Shaumbra-syke
VARMUUDEN VUOKSI – VAALIJA JÄÄ ELÄKKEELLE

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuu 2026 – Shaumbra New Sentience Magazine
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hämmästelen usein sitä, miten henkilökohtaiset kokemukset ja transformaatiot peilaavat paljon laajempia tietoisuusmuutoksia. ”Niin ylhäällä, kuin alhaalla” ei ole vain vanha sanonta – joskus se on ällistyttävän kirjaimellinen. Juuri nyt vanhat ja tutut roolit ja kaavat ovat putoamassa pois sekä henkilökohtaisesti että globaalisti – joskus hurjaa vauhtia.

Viime shoudin aikana, kun Adamus puhui esityksistämme – tietoisuuden näytöksistä joissa olemme eläneet niin kauan, että niistä on tullut identiteettejämme – ei ollut vaikeaa nähdä omaani. Yksi suurimmista rooleista jonka olen omaksunut – olipa se sitten biologisessa perheessäni tai shaumbra-perheessäni – on ollut äiti. Se joka muistaa, mitä kaikki tarvitsevat ja missä kaikki on, pystyy jotenkin tuottamaan juuri oikean asian juuri oikeaan aikaan, ja pitää kaiken pyörimässä. Kyse ei ole siitä, että muut tarvitsevat tai edes haluavat äitiä – minusta on vain tullut erittäin hyviä esittämään tuota roolia. Iso osa sitä on olla vaalija – potentiaalien, mahdollisuuksien, informaation ja muistojen vaalija. Jos et löydä etsimääsi, kysy vain äidiltä. Hän tietää aina!

Tämä rooli on palvelut minua hyvin – niin perheen pyörittämisessä kuin sisältöpäällikkönäkin. Mutta toisaalta Adamus toistaa jatkuvasti: ”Luovu roolin esittämisestä, ja nauti vain elämästä!” Se kuulostaa helpolta, mutta riippumatta siitä, miten paljon saa tehtyä, aina on jotain lisää, mikä lykkää sitä elämää, jota tarkoituksenani on elää.

Rentoutua ja nauttia elämästä? Se on kaikkia muita varten – minä lepään kuoltuani. (Öh … sinua tässä katselen, pomo.) On helppoa oikeuttaa äärimmäinen kiireisyys, silloin kun tuntuu siltä, että koko maailma tarvitsee sitä, minkä parissa työskentelet! Mutta, erittäin hitaasti, olen päästänyt irti tuosta ”momager”-jutusta (äiti + päällikkö) ja kallistunut sen iloa kohti, että saan vain nauttia elämästä ja työstä, josta pidän.

Kumma kyllä, mitä enemmän olen oppinut lepäämään ja rentoutumaan säännöllisesti, sitä tasapainoisempaa elämästäni on tullut ja sitä tehokkaampaa työni tuntuu olevan. Miten se on mahdollista? Miten saat aikaan enemmän tekemällä vähemmän? Hmm, ehkä ylenpalttisen kiireisyyden esittäminen vie enemmän energiaa kuin pelkkä sen tekeminen, mikä on tarpeen. Mutta sitten asiat tulivat vähän oudoksi.

Pari päivää shoudin jälkeen huomasin äärimmäistä levottomuudentunnetta tulevan esiin. Työt oli enimmäkseen tehty tuolta päivältä, mutta rentoutumisen sijaan minusta tuntui kirjaimellisesti siltä, että halusin päästä pois omista nahoistani. Mutta miksi? Olinko unohtanut jonkin tärkeän tehtävän? Oliko jokin lähestyvä muutos syöksymässä yllättämään minut täysin? Oliko ulkona myrsky? Kenties tulevat häät? (Suloinen tyttäreni meni naimisiin muutama päivä sitten.) Minun oli vaikea vain ”sallia tuo tunne” ymmärtämättä sitä, ja menin hakemaan pienen korttipakan, joka minulla on niitä hetkiä varten, jolloin on vaikeaa kuulla itseni selkeästi.

Itse, mitä hemmettiä tapahtuu? kysyin, sekoittaen noita yksinkertaisia kuvia. Sitten vedin yhden niistä – Käärme. Hmm, kehotinko itseäni vain luikertelemaan vähän aikaa? Nousiko kundaliinini? Häämöttikö jokin iso transformaatio – taas kerran? Sitten tajusin: käärmeet luovat määräajoin nahkansa. Minulta lähtee nahka! Fyysinen epämukavuus ja energeettinen kutitus eivät olleet ratkaistava ongelma. Jokin vanha ei yksinkertaisesti sopinut enää. Tuo yksi pieni oivallus muutti kaiken, ja kyllä, tuossa vääntelehtivässä ”Yäk! Ottakaa se pois!” -olossa oli täysin tolkkua.

Istuin siinä hetken miettien, miltä nahkansa luominen saattaisi näyttää reaalielämässä, kun huomasin tuijottavani pientä ovea. Työhuoneessani on kummallinen säilytystila, joka on upotettu seinään katon lappeen alle, ja sinne on ahdettu paljon satunnaista tavaraa vuosien saatossa. Tietäminen oli välitöntä – siitä se alkaa! Niinpä vedin kaiken ulos tuosta tilasta, ja kävin läpi asiat, jotka olivat olleet piilossa yli 17 vuotta – Crimson Circlen työpajojen vanhat cd:t, kirjat, pakkaustarvikkeet, jopa satunnaiset tavarat siltä ajalta, jolloin CC:n toimisto oli vielä Tahoe-järvellä. Jessus sentään, ihminen … säilytätkö energiaa vähän liikaa?

Se oli, kuin olisi avannut erittäin tiukan, vanhan puvun ensimmäisen napin. Energia alkoi liikkua, eikä mikään pysäyttäisi sitä. Käytin loppuillan – ja jokaisen vapaan illan sen jälkeen – tyhjentäen kaappeja, komeroita, vetolaatikoita ja säilytyslaatikoita. Pois lensi laatikoittain kangastilkkuja vuosikymmenten takaa. Käyttämättömiä vaatteita, jotka saattaisivat sopia … jonain päivänä. Kodin vekottimien varakappaleita, koska kuka tietää, milloin tarvitsen ylimääräistä. Pikkurihkamaa ja muistoesineitä kauan sitten menneistä elämänvaiheista. Jopa laatikoita täynnä muiden ihmisten tavaraa, joita olen varastoinut auttaakseni heitä. Mutta kenellä edes on cd-soitinta nykyään, puhumattakaan ajasta soittaa niitä kaikkia?

Selvästikin oli tullut massiivisen irtipäästämisen aika. Mutta rehellisesti sanottuna, se tuntui enemmän heliumpallon vapauttamiselta, kuin raskaan tiilisylillisen laskemiselta maahan. Kaikki tämä kama – energiajumini kiinteässä muodossa – haluaa olla vapaa! Hädin tuskin pysyn kaikkien näiden puhdistusimpulssien mukana, autotalli on tukossa vanhasta tavarasta, ja kyllä, pihakirppis pidetään juuri tänä viikonloppuna.

Minun täytyy kuitenkin olla selkeä: tässä ei ole kyse menneisyyden torjumisesta, vaan sen rakastamisesta ja vapauttamisesta. Osa tästä rakkaudesta tuli esiin cd-laatikossa. Kun odotin tytärtäni 24 vuotta sitten, tietystä laulusta tuli henkireikäni, ja se soi jatkuvasti uudelleen kuukausia ennen hänen syntymäänsä ja sen jälkeen. Nyt oli aika jakaa tämä ihme. Kun tytär tuli seuraavan kerran keskustelemaan hääjärjestelyistä ja pesemään pyykkiä, kerroin hänelle tarinan tuosta laulusta ja soitin sen hänelle. Hän tunsi yhteyttä, vaikkei hän oikeasti muistanut tuota musiikkia. Ja jossain sisälläni tunsin, että soihtu annettiin eteenpäin, sopimus päättyi, ja tapahtui uusi, erittäin syvä irtipäästäminen.

Muutama päivä myöhemmin todistin hänen loistoaan kauniina, itsenäisenä naisena, joka juhli elämää 52 vuotta vanhemman kumppaninsa kanssa – ja jotenkin täydellisen yhteensopivan. Kyllä, tärkeä osa nahanluontia on päästää irti sitä tulevaisuudesta, jonka olet kuvitellut muille ihmisille, erityisesti niille joita rakastat.

Perheen keräännyttyä juhlimaan, ja Adamuksen nuhteleminen roolin esittämisestä vielä tuoreena mielessäni, olin terävän tietoinen ”momager”-roolin irtipäästämisestä viimeinkin – äidistä joka hoitaa kaiken kaikkien puolesta. Se oli lempeä esiinhuuto elämien mittaiselle esitykselle, jossa olin näytellyt samaa roolia niin perinpohjaisesti, ettei mikään muu tuntunut edes mahdolliselta. Mutta kun päästin irti tuosta roolista – suunnittelu, kaiken hallussa pitäminen, tavaroiden säästäminen myöhempää varten, kaiken varalta – ihmeelliset, uudet potentiaalit tuntuvat yhtäkkiä mahdollisemmilta!

No, nahanluonti on jatkunut, ja tässä taannoin huomasin, miten perusteellista se on.

Minulla on aina ollut ”rasiafetissi”, ja olen säilyttänyt kokoelman söpöjä, kauniita tai käytännöllisiä pikkurasioita siltä varalta, että niille tulee käyttöä. Monta kertaa olen penkonut jemmastani täydellisen rasian juuri oikealla hetkellä. Siis kun olin tyhjentänyt kaapin loppuun, istuin valtavan rasiakassillisen kanssa, seuloakseni sen ja antaakseni osan niistä lähteä. Mutta parin minuutin päästä lopetin, tuijotin tuota kasaa, laitoin kaiken takaisin kassiin – ja vein sen kokonaan autotalliin. Sen kaiken täytyy lähteä! Ilmeisesti olen valmis sen osalta, että säilytän pieniä rasioita vain ”kaiken varalta”.

Säästettyäni koko elämäni ajan pieniä rasioita, ne käytännössä leijuivat ulos ovesta, kuin niitä paikallaan pitänyt gravitaatio olisi … kadonnut. Silti elämien aikaisen, esimerkillisen palvelun jälkeen tuo vaalija – esineiden, muistojen, mahdollisuuksien ja varastojen vaalija – ei ole epäonnistunut. Hän on pelkästään asu, josta olen kasvanut yli. Koska minun ei enää tarvitse säilyttää, vaalia, luokitella ja valmistautua jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen.

Tässä itsekseen tulemisen matkassa on hyvin monia kerroksia. Olen päästänyt irti hyvin paljosta, saanut hyvin paljon, ruumiillistanut hyvin paljon – koko ajan kaappieni hitaasti täyttyessä ja kassillisen tyhjiä rasioita odottaessa, kaiken varalta. Mikään ei muutu yhdessä yössä, mutta sitten kun olet lopulta valmis, koko juttu saattaisi vain ajelehtia ulos ovesta, silloin kun vähiten odotat sitä – identiteetti ja kaikki. Ja jäljelle jää tila uusille potentiaaleille, uusille mahdollisuuksille, ja uusille kokemuksille.

Joinain päivänä tämä talo joka on nähnyt hyvin paljon rakkautta, informaatiota, iloa, kyyneliä, turhautumista ja juhlaa, kuuluu jollekin muulle. Voin tuntea uuden kodin kutsuvan minua jostain ja uuden tulevaisuuden alkavan kurkistaa nurkan takaa. Tapahtuuko se vuoden päästä? Kolmen vuoden? Viiden? Sillä ei ole merkitystä, mutta tiedän, että se on tulossa. Tunnen muutoksentuulet, joten nyt on aika antaa aerotheonin nostaa pois kaikki, mitä en enää tarvitse – roolit, identiteetit, muiden ihmisten tavarat, muistot, ongelmat ja jopa ratkaisut. Mikään niistä ei ollut väärin – minun ei vain tarvitse enää esittää tuota roolia.

Ja tätä näen tapahtuvan myös globaalisti. Ikään kuin me, shaumbrat, olemme kantaneet Atlantiksen unelmaa ihmiskunnan puolesta aioneita. Pidimme liekin elossa, kannoimme potentiaaleja ja viisautta, säilytimme salaisuuksia ja pysyimme vahvoina uupumuksen läpi. Se on ollut poikkeuksellinen esitys. Mutta roolimme on valmis, tarkoituksemme täytetty, ja on aika päästää irti ja elää. Ihmiskunnan autotalli alkaa olla tukossa ja siivoton, kun kaikkea vanhaa törkyä tulee piilopaikastaan. Kaaos on tuskallinen, mutta välttämätön, sillä täysin uusi koti odottaa meitä puhdistuksen jälkeen.

Kenties tästä syystä Adamus on niin hellittämätön siinä, että on aika nauttia elämästä! Emme ole täällä enää pitämässä muistoja elossa tai hoitamassa ongelmia tai ylläpitämässä vanhoja rooleja. Olemme täällä yksinkertaisesti ELÄMÄSSÄ. Mutta on vaikea olla utelias ja tutkia uutta, jos raahaan vaunulastillista vanhoja rooliasuja. Aerotheon pelastaa tilanteen – kunhan vain hellitän otteeni ja päästän irti.

Pystynkö lopettamaan energian varastoimisen kaikissa muodoissaan – esineet, muistot, identiteetit, tavat, varastot, työkalut ja kaikki ylimääräinen – ja luottamaan, että se jatkaa palvelemistani sujuvasti ja vapaasti? Ai, pystynkö? Kyllä pystyn?

Kun oivalsin järkytyksen kera, että KAIKKI nuo pienet rasiat lähtivät kerättyäni niitä vuosikymmeniä, seuraava ajatukseni oli: Kuka tämä ON? Tuskin tunnistan itseäni! Pitkän aikaa olen yrittänyt tulla enemmän ”itsekseni”, ja se oli tärkeää. Useimmat meistä oppivat ensin olemaan se ihminen, jota muut halusivat, joten aidoksi itseksemme tuleminen on elintärkeää. Mutta jossain kohtaa jopa se muuttuu. Koska TODELLINEN minä on olemassa kaiken sen tuolla puolen. Kuin näyttelijä joka ei koskaan riisunut rooliasuaan, olin unohtanut, miltä näytän kaiken meikin ja kaikkien tapojen, tarinoiden, tavaroiden ja muistojen alla.

Mutta alan lopultakin muistaa.

P.S. Yllättävin asia? Miten helppoa se voi olla. Paljon tunteita, mutta ei surua. Ei kamppailua. Vain kiitollisuutta ja uteliaisuutta.

***

Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008, eikä ole katsonut koskaan taakseen. Hänen ensimmäinen kirjansa on nimeltään "Stories from My Last Lifetime". Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.