MISSA JUMALA ON?
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2011 Shaumbra-uutiskirjeestä
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Maailman kaaoksen ja veristen sotien keskellä kysymme: "Missä Jumala on?" Kun maanjäristykset tuhoavat tuhansien elämän, kysymme: "Missä Jumala on?" Kun rattijuoppo tappaa rakkaan ihmisen, kysymme: "Missä Jumala on?" Kun luemme lehdestä tarinoita hyväksikäytetyistä lapsista tai raiskatuista naisista, ihmettelemme: "Missä Jumala on?" Henkilökohtaisena sielumme pimeänä yönä, kun kaikki näyttää epäonnistuneen ja elämämme näyttää vain tyhjiöltä, huudamme Jumalaa, muttemme kuule mitään ääntä - emme omaamme, emme Jumalan.
Missä Jumala on? Etsimme tätä välttelevää olentoa kirkoista ja kirjoista, yritämme löytää hänet gurujen ja pyhimysten kautta. Se on usein uuden päivän ensimmäinen ajatuksemme ja viimeinen ajatuksemme, ennen kuin vaivumme yöuneen. Kutsumme Henkeä rukouksissamme, meditoinneissamme ja kyynelissämme. Meillä on monta nimeä tälle olennolle - Henki, Ikiaikainen, YHWH/Jahve, Allah, Luoja, Valo, Lähde, Ishvara. Jotkut kieltävät Jumalan olemassaolon, mutta useimmat tunnustavat jumaluuden, äärettömän olennon läsnäolon, vaikkeivät he olisi koskaan tietoisesti kohdanneet "tuota mitä ei voi sanoa".
Jotkut väittävät Jumalan olevan luonto. Toiset sanovat Jumalan olevan sisällä. Mutta lähes kaikki viettävät elämänsä ilman intiimiä suhdetta tähän olentoon. Useimmilla on syvään juurtunut halu tuntea Jumala, mutta he tyytyvät odottamaan, kunnes saavuttavat yhtä tuntemattoman taivasten valtakunnan.
Jumala on täällä, tunnen sen, aivan tässä fyysisessä todellisuudessa. Sisälläni, ympärilläni, toisissa ihmisissä, luonnossa ja meitä ympäröivissä ulottuvuuksissa. Henki on jokaisessa hengenvedossa jonka otan, jokaisessa askeleessa jonka kuljen, jokaisessa minuutissa joka tikittää päiväni mittaan.
Mutta, missä Jumala on? Miksi Jumala ei ole ilmestynyt minulle? Kysyn itseltäni, miksi en pääse älyllisen tilani tuolle puolen ymmärtääkseni, tietääkseni, nähdäkseni ja kuullakseni tästä olennosta, jonka haluan niin kovasti muistaa. Jos rakastan Jumalaa näin paljon, niin miksi, oi miksi, tämä olento on niin välttelevä?
Tiedän miksi. Ihmettelen, miksi minun on edes esitettävä tuo kysymys, mutta valitettavasti teeskentelen, etten tiedä. Menin aiemmin tänään ulos kauniiseen Coloradon talvi-iltapäivään polttamaan hiljaa tupakan. En edes ajatellut "Missä Jumala on" -kysymystä. En tiedä, mitä ajattelin, mutta se ei ollut mitään tärkeää.
Luulen, että olin esittänyt tuon kysymyksen niin monta kertaa, että siihen oli lopultakin vastattava. Ja siihen vastattiin. Taas kerran. Kenties tällä kertaa en unohda, koska kirjoitan sen muistiin.
Jumala on aina täällä. Mutta Hengen valo on sellaista puhtautta, yksinkertaisuutta ja voimaa, että se hajottaisi minut, jos katsoisin sitä. Se on sellaista rakkautta ja myötätuntoa, että murskautuisin sen läsnä ollessa. Se on sellaista suuruusluokkaa, että se tuhoaisi pimeyteni - osani jota on kehitetty aionien ajan - ja pelkään, ettei minusta olisi mitään jäljellä.
Jumalan olemus kuiskasi minulle lempeästi: "Rakasta itseäsi niin, kuin minä rakastan sinua. Silloin voit nähdä minut. Rakasta itseäsi ja muistat minut."
Hengen valo on suurenmoinen. Suljemme tuon oven peläten, että tuhoaa meidät, jos saamme edes pienenkin vilahduksen. Telkeämme tuon oven, vaikka huudammekin Hengen olemuksen tuntemista. Vetäydymme päivittäisiin rutiineihimme miettien: "Missä Jumala on?" Rutiineissamme voimme taas kerran unohtaa itsemme rakastamisen. Palaamme tutkimaan Jumalaa, kysymään toisilta, tietävätkö he, missä Jumala on, ja etsimään Jumalaa ulkoisista asioista. Menemme makuulle illalla toivoen, että seuraavana päivänä lopulta tunnemme Jumalan rakkauden.
Lopulta, sitten kun rakkaus itseämme kohtaan ylittää Jumalan kaipauksemme, tunnemme sen, jota ei voi tuntea.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe ( www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2011 Shaumbra-uutiskirjeestä
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Maailman kaaoksen ja veristen sotien keskellä kysymme: "Missä Jumala on?" Kun maanjäristykset tuhoavat tuhansien elämän, kysymme: "Missä Jumala on?" Kun rattijuoppo tappaa rakkaan ihmisen, kysymme: "Missä Jumala on?" Kun luemme lehdestä tarinoita hyväksikäytetyistä lapsista tai raiskatuista naisista, ihmettelemme: "Missä Jumala on?" Henkilökohtaisena sielumme pimeänä yönä, kun kaikki näyttää epäonnistuneen ja elämämme näyttää vain tyhjiöltä, huudamme Jumalaa, muttemme kuule mitään ääntä - emme omaamme, emme Jumalan.
Missä Jumala on? Etsimme tätä välttelevää olentoa kirkoista ja kirjoista, yritämme löytää hänet gurujen ja pyhimysten kautta. Se on usein uuden päivän ensimmäinen ajatuksemme ja viimeinen ajatuksemme, ennen kuin vaivumme yöuneen. Kutsumme Henkeä rukouksissamme, meditoinneissamme ja kyynelissämme. Meillä on monta nimeä tälle olennolle - Henki, Ikiaikainen, YHWH/Jahve, Allah, Luoja, Valo, Lähde, Ishvara. Jotkut kieltävät Jumalan olemassaolon, mutta useimmat tunnustavat jumaluuden, äärettömän olennon läsnäolon, vaikkeivät he olisi koskaan tietoisesti kohdanneet "tuota mitä ei voi sanoa".
Jotkut väittävät Jumalan olevan luonto. Toiset sanovat Jumalan olevan sisällä. Mutta lähes kaikki viettävät elämänsä ilman intiimiä suhdetta tähän olentoon. Useimmilla on syvään juurtunut halu tuntea Jumala, mutta he tyytyvät odottamaan, kunnes saavuttavat yhtä tuntemattoman taivasten valtakunnan.
Jumala on täällä, tunnen sen, aivan tässä fyysisessä todellisuudessa. Sisälläni, ympärilläni, toisissa ihmisissä, luonnossa ja meitä ympäröivissä ulottuvuuksissa. Henki on jokaisessa hengenvedossa jonka otan, jokaisessa askeleessa jonka kuljen, jokaisessa minuutissa joka tikittää päiväni mittaan.
Mutta, missä Jumala on? Miksi Jumala ei ole ilmestynyt minulle? Kysyn itseltäni, miksi en pääse älyllisen tilani tuolle puolen ymmärtääkseni, tietääkseni, nähdäkseni ja kuullakseni tästä olennosta, jonka haluan niin kovasti muistaa. Jos rakastan Jumalaa näin paljon, niin miksi, oi miksi, tämä olento on niin välttelevä?
Tiedän miksi. Ihmettelen, miksi minun on edes esitettävä tuo kysymys, mutta valitettavasti teeskentelen, etten tiedä. Menin aiemmin tänään ulos kauniiseen Coloradon talvi-iltapäivään polttamaan hiljaa tupakan. En edes ajatellut "Missä Jumala on" -kysymystä. En tiedä, mitä ajattelin, mutta se ei ollut mitään tärkeää.
Luulen, että olin esittänyt tuon kysymyksen niin monta kertaa, että siihen oli lopultakin vastattava. Ja siihen vastattiin. Taas kerran. Kenties tällä kertaa en unohda, koska kirjoitan sen muistiin.
Jumala on aina täällä. Mutta Hengen valo on sellaista puhtautta, yksinkertaisuutta ja voimaa, että se hajottaisi minut, jos katsoisin sitä. Se on sellaista rakkautta ja myötätuntoa, että murskautuisin sen läsnä ollessa. Se on sellaista suuruusluokkaa, että se tuhoaisi pimeyteni - osani jota on kehitetty aionien ajan - ja pelkään, ettei minusta olisi mitään jäljellä.
Jumalan olemus kuiskasi minulle lempeästi: "Rakasta itseäsi niin, kuin minä rakastan sinua. Silloin voit nähdä minut. Rakasta itseäsi ja muistat minut."
Hengen valo on suurenmoinen. Suljemme tuon oven peläten, että tuhoaa meidät, jos saamme edes pienenkin vilahduksen. Telkeämme tuon oven, vaikka huudammekin Hengen olemuksen tuntemista. Vetäydymme päivittäisiin rutiineihimme miettien: "Missä Jumala on?" Rutiineissamme voimme taas kerran unohtaa itsemme rakastamisen. Palaamme tutkimaan Jumalaa, kysymään toisilta, tietävätkö he, missä Jumala on, ja etsimään Jumalaa ulkoisista asioista. Menemme makuulle illalla toivoen, että seuraavana päivänä lopulta tunnemme Jumalan rakkauden.
Lopulta, sitten kun rakkaus itseämme kohtaan ylittää Jumalan kaipauksemme, tunnemme sen, jota ei voi tuntea.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.