JYLINÄ TAVALLISEN ALLA
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Lokakuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen huomannut jotain viime aikoina. Keskusteluissa shaumbrojen, ystävien ja perheen kanssa, jopa lyhyissä kohtaamisissa kaupassa, on levottomuutta. Joskus se tulee esiin huolena. Joskus ihmiset tuntuvat epätavallisen puolustautuvilta – ikään kuin yksi pieni asia vielä saattaisi olla jo liikaa.
Pinnalta katsoen elämä jatkuu. Vastaamme sähköposteihin, ostamme ruokaa, teemme suunnitelmia seuraavalle kuukaudelle. Kuitenkin pinnan alla tuntuu olevan jylinää. Siitä on vaikea saada kiinni. Kysy joltain, mikä on vialla, ja hän saattaisi antaa täysin järkeenkäyvän vastauksen, mutta on usein tunne, ettei tuo vastaus ihan kata sitä.
Olen tuntenut sitä itse. Ja ajateltuani sitä noin viikon, päätin kirjoittaa tämän. Kenties olet huomannut jotain samanlaista. En tee mitään kyselytutkimusta, eikä minulla ole kaaviota, joka näyttää planeetan ahdistustason. Jaan sen, mitä olen huomannut ja miten ymmärrän sen. Minulle nousee jatkuvasti tunne, että tutut tapamme löytää jalansija eivät toimi aivan yhtä hyvin. Uskomuksella joka ennen antoi varmuutta, on nyt kysymysmerkki perässään. Rooli joka antoi meille tarkoituksen, ei sovi enää entiseen tapaan. Odotamme innolla tulevaisuutta, ja meidän on vaikea kuvitella itsemme sinne.
Se on hyvin henkilökohtaista epävarmuutta. On helppoa puhua muuttuvista hallituksista tai talousjärjestelmistä. Siitä tulee huomattavasti ”mielenkiintoisempaa”, kun kyseenalaistettava järjestelmä on se, jolla olemme tottuneet selviämään omasta päivästämme. Luulen, että tämä on se asia, joka tekee näistä ajoista niin epämiellyttäviä. Periaatteessa voimme toivottaa muutoksen tervetulleeksi, jopa tuntea intohimoa sitä kohtaan, ja olla silti melko ärsyyntynyt, kun se tulee omaan olohuoneeseemme.
Minulle Taivaan risti antaa keinon ymmärtää tätä. Havaitsen, että enemmän valoa tulee käytettäväksi tällä planeetalla, ja sen myötä enemmän tietoisuutta niistä asioista, joiden kanssa olemme eläneet hyvin pitkään. Jotkut noista asioista ovat kauniita. Toiset saavat meidät ihmettelemään, miten olemme koskaan onnistuneet hyväksymään ne normaalina.
Ajattelen valon sytyttämistä tuttuun huoneeseen. Huonekalut eivät ole siirtyneet, mutta yhtäkkiä voit nähdä, minkä ympärillä olet kävellyt, mitä olet pitänyt pelkästään tavan vuoksi, nurkkiin kertyneen sotkun, ja mitä ehkä haluaisit saada sen sijaan tuohon tilaan. Siinä on mahdollisuus. Siinä voi olla myös hetken ”Voi hemmetti. Nyt minun täytyy käsitellä tämä.”
Oman näkemykseni mukaan jotain sellaista tapahtuu monissa meissä. Alamme tutkia uudelleen uskomuksia ja velvollisuuksia, joita pidettiin ennen kyseenalaistamattomina. Huomaamme, miten paljon elämästämme on järjestynyt hyväksynnän saamisen tai vaikeuksien välttämisen ympärille. Silloinkin kun olemme valmis johonkin erilaiseen, tutusta, vanhasta järjestelystä voi olla yllättävän vaikea päästää irti.
Sitten on teknologia. Keskusteluissa teknologiasta kuulen sekä innostusta että todellista huolta. Omien kokemuksieni perusteella satun näkemään poikkeuksellisia mahdollisuuksia siinä, mutta voin ymmärtää henkilöä, joka ihmettelee, mihin hän kuuluu maailmassa, joka näyttää jatkuvasti muuttavan vaatimuksia.
Tutkisin paljon mieluummin noita kysymyksiä, kuin viettäisin päiväni harjoitellen ihmiskunnan loppua. Siihen löytyy yllin kyllin paikkoja, täydennettynä dramaattisella musiikilla ja joku pyytämässä sinua tilaamaan. Silti en halua ohittaa epämukavuutta lohduttavalla henkisellä selityksellä ja käden heilautuksella. Jotkut ihmiset joista välitän, käyvät läpi hyvin vaikeita asioita. Huomaan, että haluan ottaa pois heidän tuskansa ja tehdä kaiken paremmaksi. Toiveikas näkemys siitä, mihin olemme menossa, ei saa tuota kipua häviämään.
Eikä jokaiselle vaikealle kokemukselle tarvitse myöskään antaa suurta metafyysistä tarkoitusta. Joskus rakastavin asia jonka voimme tehdä, on kuunnella, järjestää käytännön apua, tai pelkästään pysyä yhteydessä. Kaikessa tässä puheessa tietoisuudesta on tilaa tuolle hyvin inhimilliselle lempeydelle.
Minusta yksi hyödyllinen kysymys shambroille tällä hetkellä on, miten paljon huomiota annamme tuolle levottomuudelle ympärillämme. Siitä mitä kutsumme massatietoisuudeksi, voi tulla hyvin houkutteleva paikka päivänsä viettämiseen. On niin monia mielipiteitä arvioitavana, niin monia pelkoja ennakoitavana, ja ennen pitkää olemme unohtaneet, mistä nautimme, ennen kuin menimme internetiin.
Voimme huomata, miltä muista ihmisistä tuntuu, panematta itseämme vastuuseen kaiken sen kantamisesta. Voimme myöntää oman reaktiomme, päättämättä välittömästi sen tarkoittavan, että jotain kamalaa tapahtuu kohta. Tunne ansaitsee huomion, mutta siitä ei tarvitse tulla ennustus.
Tässä kohtaa palaan näihin sanoihin: ”Minä olen. Olen olemassa.” Minusta niissä on jotain upean yksinkertaista. Hetkeksi voin lakata yrittämästä määrittää, mihin koko planeetta on matkalla. Voin olla tässä, omassa elämässäni, ja sallia itseni hengittää vapaasti.
Viime aikoina – sitten kun olen löytänyt tuon pienen tasapainon – olen sallinut sen, mitä pidän ”viisaustaukona”. Vedän syvään henkeä ja sallin viisauteni tulla esiin. Tuolla hetkellä ei ole mitään selvitettävää, ei mitään pakotettavaa tai ohjattavaa. Minun ei tarvitse tietää, miltä viisaus näyttää. Voin vain sallia sen, ja sitten jatkaa elämääni tarkistamatta, tapahtuiko mitään. Löydän tuosta pienestä pysähdyksestä jotain hiljaisen merkittävää. Usein oivallan jossain matkan varrella, että on helppoutta tai selkeyttä, jota ei ollut aiemmin.
Sitten voin nähdä, mikä todella tarvitsee huomioni. Joinain päivinä se voisi tarkoittaa vaikean keskustelun käymistä tai avun pyytämistä. Toisina päivinä se voisi tarkoittaa, että lähtee pois ruudun äärestä, menee kävelylle tai nauttii päivällisen, kutsumatta koko maailman vaikeuksia pöytään. Itseemme palaamisessa on tilaa hyvin tavallisille asioille. Ja jätetäänpä vähän tilaa nautinnolle. Meidän ei tarvitse odottaa ihmiskunnan asettuvan, ennen kuin sallimme kauniin iltapäivän. Sillä tahdilla viinin parhaat päivät olisivat jo kaukana takana.
Uskon, että siinä mitä on avautumassa, on kauneutta. Näen sen mahdollisuuden, että ihmisistä tulee vapaampia elämään vanhojen pelkojen ja perittyjen rajoitusten tuolla puolen. Näen tilaa luovuudelle, jota olemme hädin tuskin vielä alkaneet ajatella. Lopputulos riippuu osittain siitä, mitä päätämme tehdä noilla mahdollisuuksilla. Kun on enemmän valoa käytettävissä, se antaa meille, minkä kanssa työskennellä, mutta saamme edelleen valita, miten elämme.
Uskoakseni se on osasyy, miksi olemme täällä tänä poikkeuksellisena aikana. Olemme puhuneet vuosia tietoisuudesta ja muutoksesta. Nyt meillä on hyvin henkilökohtainen kokemus sellaisen ajan elämisestä läpi, joka pyytää meitä arvioimaan uudelleen hyvin paljon asioita, joita pidimme itsestäänselvyytenä. Joinain päivinä olen lumoutunut. Joinain päivinä olen lähes kauhuissani. Mutta joka päivä olen täynnä ihmetystä siitä, mitä tapahtuu.
Jos olet tuntenut tuota jylinää tavallisen alla, kenties ensimmäinen helpotus on yksinkertaisesti kyetä nimeämään tuo levottomuus. Sinun ei tarvitse ratkaista sitä kaikkea tänään. Täällä on edelleen elämää nautittavana ja ihmisiä, joiden kanssa jakaa se.
Aion edelleen välittää ihmisistä ympärilläni, tutkia sitä, mikä kiinnostaa minua, ja yrittää muistaa, että oma elämäni ansaitsee myös osan tuosta huomiosta. Haluan olla avoin tämän ajan kauneudelle.
Ja haluaisin nauttia muutamasta tavallisesta iltapäivästä matkan varrella.
***
Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001, omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa sitä rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.