TÄLLÄ KERTAA ON ERILAISTA
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Noin viikko ennen tämän kirjoittamista joku mainitsi minulle, että vastikään pidetyssä Kasama-jälleentapaamisessa Adamus oli puhunut kiireellisestä tarpeesta säteillä valoamme, koska tuleva viikko olisi hyvin epävakaata aikaa. Tunsin tuon kiireellisyyden luissani – en pelkona, vaan enemmänkin: "Okei, itse, tässä se on. Tee nyt juttusi!" Tehdessäni tavallisia toimiani, kuvittelin joka tilaisuuden tullen valoni säteilevän planeetalle ja valaisevan siellä, missä tarvittiin. Mutta jotenkin se tuntui "vaikealta" – että minun tarvitsi tehdä työtä siihen, tai ainakin tehdä työtä siihen, että muistan tehdä sen.
Päivä tai kaksi myöhemmin Geoff ja Linda nauhoittivat Adamuksen 22.2.22 Kakkosten päivän viestin, ja henkilökunta lisäsi kierroksia saadakseen sen shaumbrojen käyttöön. Melkein ennätysajassa meillä oli grafiikka, audiotiedosto editoituna ja siirrettynä, teksti puhtaaksikirjoitettuna ja editoituna pdf-muotoon, kaupan kuvaus kirjoitettuna ja kaikki palat kohdallaan. Lähetimme ilmoituksen koko Crimson Circlen sähköpostilistalle – mikä on tavallisesti varattu vain kuukausittaiselle lehdelle – ja sitten palasimme tekemään muita asioita.
Välittömästi tapahtui kaksi asiaa. Muutaman ensimmäisen tilauksen jälkeen tätä uutta ilmaista tuotetta, kauppa kaatui. Itse asiassa oma järjestelmämme ei kaatunut, vaan laitteisto Amazonilla, joka vuokraa palvelintilaa järjestelmillemme. Henkilökunta palasi taas ylikierroksille – tekninen tiimi selvitti ongelmaa, asiakaspalvelu käsitteli kaikkia hämmentyneitä kyselyjä ja suhdetoimintatiimi lähetti selkeyttävää informaatiota. Pian kaikki taas toimi, ja Adamuksen viesti valtasyklonista ja valomme säteilemisestä lähti taas kerran ympäri maailmaa.
Silloin huomasin muutoksen ilmassa. Tästä "valoni muistamisesta säteillä" oli tulossa enemmän ja enemmän osa päiviäni, mutta se oli yhtäkkiä erilaista. Se tuntui … helpommalta! Enää en tuntenut yksinäisiä kynttilöitä siellä täällä ympäri maailmaa, jotka yrittivät parhaansa mukaan pysyä pystyssä ja palaa nousevassa myrskyssä. Nyt tunsin säteilyä, jota voi tulla vain monesta kynttilästä tuulessa, jotka palavat kirkkaasti ja vahvistavat toisiaan voimakkaampien puuskien jälkeen ja valaisevat hyvin paljon enemmän! Se toi kyyneliä – tämä tunne shaumbroista jotka astuvat esiin ja säteilevät, palaen kirkkaasti. Jos yksittäinen liekki – myös omani – häilyy hetken, oli niin paljon valoa, ettei sillä ollut merkitystä, ja lukumäärässä oli niin paljon voimaa, että oli helppoa saada tuo liekki palaamaan.
Tunsin ikivanhaa hengenheimolaisuutta shaumbrojen keskuudessa, yhteenkuuluvuutta joka oli muodostunut kautta aikojen, terästettynä vastoinkäymisillä ja lämmitettynä jääräpäisellä toivolla. Tunsin, miten olemme olleet täällä aiemmin – suuren muutoksen partaalla, yhteistyössä yhteisen unelman hyväksi – ja miten olemme yrittäneet kovasti ja hyvin pitkään tehdä siitä totta. Atlantis, Egypti, Pyhä maa, mysteerikoulut – edistyimme, muttei se koskaan oikein toiminut. Jälkiviisaana on tietysti helppoa ymmärtää, ettei aika ollut oikea, tuon unelman täytyi kypsyä. Mutta tämän tietäminen ei kuitenkaan voisi auttaa noiden aikojen turhautumista. Paitsi … odota … voisiko se? Nuo ikivanhat epäilevät osani välähtivät 50.000 kynttilän valona, heidän väsyneet toivonsa nousivat hieman ja he ihmettelivät: "Miksi? Mikä on eri tavalla? Mikä saa sinut luulemaan, että se toimii tällä kertaa?"
Vedin syvään henkeä, tuntien sarastavan oivalluksen valtavuutta: "Se on erilaista, koska tällä kertaa en taistele", vastasin itseilleni. "Tällä kertaa vain säteilen." Hymyilin ja paistattelin sisäisen rauhan myllerryksessä.
Sitten tuli tuo varsinainen "ubikvitaarinen palindromipäivämäärä" 22.2.22. Huvin vuoksi, vain näyttämään valomme, shaumbroja oli kehotettu lähettämään kuvia itsestään, jotka oli otettu tuona päivänä. Ollessani noiden kaikkien postitettujen kuvien vastaanottaja, hukuin niihin! Odotimme kenties paria sataa kuvaa, mutta päivän loppuun mennessä Kakkosten päivän valokuva-albumissamme oli yli 1200 kuvaa shaumbroista! Se oli tähän mennessä suurin ja nopein vastaus mihinkään valokuvapyyntöömme.
Kun latasin aalto toisensa jälkeen hymyileviä kasvoja ja vastasin satoihin sähköposteihin, saatoin vain hymyillä sitä kauneutta. Roppakaupalla kuvia postattin myös Facebookiin, ja joku sanoi vaikuttuneena: "Tuntuu todelliselta shoud-päivältä!" Minusta tuntui, että koko planeetta hehkui.
Ja sitten tuli seuraava päivä. Kuten Adamus oli ennakoinut, olisi hyvin epävakaa viikko, erityisesti Itä-Euroopassa. Heräsin uutisiin hyökkäyksestä kaukaiseen maahan, ja tunsin sen välittömästi kehossani, melkein yhtä selvästi, kuin se olisi tapahtunut täällä. (Otaksun, että jos aika ja paikka ovat illuusioita, se todella tapahtui aivan tässä.) Monet ihmiset olivat päästään pyörällä tuosta uutisesta, erityisesti ihmiset jotka ovat lähelläni sydämessä, mutta maantieteellisesti lähempänä tuota toiminta-aluetta. Skrollasin yhden Facebook-postauksen ohi, jossa sanottiin: "Ei taidettu säteillä tarpeeksi kirkkaasti", ja pysähdyin. Ei, kyse ei ole siitä. SÄTEILIMME kirkkaasti – SÄTEILEMME kirkkaasti – mutta kukaan ei sanonut, että se olisi helppoa. Eikä kukaan sanonut, että pitäisi olla tietty lopputulos.
Totta, on pettymystä taas yhdestä pläjäyksestä valtapelejä, ja ihmispelkoa synkistä eskaloitumismahdollisuuksista, mutta jotain muutakin tapahtuu. Jotkut meistä OVAT oikeasti lakanneet taistelemasta. Eikä tällä kertaa ole kyse vain yksittäisistä pasifisteista tai pyhimysmäisistä marttyyreistä. Emme uhraa itseämme jonkin aatteen palossa tai taistele väkivaltaa vastaan sen passiivisella vastakohdalla. Säteilemme aktiivisesti ja valaisemme uusia mahdollisuuksia niille, jotka haluavat niitä. Kenties tilanteeseen osallistuvien johtajien mielten muuttamisen sijasta, kansa näkee uusia mahdollisuuksia. (Sen vähän perusteella mitä näen uutisista, tavalliselta kansalta on ehdottomasti tulossa yllätyksiä.)
Silti ei ollut varsinaisesti lastenleikkiä pitää tasapainoni. Oli erittäin helppoa jäädä kiinni tiettyjen johtajien tuomitsemiseen tai ympärilläni olevien pelkoon. Yrittäessäni fokusoitua edessäni oleviin tehtäviin, huomasin sattumanvaraisesti hermostuvani ylimielisistä sanoista, joita on viime aikoina syydetty minun suuntaani, tai meneväni tolaltani jonkun tuntemani ihmisen epäreilusta kohtelusta. Ja sitten, taas kerran kehittyi selkeyttä: ne olivat omia valtapelejäni, jotka leimahtivat! Totta, tässä elämässä ne olivat enemmän kallellaan vallattomuuspeleihin, mutta se on vain ero kahden puolen välillä. Voimattomuus on yhtä paljon peliä kuin voima/valta.
Kaunis asia valomme säteilemisessä on, että se säteilee ensin sisällä, mikä tekee helpommaksi kuin koskaan nähdä, mitä sisällä todella tapahtuu. Ja jos en ole valtapelissä, edes itseni kanssa, siinä ei ole mitään tuskallista, kun itseoikaisua tarvitaan. Kun valaiseminen auttaa raivaamaan viimeiset vääristymät sisältä ja jatkan poistumista omista valtapeleistäni, tulee helpommaksi löytää säteilyni maailmalle. Ja siitä tiedän, että tällä kertaa on erilaista.
En taistele enää minkään aatteen puolesta, en enää valitse puolta, enkä edes puolusta yhtään altavastaajaa (yksi suosikkiperusteeni tässä elämässä), ja se on todella erilaista. Kun tunnen taaksepäin elämiäni, oli aina jokin hyvin oikeutettu syy, jonka vuoksi taistella ja kuolla. Tällä kertaa on vain oma kynttiläni hoidettavana – ei korjattavana tai uudistettavana tai analysoitavana, vaan hoidettavana – hoivana, rakkautena ja hyväksyntänä. Ei ole mitään ulkoista taistelua voitettavana, ei pahaa voimaa nujerrettavana. Ei ole Jumalaa, jota tarvitsee puolustaa, ei paholaista jota vastaan taistella. On vain minä, vain me, vain meidän valomme. Ja sillä on MERKITTÄVÄ vaikutus.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.