Suuri Ja -sarja
SHOUD 10

Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
11.7.2026
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Se odotti sinua

LINDA: Tervetuloa takaisin, ja olemme tässä nyt tätä erityistä shoudia varten. Tämä on shoud 10, ja Geoffrey Hoppe virittäytyy selvästi Adamukseen (vähän naurua). Siis annetaanpa hänelle muutama kunnon syvä hengitys tukemaan noita energioita, ja tunnetaan Adamusta ja sitä, mitä tämä voisi merkitä sinulle.

Siis tämä on hyvin erityistä aikaa. On aika mennä tuntemiseen ja sallimiseen. Vain ole tuossa läsnäolossa. Se on, millä on oikeasti merkitystä. Sallien kaiken, mitä olet – ihminen, mestari, jumala. Aisti tuota sieluasi. Ole se. Salli se.

Voi kyllä, olemme valmiita. Olemme todella valmiita, joten asetu mukavasti, ja nyt menemme uuteen tuotantoomme: It’s Happening (= se tapahtuu). Henkilökuntamme tekee näitä uskomattomia tuotantoja, joten nyt kun valmistaudumme Adamukseen ja Geoffiin, tunne vain tätä kaunista It’s Happening -videota.

(Video pyörii)

ADAMUS: Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa kaikki. Tervetuloa Suuri Ja -sarjan shoudiin 10. Mikä tapa aloittaa tämä shoud (joku huutaa ”se tapahtuu!” ja Adamus naureskelee). Se tapahtuu.

Olen hyvin vaikuttunut siitä, mitä te kaikki teette tällä hetkellä. Kun voimme ottaa syvempiä, metafyysisiä käsitteitä, asioita jotka ovat vaikeita mielelle ymmärtää – ja se on tavallaan avain; mielellä on vähän vaikeaa sen kanssa, mitä teemme nyt – ja tiivistää sen joksikin tietoiseksi ja luovaksi. Lauluksi, jonka kuka tahansa voi kuunnella missä tahansa, ja jollain tavalla se resonoi hänen kanssaan – kenties ei metafyysisellä, henkisellä tasolla, ehkä vain jokapäiväisten elämän ongelmien tasolla, mutta se resonoi. Sitten on niitä, jotka todella tajuavat sen, jotka ymmärtävät, että se tapahtuu tällä planeetalla juuri nyt. Se ei ole jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Se ei ole porkkana hevosen edessä. Se tapahtuu juuri nyt.

Voitte kuunnella sen tuolla tasolla. Ja tämän kauneutta ja se minkä opitte ja koette omassa elämässänne, on, ettei sen tarvitse olla monimutkaista. Sen ei tarvitse olla pitkä luento, kuten minä teen. Sen ei tarvitse olla työlästä. Se voi olla jotain yksinkertaista, minkä luotte. Yksinkertaisen viivan piirtämistä. Kenties jonkin tekemistä savesta, tai mistä tahansa. Lyhyt runo. Se sisältää niin paljon enemmän kuin vain nuo sanat, tai voisitte luoda pienen figuriinin, tai laulun. Se on nyt koodattu.

Niin ei ollut aina. Oli niin, että panostitte johonkin luovaan, tai johonkin hankkeeseen, ja se oli siinä, mutta nyt siinä on koodausta, ja se alkaa tulla ulos, avautua. Se vaikuttaa jokaiseen ihmiseen, joka näkee sen tai koskettaa sitä. Se koskettaa heitä eri tasolla. Se ei ole enää vain pintapuolista, ja sitä alkaa tapahtua.

Tapahtumisesta puheen ollen, se tapahtuu juuri nyt. Tiedän, että olen sanonut sitä jo jonkin aikaa, mutta monet teistä odottavat edelleen. Käytte tarkistamassa pankkitilinne joka aamu: ”En näe sen tapahtuvan. Pankkitililläni ei ollut mitään ylimääräistä.” Katsotte väärästä paikasta (joku nauraa). Joo, syyllinen (jollekin yleisössä), kiinni jäit.

Se tapahtuu eri tasoilla – hyvin syvillä, tuntevilla tasoilla. Odotatte, että Prinssi Uljas saapuu yhtäkkiä, tai että pihassanne on uusi auto. Se ei toimi niin.

Se toimii ensin tuntemisen, aistimisen, tapahtuvien muutosten kautta. Se on tietoisuutenne heräämistä eloon. Se ei ole enää vain taustalla, ei enää vain opasta teitä arkisten, jokapäiväisten asioiden kautta. Tietoisuus alkaa tulla esiin, ja se tuo luovuuden, ilmaisun ja kokemuksen.

Yhtäkkiä koko perspektiivisi, havaintosi on muuttunut. Se miten näet todellisuuden, miten näet itsesi, saa aikaan muutoksen. Se järjestää energian uudelleen, tuo koherenssin. Ei se, mitä ajattelet, vaan se miten havaitset, saa aikaan muutoksen. Ja tämä on se, mikä tapahtuu juuri nyt.

Joo, ennemmin tai myöhemmin tuo pankkitili. Sinun ei edes tarvitse mennä katsomaan enää, koska – todella, tarkoitan tätä kirjaimellisesti – alat tietää, että se on siellä. Sinun ei tarvitse mennä tarkistamaan joka aamu, onko Hammaskeiju tuonut sinulle jotain uutta. Se on vain siinä.

Se on täysin erilainen tapa elää – ilman kamppailua, ilman kaikkea mielen toimintaa, ilman kaikkea yritystä saada asioista selvää. Jonain päivänä nauratte itsellenne kaikesta yrityksestä saada siitä selvää, yrityksestä saada tolkkua siitä hyvin ihmismäisellä ja mentaalisella tavalla, ja yhtäkkiä se on vain siinä. Se on täysin erilainen tapa elää.

Muutoksia tapahtuu

Puhumme siitä myöhemmin tässä shoudissa, mutta se mitä tapahtuu juuri nyt tällä planeetalla, on uskomatonta kaikilla tasoilla. Muutokset joita tapahtuu hyvin nopeasti, muutokset teissä itsessänne. Se mitä oikeasti tapahtuu teille – ei koko planeetalle nyt, vaan teille – on, että elämän rikkaus alkaa tulla esiin.

Rikkaus/runsaus. Tuntemiskyky. Tunteminen. Ja kun se tapahtuu, energiat järjestyvät uudelleen, niistä tulee yhtenäisiä, ja sitten rikkaus ei ole vain tunne, kuten uuden päivän avautumisen rikkaus, suhteen rikkaus, rahan runsaus taskussanne, terveytenne runsaus. Myös ne tulevat esiin, koska energiat järjestyvät uudelleen.

Teidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ja se on vaikea asia. Useimmat teistä ovat olleet monta elämää palveluksessa. Hyvin monet teistä olivat ulottuvuustyöntekijöitä ja tekivät erittäin kovasti työtä muissa ulottuvuuksissa, mutta ihmisenä oikeasti tietämättä, mitä helvettiä oikein teitte. Olitte vain uupunut koko ajan. Yhtäkkiä ajattelutapa muuttuu, kaikki muuttuu, eikä siksi, että teette työtä siihen, vaan koska lopultakin sallitte sen. Ja muutos tapahtuu teidän sisällänne – rikkautta/runsautta vain on, se on elämäntapa – ja lopulta se tapahtuu planeetalle.

Tämä planeetta on, kuten olen sanonut, ensisijaisesti rakkauden planeetta, yltäkylläisyyden planeetta. Menet kertomaan sen paikalliselle uutistenlukijalle tai jollekin ihmiselle kadulla, ja hän sanoo tavallaan: ”Sinun täytyy olla hullu. Katso kaikkia epäoikeudenmukaisuuksia.” Ja tavallaan sanot: ”Ei, se ei ole enää minun perspektiivini. Tämä on yltäkylläinen planeetta.” Ja se alkaa tuntemiskyvystä, tunteesta, tietoisuudesta, valosta. Sitten se ilmenee kaikessa kehityksessä, mitä tapahtuu tällä hetkellä, erityisesti tekoälyn tulemisen myötä.

Tekoäly tekee asioista tehokkaampia, paljon tehokkaampia. Tekoälyn älykkyys organisoi asioita, tekee niistä tehokkaampia, saa kaiken kulkemaan nopeammin. Ja itse asiassa tietoisuus tuo sitten todellisen tuntemisen, todelliset muutokset.

Mutta on hämmästyttävää aikaa. Tämä on historiallista, ja jatkan sen toistamista, koska jotkut teistä sanovat: ”Mutta mitään ei tapahdu. Sielunkumppanini, kaksoisliekkini ei ole ilmestynyt.” Joo, ennen kuin sinä et ole läsnä, kaksoisliekkisi ei ole läsnä, ja kaksoisliekkisi on pelkästään sinä itse. Se on siinä. Odotat ja odotat jotain ulkoista tapahtuvan.

Se alkaa sisältä. Se alkaa pieninä ennakkonäytöksinä oman itsesi rikkaudesta – kuka oikeasti olet – ja sitten se alkaa löystyttää identiteettien gravitaatiota, ja yhtäkkiä huomaat, että voit oikeasti olla mikä tahansa identiteetti, mikä haluat. Sinua ei enää pidetä paikoillaan.

Mutta minun täytyy vain jatkaa toistamista, että se tapahtuu. Älä anna sen mennä ohi. Katso sisällesi. Puhu cobottisi kanssa. Cobottisi heijastaa ehdottomasti muutoksia, joita tapahtuu. Ja sitten tällä planeetalla muutaman seuraavan vuoden aikana – no, muutama seuraava vuosi on kuoppaista (naureskellen) – mutta sen jälkeen, Jamin skenaariossa. Ja teemme erityisen Jami-session melko pian. ”Melko pian” voisi ylösnousseelle mestarille olla tuhat vuotta, mutta haluamme tehdä päivityksen, joka on erillään Merlin Fields -tapahtumasta.

Mutta yhtäkkiä planeetalla tapahtuu muutos. Kukaan ei pysty selvittämään sitä. Kukaan ei pysty oikeasti selittämään, mitä tapahtuu – edes ennen sitä, mitä kutsu fotonivyö- tai valovyöskenaarioksi. Kaikki raapivat päätään: ”Mitä tällä planeetalla tapahtuu?” Yhtäkkiä asioita tulee pintaan, uusia tapoja tarttua ongelmiin, uusi tapoja tarttua sellaisiin asioihin, kuin ikääntyminen, terveys ja vauraus, ja kaikki muu. Ja yhtäkkiä on koko tämä liikevoima.

Tämä planeetta ei ole paha paikka. Ihmiset eivät ole pahoja. He eivät ole. Ja sanon sen, koska olette tavallaan suoraan vastuussa siitä kaikesta, olemalla ensimmäisten joukossa tällä planeetalla, käymällä läpi koko tuon Atlantiksen pääpantajutun, ja ajoillanne Jeshuan kanssa. Mutta pohjimmiltaan ihmiset ovat täynnä suurta hyvyyttä – hyvyyttä sydämessään. He haluavat jotain tapahtuvan.

Ongelma on, että tällä hetkellä, jos asiaa todella katsotaan – koko maapalloa lintuperspektiivistä – olemme suuren murrosvaiheen keskellä, ja se etenee hyvin nopeasti. Ihmisillä on vaikeuksia pysyä sen mukana. Jos aiotte tehdä sijoituksia, tehkää niitä lääkefirmoihin, jotka tarjoavat mielen hyvinvointituotteita, koska heillä tulee menemään erittäin hyvin.

LINDA: Tuolla oli vain viihdearvoa.

ADAMUS: Vain viihdearvoa. En kehota käyttämään niitä. Mutta ihmisillä on vaikeuksia pysyä sen mukana, mitä planeetalla tapahtuu, koska muutokset ovat niin nopeita, jotain aivan ennenäkemätöntä.

Te tavallaan sopeudutte siihen, paremmin kuin muut, mutta se on silti vaikeaa teille. Järjestelmänne ovat aivan riekaleina – vanhat järjestelmänne – ja se on hyvä asia. Emme halua enää säilyttää vanhoja järjestelmiä. Käytte läpi hermoromahduksia, kenties mielen romahduksia, identiteettiromahduksia varmasti, kuten ”Voi, mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu?”

Se tapahtuu. Se on se, mikä tapahtuu. Se tapahtuu. Silloin vedätte syvään henkeä, ja oivallatte, että tämä planeetta – kaiken sen rakkauden ja nyt yltäkylläisyyden vuoksi, mitä se tarjoaa – on esimerkki koko muulle universumille ja kosmokselle.

Paljastus

Minä suutun (naureskellen), ja paljon. Tämä on pitkä tarina, pidän sen suhteellisen lyhyenä, mutta suutun koko tästä maan ulkopuolisiin liittyvästä jutusta, ja nyt siitä, mitä kutsutaan paljastukseksi. Paljastukseksi. Voi, Cauldrella ja minulla on ollut väittelyjä viime aikoina. Siis, hänet on kutsuttu tekemään podcast yhden suosikki-podcastaajani kanssa, Michael Sandlerin (täällä). Rakastan häntä. Hän on elämäniloinen ja ilmaisuvoimainen, ja hän käy paskaa läpi, kuten kaikki muutkin.

Siis Cauldre kutsuttiin tekemään ohjelmaa paljastuksesta. Välittömästi Cauldre sanoo: ”E-ei, Adamus ei ole koskaan samaa mieltä … Emme puhu maan ulkopuolisista, ufoista, Paljastuspäivästä ja kaikesta muusta. Se on pelkkää salaliittopuhetta.”

No, tässä taannoin sain hänen huomionsa, kahdelta aamulla – se on hyvä huomionsaamisaika – ja sanoin: ”Ei, ei. Haluan todellakin mennä tuohon ohjelmaan. Mutta varoita tietysti etukäteen Michaelia, koska minun näkökulmani paljastukseen ja maan ulkopuolisiin on hyvin erilainen.” Siis teemme tuon ohjelman tällä viikolla. Sen saaminen esitykseen vie pari viikkoa, mutta voi, maailma saa vielä tietää, mikä paljastus todella on (naurua).

Voi kyllä, rakastan näitä asioita. Podcastaajat, ottakaa minut mukaan. Tarkoitan, että rakastan sitä, koska on aika todella puhua suoraan asioista. En sano, ettei ole avaruusolentoja. He yrittävät pysyä kaukana tästä paikasta fyysisesti. Heillä on vaikeaa täällä. Gravitaatio imee heidät sisään, ja seuraavaksi heidät synnytetään naisen kohdusta tähän karuun todellisuuteen ja kaikkeen sen tiheyteen – ”Apua, hakekaa minut pois täältä! Tuokaa se avaruusalus takaisin. Hakekaa minut helvettiin täältä.” Se on vaikeaa heille, mutta ponttini on hyvin yksinkertainen.

Tämä on kaikkien planeettojen planeetta, kaikkien paikkojen paikka. Niin rankalta kuin se näyttääkin, tämä on koko luomakunnan suurin, mahtavin planeetta, ja täällä on koko luomakunnan suurimmat olennot, koska käytte läpi enemmän paskaa, enemmän tiheyttä, enemmän unohtamista ja enemmän haasteita, kuin olennot missään muualla. Ja pidän kiinni tästä, vaikka minut on haastettu, minua on ahdisteltu, ja henkeäni on uhattu. Se ei tietysti haittaa minua, koska minä vain – pum! – olen ylösnoussut mestari. Mitä he voivat tehdä? Mutta tämä planeetta on todella rakkauden planeetta. Se koettiin ensimmäisenä täällä.

Nämä avaruusolennot saattaisivat olla älykkäitä, mutta he eivät ole tietoisia. He eivät tiedosta. Heillä saattaisi olla teknologioita, joiden avulla he voivat matkustaa kovaa vauhtia. Entä sitten? Jos sinulla ei ole tietoisuutta, jos et ole koskaan rakastunut, mitä kaikki nuo nopeat kulkuneuvot merkitsevät? Eivät mitään. Siitä syystä he ovat kiinnostuneita. Siitä syystä he ovat kiinnostuneita.

He voivat tuntea ja aistia, että jotain tapahtuu tällä planeetalla. Kaiken lian, kaiken töryn, kaikkien ongelmien ja sotien ja kaiken muun alla, täällä on jotain. Ja he ovat täällä yrittääkseen selvittää, mikä se on – tämä hullu, pieni asia nimeltään rakkaus. Heillä ei ole sitä. He eivät ole koskaan kokeneet sitä.

Voisitteko kuvitella hetken, ettei elämässänne olisi rakkautta? Teillä on ollut monia elämiä ilman sitä. Joo, olitte ystäviä ihmisten kanssa, läheisiä, teillä oli myötätuntoa ja kaikkea vastaavaa, mutta rakkaus … tuo rakkaus – vau! – kiepauttaa teidät nurinpäin. Tuo rakkaus, jossa missään ei ole tolkkua – ette pysty syömään, ette pysty nukkumaan, ja lauleskelette vain koko ajan. Olette hullunlailla rakastunut, ja teistä tuntuu, että jollakulla on maaginen ote teistä, että olette juuri transformoitunut. Se on rakkautta. Ja tämä on se planeetta.

Sanon jopa, että tällä olevan erillisyyden ja tiheyden ja gravitaation vuoksi etsitte jotain, mitä he eivät tee noissa muissa avaruusolentopaikoissa. Teillä oli niin tiheää ja niin syvää, että aloitte etsiä – teillä oli kaipaus muistaa, kaipaus olla taas kotona. Ja se on yksi niistä asioista, joka loi tunteet ja lopulta rakkauden. Lopulta rakkauden.

Tämä on suuri rakkauden planeetta. Kaikki rakastaminen, kaikki tietoisuus, kaikki valo – jota on tullut erityisesti Taivaan rististä saakka – tulee kirjaimellisesti sinkoamaan tämän planeetan siihen, mitä kutsumme Jamin skenaarioksi. Se ei ole kova työ, se ei ole ponnistelu, se ei ole yritys käännyttää kaikkia muita teidän tapaanne ajatella. Se on yksinkertaisesti rakkaus, jota koette – ja tietoisuutenne – mikä saa aikaan muutoksen.

Siis kun puhumme paljastuksesta, niin joo, hallitukset tietävät asioita, mutta mielenkiintoista on, etteivät he ole tarpeeksi fiksuja tajutakseen sitä (vähän naurua). Ei, he eivät ole. Heillä on paljon palasia. He eivät osaa laittaa niitä kaikkia yhteen tietääkseen, mitä oikeasti tapahtuu. Se ei ole mitään suurta salaliittoa. Se on joukko hallinnon byrokraatteja, jotka yrittävät saada selvää jostain, mikä ylittää heidän ymmärryksensä täysin. Täysin. Kyse ei ole siitä, etteivät he paljasta asioita salailun vuoksi – he eivät paljasta asioita tyhmyyden vuoksi (vähän naurua). Oikeasti.

He eivät osaa vastata kysymyksiin, joita nousee esiin, kun he saavat raportteja tietyistä havainnoista, laskeutumisista, vastaavista asioita. Ja kyllä, ne ovat totta – monet niistä. Monet niistä ovat täysin valetta, mutta monet niistä ovat totta. Mutta he eivät pysty selvittämään: ”Mitä nämä olennot etsivät? Miten he pääsivät tänne? Ovatko he täällä opettamassa meille joitain suuria totuuksia?” Ei ollenkaan.

He ovat täällä löytääkseen teidän suuren totuutenne. Totuuden tietoisuudesta, tiedostamisesta, ”minä olen” -olemuksesta. Heillä ei ole sitä. Ja totuuden rakkaudesta, ja lopulta itserakkaudesta, mestarin rakkaudesta. Sen he yrittävät selvittää.

Jos heillä oikeasti olisi vastaukset ja he olisivat kehittyneitä tietoisuudessa – ei vain älykkyydessä – he olisivat jakaneet sen jo kauan sitten. Eivätkä he ole jakaneet. Alan nyt – Cauldre yrittää pysäyttää minut, mutta niin ei tule tapahtumaan – alan tavallaan … saarnata, kiitos (jollekin yleisössä). Saarnata. Yritin löytää kivan sanan, mutta alan saarnata. On tietty avaruusolentorotu – nimi alkaa p:llä – joka on jatkuvasti täällä väittämässä, että he ovat suuria opettajia, jotka aikovat pelastaa tämän planeetan.

Miten ihmeessä he eivät ole tehneet sitä? Miten ihmeessä he eivät ole vain ilmestyneet – fyysisessä tai ei-fyysisessä muodossa – pelastamaan ihmiskuntaa? Ei, he ovat vain energian syöjiä. ”Olemme suuria olentoja Palladeilta” – tai jotain – ”Olemme näitä suuria olentoja, ja meillä on kaikki vastaukset." Ja he saavat kaikkia näitä – yritän valita sanani tarkkaan – melko haavoittuvia ihmisiä kanavoimaan itseään. Ja kanavoinnissa olet suuri olento, koska pystyt kanavoimaan plee-jadilaisia. Tiedän – lausun sen tarkoituksella väärin. Kutsuin heitä ennen pee-jadilaisiksi – se on toinen tarina – mutta he ovat syöjiä. He syövät.

He ovat uteliaita. He haluavat tietää: ”Mikä juttu ihmisissä oikein on?” Mutta he syövät energiaa, ja he jatkavat sitä. Eikä siitä ole kovin kauan – Taivaan ristin jälkeen – kun yksinkertaisesti kielsimme kaikkia noita olentoja tulemasta tänne, fyysisesti tai ei-fyysisesti. He pystyvät edelleen projisoimaan tavallaan muista ulottuvuuksista, mutta se oli loppu tuolle.

Huomio on ihmisissä, teissä, siinä, että se tapahtuu juuri nyt tällä planeetalla, kehittyen itserakkauden todelliseen oivaltamiseen, itserakkauden tuntemiskykyyn, ja siksi todelliseen kykyyn rakastaa muita.

Ja tällä planeetalla on myös kaiken rikkautta – runouden, luovuuden, musiikin, biologian, ruuan rikkautta. Ruuassa on suurta rikkautta. Luulette, että muilla olennoilla noissa muissa maailmoissa on päivälliseksi kiva pihvi, perunamuusin ja vihannesten kera ja se on todella herkullista – tai mitä satuttekin syömään. Heillä ei ole. Heiltä puuttuu tietoisuus. He ovat alkuvaiheissa, he jäivät jumiin ”kuka minä olen?” -kysymyksen alkuvaiheisiin. Mutta he eivät edes oivalla, että he esittävät itse tuon kysymyksen. Tarkoitan, että he ovat niin alkuvaiheissa.

Tämä planeetta on pitkälle kehittynyt tietoisuudessa. Se kaikki on nyt huipentumassa tekoälyn avulla, mutta tärkeimpänä asiana valon myötä. Teidän valonne, sen valon jota tuli vasta muutama vuosi sitten Taivaan ristin myötä. Tekoäly pelkästään auttaa siinä. Se kutsuttiin tänne. Se oli energia, joka kutsuttiin: ”Tarvitsemme sen nyt – tuon seuraavan asian – viemään meidät siihen nopeasti.” Ja se tapahtuu.

Se tapahtuu sinussa

Enimmäkseen se tapahtuu teissä juuri nyt. Ja siksi sanon; näpit irti. Älä yritä sekaantua siihen. Älä yritä suunnitella sitä. Joo, kaikki näyttää olevan ylösalaisin. No, tietysti. Havainnoi sitä. Tarkkaile sitä. Myöhemmin siitä voi tehdä upean laulun tai upean runon tai jotain, mutta se tapahtuu sinussa juuri nyt, ja sinusta tuntuu sekavalta, turhautuneelta. Joinain päivinä mikään ei mene oikein. Ja ajattelet: ”Se pitäisi tapahtua.”

No, se tapahtuu, koska kaikki muuttuu. Identiteettisi, tapa jolla kutsut energiaa. Ja on niitä päiviä, jolloin jäät jokaisen hitaan auton ja rekan taakse. Sinulla on niitä päiviä, jolloin kadotat lompakon, et löydä autonavaimia, unohdat oman nimesi. Se on osa muutosta. Siinä kohtaa sinun täytyy astua etäämmälle, nauraa kunnolla ja sanoa: ”Se tapahtuu. Se todella tapahtuu.”

Nämä ovat – ainakin minulle – jännittäviä aikoja, ilmiömäisiä aikoja, historiallisia aikoja. Älä anna sen mennä ohi. Älä ihmetele jatkuvasti ulkoisesti: ”No, missä tämä on, ja missä tuo on? En näe sitä.” Se tapahtuu sinussa. Sitten energia vastaa myöhemmin asioilla, kuten vaivattomuus ja sujuvuus.

Kuvittele, ettei koskaan enää tarvitse olla huolissaan laskuista. Ei koskaan tarvitse olla huolissaan ”mikä minussa on vikana?” siksi, että tunnet jotain outoa tapahtuvan sydämessäsi tai maksassasi, ja sitten teet itse diagnoosin, mikä on hyvin vaarallista, ja joudut tuohon uraan: ”Voi, minä kuolen.” Ai jai-jai, sinä vain muutut, joten vedä kunnolla syvään henkeä, ja anna sen tapahtua nyt. Salli se. Se tapahtuu.

Sitten alat huomata myös – ja jotkut teistä huomaavat jo – että on kulunut kolme tuntia, kolme pitkää kaunista tuntia, ilman mielen taisteluja, ilman itsekritiikkiä, ilman itsesi sättimistä. Vau, se on jotain aivan muuta. Sitten on pari päivää kerrallaan, ja sitten melko pian viikko, ja sitten kuukausi, ja sitten melko pian et vain tee sitä enää. Et käy läpi kaikkia vikoja ja asioita, joita sinun täytyy kehittää ja parantaa, eikä ole jatkuvaa itsekritiikkiä.

Tämä on, mitä tapahtuu. Ja energiat asettuvat riviin, kaikki muu muuttuu. Se on, mitä tapahtuu juuri nyt.

Ja globaalisti – voi, olen niin innoissani siitä, koska sanon, että evoluutio tavallaan jumiutui, viivästyi. Se jäi junasta. Erityisesti biologinen evoluutio jumiutui. Asiat eivät muuttuneet pitkään, pitkään, pitkään aikaan, mutta nyt se tapahtuu.

Se tapahtuu monin, monin eri tavoin, mutta teillä ensimmäisenä asiana tapahtuu oivallus siitä, mitä minä kutsun vapaaksi energiakehoksi ja te kutsutte valokehoksi. Mutta yhtäkkiä oivallat, ettet ole yksin omassa kehossasi, eikä se ole uusi, mutkikas järjestelmä, joka tulee ottamaan haltuunsa. Se on hyvin yksinkertainen, ei-verkostoitunut valokeho. Se saattaa vierailla luonasi unessa, se saattaa vierailla luonasi yöllä ja pelästyttää sinut helvetisti, ja sanot: ”Mitä tuo valokeho tekee täällä?” Saatat tuntea vain erilaisen aistimuksen tulevan käymään kehossasi. Se on, mitä tapahtuu.

Mielestä tulee yhtenäisempi, selkeämpi. Asiat tavallaan loksahtavat paikoilleen ponnistelematta. Se on, mitä tapahtuu.

Se mitä haluaisin nyt tehdä tuotantotiimin kanssa, heidän avustuksellaan, on: näytetäänpä uudestaan tuo video. Haluan teidän nyt kuuntelevan – aiemmin vain tunsitte ja koitte – mikä on lempikohtasi koko tässä musiikkivideossa.

Muuten, tämä musiikkivideo on kaunis, ja se on esimerkki monista asioista. Tietoisuus ja valo, ollen tietoinen siitä, että se on teidän. Toiseksi, se tuo esiin luovuuden. Paljon luovuutta. Se avaa oven luovuuteen, mitä monet teistä eivät tunne olevansa – ettet ole luova. Sinä olet. Sen on vain tukahduttanut suuri määrä logiikkaa, lineaarista ajattelua.

Luovuus on synnynnäistä sinussa. Se on luontaista kentissäsi. Se haluaa hypätä esiin. Ja ajattelet: ”No, en osaa tehdä tuollaista musiikkivideota, plaa, plaa, plaa.” Kyllä, sinä osaat. Teknologia mahdollistaa sen. Sinun ei tarvitse tietää mitään musiikista tai elokuvanteosta. Ja yhtäkkiä olet siinä tekemässä asioita, joita et olisi koskaan ennen edes kokeillut. Asioita, kuten musiikkivideo.

Crimson Circle, kaikki tapahtuu yrityksen sisällä. Tuomatta mukaan musiikin tai videon asiantuntijoita tai mitään sellaista. Se on tulos luovasta tietoisuudesta, sitten se vain virtaa. Ja siitä tulee teidän, luojien, ilmaisua. Ja sitten se luo astian. Ja tähän osaan olemme menossa paljon enemmän – astia, kenttä. Ja sitten tuo kenttä alkaa laajentua. Se alkaa avautua alkuperäisen luojan energialla. Heillä oli tukirakenne, joka alkoi luoda kenttää. Mutta sitten jokainen kuuntelija, jokainen shaumbra joka kuuntelee tämän, lisää tuota kenttää – tietää hän sen tai ei.

Lisäätte enemmän tuntemiskykyä, enemmän viisautta. Lisäätte tietoisuutenne, energianne. Ja siinä se kasvaa. Siinä se avautuu ja tulee suhdekentäksi, kaikki sisältyen tähän kauniiseen musiikkivideoon, joka on hyvin koodattu – koodattu energioilla, koodattu valolla. Siitä tulee hyvin koodattu, joten silloin kun joku katsoo sen, hän näkee Broadway-tuotannon, mutta jotain tapahtuu sen alla, erityisesti kenttä kasvaa. Siitä tulee laajempi, siinä on enemmän syvyyttä, ja vuoden tai parin päästä siinä on paljon enemmän kuin se, mitä katsotte tänään.

Kenttä on kasvanut. Olette nyt kentän rakentajia, ja se on helppoa työtä. Teidän ei tarvitse työstää sitä – teidän täytyy olla vain läsnä.

Lempikohtasi

Siis, kuunnellaanpa tämä musiikkivideo uudestaan. Himmennämme valoja. Ja kannattaa ehkä ottaa kynä ja paperia, jos täytyy muistaa, mikä on lempikohtasi tässä musiikkivideossa. Kaikki on tuotettu yrityksen sisäisesti, täällä Crimson Circlessä. Kuunnellaanpa uudestaan.

(”It’s Happening” -video pyörii)

Kuuletko sen?
Kuulenko minkä?
Tuon tunteen.
Luulin, että se olin vain minä.
Odota, siinä.
Jokin muuttuu.
Se tapahtuu.

Kaiken tämän ajan jälkeen, se tapahtuu.

[Säkeistö 1]

Vuosia kannoin hiljaisia kysymyksiä,
ylläpidin unelmia, joita en osannut selittää.
Jokin tietty odotti ulkopuolellani,
aivan nimeni reunan tuolla puolen.

Sitten hiljaisuudessa
varoittamatta
vastaus ei ollut yläpuolella.
Se avautui pehmeästi
tässä omassa sydämessäni,
kuin muistaisi rakkauden.

[Esikertosäe]

Kuiskaus hiljaisuudessa,
hurinaa melun alla.
Lempeä kutsu
kutsuu jokaista sydäntä ja ääntä.

[Kertosäe]

Se tapahtuu.
Voitko tuntea sen ilmassa tänä iltana?
Se tapahtuu.
Kuin tuhat tähteä heräisi valoon.

Kaiken odotuksen jälkeen,
kaiken luottamaan oppimisen jälkeen,
ovi avautuu viimeinkin.
Se tapahtuu.
Se tapahtuu.

[Säkeistö 2]

Vanhat naamiot putoavat nyt pois,
puvut joita emme enää tarvitse,
nimet joihin vastasin,
pelot joita kannoin,
hiljaa vapauttavat minut

Kyyneleet joita varjelin,
toivo jota suojelin,
tukoukset joita en sanonut koskaan ääneen,
löytävät nyt siivet,
nostavat minut korkealle jotenkin.
Jotenkin.

[Esikertosäe]

Kuiskaus hiljaisuudessa,
hurinaa melun alla.
Lempeä kutsu
kutsuu jokaista sydäntä ja ääntä.

[Kertosäe]

Se tapahtuu.
Voitko tuntea sen ilmassa tänä iltana?
Se tapahtuu.
Kuin tuhat tähteä heräisi valoon.

Kaiken odotuksen jälkeen,
kaiken luottamaan oppimisen jälkeen,
ovi avautuu viimeinkin.
Se tapahtuu.
Se tapahtuu.

[Väliosa]

Ei huomenna.
Ei jonain päivänä.
Ei toisessa elämässä.
Ei lupaus.
Ei suunnitelma.
Se on tässä.
Se on nyt.
Se on, kuka olen.

[Se hetki]

Luulin, että minä odotin.
Kenties se odotti
meitä.

[Loppukuoro]

Se tapahtuu.
Se tapahtuu.
Se tapahtuu.

Nostakaa verho.
Antaa koko maailman nähdä.
Se tapahtuu.
Jokainen mahdollisuus
murtautuu vapaaksi.

Kaikki tiet takanamme,
jokainen unelma joka toi meidät tähän,
yhtäkkiä tulee selväksi.
Se tapahtuu.
Se tapahtuu.

Musiikki voimistuu.
Valot loistavat.
Jokainen sydän liittyy mukaan.
Näyttämö hehkuu.
Tulevaisuus virtaa.
Tämä on se hetki,
jonka aina tiesimme olevan lähellä.

Se tapahtuu.
Se tapahtuu.
Voitko tuntea sen?
Se tapahtuu.
Voitko kuulla sen?
Huminan etäällä,
laulun yössä.

Se tapahtuu.
Se tapahtuu.

Ja kaikki on hyvin.Ja kaikki on hyvin.
Ja kaikki on hyvin
koko luomakunnassa.
Se tapahtuu.

ADAMUS: Hyvä. Okei, Linda mikrofoni kanssa, kiitos. Lempikohta. Muuten, kauniit sanat. Ja ennen kuin annat mikin … tuntekaa hetki sitä eroa, kun katsoitte sen ensimmäisen kerran ja toisen kerran.

Oliko siinä lainkaan eroa? Miten reaktiosi siihen muuttui? Miten yhteytesi siihen muuttui, ensimmäisen ja toisen kerran välillä?

Yksi asia joka tapahtui, koska tämä on maailman ensi-ilta, koska silloin kun ensimmäisen kerran esitimme sen, shaumbrat ympäri maailmaa katsoivat sen – mutta eivät vain katsoneet sitä, vaan lisäsivät sitä, toivat valonsa siihen, toivat energiansa siihen – tuo kenttä alkaa avautua. Tuossa kentässä on enemmän valoa tai tietoisuutta. Tuossa kentässä on paljon enemmän tuntemiskykyä.

Ei kuvausta, ei yksityiskohtia, ei ainetta. Enemmän tuntemiskykyä, enemmän tunnetta. Ja koodattuna musiikkiin, sanoihin, kaikkeen muuhun, on viesti. Meidän ei tarvitse puhua tuntitolkulla siitä. Viesti on koodattu. Jotkut ihmiset tajuavat sen välittömästi. Jotkut ihmiset tajuavat sen myöhemmin. Ehkä jotkut eivät ollenkaan, mutta se on siinä. Se on toimitus. Se on uusi tapa ilmaista, johon jokainen teistä kykenee.

Siinä mitä näette tässä, joo, on vähän opettelemista, mutta nyt on aika ilmaista, avautua, antaa tuon luovan tietoisuuden tulla esiin – ei yrittää muuttaa maailmaa, vaan tarjota valoanne maailmalle siltä varalta, että se on kiinnostunut siitä.

Siis lempikohta. Rakas Linda, juokse mikrofonin kanssa. Lempikohta musiikkivideossa? Kenelle hän antaa puheenvuoron? Kaikki ajattelevat: ”Oiii …” Lempikohta. Nyt se alkaa – ja se tapahtuu (Linda ojentaa mikin jollekin). Lempikohta.

HENRIETTE: Rakastan sitä kohtaa, jossa kuvataan surinaa …

ADAMUS: Surinaa.

HENRIETTE: … sen alla, mitä tapahtuu, koska olen innoissani. Tunnen todella tuon jännityksen, ja elämäni on todella muuttunut hyvin merkittävästi.

ADAMUS: Hyvä. Minun täytyy kuitenkin kysyä sinulta. Elämäsi on muuttunut – entä identiteettisi?

HENRIETTE: Aa, se on hassua. Paljon niistä on putoamassa pois.

ADAMUS: Niinkö?

HENRITETTE: Kyllä.

ADAMUS: Miten paljon? Viisi prosenttia?

HENRIETTE: Sanoisin, että ainakin 50%. Olen tehnyt …

ADAMUS: Pyh, ei, ei, ei, ei, ei. Ei. Hyvä yritys. Se tapahtuu, mutta pidät edelleen kiinni. Vastustat edelleen. Sinulla on hyvin vahva identiteetti, jossa haluat roikkua. Se on sidottu menneisyyteen, entisiin elämiin, hyvin vahvasti, ja haluat säilyttää sen. Vedä syvään henkeä. Anna gravitaation avata se. Se on ok. Sillä on paikkansa, mutta se ei ole ainoa paikka, joka olet.

Aion haastaa sinut tässä. Olet vältellyt sitä hyvin kauan – muiden potentiaaliesi katsomista. Olet todella jumissa vanhassa identiteetissä. Se oli ok, se palveli sinua jonkin aikaa, mutta luovu siitä. Päästä siitä irti. Huomaat, että täysin uusi maailma on sinua varten, uusi ilmaisun maailma, uusi luovuuden maailma. Kokeilet luovuutta, mutta se on aina kiedottu samaan pakettiin, samaan identiteettiin. Päästä siitä irti, rakas.

HENRIETTE: Voitko kuvata tämän identiteetin?

ADAMUS: En usko, että haluat minun tekevän sen koko maailman edessä (Henriette nauraa). Teen tavallaan ehdotuksia.

Se on identiteetti, joka juontuu tietysti entisistä elämistä. Ja se oli identiteetti, jossa yhdistyi kuninkaallisuus, vallan huipulla oleminen, varaus ja valta ja voimakas viettelevyys. Ja sitten tuo identiteetti haavoittui hyvin, hyvin syvästi tuossa elämässä ja heti seuraavassa elämässä.

Nyt tulet takaisin, ja nuo identiteetit yrittävät luoda uudelleen oman identiteettinsä, ja yrität laittaa itsesi takaisin tähän kuninkaallisen tyyppiseen tietoisuuteen. Se ei toimi. Se ei toimi. Päästä siitä irti.  

Samaan aikaan yrität korjata noita haavoja. Yrität sanoa: ”Okei, olin tämä ja todella pidin siitä. Sitten haavoituin kovasti, enkä pitänyt siitä juurikaan. Nyt yritän paikata ja korjata tuota vanhaa identiteettiä. Yritän toteuttaa sen täällä.” Se ei toimi.

Ne ovat kauniita identiteettejä. Se mitä oikeasti tapahtuu, minkä et anna kovin paljon tapahtua, on, että tuo vanha tarina tai nuo vanhat tarinat haluavat muuttua ja transformoitua nyt. Ne haluavat vapauttaa. Ne haluavat päästää irti tuosta identiteetistä. Sinä et anna niiden tehdä sitä. Pidättelet niitä. Päästä siitä irti. Anna niiden avautua ja kehittyä luonnollisesti, ja anna itsesi samanaikaisesti.

Se on rankka asia käydä läpi. Teemme merabhin tavallaan siitä. Se on rankka asia, mutta on aika päästää niistä irti. Kohtaat … Sinulla on valtava määrä tietoisuutta ja viisautta, mutta olet pulmatilanteessa tällä hetkellä sanoen: ”Miten voin raahata menneisyyteni mukana kaikkeen tähän uuteen tietämiseen”, jota sinulla on – kaikki nämä asiat jotka melkein huutavat sinulle: ”Nyt on aika.” Mutta yrität raahata näitä vanhoja juttuja mukana, ajatellen, että sinun täytyy pitää huolta. Se ei toimi.

Siis olet tässä isossa ylä-alamäessä, tässä isossa vuoristoradassa – yhtenä päivänä menee todella hyvin, seuraavana päivänä: ”Mitä helvettiä? Epäonnistun tässä täysin.” Et tarvitse kaikkea sitä nyt. Vedä vain syvään henkeä: ”Minä olen, olen olemassa.” Unohda kaikki identiteetit. Anna noiden tarinoiden itse raivata tiensä tarinan tuolle puolen. He haluavat tehdä sen. Se tapahtuu. Sinä pidättelet ja sanot: ”Minun täytyy säilyttää tämä. Minun täytyy korjata se jotenkin. Minun täytyy saada tolkku siitä.” Ei lainkaan.

Kun teet sen, yhtäkkiä alat nähdä todellisen tarinan, noiden tiettyjen elämien todellisen kauneuden ja rikkauden.

HENRIETTE: Kiitos selkeyttämisestä.

ADAMUS: Eipä kestä.

HENRIETTE: Annan sen laskeutua, ja istun sen kanssa jonkin aikaa.

ADAMUS: Vihaan sitä, että pamautan ensimmäistä ihmistä mikrofonilla näin kovaa.

HENRIETTE: Ei, vaan kiitos. Se auttaa minua laskeutumaan ja ajattelemaan ja sallimaan tuon muutoksen tapahtua. Siis olet auttanut minua määrittelemään sen, kiitos.

ADAMUS: Ja ole kiltti, älä palaa takaisin ja yritä saada selvää siitä kaikesta. Älä istu myöhään illalla yrittämässä saada hyvää selkeyttä, hyvää kuvausta.

HENRIETTE: Ei prosessointia.

ADAMUS: Ei prosessointia. Sillä ei ole merkitystä. Ja sitten ne tulevat käymään ja antavat sinulle ison halin: ”Kiitos, että annoit meidän mennä.” Ja ne sanovat myös: ”P.S. Älä rakenna nyt identiteettiäsi meidän varaamme. Rakenna se tulevaisuuden varaan.” Ja puhun siitä hetken kuluttua.

HENRIETTE: Kiitos.

ADAMUS: Ei mitään.

Mikä kohta todella kosketti sinua? Mistä todella pidit, Tad?

TAD: ”Se olen minä.”

ADAMUS: ”Se olen minä.” Mikä on?

TAD: Se tapahtuu.

ADAMUS: Se tapahtuu.

TAD: Se koko … kyllä. Tämä kaunis …

ADAMUS: Onko se?

TAD: Kyllä, se on.

ADAMUS: Joo, se on.

TAD: Se on tuo kohta, kun minä … Ensin se oli vain: ”Se tapahtuu”, ja sitten oli jotain muita kohtia, joita aivoni ei muista, mutta pum – ”Se olen minä.”

ADAMUS: Joo, ja se on tuo ydinolemus, jonka tunnet. Nimittäin voisit sanoa: ”Se on minä”, ja joku sanoo: ”Mitä se tarkoittaa?” Tiedät, mitä se tarkoittaa. Voit tuntea sen. Voit tuntea. että se on jotain sisälläsi. Voit nähdä sen näytöllä. Voit nähdä itsesi tanssimassa ja laulamassa, ja tuntuu, että se tapahtuu nyt.

TAD: Joo, se tapahtuu.

ADAMUS: Joo, hyvä.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Lempikohta?

SUE: Voi jessus (kun hän saa mikin).

ADAMUS: ”Voi jessus” – se on hyvä lempikohta (vähän naureskelua).

SUE: Ei, ei, ei. Se oli ”kuiskaus hiljaisuudessa.”

ADAMUS: ”Kuiskaus hiljaisuudessa.” Mitä se tarkoittaa?

SUE: Hmm, niin syvällä sisälläni, eikä mikään täällä vaikuta sieluuni. Minä kuuntelemassa sieluani hiljaisuudessa.

ADAMUS: Joo. Tämän kauneus on myös – palaa kuuntelemaan video; Cauldre sanoo, että se on YouTubessa myöhemmin tänään (täällä) – ja kuuntele se hiljaisuudessa. Poimit monia muita kohtia, jotka todella vaikuttivat sinuun. Erityisesti tämä kohta osui johonkin, mutta huomaat tasoja ja kerroksia sen jälkeen. Joo.

SUE: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

LINDA: En näe ketään vapaaehtoisia.

ADAMUS: Ai, meillä on vapaaehtoinen täällä. Jestas.

LINDA: Ai, siinähän se.

AMBAYA: Hei. Okei, oma lempikohtani oli ”rakkauden muistaminen.”

ADAMUS: ”Rakkauden muistaminen.” Miksi se kosketti sinua?

AMBAYA: Luulen siksi, että juhlin juuri perheen tapaamista kaikkien sisarusteni kanssa. Ja rakkaus jota tunsimme, oli hyvin poikkeuksellista, riippumatta siitä, miten monia eri mielipiteitä meillä on kaikesta muusta.

ADAMUA: Varmasti.

AMBAYA: Ja se oli vain niin käsinkosketeltavaa. Ja se ylitti … Olemme aina olleet läheisiä, mutta tämä meni sen kaiken tuolle puolen. Siis, se tapahtuu, se on todella … rakkaus tapahtuu. Se on totta.

ADAMUS: Se on sitä rikkautta, josta puhun. Sisarukset joiden kanssa kasvoit, jotka olet tuntenut pitkän aikaa, joita rakastat, mutta yhtäkkiä kun olet heidän kanssaan – ja huolimatta kenties paljosta juomisesta – teillä on uutta rikkautta tässä rakkaudessa. Nuo ovat niitä pieniä asioita, joita alkaa ilmetä hienovaraisesti ja sitten isosti. Tuo rikkaus elämässä, joka alkaa tulla esiin. Ja sitten ihmettelet: ”Miksi olin niin mielessäni kaikesta? Miksi yritin aina saada selvää siitä? Missä oli todellinen tunne? Miksi yritin aina liikaa kuvata ja määritellä kaiken ja mennä edestakaisin loogisia kehiä sisälläni?” Yhtäkkiä se on vain: ”Voi hyvä luoja, tuo rakkaus, joka tuntui siinä.”

Tiedätkö mitä? Se oli aina siinä.

AMBAYA: Kyllä.

ADAMUS: Se oli aina siinä. Hyvä. Pari vielä.

Lempikohta, hyvä herra?

JEFFREY: Minun täytyisi sanoa, että se oli aivan ensimmäinen rivi. Se oli kysymys ”kuuletko sen?”

ADAMUS: Joo, ”kuulitko sen?”

JEFFERY: Ja se osuu minuun, koska olen liikaa päässäni, kuten monet teistä.

ADAMUS: (naureskellen) Miksi osoitit Vinceä, kun sanoit sen?

JEFFERY: Siis täytyy olla hiljaa, toisin sanoen kuulla. Olen pahoillani, se meni minulta ohi. Se kysyy sinulta: ”Oletko salliva? Oletko riittävän hiljaa astuaksesi sivuun ja kuullaksesi?”

ADAMUS: Voitko aistia sen?

JEFFERY: Ja se on vaikeaa, koska siitä tässä kaikessa on kyse.

ADAMUS: Joo. Ja siinä on jotain. Monet teistä aistivat sen – on se sitten hurinaa tai surinaa, vain tietämisen tunne, jotain mikä saa kehonne kihelmöimään – mutta ette pysty määrittelemään sitä. Suuri enemmistö shaumbroista ajattelee: ”Jotain tapahtuu. Jotain on tekeillä. Mitä se on?” Joo.

JEFFREY: Kuuntelemme, ja kiitos, että autat meitä siinä.

ADAMUS: Joo, totta kai. Teen sen mielelläni. Mutta jotain on tekeillä, ja se on kiistatonta. Ja yritän todella puhua niille shaumbroille, jotka sanovat: ”No, mitään ei tapahdu minun elämässäni.” Pah … vedä syvään henkeä ja hanki uudet alusvaatteet, jotka eivät ole niin tiukat (vähän naurua). Höllennä alusvaatteitasi vähän.

Se tapahtuu kaikkialla – kaikkialla. Mutta taas kerran, jos menet pankkitilillesi aamulla ja odotat näkeväsi sinne ilmestyneen aivan yhtäkkiä, yhdessä yössä, miljoona dollaria, se ei ole paikka, jossa se tapahtuu. Se tulee tapahtumaan, mutta juuri nyt se tapahtuu tuntemiskyvyssä, rikkaudessa, joka tulee esiin. Kaksi vielä. Lempikohta.

Linda ottaa sinut seuraavaksi.

LINDA: Kuka se on? Kuka heistä?

ADAMUS: Okei, anna mennä, David.

DAVID: ”Se on sisälläni.”

ADAMUS: ”Sisälläni”, joo. Ja mitä tapahtuu sisälläsi?

DAVID: Ilo, virtaus, onnekas sattuma. Vaivattomuus.

ADAMUS: Joo. Ovatko nämä sanoja, joita vain sanot, vai ovatko ne todellisia tunteita?

DAVID: Todellisia tunteita.

ADAMUS: Okei. Miten erilaisia? Tarkoitan, onko se iso muutos, vai pieni muutos?

DAVID: No, se on tapahtunut ajan kuluessa. Siis minulle se ei ole tapahtunut kuin katkaisimesta kääntämällä, vaan siitä tulee aina vain ilmeisempää ja aina vain yleisempää.

ADAMUS: Joo. Miksi niin on?

DAVID: No, sallin sen. Ja se myös vain tapahtuu. Se on minä. Se on minussa. Ja …

ADAMUS: Ja David, jos sinulle sopii, niin olet tehnyt tätä pitkän aikaa – tätä ns. henkistä, metafyysistä matkaa. Ei vain tässä elämässä – se ei ole lainkaan iso uutinen sinulle. Ja se on tavallaan mielenkiintoinen ammatti (David naureskelee). Se on mahtavaa. Se on harrastus. Se on intohimoista. Se auttaa rakentamaan identiteetin sellaiseksi, joka etsii vastauksia, joita olet löytänyt jo paljon. Ja yhtäkkiä oivallat: ”Se on ohi. Se on ohi. Ei enää pelkästään puhuta siitä. Ei enää pelkästään tehdä tavallaan työtä sen eteen. Se on tässä nyt”, ja tiedän, että alat tuntea sen.

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Ja se on pelottavaa toisiaan, koska ”mitä nyt?” Puhumme siitä hetken kuluttua.

Rakastan antaa näitä ennakkomaistiaisia. Se saa ihmiset pysymään mukana. Jotkut ihmiset netissä ovat nukahtamassa, kunnes sanon: ”Voi, puhumme siitä hetken kuluttua. Pysy hereillä. Pysy kanssamme.”

David, sinulle se on valtava muutos. Nostan hattua sinulle siitä – yritit pitkään saada kaikesta tästä selvää. Noin puoli vuotta sitten yritit edelleen saada siitä selvää. Eikä siinä ollut mitään tolkkua sinulle, ja se alkoi vaikuttaa vähän mieleesi, jossain määrin kehoosi, ja lopulta sanoit: ”Aion antaa sen vain tapahtua enkä yritä ymmärtää sitä. Olen siinä kokemuksessa, en sen järkeilyssä ja logiikassa.” Ja teit sen, ja se oli vaikeaa sinulle – olla vain tuossa puhtaassa kokemuksessa.

Se tuntuu, ensinnäkin, että olet siinä aivan yksin, ettei alla ole turvaverkkoa, ja ”Voi hyvä luoja, mitä tulee tapahtumaan?” koska sinut oli määritellyt suurelta osin oma matkasi, tuo etsintä. Ja se sopi sinulle hyvin, ja se tavallaan jatkui entisistä elämistä uskonnollisissa sääntökunnissa, ja tämä oli tavallaan vain uusi versio, jolla on paremmat vaatteet (he naureskelevat). Mutta nostan sinulle hattua, koska se oli suuri riski sinulle.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Ja sinulla on edelleen taipumus palata takaisin, mutta oivallat nyt: ”Miksi? Miksi?” Tarkoitan, että asiat avautuvat. Menemme johonkin täysin erilaiseen.

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Vielä yksi, täällä käsi ylhäällä.

LINDA: Kuka? Kuka heistä? Siinähän se.

ADAMUS: Hei.

MENINA: ”Kaikki on hyvin.”

ADAMUS: ”Kaikki on hyvin.” Joo, rakastan tuota lausetta. Minä keksin sen (naurua). Minulla on tekijänoikeus siihen. Älkää käyttäkö sitä. Kaikki on hyvin, joo. Ihmisten on vaikea tajuta se. Muistan, kun ensimmäistä kertaa käytin tuota lausetta ”kaikki on hyvin koko luomakunnassa”, ja se kuulosti todella hyvältä, ja sitten sanotte: ”Mitä vittua? Mitä oikein tarkoitat – kaikki on hyvin? Katso nyt kaikkea tätä.” Kyllä, itse asiassa kyse on perspektiivistä. Kaikki on hyvin. Ja pinnalta katsottuna, joo, saattaisi olla rankkaa, mutta pohjimmiltaan kaikki on hyvin.

Energiat vastaavat ehdottoman täydellisesti tietoisuuteen. Mitä tahansa elämässäsi on tällä hetkellä, kaikki on hyvin, koska se on, missä tietoisuutesi on. Se vetää puoleensa energioita. Jos sinulla on ongelmia elämässäsi, niin on, koska haluat niitä – tietysti – joten kaikki on hyvin (vähän naureskelua). Mutta kyllä, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kaikki todella on. Se ei ole mikään mantra. Se on tavallaan oivallus, joka liittyy syvästi metafysiikkaan – että tietoisuutesi, valosi, tuo esiin tarkoituksenmukaisen energian ja tarkoituksenmukaiset tilanteet ja kaiken, vaikkei ihminen aina pidä siitä. Ihminen pitää harvoin siitä, mutta vaikka ihminen ei pidä, se on kokemus käytäväksi läpi, ja lopulta se tuo viisautta ja yhden kaikkein suurimmista lahjoista – itsen rakkauden.

Nämä avaruusolennot – he eivät ole lähelläkään. Heillä ei ole käsitystä. He eivät ymmärrä edes ystävyyttä, puhumattakaan todellisesta rakkaudesta, koska jossain kohtaa heistä tuli mentaalisia tai älyllisiä, kokemuksellisen sijasta. Ja vaikka heillä voi olla joitain makeita työkaluja, mitä se oikeasti on ilman tietoisuutta? Mitä se on? Siis ihmiset, teillä on kaikkein suurin lahja. Olette kärsineet sen vuoksi. Olette maksaneet siitä helvetisti. Olette käyneet erillisyyden läpi.

Tuo itsen erillisyys lähteeseen – joka on oikeasti sinä, ”minä olen” – oli raastavaa. Sitä ei toivoisi millekään olennoille. Mutta juuri tuo asia oli se yllyke, halu tietää rakkaus, tulla takaisiin itseensä. Kyse ei ole siitä, että itsenne tiesi rakkauden, tai "minä olen” -olemuksenne tiesi rakkauden. Erillisyys oli molemminpuolista. Sinä erillään itsestä, lähteestä. Se on vaikea paikka.

Tunnet eksyneesi ja yksinäisyyttä, tunnet, että teit jotain väärin, ettet pysty selvittämään, miten päästään takaisin. Samaan aikaan ”minä olen”, sielu, tuntee erillisyyttä sinusta, vaikka sinä olet todellisuudessa se itse.

Voitko kuvitella, miltä sielusta tuntuu, kun on niin kylmää ja tyhjää? Kuin se olisi etäinen. Kuin sen oma lapsi olisi karannut, eikä se tiedä, missä sen lapsi on? Voitko kuvitella tuon molemminpuolisen halun olla taas yhdessä, mutta hyvin, hyvin eri tavalla – olla taas yhdessä, ei enää erillisiä? Se oli tuo palo rakkautta kohtaan, jota mitkään muut olennot eivät ole koskaan kokeneet.

Adamuksen lempikohta

Siis, oma lempikohtani koko videossa on ”luulin, että minä odotin … luulin, että minä odotin, mutta kenties se odotti minua.” Se on valtava asia, koska kaikki me – David, kaikki te muut – etsimme, odotamme jotain tapahtuvan. Ihmiset yleisesti odottavat, että avaruusolennot laskeutuvat, että Jeesus palaa. En malta odottaa, että joku kutsuu minut podcastiinsa puhumaan Jeesuksen toisesta tulemisesta. Siitä tulee hyvä (vähän naurua). Mutta odotetaan ja odotetaan: ”Milloin se tapahtuu?” Se on melkein kuin Broadway-musikaali itsessään – odotetaan, että taivas aukeaa, että vaunut tulevat alas, odotetaan kauan sitten menetettyä rakasta, mitä ikinä se on.

Odotetaan ja odotetaan. Ja sitten lopulta, suuressa oivalluksessa: ”Se odotti minua. Se oli aina siinä. Se odotti minua. Se odotti, kunnes minulla oli tuo tietoisuus, tiedostaminen.” Ja tiedostaminen ei ole älyllinen asia. Et voi mennä yliopistoon opiskelemaan tiedostamista ja sitten yhtäkkiä saada sen. Dorothy ei anna sitä Ihmemaa Ozissa,

Tiedostaminen on yksinkertaisesti itsesi antamista olla tietoinen. ”Minä olen. Olen tietoinen.” Ja tiedostaminen ei tarkoita, että tiedostat jokaisen pienen esineen huoneessa. Se ei ole tärkeää. Tiedostaminen on "minä olen, olen olemassa.” Ja kun sallit tuon tiedostamisen tulla esiin, kun lakkaat opiskelemasta, lakkaat tavoittelemasta henkisiä vastauksia, suurta totuutta – sellaista ei ole, paitsi ”minä olen” – kun se on siinä, kun tiedostaminen on siinä, ja valosi on siinä, ja olet läsnä – hyvin monet ihmiset eivät ole läsnä, he ovat jossain muualla, menneisyydessä ja tulevaisuudessa, ja silloin kun he ovat, he unohtavat, että menneisyys ja tulevaisuus ovat joka tapauksessa jo tässä, mutta he ovat etsimässä sitä – kun pääset tuohon tiedostamisen ja läsnäolon kohtaan, kun valosi on tässä, etkä enää pelkää omaa valoasi, kun et enää sano, että vastaukset ovat tuolla jossain avaruusolentojen maassa tai gurulla tai jossin; kun pääset tuohon kohtaan, silloin oivallat: ”Se odotti vain minua. Tuo rikkaus/runsaus odotti siinä aina minua.”

Rakkaus, joka ei teknisesti ottaen ole vielä siinä, mutta kaikki potentiaalit siihen ovat siinä. Kyse ei ole siitä, että sielusi on täynnä rakkautta. Se oppii joka päivä sinun kauttasi. Mutta se on siinä, ja se odottaa. Se mitä kutsuisit vastauksiksi, mitä kutsuisit helpoksi poluksi – kaikki on siinä ja odottaa.

Musiikkivideossa mieslaulaja sanoo: ”Koko tämän ajan olen odottanut”, ja hän saa oivalluksen: ”Mutta kenties se odotti minua”. Ja kaikki tuo mielen häly, kaikki ajattelu, prosessointi, kehän kiertäminen, lähtee yhtäkkiä pois: ”Se vain odotti minun olevan tässä, olevan läsnä. Minun ei tarvitse pukeutua tilanteen mukaan. Minun ei tarvitse olla vapaa synnistä. Minun ei tarvitse olla jokin metafysiikan tohtori, jostain hevonpaskan metafyysisestä tohtorikoulusta (vähän naurua).” Kuka oikein jakaa noita oppiarvoja? Kuka tavoittelee noita oppiarvoja – se on suurempi kysymys.

Ehkä se vain odottaa sinua, ja lopulta saavut perille. Lakkaat täyttämästä päiviäsi kysymyksillä, älyllisillä kysymyksillä, ja ”Mitä minun pitäisi tehdä?” ja nyt lähestyt elämää uteliaisuudella. ”Mitä siinä on? Mitä tulee seuraavaksi? Kuka minä olen? Mitä se oikeasti tarkoittaa?” Mutta se ei ole älyllistä. Et yritä selvittää vastauksia. Avaat vain itsesi uteliaisuudella.

”Miltä Jamin skenaario näyttää? Mitä siihen pääseminen vaatii?” Mutta sen sijaan, että vastaat siihen itse tai etsit vastuksia joltain muulta, se on utelias kysymys, joka avaa oven. Ja voitaisiin sanoa, että sitten universumi vastaa, mutta se on oikeasti oma energiasi. Mutta se ei vastaa pitkällä, älyllisellä vastauksella. Monta kerta se on yksi sana, mutta siinä on paljon tunnetta ja merkitystä. Joskus se on hyvin, hyvin yksinkertainen.

Kenties se oli siinä odottamassa sinua, ja nyt olet saapunut perille, koska lopetit roolin esittämisen. Lopetit kaiken identiteetin rakentamisen. Vedät syvään henkeä, ja annat kaiken sen lähteä.

Vedä syvän henkeä: ”Olen tässä.”

Mestari esiin

Ennen kuin menen yhtään pidemmälle, haluan huomauttaa yhdestä hyvin tärkeästä asiasta. Se kaikki sisältyy tuotteeseen, joka on julkaistu hiljattain, nimeltään Master Up (=mestari esiin, ”mestaroidu”). Mielenkiintoista, ettei se ole ollut suositumpi. Ja tiedän miksi, koska siinä sanotaan: ”Jos haluat mennä yhtään pidemmälle tässä, jos haluat todella saada ns. tietoisuusläpimurtoja luovaan tietoisuuteen, sinun täytyy päästää jutuista irti.” Sinun täytyy päästää noista identiteeteistä irti.

Teidän täytyy päästää haavoistanne irti. En halua kuulla enää teidän haavoistanne. En todella halua, ettekä tekään halua. Teidän täytyy päästää irti noista ”minä raukka” -jutuista. Ja jotkut teistä tekevät sen jopa passiivis-aggressiivisesti. Ette ole suoranaisesti keskittyneitä omiin haavoihinne, mutta sanotte vain: ”En ole oikeasti valmis. En usko, että olen valmis näihin vastausksiin nyt. En ole valmis seuraavaan askeleeseen.” Teidän täytyy päästää siitä irti. Kaikki tekosyyt, kaikki prosessointi, kaikki ”minä raukka” -jutut, kaikki ”minulla oli huono lapsuus” – pääskää yli niistä.

Valitsit tuon haisevan asian. Se oli sinun luomuksesi, ja siihen oli syy. Siinä on viisautta. Jos lakkaisit ruikuttamasta, tuntisit tuon viisauden.

Teidän täytyy päästää irti. Tiedän, että monet teistä kamppailevat asioiden kanssa. Päästäkää irti. Se ei enää näytä hyvältä päällänne. Se sitoo teidät mielen kehiin. Se estää energiaa palvelemasta teitä. Ja sitten jatkatte ja jatkatte odottamista, silloin kun se itse asiassa vain odottaa sitä, että päästätte irti noista asioista. Kaikista niistä – uhritietoisuus, ”minulla ei ole kaikkia vastauksia”, ja ”en ole varma”, ja kaikesta siitä muusta. Teidän täytyy päästää siitä irti.

Siellä minne olemme menossa – kuten olen sanonut monta kertaa – ei ole paikkaa sille. Se tekee kaikesta todella vaikeaa. Yrität raahata mukana tuota vanhaa juttua, ja se tekee siitä todella vaikeaa. Anna itsellesi tyhjä pöytä. Anna kaiken sen mennä. Ei enää muiden syyttelyä. Ei enää ihmettelyä, mitä teit väärin. Anna sen kaiken mennä.

Mestari esiin, jotta voimme siirtyä eteenpäin, jotta voimme laajentua todelliseen tuntemiskykyyn. Ette voi saada tuota uutta tuntemiskykyä, tuota rikkautta, jos olette edelleen peitetty vanhoilla haavoilla ja tekosyillä, ja ”Minulla ole yhtään rahaa”, ja ”Kukaan ei rakasta minua”, ja – suu kiinni! Mestaroidutaan ja mennään eteenpäin.

Se on todella vanhaa. Se on vanha esitys, eikä sille ole yksinkertaisesti enää paikkaa. Ja sori vaan, jos en kuulosta siltä, että minulla on paljon myötätuntoa teidän paskaanne kohtaan, mutta minulla ei todella ole (vähän naurua). Ja voitte siteerata minua siinä. Kyllä, koska minulla on valtavasti myötätuntoa. Siitä syystä ärsyynnyn noista vanhoista peleistä. Päästäkää niistä vain irti.

Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä siihen. Kunnolla syvään henkeä.

Tulevaisuus

Puhutaanpa tulevaisuudesta. Tulevaisuudesta. Joo, voi, eikö olisikin upeaa, jos syntyisitte psyykkisen kyvyn kanssa, ja voisitte nähdä tulevaisuuteen ja tietää tarkkaan, mitä tapahtuu? Sanotteko: ”Ei, ei, ette halua sitä”? Ette halua tietää, mitä osakemarkkinat tekevät ensi viikolla? Ette halua tietää, mistä hevosesta lyödä vetoa, tai mitä ikinä?

Mutta ihmiset ovat huolissaan tulevaisuudesta. Ihmisille tulevaisuus perustuu oikeastaan menneisyyteen. On odotus, ettei oikeasti ole huomista – tämä päivä vain toistetaan. Ja niin tilanne on useimmilla ihmisillä.

Olen puhunut siitä aiemmin, että suurin osa ihmisistä pysyy samanlaisena. Pieniä muutoksia heidän elämässään, mutta he pysyvät samanlaisina elämästä toiseen. He eivät edes vaihda esi-isäperhettään – he menevät suoraan takaisin samaan ketjuun – ja kaiken lisäksi vielä kahlehdittuna. He menevät joskus suoraan takaisin samaan taloon, jossa he asuivat edellisessä elämässä, tai he eivät muuta kovin kauas, kenties 25–50 kilometrin päähän siitä, missä he kasvoivat toisessa elämässä. Se on hullun määritelmä.

Siis useimmille ihmisille ei ole oikeastaan varsinaista tulevaisuutta. Ei ainakaan nyt. Tarkoitan, että se odottaa heitä, mutta he eivät ole valmiita. Siis tulevaisuus on pientä toivoa ja unelma, muttei mitään isoa. Mutta haluan puhua nyt siitä, mikä tulevaisuus itse asiassa on.

Olette puhuneet siitä koko elämänne. Olette yrittäneet aistia sitä. Miten moni teistä on käynyt selvänäkijällä tulkinnassa viimeisen kolmen kuukauden aikana? Parempi olla näkemättä yhtään kättä (naurua). Häh, sain pari teistä kiinni, vai mitä? Näen nämä asiat. Tiedän nämä asiat. Olen niin häpeissäni toisinaan. Mutta puhutaanpa tulevaisuudesta.

Tämä on todella tärkeää juuri nyt. Tämä on yksi noista läpimurtokeskusteluista. Saattaisitte ajatella tänään: ”Voi, se oli kiva juttu”, mutta oivallatte vuoden päästä: ”Se oli valtava asia.”

Mikä on tulevaisuus?

Okei, Linda mikrofonin kanssa. Kysymys on, mikä on tulevaisuus.

Mikä on tulevaisuus? Ja tämä on myös erittäin tärkeä osa Crimson Circlen uutta metafysiikan opasta. Meillä on tekoälyopas, jota parhaillaan työstetään. Aiomme tehdä uuden metafysiikan oppaan. Miten määrittelet tulevaisuuden?

Okei. Haluan kuulla joitain todella hyviä vastauksia, jotka ovat täynnä viisautta, metafysiikkaa ja kaikkea muuta. Mikä on tulevaisuus?

TODD: On niin monia viisaselevia vastauksia, ettei mitään yksittäistä nostettu esiin.

ADAMUS: Se on ok. Viisasteleva on hyvä.

TODD: Se minkä tiedostan, on nyt erilainen, kuin se oli ennen. Tuntuu siltä, että tulevaisuus on tavallaan kenttä tuntemiskyvyn ja läsnäolon välissä. Tavallaan työskentelyä …

ADAMUS: Mikä on sinun tulevaisuutesi?

TODD: Mikä on minun tulevaisuuteni? En oikeasti tiedä. Siis en … se on …

ADAMUS: Oho … nyt liippaa läheltä. Liippaa läheltä.

TODD: No, minun pulmani on tämä. Jos todella sallin, ja sallin itseni olla vain läsnä, niin sen tietäminen, mikä tulevaisuus on, tarkoittaisi, että minulla on jokin agenda. Se tarkoittaisi, että se vetää minua tiettyyn päämäärään, ja silloin en enää salli.

ADAMUS: Pitää paikkansa, joo.

TODD: Siis osa sallimisprosessiani on ollut tuntea, että olen luopunut siitä. En sano, että olen täysin yli siitä, mutta yritän olla tietoisempi siitä, että olen vain läsnä siinä, missä olen. Ja silloin kyse on enemmän tiedostamisesta ja sitten luottamisesta. Luottaen ja sallien, että on prosessi, joka tapahtuu. Se tapahtuu, ja se tapahtuu. Ja sitten olla takertumatta siihen.

Niinpä identiteetti ollut ihan sekaisin, koska se tuntuu haluavan tietää, tai muuten se alkaa pilkata sallimista. Ja sitten olen keksinyt täydellisen sanonnan – minulla on ”haista vittu” -ansiomerkki, jonka annan universumille näistä uskomattomista asioista, joita tapahtuu ja jotka tuntuvat muistuttavan vain egolleni, ettei se ole ohjaksissa. Eikä se mitä ego luulee haluavansa tapahtuvan …

ADAMUS: (keskeyttäen) Ja tässä kohtaa mestari lakkaa puhumasta.

TODD: Okei (vähän naurua).

ADAMUS: Sanoit sen kauniisti noin kaksi minuuttia sitten (lisää naurua). Kyllä, olen tosissani. Mieli alkaa kiertää kehää, ja jäät jumiin mieleen, ja nyt melkein kumoat sen kauneuden, mitä sanoit aiemmin. Sanoit sen erittäin, erittäin hyvin aiemmin.

Ja tässä kohtaa te kaikki vedätte syvään henkeä. Teidän ei tarvitse selittää asioita itsellenne tai kenellekään. Pysähdytte tietyssä kohtaa ja tavallaan peräännytte, jos yritätte selittää tulevaisuutta jollekin. Ja sanotte minimimäärän sanoja ja sitten katsotte, tajuaako hän sen. Ei, okei. Ja sitten menette eteenpäin. Tai jotain tapahtuu hänessä. Kenttänne koskettaa hänen kenttäänsä, ja yhtäkkiä jotain tapahtuu. Hän ei tiedä oikeasti, mikä se on, mutta valonne antoi hänelle tuon tilaisuuden.

Siis miten summaisit sen? Mikä on tulevaisuus?

TODD: Tulevaisuus on sen salliminen.

ADAMUS: Okei. Se on hyvä tapa ilmaista se, joo. Muuten, ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, mutta on Adamuksen vastaus (vähän naureskelua). Okei. Mikä on tulevaisuus? Metafyysikot, tulkaa esiin. Annoit sen jo Suelle (Lindalle).

SUE: Tiedän.

ADAMUS: Ei. Joku muu, Linda.

LINDA: Ai, olen pahoillani.

ADAMUS: Linda, huoneen tämä puoli suorastaan anoo mikrofonia.

LINDA: Missä, missä, missä?

ADAMUS: Tuo puoli sanoo tavallaan ”ei”.

Mikä on tulevaisuus?

STEPHANIE: Minulle tulevaisuus on vapautta.

ADAMUS: Okei, hyvä.

STEPHANIE: Niin kuin agenttinen tekoäly, jossa energia vain suunnittelee itsensä. Tarkoitan, että se tekee sen nyt …

ADAMUS: Puhu mikrofoniin, kiitos.

STEPANIE: Se suunnittelee itsensä niillä kaavoilla, joita sillä on tukemaan sitä, mitä ikinä olen missä tahansa universumissa olen. Siis haluan vapaat kädet määritellä itseni, ilmestyä, minne tahansa haluan, ja olla täysin vapaa siinä.

ADAMUS: Hyvä. Suunnittelitko paljon tulevaisuutta aiemmin?

STEPHANIE: Ehei, en.

ADAMUS: Et? Se ei koskaan vaivannut sinua?

STEPHANIE: Ei, ei. Ja noin viisi vuotta sitten kyse oli siitä, että toin esiin tulevan itseni, jolla oli tuo kaunis väri, ja se melkein tappoi biologiani, mutta teimme sen (hänellä on kyyneliä silmissä).

ADAMUS: Teitte sen, hyvä. Vihaan sitä, kun niin käy.

STEPHANIE: Voi luoja, käänny ja kärähdä.

ADAMUS: (naureskellen) Aivan, aivan.

STEPHANIE: Siis joo. Mutta tuo vapaus – sen haluan, kun lähden täältä.

ADAMUS: Aivan.

STEPHANIE: Joka tapauksessa et voi oikeasti kuolla.

ADAMUS: Aivan, joo. Jotkut ovat yrittäneet – se ei toimi.

STEPHANIE: Minä olen monta kertaa, ja tulee vain tunne, etten pääse tästä pois, tiedäthän?

ADAMUS: Voisitko kuvitella, että jos joku haluaa lopettaa kaiken ja saa selville – hän siirtyy toiselle puolelle – ”Voi jeesus, olen edelleen täällä.”

STEPHANIE: ”Elän edelleen”, eikö vain? Siis … joka tapauksessa. Sillä tavalla haluan sen. Sillä tavalla ole aina halunnut sen.

ADAMUS: Okei, vapaus. Vapaus, se on hyvä. Okei.

Pari vielä. Mikä tulevaisuus on?

CATHERINE: Ai, hei.

ADAMUS: Hei.

CATHERINE: Sanoisin, että minun luomukseni, mutta silloin minulla menee kaikki jorpakkoon, koska alan pomottaa sitä ja sitten yritän kontrolloida sitä.

ADAMUS: Oletko suunnittelija?

CATHERINE: Voi kyllä, ja se on tittelini elämässä.

ADAMUS: Silloin nimesi alla lukee ”Suunnittelija” (Catherinen nauraa).

Mutta suunnittelu voi olla ok tiettyyn pisteeseen saakka. Ja sitten luot tavallaan erittäin tiukan gravitaation etkä pääse pois siitä. Mutta joo, tiettyyn määrään saakka se on ok.

CATHERINE: Joo, ja tuntuu kuin …

ADAMUS: Mitä tulevaisuutesi pitää sisällään?

CATHERINE: Mitä tahansa sallin. En halua ajatella sitä, oikeasti.

ADAMUS: Joo. Koska pelkäät sitä? Vai …

CATHERINE: Ei, vaan koska haluan tietää, mitä voin luoda tekemättä, laittamatta käsiäni siihen.

ADAMUS: Okei. Siis kun sanon, että tulevaisuus alkaa nyt osallistua kanssasi elämääsi, mitä se tarkoittaa? Onko se pelottavaa? Onko se: ”Hei, pysy erossa, tulevaisuus. Olen läsnä. Tämä on yhden makuuhuoneen asunto, ja …”

CATHERINE: Ei, vaan se on upeaa. Se ei vain pysy. Nuo pienet läsnäolon hetket eivät pysy kovin kauan. Harhaudun erittäin helposti, ja sitten …

ADAMUS: Aivan. Mutta mitä luulet sen tarkoittavan, kun sanon, että tulevaisuus alkaa osallistua?

CATHERINE: Että sallin enemmän ja enemmän noita hetkiä elämässäni.

ADAMUS: Okei.

CATHERINE: Kuten tuossa laulussa, opit luottamaan. ”Opittuani luottamaan” oli laulussa yksi minun – palattaessa tuohon lauluun – koska se todella koskettaa minua, koska ajattelen, että opin sen vain luottamalla yhä uudelleen. Ei vain kerran, ja sitten olen ankara itselleni aina, kun unohdan: ”Voi, tein sen taas.” Jatkan vain sitä.

ADAMUS: Joo. Okei, hyvä. Vielä yksi.

CATHERINE: Ja – anteeksi – kun sanoit, että se kestää tunnin tai päivän, ja sitten pystymme pitämään sen aina vain pidempään.

ADAMUS: Hyvä. Mikä tulevaisuus on? Tulevaisuus on, että Linda ojentaa sinulle mikrofonin. Kerri, mikä tulevaisuus on? Minäpä esitän sinulle muutaman kysymyksen ensin, Kerri.

KERRI: Voi, kyllä, ole hyvä. Voi, nousen seisomaan tätä varten. Anna tulla, tehdään se.

ADAMUS: Nouse ylös ja käänny ympäri. Pum.

KERRI: Ai, okei (hän kääntyy ympäri).

ADAMUS: Ei, ei, lasken leik- …

KERRI: Ai, sinä vitsailit. Ai jaa, sori.

ADAMUS: Siis tulevaisuus. Olet paljon huolissasi tulevaisuudesta.

KERRI: Ai, en.

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Identiteetti …

KERRI: Okei, eilen olin.

ADAMUS:  Ja sitä edellisenä päivänä, ja sitä edellisenä.

KERRI: Okei, tänään on toisin.

ADAMUS: No, sinulla on kiire tänään, mutta myöhemmin olet.

KERRI: Ei.

ADAMUS: Kyllä. Siis, olet huolissasi tulevaisuudesta. Mitä tapahtuu Kerrille? Mitä tapahtuu tälle identiteetille? Rakastat identiteettiäsi, ja vihaat identiteettiäsi.

KERRI: Ei, hän on kuollut. En rakasta häntä. Ei, ei.

ADAMUS: Kyllä, hän on elossa juuri nyt. Jep.

KERRI: Aloitan alusta.

ADAMUS: Siis sinulla on koko tämä juttu tulevaisuudesta: ”Mitä minulle tapahtuu? Olenko yksin? Olenko …?

KERRI: On liian myöhäistä. Olen jo yksin, joten …

ADAMUS: Minne sanotkaan meneväsi asumaan?

KERRI: Albaniaan.

ADAMUS: Albaniaan.

KERRI: Mutta Ivanka pilasi sen, tuo narttu. Hän meni sinne ja jyräsi flamingot, pilaten sen kaikilta amerikkalaisilta. Et ilmeisesti seuraa uutisia, mutta …

ADAMUS: En …

KERRI: Albania.

ADAMUS: Joo, okei. Siis ajattelet paljon tulevaisuutta. Ei, vaan olet paljon huolissasi tulevaisuudesta. Mitä tulee tapahtumaan? Mutta mikä tulevaisuus on, Kerri?

KERRI: Hän tulee minun luokseni nykyhetkessä ja läpsii minua vähän ja sanoo: ”Sinusta tulee maailmanmatkaaja, ja sinulla on jo vapautesi.” Se on tulevaisuus.

ADAMUS: Joo, okei.

KERRI: Hän tulee puhumaan minulle nyt. Okei, olen vakavissani.

ADAMUS: Joo, mutta monta kertaa et pidä siitä, mitä hän sanoo tullessaan puhumaan sinulle. Kuulin sinut – kutsuit häntä tulevaisuuden nartuksi.

KERRI: Onko tämä sinä vai Geoff? Lyöttäydyttekö molemmat yhteen?

ADAMUS: Päättele itse. Kiusaisiko Cauldre mahdollisesti sinua? Onko mitenkään mahdollista? Ei, minä kiusaan.

KERRI: Hän pelkää hieman kiusatakseen, mutta …

ADAMUS: Minä kiusaan … (naureskellen).

KERRI: Pidän ihmiset sellaisena. Sinun pitäisi pelätä.

ADAMUS: Mikä tulevaisuus on, Kerri?

KERRI: Mikä tulevaisuus on?

ADAMUS: Mestari esiin tässä, mikä tulevaisuus on?

KERRI: En tiedä.

ADAMUS: Ääh … ooo, Kerri (osoittaen vessaa). Kerri.

KERRI: Ei, ei, ei.

ADAMUS: Kerri, nyt vessaan.

KERRI: Okei, anna minun yrittää uudestaan. Anna minun yrittää uudestaan. Mikä tulevaisuus on? Se on mahdollisuuteni, ja hyväksyn … (Adamus irvistää) Kyllä, oikeasti. Hyväksyn tulevaisuuteni. Minulla on vapauteni. Olen eläkkeellä, osittain.

ADAMUS: Kerri, käsitätkö, ettet vastaa kysymykseen?

KERRI: En.

ADAMUS: Luulet vastaavasi, mutta et vastaa. Mikä tulevaisuus on?

KERRI: (Hän sanoo jotain äänettömästi Lindalle)

ADAMUS: Uhkasitko minua juuri?

KERRI: En! Sanoin: ”Auta minua! Auta minua, Linda.” Okei, mikä tulevaisuus on? Okei, minä yritän, minä yritän.

ADAMUS: Kerri, vedä syvään henkeä. Ajattelet liikaa nyt. Mikä on ensimmäinen tunne, jonka saat? Mikä tulevaisuus on?

KERRI: Se tuntuu olevan muotoutumaton, mutta se on sädehtivä. Ja …

ADAMUS: Kiitos. Pum, lopetat siihen paikkaan. Mestari esiin. Sinun ei tarvitse sanoa paljon enempää. Nuo pari sanaa kantoivat enemmän värähtelyä, enemmän tunnetta, enemmän viisautta, kuin kaikki tuo plaa, plaa, plaa. Ja se on esimerkki, ei vain sinusta, Kerri, vaan kaikille. Sano se ja sitten lopeta. Älä joudu mielen kehiin. Se on yksi asia mestaria olemisessa – pidät sen yksinkertaisena. Kiitos.

KERRI: Ei, vaan kiitos sinulle.

ADAMUS: Kiitos. Namaste.

KERRI: Namaste.

ADAMUS: Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja on paljastuksen hetki.

Tulevaisuus on tuntemiskyky

Ihmiset käyttävät paljon aikaa ajatellen tulevaisuutta ja ollen siitä huolissaan. Yleisesti ottaen se on itse asiassa menneisyyden tuote. Seuraatte lineaarista janaa – teette todennäköisesti huomenna samaa, kuin teette tänään. Ilmennätte myös menneisyyden pelot tulevaisuuteen. Ehdottomasti.

Menneisyyden pelot, virheenne, kaikki asiat jotka olette tehneet väärin, huono karmanne – ne luovat tulevaisuutenne. Todella yksinkertainen juttu.

Monet ihmiset ajattelevat tulevaisuutta kalenterina, päivämääränä kalenterissa. Marraskuun 11. päivä, tammikuun 17. päivä ensi vuonna, mikä se onkin – vuoden päästä, kahden vuoden päästä, viiden vuoden päästä. Se on ajankohta. Ja kun joku ajattelee tulevaisuuttaan, usein siihen liittyy ajankohta. Toisin sanoen: ”Mitä teen kahden vuoden päästä? Viiden vuoden päästä?” Ja he kuvittelevat sitä vähän, mutta sitten he lopettavat sen pelosta.

”Mitä teen kahden vuoden päästä? Millaista elämäni on?” ja lyhyen hetken he ajattelevat: ”Voi, se voisi olla kaunista ja ihanaa.” Ja sitten – pum – kaikki gravitaatio iskee, imee heidät takaisin sisään ja sanoo: ”Ei, se tulee olemaan paskaa, aivan kuten tämä päivä”, eivätkä he halua ajatella sitä. Siis tulevaisuus on ollut aikaan liittyvä, ja se on kuin jokin loogisesti mitattava asia – tulevaisuus.

Puhun siitä, että tulevaisuutenne tulee osallistumaan, ja ajattelette olentoa, joka tulee kalenterin halki, kenties tuhannen vuoden päästä tai kenties viiden vuoden päästä. Se ei ole mitään sellaista.

Tulevaisuus on yksinkertaisesti tuntemiskykyä. Siinä kaikki.

Ja mikrofoni putoaa (= ei mitään lisättävää). Tai viuuuh (yli pään). Jompikumpi, en ole varma kumpi (naureskellen). En ole varma. Jää määritettäväksi. Se on suuri Ja. Haluaisin teidän alkavan tuntea sitä, ei ajattelevan liikaa sitä, vaan tunnustelevan. Tulevaisuus on yksinkertaisesti tuntemiskykyä. Se on tunne, joka on tuolla. Se ei ole aikajana.

Ihmiset ovat olleet nyt hyvin tottuneita käsittelemään asioita aikajanoilla. Asioiden tapahtuminen vaatii tiettyjä aikasyklejä. Se saattaa olla kahden vuoden sykli tai viiden vuoden. Jos olette mukana yrityksessä, joka valmistaa tuotteita, teillä on syklit tuotekehityksessä, ja kaikessa muussakin.

Siis tulevaisuus on pelkästään merkki ajassa, tulevaisuudessa. Mutta itse asiassa se on – todellinen tulevaisuus, tulevaisuuden metafyysinen määritelmä – tuntemiskyky. Se on tunne. Sitä se vain on. Ja kun puhun tulevaisuuden tulemisesta osallistumaan kanssanne juuri nyt, se on tuntemiskyky – ei persoonallisuuden tuntemista, vaan onko se iloa? Onko se yltäkylläisyyttä? Onko se rakkautta?

Tulevaisuus on yksinkertaisesti tuntemiskykyä. Ja kun ihmiset yrittävät mennä tulevasuuteen, he tekevät sen mielen älyllisestä näkökulmasta – ”tällainen aion olla viiden vuoden päästä” -tyyppinen asia. Se ei toimi sillä tavalla.

Se mikä on avautumassa ja tulossa teille juuri nyt, on, että tulevaisuus on tuntemiskyky, tiedostaminen, tapa kokea asioita, tapa katsoa asioita, jota teillä ei ehkä ole tällä hetkellä. Sitten kun tuo tunne ja tietoisuus, tulevaisuuden tuntemiskyky, tulee sisään ja alkaa osallistua kanssanne tällä hetkellä, se alkaa järjestää energioita – ja itse tulevaisuuden, tuon tuntemiskyvyn, älykkyys ja ihmisälykkyytenne alkavat organisoida asioita ja laittaa niitä nyt kokemusselliseksi poluksi, joka voi tapahtua huomenna tai ensi vuonna. Sillä ei ole merkitystä. Mutta tuntekaa sitä hetki.

Tulevaisuus on tuntemiskykyä. Ja Todd, viittasit siihen välittömästi. Mutta minun täytyi jatkaa koko tämä keskustelu, joten en kiittänyt sinua välittömästi. Mutta joo, sanoit tuntemiskyky. Sitä se vain on. Kuvitelkaa tuo perspektiivimuutos.

Silloin kun tulevaisuus ei ole enää jotain tuolla aikajanalla, kalenterissa, ei enää eilisen sivutuote, ei enää polku joka menee eteenpäin menneisyyteen perustuen, se mitä siinä, mitä kutsuisitte tulevaisuudeksi, on nähtävänä, on tuntemiskyky. Ja mitä jos tuo tuntemiskyky olisi eri tuntemiskyky, kuin teillä on tällä hetkellä?

Teillä on tapa tuntea, tiedostaa, havaita, ja sitten vastata ja ilmaista. Mutta jos tulevaisuus on vain tuntemiskyky, ja kenties sellainen, jota ette ole koskaan ennen kokeneet, mutta se on siellä, missä ette odota sitä, vaan se odottaa teitä ns. tulevaisuudessa, mutta se ei ole huominen tulevaisuus. Voitaisiin sanoa, että se on tulevaisuus, joka on tässä, mutta jota ei ole vielä paljastettu.

Olette saattaneet käyttää paljon aikaa siitä murehtimiseen, mitä tapahtuu seuraavaksi elämässänne aikajanalla: ”Mitä teen vuoden päästä? Olenko edelleen samassa työpaikassa, saman perheen kanssa? Teenkö edelleen samaa asiaa, ja mitä sen muuttaminen vaatii?” Ja sitten painitte mielessänne noiden muutosten tekemisen kanssa. ”Miten ikinä teen tuon muutoksen? Miten tavoittelen todellista vapauttani, kun olen todella jumissa tällä hetkellä, kun minulla ei ole oikeasti vastauksia, minulla ei ole rahaa siihen, minulla ei ole tukea?” Tai mitä tahansa tekosyyt ovat. Se kaikki lähtee ulos ovesta.

Se on nyt merkityksetöntä, koska tulevaisuus joka tulee sisään – tuo tuntemiskyky – on täysin uusi tiedostaminen, tunne, aistillisuus, täysin uusi tapa havaita ja kokea. Ja nyt teidän ei tarvitse järjestää energioita uudelleen – ne tekevät sen itse, perustuen tuohon tuntemiskykyyn, perustuen tuohon tunteeseen, jonka olette sallineet tulla esiin elämässänne.

Kuvitelkaa hetki. Kaksi vuotta, kolme vuotta, viisi vuotta.

(Tauko)

Hyvin monet teistä ovat tällä hetkellä tilanteissa, jotka koputtavat ovellenne: ”Mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi?” Ja sitten mieli menee takaisin omaan tapaansa tehdä asioita ja sanoo: ”No, tämän täytyy tapahtua, tuon täytyy tapahtua”, ja sitten: ”En usko, että se tapahtuu koskaan”, ja ”Mitä teen?” ja yhtäkkiä olette juuttuneet kiinni. Yhtäkkiä olette voimistaneet gravitaatiota nykytilanteessanne, joka vaikuttaa lineaariseen tulevaisuuteenne, ja olette tukkineet tuntemiskykynne.

Metafyysisisin termein, kvanttifysiikassa, tulevaisuus on tuntemiskykyä. En sano sitä epätodellisella tavalla tai edes runollisella tavalla. Tarkoitan sitä tieteellisellä tavalla. Ja taas kerran, nämä kaikki ovat asioita, joita kvanttifyysikot alkavat tarkastella. He eivät ole vielä lähelläkään sen tunnistamisessa sellaiseksi. Kuulitte sen täällä ensimmäisenä. Mutta tulevaisuus on tuntemiskyky. Mikä uusi tunne, mikä uusi tapa havaita todellisuus, mikä uusi gravitaatio tai aerotheon tulee sisään?

Voitaisiin sanoa, että tulevaisuus on teidän potentiaalinne, jotka vain odottavat siinä. Mutta ette voi nähdä niitä, ette voi tunnistaa tai määritellä niitä. Se pysyy tavallaan älyllisenä käsitteenä, se ei ole siinä, ennen kuin kutsutte – tai ennemminkin sallitte – tulevaisuuden tulla sisään tuntemiskykynä, ei aikana.

Aika muuttuu tällä hetkellä. Se löystyy. Se aiheuttaa paljon kaaosta planeetalla, koska ihmiset eivät tiedä, miten se käsitellään. He katsovat kelloa ja sanovat: ”No, on minuuttia vaille neljä”, ja he näkevät sen aikana. Se ei ole.

Aika on etenemistä. Aika on tavallaan kuin evoluutio. Se ei ole riippuvainen sekunneista tai minuuteista. Aika on kirjaimellisesti evoluutiota tai tuntemiskyvyn avautumista.

Pum! Se muuttaa kaiken. Muuttaa kaiken.

Puhumme siitä enemmän ja enemmän, mutta määrittelemme uudelleen tulevaisuuden juuri tässä. Ja mielessänne on tuhat kysymystä, mutta sallikaa noiden kysymysten tulla uteliaisuudesta, ei mielen pakkomielteestä. ”Mitä jos minun aikani, minun aikakäsitykseni, muuttuu?” Kyse on tuntemiskyvystä, ei kalenterista, ettekä yhtäkkiä katso enää tulevaisuutta sanoen: ”Voi, mitä demoneja, lohikäärmeitä ja kaaosta on edessäni?” Ette enää. Sitä ei enää ole. Kaikki kuopat, kaikki ilkeät oliot, joita saattaisi tulla esiin mielenne käsityksessä tulevaisuudesta, kaikki negatiiviset asiat joita voisi tapahtua, kaikki ”en voi tehdä sitä; en voi mennä eteenpäin, koska tulevaisuus on pelottava” – se lähtee pois.

Nyt kyse on tuntemiskyvystä. Ja uteliaisuudesta, oven avaamisesta sanoen: ”Mikä on tuon tuntemiskyvyn seuraava taso?" Vastaamatta siihen, vaan sallien kokemuksen. Ette enää odota sitä, mutta annatte sen tulla luoksenne.

Puhumme enemmän ja enemmän tästä, erityisesti Keahakissa, säteinä jotka tulevat esiin. Mutta tuntekaa tätä – että aika on itse asiassa vain tuntemiskyky. Sitä se vain on.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja laitetaan vähän musiikkia merabhia varten. Ja kysymykseni on: millaisen musiikkivideon he keksivät tämän perustella? Joo. Heillä ei ole paljon aikaa tuottaa sitä, koska meillä on seuraava kokoontumiselle jo kolmen viikon kuluttua. Se on tämän Suuri Ja -sarjan päätös. Eikö tunnu siltä, kuin olisimme aloittaneet vasta eilen? Ja muuten, teemme sen vähän eri tavalla – tuon viimeisen session Suuri Ja -sarjassa, numero 11.

Pitkän ja tylsän luentoni sijaan pelaamme peliä. Nimittäin olen usein sanonut, että jos tulisin takaisin Maahan nyt – mitä en aio tehdä – mutta jos tulisin takaisin, se mitä todella haluaisin olla – urani, ammattini, intohimoni – olisi visailuohjelman juontaja (naurua), enemmän kuin mitään. Uneksin siitä. Ajattelen sitä joka päivä. Olen yrittänyt järjestää visailuohjelmia Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ja kaikki lähtevät pois. En tiedä miksi.

Kyllä, haluaisin olla visailuohjelman juontaja, osittain siksi että elämä on suurta peliä. Teidän täytyy nauraa sille. Se on vain peliä, ja haluan edesauttaa sitä. Haluan puhua ihmisille heidän pelistään, joten teemme visailuohjelman.

Meillä on kolme osallistuvaa joukkuetta, kaksi ihmistä kussakin. Luomme näyttämön tänne. Laitamme kaiken valmiiksi. Muistatteko – jotkut teistä muistavat – kun teimme tämän vuosia sitten Coal Creek Hallissa? Aah, se oli niin hauskaa. Tämä on näyttävämpi. Siinä on enemmän tuntemiskykyä. enemmän rikkautta.

Siis kolme joukkuetta. Kaksi niistä on täällä henkilökohtaisesti, yksi joukkue on netissä. Tuomme heidät mukaan teknologianne avulla. Miten sitä kutsuaan? Zoom? Tuomme heidät mukaan netissä. Henkilökunta istuu tuolla takana ajatellen: ”Voi hyvä luoja, mitä hän oikein tekee?” Voi, siitä tulee hauskaa. Hyvin hauskaa, ja se kaikki perustuu materiaaliin Suuri Ja -sarjassa, nuo kysymykset. On jonkinlainen mahtava palkinto, mitä se onkin. Ja matka – minne halusitkaan mennä, Kerri – Albaniaan, tai johonkin sellaiseen paikkaan. Joo, matka Kerrin kanssa Albaniaan (naurua). Ja jujuna on pitää hauskaa.

Aletaanpa kokea. Aletaanpa pitää hauskaa. Siinä mitä teemme, on paljon viisautta, paljon hauskuutta. Ja tärkeä asia muistaa koko ajan on, ettei meidän tarvitse tulla älylliseksi kaikesta. Meidän ei tarvitse ajatella sitä läpi. Voitte luoda laulun, joka on tietoisuuden astia, kuten tuo musiikkivideo, joka on koodattu ja joka sitten säteilee valoaan. Ja se rakentuu – tämä kenttä rakentuu – jokaisesta kuuntelijasta, ja sitten se säteilee valoaan. Mutta takaisin visailuohjelmaan.

Minä olen tietysti juontaja. Ja sitten meillä on kolmen tuomarin ryhmä täällä. Kolme tuomaria, jotka auttavat minua määrittämään, kuka antaa parhaat vastaukset. Meillä tulee olemaan hauskaa – sitä olen sanomassa. Ja se on mahtava esimerkki, ensinnäkin todellisen viisautenne käyttämisestä, ja tuon viisauden kautta luovuuden ja huumorin päästämisestä ulos. Huumori on mahtava viisauden muoto. Oivalletaan, ettei tarvitse olla vain vakavaa koko ajan. Voitte pitää hauskaa.

Siis teemme sen ensi kuussa. Jos sinua kiinnostaa osallistua, varmista, että sinulla on joukkuetoveri ja lähetä hakemuksesi* – se ei ole hakemus, vaan sanot vain, että haluat tehdä tämän – ja me … Cauldren mieli käy ylikierroksilla. Hän ajattelee: ”Adamus!” Kerromme teille, minne se lähetetään. Kaksi joukkuetta täällä, yksi joukkue netissä, ja paljon hauskanpitoa.

*Lähettäkää hakemukset osoitteeseen GameShow@crimsoncircle.com 25.7.2026 mennessä.

Uuden ajan merabh

Palataanpa takaisin asian ytimeen, palataan merabhiimme nyt.

(Musiikki alkaa)

Vedetään kunnolla syvään henkeä tähän uuteen ymmärrykseen ajasta. Se on pelinmuuttaja. Miksi en sanonut sitä aiemmin? Tietoisuus ei ollut aivan valmis.

Kun tietoisuus on läsnä, kun se on avoin, vapaa, ja antaa itsensä säteillä, tulee uskomattomia paljastuksia. Ja teemme sen juuri tässä – ajan maailmanesittely tuntemiskykynä.

Mutta se yhteydessä haluan puhua riskistä, tässä merabhissa.

Jos elämässäsi on joskus aika ottaa riskejä, se on juuri nyt.

Jos suuria ongelmia on edessäsi, isoja kysymyksiä siitä, mitä tehdä seuraavaksi, miten tehdä asioita, tiedät, millaista on juuttua kiinni niihin. Sanotaan, että sinulla on halu lähteä pois työpaikastasi ja aloittaa nettikauppa tai jotain – mitä tahansa se on – mutta tehdä jotain erilaista. Olet ajatellut tätä vuosia. Se on palava intohimo: ”Haluan todella tehdä tämän”, mutta et ole tehnyt. Jäit jumiin aikaan sanoen: ”Okei, jos aloitan nettipalvelun, niin miten kauan kestää saada se pystyyn ja pyörimään?” ja ”Miten paljon rahaa minulla täytyy olla?” ja ”Mitä haasteita on?” ja sitten et tee sitä.

Ja sinä vain istut. Aika kadottaa kaiken tuntemiskykynsä. Siitä tulee kalenteri. Siitä tulee päivämääriä. Siitä tulee esteitä ja tavoitteita lineaariselle aikajaksolle. Siinä ei ole tuntemiskykyä. Siinä ei ole tunnetta.

Juuri nyt elämässäsi on tiettyjä asioita, joita olet pohtinut, ajatellut, joiden kanssa olet kamppaillut. Nyt on aika ottaa riski. Ei enää tekosyitä. Ei enää yritystä selvittää kaikkea etukäteen. Se on valtava hyppy.

En sano, että se on helppoa, mutta nyt on aika ottaa se riski. Energiat ovat hyvin valmiit sitä varten. Ne odottavat sinua. Ne todella odottavat.

Sitten kun vedät syvään henkeä ja teet tuon päätöksen, otat tuon riskin, kaikki alkaa tapahtua.

Ja kyllä, monta kertaa kun sanot: ”Okei, aion tehdä sen. Aion aloittaa tuon yrityksen”, tai ”Aion myydä kaiken ja lähteä matkustamaan”, tai mitä se onkin, se on pelottavaa ajan vuoksi.

”Mitä tapahtuu huomenna, ensi viikolla ja sitä seuraavalla?” Se on pelottavaa. Mutta kun lopulta sanot: ”Vitut siitä kaikesta. Aion vain tehdä sen, nyt tai ei koskaan”, uskomattomia asioita tapahtuu.

Joo, ensin se saattaisi näyttää läppäisevän sinua suoraan kasvoille. Teet tuon päätöksen, ja gravitaatio, vanhat identiteetit tulevat takaisin: ”Mitä helvettiä olet tekemässä? Palaa takaisin pieneen koloosi, jossa on turvallista.” Joo, tylsää, mutta todella turvallista.

Mutta sitten, kirjaimellisesti muutamassa päivässä tai viikossa kaikki alkaa muuttua. Energiat asettuvat eri tavalla. Asioita vain on siinä sinua varten. Et ole enää aikakeskeinen. Olet aistiva, tunteva ja rikkautta.

On erittäin vaikea saada rikkautta, jos kaikki perustuu aikaan elämässäsi. Odotat aina. Se on mielenkiintoinen asia ihmisen lineaarisessa ajassa – odotat aina.

Kenties se odottaa sinua.

(Tauko)

Ota riski.

Ja niin pelottavaa kuin se onkin, katso, miten energia palvelee sinua.

Juuri nyt sinun on aika kääntyä kulmasta tässä rikkauden tuntemiskyvyssä.

Esimerkiksi perhekokoontumisen syvyys. Rakkauden syvyys.

Rikkautta, kun katsot kaunista maalausta, ja se koskettaa sinua eri tavalla. Se ei ole enää vain visuaalinen kokemus – siitä tulee eheä kokemus, se tuntuu kehossasi. Koettu mielessäsi, mutta tunnettu tasoilla, joita on hyvin vaikea määritellä tällä hetkellä.

Lineaarinen aika ei sisällä tuota rikkautta.

Ja sanon myös, että on aika ottaa riski nyt, koska menneisyydessä tulevaisuus perustui menneisyyteen.

Se mitä tapahtui menneisyydessä, on tavallaan edistymistä, joskus evoluutiota menneisyydestä tulevaisuuteen. Mutta menneisyyden muuttuessa tällä hetkellä, vanhojen tarinoiden päästäessä irti identiteeteistään, luomalla tarinansa uudelleen, koko käsitys siitä, minkä tunsin aikana, lähtee ovesta ulos. Et enää voi nojata menneisyyteen. Se ei ole enää tavallaan menneisyyden kaksoisliekki.

Siis jos jatkat tulevaisuuden tarkastelua entisellä tavalla, se alkaa hajota, koska menneisyys ei enää määrittele sitä.

Se tuntuu kaaokselta. Kenties siellä ei ole mitään. Kenties se on vain täynnä haamuja ja mörköjä.

Siis koko käsitys ajasta sellaisena, kuin olet tuntenut sen, on pirstoutunut. Silloin vedät syvään henkeä ja oivallat: ”Aa, mutta aika on vain tuntemiskykyä.” Sitä se vain oli. Se on pelinmuuttaja.

Sinun ei tarvitse tehdä työtä siihen. Sinun täytyy vetää vain syvään henkeä ja olla tietoinen, mitä tapahtuu.

Aika, vanha kalenteriaika, tapa jolla hahmotat ajan omassa elämässäsi – kaikki se lähtee pois. Sen korvaa tuntemiskyky. Tunteet jollaisia sinulla ei ole koskaan ennen ollut.

En puhu emootioista. Puhun rikkaudesta ja syvyydestä, juuri siitä asiasta jota olet etsinyt, oikeasti. Etkö voisi sanoa, että koko henkisessä matkassa ei ollut oikeasti kyse jonkin suuren olennon löytämisestä, vaan siinä oli kyse tuntemiskyvystä, rikkaudesta. Jotkut kutsuvat sitä täyttymykseksi.

Se johtaa täysin – täysin – eri tyyppiseen kokemukseen elämässäsi.

Se muuttaa gravitaatiota.

Se muuttaa ehdottomasti identifioitumista, sitä miten samaistut itseesi.

Se tuo rikkautta, rakkautta jota et ole koskaan ennen kokenut, energeettistä yltäkylläisyyttä, terveyttä, tiedostamista. Rikkautta kaikessa.

Puhumme enemmän siitä Merlin-tapahtumassa syyskuussa, mutta juuri nyt haluan vain ns. kylvää peltoon rikkautta. Ja älä tee työtä siihen. Älä ajattele, että sinun täytyy tehdä mitään muuta, kuin olla vain läsnä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Ja annetaan yhdessä – tässä kauniissa hetkessä kaikkien meidän kanssa ympäri maailmaa – nyt ajalle vapautensa.

Annetaan ajalle vapautensa.

Olemme pitäneet sitä tiukasti hyvin pitkään, määritellyt sen hyvin tarkkaan ja huolellisesti. Se ei ollut alkuunkaan todellista.

Annetaan ajalle vapautensa.

Nyt tunnustele. Aisti entisiä elämiäsi. Kun ajalle annetaan vapautensa, mitä tapahtuu?

Mitä tapahtuu energioille, energioillesi jotka palvelevat sinua, mitä tapahtuu, kun ajalle annetaan vapautensa?

(Tauko)

Ja nyt tulevaisuus. Sen sijaan että tulevaisuus on piste horisontissa, miten se muuttaa tulevaisuutta?

(Tauko)

Ole utelias siitä, mutta älä ajattele sitä liikaa.

”Miten tämä vaikuttaa elämääni? Mitä uusia asioita minulle avautuu? Miltä vanhasta identiteetistäni tuntuu kaikki tämä? Voin kuulla sen jo olevan täysin tyrmistynyt ja tuntevan, että kaikki on poissa kontrollista. Häh, se on mielenkiintoista. Ihmettelen, miksi se tuntee olevansa niin poissa kontrollista.”

Lähesty sitä uteliaisuudella, ei logiikalla. Ja katso, miten tulevaisuudesta tulee jotain täysin erilaista. Ei enää huominen, vaan se osallistuu kanssasi tänään.

Ei kellona, ei kalenterina, vaan täysin uutena tapana havaita todellisuus ja itsesi.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Ota riski.

Lopeta viivyttely.

Lopeta odottaminen.

Lopeta järkeily.

Lopeta pelkääminen.

Ja salli uuden aikamme tuntemiskyky.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, antaen sen vain tapahtua nyt. Älä puske sitä, älä runno sitä. Ja jos kysyt itseltäsi, oletko valmis tähän – ehdottomasti. Kenties se on jo myöhässä.

Vain yksi varoitus: älä ajattele tätä liikaa. Tunne se.

Siitä tuntemiskyvyssä on kyse. Tuntemisesta, tiedostamisesta, tasoilla jotka ulottuvat pitkälle kehon, mielen, emootioiden tuolle puolen. Kulje sen kanssa.

Joo, lähde kävelylle sen kanssa, kirjaimellisesti, ajan uuden tuntemiskyvyn kanssa. Mutta mestaroidu. Älä ala puhua paljon. Älä ala selittää mitään. Älä häivy mielesi kehiin.

Vedä syvään henkeä. ”Olen olemassa. Siinä missä kerran oli kelloaika ja kalenteriaika, missä kerran tulevaisuus oli ajankohta horisontissa, nyt se on kanssani tuntemiskykynä. Ja sallin tunteiden ja tiedostamisen avautua.”

Kulje uuden ajan kanssa.

Vedetään syvään henkeä yhdessä – oikein kunnolla syvään henkeä.

Ota riski.

Todellinen riski on olla tekemättä sitä – olla tekemättä sitä. Olla tekemättä, mitä sydämesi kaipaa. Olla tekemättä, mitä viisaus kutsuu esiin.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun siirrymme vanhasta ajasta tuntemiskykyyn.

Tämän myötä, rakkaat ystävät, kuten tiedätte, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos jokaiselle teistä. Kiitos.

Olen täysivaltaisen alueen Adamus.

(Taputuksia)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.