SUURIN VÄÄRISTYMÄ
 
Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
29.11.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Kun teemme tämän valtavan siirtymän ajattelutavasta toiseen, monet tuntevat eksyneensä ja ovat hämmentyneitä ja yksin. Hyvin paljon muuttuu, ja meitä pyydetään riisuutumaan itsemme täysin alasti. Emme voi enää kantaa uskomuksia, ohjelmointia ja ehdollistumista, joita meillä on ollut aioneita. Kaiken sen riisuminen, mitä luulimme olevamme – voidaksemme tulla kaikeksi, mitä olemme – voi tuntua hyvin julmalta.
 
Olen saanut viestejä ihmisiltä, jotka ottavat yhteyttä, koska he tuntevat tällä hetkellä olevansa eksyneitä ja yhteydettömiä sisällään. Halusin jakaa yhden kokemukseni, ja toivon, että se on hyödyllinen niille, jotka tuntevat eksyneensä.
 
Olen miettinyt keskustelua ja epävarmuutta maailmassamme. Jos uskoo jonkin olevan tietyllä tavalla, voi havaita, että sen uskotaan olevan myös täysin päinvastoin. On hyvin vaikeaa tietää, mikä on totta valheiden meressä. Erottelukyky on kaiken a ja o.
 
Meitä pyydetään luottamaan siihen, mitä tunnemme, versus mitä näemme ja kuulemme. Meitä pyydetään kuljettamaan kaikki sydäntilamme ja värähtelykenttämme kautta tunteaksemme resonoinnin. Meitä pyydetään murtautumaan vapaaksi yhteiskunnallisesta ehdollistumisesta, matriisista ja hypnoosiohjelmoinnista. Tämä ei ole helppo tehtävä, ja halusin olla 100 % varma, etten toiminut vääristyneistä kentistä ja havaintotavoista käsin.
 
Päätin pyytää opastustiimiäni, korkeinta aspektiani ja enkeleitä auttamaan minua kaikkien vääristymien poistamisessa. Annoin täyden luvan tulla autetuksi, lopputuloksesta riippumatta. En välittänyt, kääntäisikö vääristymien poistaminen elämäni ylösalaisin ja minun täytyisi elää jossa mökissä. Kerroin tiimilleni "tulkoon, mitä tulee" – en halunnut elää illuusion, vääristymien ja epäaitouden varjostamaa elämää. Hinnasta välittämättä halusin kaikki vääristymät pois.
 
Se oli voimakasta, ja tunsin jonkin loksahtavan paikoilleen. Se olin minä viestittämässä Lähteelle kaiken rehellisyyden ja aitouden tai tärkeimpien asioiden yläpuolella.
 
Varhaisaamun tunteina näin unta, että olin "toisella puolella". Työskentelin olentoryhmän ja Sophian kanssa. Olimme hyvin syvässä liitossa, ja energia ole kevyttä ja puhdasta. Se oli koti ja sellaista, mitä kuvittelen taivaan olevan.
 
Jonkin ajan kuluttua Sophia kertoi, että minun oli aika lähteä. Hän osoitti säteilevän valkoisia marmoriportaita, ja lähdin haluttomasti ja kiitollisena ajastani. Jo unessa tiesin muistavani sen. Aloin kävellä portaita alas, ja ne muuttuivat valkoisesta marmorista puuksi ja sitten kiveksi. Mitä alemmas kävelin, sitä ällöttävämmät portaista tuli. Portaat tulivat kosteiksi ja haiseviksi, ja tuli pimeämpää ja pimeämpää.
 
Tuossa kohtaa heräsin ja saatoin tuntea nuo portaat sisälläni. Makasin sängyssä ja jatkoin niiden seuraamista loppuun saakka. Ajattelin, että kenties siellä oli jokin sieluosa tai jotain, mikä minun täytyi hakea. Kuitenkin päästyäni portaat alas, en nähnyt tai tuntenut mitään sieluosaa. En nähnyt mitään, ja oli pilkkopimeää. Kun tunsin sitä, saatoin tuntea vain uskomatonta yksinäisyyttä, surua ja yhteydettömyyttä. Tämä oli erityisen suuri kontrasti, koska olin juuri työskennellyt toisella puolella ykseydessä ja eheydessä.
 
Epätoivon ja menetyksen tunne oli niin terävä, että pystyin vain itkemään. Se oli tunne, jonka muistan kokeneeni usein ennen henkisen matkani aloittamista. Mieheni tuli suihkusta ja löysi minut itkemästä. Voit kuvitella hänen ilmeensä, kun yritin kuvata, että minulla oli portaat sisälläni ja ne johtivat epätoivon ja yksinäisyyden kuoppaan. Voi kaveriparkaa :) Terapeuttikaverini tekstasi samalla hetkellä ja päästi hänet pinteestä. Kerroin ystävälleni unesta ja kokemuksesta, joka minulla parhaillaan oli, ja hän sanoi: "Kuulen jatkuvasti vain kehotuksen sytyttää kynttilä."
 
Oli pakko nauraa, koska olin tässä epätavallisessa todellisuudessa, istuin pimeässä, tunsin oloni yksinäiseksi ja kurjaksi ja säälin vähän itseäni, enkä kertakaan ajatellut kynttilän sytyttämistä. Kuitenkin se osoittaa vain, että kun eksymme omaan tarinaamme, kamppailemme, kun yritämme voimaannuttaa itsemme ulos siitä.
 
Niinpä menin takaisin pimeään monttuun, joka haisi homehtuneelta maakellarilta, ja sytytin kynttilän. Yllätyksekseni olin oppaideni ja niiden enkeleiden ja ylösnousseiden mestareiden ympäröimä, joiden kanssa työskentelen. Kysyin heiltä, miksi en tuntenut heitä, vaan ainoastaan syvää epätoivoa.
 
Juuri silloin olentomeri jakautui ja Sophia tuli luokseni. Hän laittoi kätensä kasvoilleni ja kertoi minulle, että vääristymäni oli se, etten ollut koskaan yksin tai yhteydetön pelkästään siksi, että olin alentanut värähtelyäni kokeakseni inkarnaatioita maan päällä.
 
Hän selitti, että ihmisten suurin vääristymä on, että he ovat koskaan lähteneet toiselta puolelta, että he ovat koskaan lähteneet taivaasta. Hän jatkoi, että erillisyys ja yhteydettömyys ovat osa ihmiskokemusta, mutta niin ei tarvitse olla. Täytyy vain säteillä valoaan pimeässä ja tietää, ettei ole koskaan yksin eikä yhteydetön.
 
Alentunut taajuus ja tiheys vain luovat sen illuusion, että on yhteydetön tai äärimmäisen yksin. Meillä kaikilla on kyky säteillä valoa sisäisiin portaisiin. Riippumatta tiheydestä, riippumatta kokemuksesta, meidän täytyy vain tietää, ettemme ole koskaan eronneet Lähteestä, korkeimmasta aspektistamme tai toisesta puolesta.
 
Emme ole koskaan eksyneet, koska polku, portaat, on sisällä. Sinä olet kartta, sinä olet kompassi ja sinä olet Pohjantähti. Mitään tästä ei voi ottaa sinulta pois.
 
Puhuin Merlinin kanssa, ja hän sanoi minulle: "Yhteys alkaa, jatkuu ja loppuu sisällä. Ajattele sitä tienä. Mitä enemmän sitä kuljetaan, sitä vapaampana se pysyy rojusta ja pensaikoista. Tämä tie on yhteytesi itseen, henkeen, mutta se sallii myös hengen ottaa yhteyden sinuun. Monet haluavat kulkea valossa, tien säkenöiviä osia. Kuitenkin pimeimmissä osissa tarvitaan suurinta valoa ja sen tietämistä, että ei ole yhteydettömyyttä."
 
Toivottavasti tämän kokemukseni jakaminen auttaa. Tämä ei ole helppoa aikaa, kun menemme tuntemattomaan. Sisäiseen yhteyteemme fokusoituminen auttaa meitä tuntemaan suurempaa iloa ja innostusta, pelon ja hämmennyksen sijasta. Löytäkäämme kaikki rohkeutta kulkea omaa henkilökohtaista tietämme, omia portaitamme pimeimmistä syvyyksistä valoisimpiin korkeuksiin. Herätkäämme kaikki täysin ja muistakaamme ytimessämme, että olemme täysin yhdistyneitä emmekä ole koskaan lähteneet toiselta puolelta.
 
Lähetän teille kaikille paljon rakkautta. Liittykää postituslistalleni, jotta pysytte ajan tasalla postauksissani. Huomaan, että monet postaukset jotka sisältävät tällaista informaatiota, "varjokielletään".
 
Kiitos kaikille, että jaatte ja tuette tätä työtä. Se merkitsee hyvin paljon.
 
Jenny
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.