naisten alamaisuus. Ei ollut mitään varsinaisia sääntöjä tai lakeja, jotka laittoivat tämän liikkeelle, paitsi noista varhaisista kirjoituksista tulevat, joita erisläiset kutsuivat Kronikoiksi.

Miehiä ihailtiin heidän kehonsa, vahvuutensa, kauneutensa ja palvelukykynsä vuoksi. Mutta harvoin heitä kunnioitettiin viisautensa vuoksi. Heidät opetettiin pukeutumaan kirkkaisiin väreihin vetääkseen puoleensa naisia – usein monia naisia elämänsä aikana. He rakensivat temppelit, mutta heidän sallittiin harvoin opettaa niissä. Heitä ylistettiin, kun he miellyttivät, ja heitä pilkattiin, kun he kyseenalaistivat, ja heitä rangaistiin, kun he muistivat, keitä he oikeasti olivat. Kyllä, jotkut ottivat paikkansa johtajina. Kuitenkin heidän täytyi tehdä paljon kovemmin työtä ansaitakseen sen kunnioituksen, joka annettiin naisille luonnostaan.

Noina Erisin myöhempinä aikoina eli nuori mies nimeltään Edimos. Tämä on hänen tarinansa.

Edimos oli kaunis, jopa hänen maailmansa standardeilla. Hänen hiuksensa olivat yhtä tummat kuin öinen meri, hänen hartiansa leveät työskentelystä pelloilla, ja hänen silmissään oli pehmeyttä, jonka monet ymmärsivät väärin antautumiseksi. Naiset huomasivat hänet jo varhain. Jotkut ihailivat häntä avoimesti. Jotkut ottivat hänet omakseen tavoilla, jotka jättivät merkkejä, joita kukaan ei välittänyt nähdä. Kaikki ajattelivat sen kuuluvan miehenä olemiseen, ja vallitseva tila piti jokaisen omalla paikallaan.

Erisillä miesten sanottiin houkuttelevan naisia luonnostaan. Tästä uskomuksesta tuli mukava tekosyy. Jos nainen halusi miestä, sanottiin, että mies on varmasti kutsunut naista. Jos miestä vahingoitettiin, sanottiin, että hänen kauneutensa oli kutsunut sitä. Jos mies kieltäytyi, sanottiin, että hän oli unohtanut oman paikkansa. Miehet olivat laajasti vastuussa lastenkasvatuksesta, ja vaikka perheet ovat melko erilaisia Erisillä, miehestä joka esitti roolinsa hyvin, pidettiin hyvää huolta.

Edimos kuuli Kronikkojen sanat niin usein, että hän uskoi ja hyväksyi ne, kuten useimmat. Hän oppi kätkemään ajatuksensa ja tunteensa. Hän oppi tekemään kehostaan vahvan ja hengestään pienen. Mutta hänen sisällään oli liekki, joka ei kuolisi. Se ei palanut vihasta. Se paloi kysymyksestä.

”Onko tämä todella se, kuka olen?”

Tuosta kysymyksestä tuli hänen kapinansa.

Yhtenä iltana, kun kaksoiskuut nousivat peltojen ylle, juuri ennen punaisten tuulien aikaa, Edimos lähetettiin korjaamaan halkeama Äänien salissa. Tämä oli pyhä paikka, jossa tribunaalin naiset yleensä puhuivat. Kun miehet puhuivat siellä, heitä ei enimmäkseen kuultu. Miehet astuivat sisään katselemaan, siivoamaan, korjaamaan tai koristelemaan.

Kun Edimos asetti kätensä murtuneen kristallipilarin päälle, se alkoi humista. Hän jähmettyi. Ääni liikkui hänen luidensa läpi, ja meni sitten sydämeen. Tribunaalin naiset kuuntelivat yhtä omistaan, ja he katsoivat häntä halveksien, kuin hän olisi tahallaan keskeyttänyt heidän istuntonsa. Yhtäkkiä kammio täyttyi valosta, ja ääni tuli hänen lävitseen – ei kovana, mutta kiistattomana.

”Hänestä joka on vaiennettu, tulee ovi.”

Temppelin naiset kääntyivät järkyttyneenä. Mies oli aktivoinut keskuskristallin. Mikä vielä pahempaa, kristalli oli vastannut hänelle.

Minä olin siellä.

Kyllä, rakkaat ystävät, olin inkarnoitunut Erisin Lilithiksi, ennen kuin minut tunnettiin Yhdeksän yhdeksäntenä. Pidin valtaa tuossa ajassa. Istuin tribunaalissa. Tiesin, miten otetaan tila haltuun ja tulkitaan Kronikoissa annettuja lakeja. Minulle oli opetettu – kuten kaikille asemassani oleville naisille – että vallasta täytyy pitää tiukasti kiinni, tai se varastettaisiin. Uskoin, että tasapaino oli heikkoutta. Uskoin, että pehmeys oli luksusta. Uskoin, että miehet olivat kauniita, hyödyllisiä ja naisiin nähden toissijaisina.

Sitten näin Edimoksen seisovan valossa.

Hän ei näyttänyt voitonriemuiselta. Hän näytti kauhistuneelta. Ja se rikkoi lumouksen minulla.

Todellisen vallan/voiman ei tarvitse saada toista vapisemaan.

Tribunaali halusi, että Edimosta rangaistaan. He kutsuivat häntä vaaralliseksi, vietteleväksi, epävakaaksi, ja huomiontarpeen turmelemaksi. Jokainen syytös jota käytettiin voimattomia vastaan yhdessä maailmassa, lausuttiin voimakkaiden suusta toisessa. Ja kun kuuntelin, kuulin ylemmyytemme onttouden.

Tämä tapahtuma sattui samaan aikaan, kun oli aikajanan risteäminen maaplaneetan kanssa. Kumpikin aikajana jätti jäljen toiseen, ja Erisillä syntyi uusi valo tuona päivänä. Läsnäolleet hämmentyivät ja reagoivat. He tunsivat, että jokin oli muuttunut, mutta kukaan meistä ei tiennyt sen laajuutta.

Niinpä keräsin kaiken rohkeuteni ja esitin Edimokselle yhden kysymyksen tribunaalin edessä.

”Mitä kristalli näytti sinulle?”

Hän nosti päätään. Hänen äänensä värisi, mutta hän ei laskenut katsettaan tällä kertaa.

”Se näytti minulle, ettei feminiinin ja maskuliinin ollut koskaan tarkoitus hallita toisiaan. Ne oli tarkoitettu muodostamaan ympyrä. Toinen liikuttaa energian muodoksi. Toinen antaa muodolle turvallisen paikan tulla rakkaudeksi. Mutta silloin kun jompikumpi hallitsee, kumpikin vääristyy.”

Huone hiljeni, mitä seurasi vaimeaa muminaa.

Sitten tuli käänne, joka muutti Erisin.

Kristalli avautui jälleen, mutta tällä kertaa se ei puhunut Edimoksen kautta. Se puhui kaikkien miesten kautta temppelin pihalla – työntekijöiden, vartijoiden, palvelijoiden, laulajien ja poikien. Yksitellen heidän sydämensä syttyivät kuin tähdet. Sukupolvien ajan miehet olivat kantaneet kätkettyä taajuutta – ei kapinan, vaan muistamisen taajuutta. He olivat kantaneet puuttuvaa säveltä. Ja koska naiset olivat sivuuttaneet tuon sävelen, lauluistamme oli tullut voimakkaita, mutta epätäydellisiä.

Muutos ei tapahtunut yhdessä päivässä. Mikään todellinen muutos ei tapahdu. Ensin tuli kieltäminen. Sitten viha. Sitten suru. Naisten jotka olivat käyttäneet valtaansa ilman tietoisuutta, täytyi kohdata se, mitä oli tehty oikeutuksen nimissä. Miesten jotka olivat selviytyneet vaikenemalla, täytyi oppia, että heidän äänensä ei tuhoaisi heitä. Kauneus täytyi määritellä uudelleen. Voimaa täytyi pehmentää. Halusta täytyi puhdistaa omistamisen tarve.

Uudet opetukset alkoivat kouluissa. Tytöille ei enää opetettu, että valta/voima tarkoitti sen ottamista, mitä he halusivat. Heille opetettiin, että todelliseen valtaan kuuluu itsehillintä, kunnioitus ja vastuu. Pojille ei enää opetettu, että heidän arvonsa oli kehossa tai hyödyllisyydessä. Heidät opetettiin aistimaan, puhumaan, luomaan, johtamaan ja valitsemaan.

Temppelit muuttuivat myös. Vanhoista naisten neuvostoista tuli tasapainon piirejä. Ensimmäinen miesääni joka kutsuttiin Äänien saliin, oli Edimos. Mutta hän ei ottanut keskipaikkaa. Sen sijaan hän asetti keskelle kaksi tuolia, kasvotusten toisiaan.

”Tämä ei ole miesten nousu”, hän sanoi. ”Tämä on uusien erisläisten alku.”

Ja rakkaat ystävät, Edimoksen sanat kaikuivat Erisin halki seuraavat viisi vuotta teidän aikaanne.

Aikanaan miesten kauneus nähtiin uudella tavalla. Enää se ei ollut kutsu omistaa, vaan kunnioitettavaa säteilyä. Heidän kehoaan ihailtiin edelleen, kyllä, ja he käyttivät edelleen kirkkaita värejä, mutta ylpeänä, ja nyt myös heidän kyyneleensä olivat pyhiä. Heidän intuitiotaan kuultiin. Heidän hellyydestään tuli vahvuutta. Heidän rajoistaan tuli pyhiä.

Ja naisetkin muuttuivat. Monet pelkäsivät, että vallan jakaminen tekisi heistä pienempiä. Sen sijaan se teki heistä eheitä. Hallitseminen on aina hallitsijalle taakka, sillionkin kun hän ei näe sitä. Käsi joka tarttuu vallan illuusioon, ei voi avautua vastaanottamaan rakkautta.

Edimos eli tarpeeksi pitkään nähdäkseen, että ensimmäinen tasapainoinen sukupolvi saavutti täysi-ikäisyyden. Erisin lapset alkoivat nauraa eri tavalla. He koskettivat luvan kanssa. He puhuivat ilman pelkoa. He johtivat ilman valloittamista. Violetti taivas kirkastui, ja jopa meret muuttivat lauluaan. Silloinkin kun punaisten tuulien kausi tuli, heidän sydämensä selviytyivät myrskyistä yhdessä.

Kerron teille tämän tarinan nyt, koska Maa seisoo samanlaisen peilin edessä. Maailmanne on tuntenut pitkän aikaa maskuliinisen hallinnan epätasapainon, ja haavat ovat syviä. Mutta vastaus ei ole täyskäännös. Vastaus ei ole se, että yksi energia kukistaa toisen oikeuden nimissä. Vastaus on muistaminen.

Maskuliini täytyy parantaa, ei nöyryyttää. Feminiini täytyy palauttaa, ei aseistaa. Lapsen jokaisen ihmisen sisällä täytyy oppia, että voimasta ilman rakkautta tulee kontrollia, ja kontrollista ilman voimaa tulee uhrautumista.

Edimosta ei muisteta naisten kukistamisesta. Hänet muistetaan, koska hän auttoi meitä lopettamaan itsemme kukistamisen.

Sen opin Eris sai aikajanan risteämisestä Maan kanssa. Tarjoamme nyt teille sen armollisena vastalahjana.

Ja niin se oli, ja niin se on.

Pyydämme, että kohtelette toisianne kunnioittaen, hoivaatte toisianne, ja pelaatte hyvin yhteen uusina ihmisinä.

Espavo, rakkaat ystävät.

Kiitämme teitä oman voimanne ottamisesta.

Olen Lilith, Yhdeksän ryhmän yhdeksäs.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.