Shaumbra-syke
TYHJÄT KÄDET

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Elokuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kannamme paljon kaikkea mukanamme elämän läpi, ja suurinta osaa siitä tuskin huomaamme. Vastuita, odotuksia, toiveita, identiteettejä, suunnitelmia, muistoja, unelmia, suhteita, keskeneräisiä asioita, ajatuksia siitä, kuka olemme ja mitä pitäisi tapahtua seuraavaksi. Jopa siitä, mitä rakastamme, voi tulla raskasta, silloin kun tunnemme, että meillä on vastuu pitää kiinni siitä.

Viime aikoina Adamus on kannustanut meitä päästämään irti identiteetistä, ja minulla on aavistus, että irtipäästäminen saattaa sisältää enemmän, kuin ehkä ajattelemme. Mitä tapahtuu, kun laskemme alas edes osan siitä, mitä olemme kantaneet niin kauan, että unohdimme sen olevan raskas? Mitä tarkoittaisi elää ilman, että pitää kiinni mistään? Jos kätemme ovat tyhjät – ei niin, että minulla ei ole mitään, vaan avoimet, käytettävissä ja vapaat reagoimaan hetkeen – miten se muuttaisi kokemustamme?

Viime kuussa se tapahtui minulle hyvin konkreettisella tavalla. Kirjoitin äkillisestä pakosta päästä eroon vuosikymmeniä kerääntyneestä tavarasta – tyhjentäen kaappeja ja hyllyjä, raahaten asioita pois vintiltä, pitäen pihakirppiksen ja katsellen ällistyttävän määrän lähtevän pois tontiltani. Halusin tilaa enemmän kuin tavaraa – karistaa kaiken sen näkymätön painolastin, mitä en enää muistanut kantavani.

Siinä mitä kannamme mukanamme läpi elämän, ei ole itsessään mitään väärää. Pidän siitä, kuka olen, mitä teen, ja suurimmasta osasta tarinoitani. Mutta myös arvokkaista asioista tulee raskaita, silloin kun pidämme liian monia niistä liian pitkään. Mitä tapahtuu, kun alamme laskea alas osan niistä?

Ei mitään kannettavaa

Kesä on ollut hyvin täysinäinen tähän mennessä – jopa vähän naurettavien omien standardieni mukaan. Ja viime viikko tai pari todella kirkasti tämän kaiken. Kun oli määräaikoja töissä, taloprojekteja, perhevelvollisuuksia, pitkä viikonlopputyöpaja ja aivan liian vähän unta – yksinkertaisesti tapahtui aivan liikaa sen kaiken kantamiseksi kovin pitkään. Ja kaiken sen keskellä tyttäreni ja hänen uusi aviomiehensä pakkasivat elämänsä ja suuntasivat kohti uutta paikkaansa tuhannen mailin päässä.

Tuo viimeinen rasti oli vähän raskaampi. Rakastan nähdä, kun Taryn astuu omaan elämäänsä. Olen iloinen seikkailusta, jonka hän on aloittamasta, innostuksesta ja ilosta hänen silmissään. Ja … hän on poissa. Tunnen ylpeyttä ja surua, helpotusta ja herkkyyttä, uteliaisuutta ja tuota omituista haikeutta, kun oivaltaa rakkaan tarinan avautuneen juuri niin, kuin sen pitikin. Tavallisesti silloin kun suuria tunteita tulee esiin, yritän jäsentää ne, pitää niitä jonkin aikaa, määrittää niiden ilmeiset (tai hämärät) merkitykset, säilyttää kauniit tunteet, ratkaista epämiellyttävät tunteet ja saada itseni jotenkin sopeutumaan uuteen vaiheeseen. Mutta kaiken tapahtuessa kerralla, parasta minkä saatoin tehdä, oli vain tuntea ne, kun ne kulkivat läpi, sen sijaan että olisin pitänyt niistä kiinni, yrittänyt selvittää niitä ja arkistoida ne.

Tässä kohtaa minulle tuli kuva tyhjistä käsistä – avoimena sille, mitä ikinä tulee, ilman että tarttuu tai työntää pois. Oli liikaa elämää käsiteltävänä, joten minun täytyi lakata yrittämästä. Pää sumeana neljän tunnin yöunien jälkeen työpajan alkaessa? Olkoon. Muista vain painaa ”nauhoita”. Onko Taryn päässyt perille turvallisesti? Lakkaa huolehtimasta ja laita kalvot, jotka Adamus haluaa. Ei vain ollut aikaa tai tilaa kantaa yhtä asiaa seuraavaan.

Meillä kaikilla on tällaisia hetkiä. Jokin loppuu, jokin muuttuu, jokin lähtee, suunnitelma hajoaa, tai elämä yksinkertaisesti täyttyy liikaa. Kun jokin tuntuu tärkeältä, vaistonamme on kantaa jokainen kokemus seuraavaan – ajatella sitä, käsitellä sitä, säilyttää se, vastustaa sitä. Entä jos meidän ei tarvitse? Tyhjin käsin voimme vapaasti vastata siihen, mitä tulee seuraavaksi.

Se on vähän samanlaista, kuin seisoisi vesiputouksessa. Vesi koskettaa sinua täysillä – sen voima, lämpötila, liike. Sinun ja kokemuksen välissä ei ole mitään, kuitenkin vesi liikkuu jatkuvasti. Mitään ei tarvitse pitää, ohjata, pelastaa tai torjua. Sen voi kokea täysin ja sallia sen liikkua jatkuvasti. Aivan kuten elämä.

Pidä sitä löyhästi

Tyhjät kädet eivät tarkoita, että meillä on tyhjä elämä. Pikemminkin päinvastoin!

Elämä on usein vähän kuin jonglööraamista. Silloinkin kun on paljon liikkeessä, jujuna on olla pitämättä kiinni mistään yhdestä asiasta kovin pitkään. Otat sen kiinni, reagoit siihen ja päästät siitä taas irti. Kenties se palaa takaisin täydelliseen aikaan, kenties toinen pallo ottaa sen paikan. Mutta jos tartut yhteen palloon etkä päästä siitä irti, koska se on erityisen tärkeä, koko homma hajoaa.

Tasapainosta tulee helpompaa tyhjin käsin. Elämästä tulee enemmän kuin tanssia ja vähemmän puurtamista.

Tyhjin käsin voimme vastata siihen, mitä on oikeasti tässä, sen sijaan mitä odotimme olevan tässä. Voimme tarttua siihen, mikä tarvitsee huomioita, ja päästää siitä irti, kun se on valmis. Voimme muuttaa suuntaa, saada apua ja käsitellä seuraavan asian, jonka elämä heittää eteemme. Voimme jopa selvitä myrskystä, ilman että yritämme epätoivoisesti suojella kaikkea, mitä kannamme.

Sen oivaltamisessa on vapautta, ettei meidän tarvitse pitää kiinni asioista, jotta niillä on merkitystä meille.

Entä jos jotain kaunista tulee?

Tietysti kyse ei ole vain kiireisyydestä. Jotkut hetket ovat todella arvokkaita. Jotkut asiat tuntuvat tärkeiltä, emmekä halua päästää niistä irti! Ihmiset. Rakkaus. Taianomaiset hetket. Työ jolla on merkitystä. Elämä joka sopii meille hyvin. Kun jotain arvokasta tulee käsiimme, luonnollinen reaktio on: pidä tämä! Mutta edes arvokkaimpia asioita ei tarvitse pitää. Kenties ne pysyvät jonkin aikaa, kenties eivät. Mutta tiukka kiinnipitäminen ei pidä niitä tässä.

Itse asiassa mitä tiukemmin pidämme kiinni jostain, sitä vaikeammaksi voi tulla kokea se. Sen sijaan että nauttisimme siitä, mitä on tässä, alamme suojella sitä siltä, mitä saattaisi tapahtua seuraavaksi. Ja niinpä kutsuna on pelkästään kokea kaikki ja pitää kätemme auki. Tuntea tuo kauneus, rakkaus ja taikuus täysin, ilman että vaadit elämän toistavan itsensä huomenna. Mikä tahansa toikin tämän hetken, se virtaa edelleen. Voimme antaa sen mennä, ilman että menetämme, mitä se antoi meille.

Joki

Kuvittele, että seisot oman elämäsi joessa kädet auki. Kokemuksia tulee. Ihmisiä tulee ja menee. Ideoita, rahaa, tilaisuuksia, haasteita, tunteita, vastauksia, kysymyksiä, kauneutta, epämukavuutta, rakkautta – kaikkea sitä virtaa läpi.

Joistain asioista nautimme valtavasti. Joistain olisimme mieluummin hypänneet yli. Jotkut viipyvät vuosia. Toiset ovat poissa jo melkein ennen, kuin tunnistamme ne. Mutta aina joki – itse elämä – jatkaa virtaamista.

Mutta entä jos näyttää siltä, että joki ei tuo mitään uutta? Ehkäpä tarkistat ensimmäisenä kätesi. Ovatko ne auki? Takerrummeko asioihin tai uskomuksiin, josta tiedämme varmasti, että ne ovat tärkeitä? Pidämmekö tiukasti kiinni odotuksista, mitä pitäisi tulla seuraavaksi, identiteeteistä joita emme voi menettää, vanhoista yltäkylläisyysmääritelmistä, tai ongelmista joihin olemme tottuneet?

On vaikea vastaanottaa jotain uutta, kun kätemme ovat täynnä sellaista, mistä emme voi päästää irti. Kenties joki ei ole lakannut virtaamasta – meidän täytyy vain avata kätemme.

Kuka olen ilman sitä?

Kenties intiimeimpiä asioita joita kannamme, ovat identiteettimme.

Vuosikymmeniä jatkuneen itseni muistamisen jälkeen, jopa tuosta itsestä voi tulla joitain, mitä kannan mukanani. Kuka olen. Kuka en ole. Missä olen hyvä. Mitä en koskaan ole. Mitä uskon. Mistä olen selviytynyt. Mistä minun täytyy yhä yrittää saada selvää. Mikään siitä ei ole väärin. Eikä mistään siitä tarvitse pitää kiinni. Jopa Jean on asu, josta pidän (lopultakin) aika paljon. Mitä tapahtuu, jos en pidä kiinni edes hänestä?

Se ei tarkoita, että hän katoaa. Meidän ei tarvitse pyyhkiä pois ihmisitseämme tai lakata nauttimasta siitä, kuka meistä on tullut. Meidän ei yksinkertaisesti tarvitse vain jatkaa itsemme luomista uudelleen eilisen perusteella.

Kenties tyhjät kädet ovat se, miltä identiteetistä irtipäästäminen näyttää arjessa. Meidän ei tarvitse päättää, kuka olemme, ennen kuin kohtaamme tämän hetken. Voimme ottaa siitä selvää.

Mitä tahansa tulee

Joskus käsiemme avaaminen vaatii vähän ponnistelua. Vanhat identiteetit ja selviytymismallit voivat olla yllättävän sitkeitä. Mutta tyhjät kädet eivät tarkoita tyhjää tulevaisuutta. Meillä voi olla suunnitelmia, ideoita, projekteja ja toiveita, paljon elämää koettavaksi, luotavaksi, nautittavaksi ja tutkittavaksi. Meidän ei vain tarvitse tietää, mitä tulee seuraavaksi, tai pitää mistään kiinni matkan varrella.

Tyhjät kädet tarkoittavat, että voin …

osallistua, ilman että takerrun.
rakastaa, ilman että omistan.
tehdä työtä, ilman että teen siitä raskasta.
tuntea jonkin syvästi, ilman että sen tarvitsee jäädä.
olla kiireinen, ilman että muutan kaiken paineeksi.
kohdata sen, mitä tulee, ilman että vertaan sitä siihen, mitä odotin.

Kenties vapaus tuntuu siltä tavallisessa elämässä. Siinä ei ole kyse siitä, ettei ole mitään tai tarvitse mitään. Se on yksikertaisesti sitä, että on joessa ja kokee täysillä kaiken, mitä tahasa tässä on, niin kauan kuin se on.

Ja pitää kätensä auki sille, mitä tahansa joki tuo seuraavaksi.

***

Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008, eikä ole katsonut koskaan taakseen. Hänen ensimmäinen kirjansa on nimeltään "Stories from My Last Lifetime". Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.