MITEN VOIN AUTTAA KUTSUMATTA DRAAMAA?
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
Uutiskirjeestä 20.11.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kysymys:
Rakas Jennifer, kuulin hiljattain, että isälläni on pitkälle kehittynyt syöpä ja lääkärit sanovat, että hänen tervehtymisvaihtoehtonsa ovat rajalliset, ellei hän mene leikkaukseen, saa sädehoitoa ja sytostaatteja. Minusta tuntuu, että hänen pitäisi myös harkita vaihtoehtohoitoja, mukaan luettuna ruokavalio ja liikunta. Kuitenkin joka kerta mainitessani sen, kaikki perheessäni sanovat, että olen tunteeton hänen sairauttaan kohtaan enkä ajattele hänen tilansa vakavuutta. En usko, että leikkaaminen on parasta, muttei minulla ole mitään tukea tälle. Mitä voin tehdä auttaakseni isää ilman kaikkea perhedraamaa?
Jenniferin vastaus:
Olen pahoillani, että isäsi joutuu käymään tämän läpi ja että se aiheuttaa paljon draamaa perheessä. Tiedän, että syöpä on vaikea potilaalle ja perheelle. Silloin kun se tulee jollekin rakkaallemme tai läheisellemme, herää paljon pelkoa ja sinä käsittelet sitä. Olet oikeassa, että vaihtoehtohoidot voivat auttaa, mutta isäsi pitäisi olla myös valmis tekemään asenne- ja muita muutoksia, joita vaaditaan tällaisissa hoidoissa. Et käsittele sitä, että perheesi torjuu sinut, vaan heidän pelkoaan tähän sairauteen liittyen sekä isäsi tunteita kontrollin menettämisestä, avuttomuudesta ja voimattomuudesta.
Ainoa asia mitä voit tehdä, on pysyä poissa omista voimattomuuden, avuttomuuden ja pelon tunteistasi, koska ne saavat olosi tuntumaan torjutulta, yksinäiseltä ja ulkopuoliselta. Nämä ilmentyvät haluna auttaa ja osallistua hänen parantumiseensa, joten torjunta mitä luulet kokevasi, on erityisen loukkaavaa. Tiedät ehkä hoitomuotoja, jotka voisivat olla hyvin hyödyllisiä, mutta jos koko perhe ei tue niitä, isäksikään ei tue. Tällä hetkellä kaikki pelkäävät ja voit vain olla sivussa ja odottaa, kunnes he ovat vastaanottavaisempia ehdotuksille.
Sinulla on kaksi tärkeää asiaa tässä: 1) onko torjunta osa perheesi tapaa kohdella sinua ja 2) miten käsittelet nämä hyväksymisen ja irrallisuuden oppitunnit elämässäsi. Hyväksyminen merkitsee heidän sallimista olla pelossa ja muissa tunteissa, joita he valitsevat, ja odottamista, kunnes he ovat valmiita avoimuuteen muille ratkaisuille. Et voi aina olla uuden informaation lähde heille ja joskus on annettava ihmisten rypeä pelossa (tai muissa tunteissa), kunnes he väsyvät siihen ja tulevat hakemaan apua. Tämä ei ole helppo oppitunti vaikeana aikana ja sen tapahtuessa jollekin rakkaallesi, mutta onko se jotain, mitä sinun on tarvinnut kokea heidän kanssaan aiemmin? Yritätkö aina näyttää heille tien ulos, koska et halua heidän kärsivän, ja haluat heidän arvostavan sinua ja olevan kiitollinen, vai voitko antaa heidän etsiä sieluaan ja sitten kun he ovat käyttäneet kaikki resurssinsa, sallia heidän tulla luoksesi?
Irrallisuusosa vaatii, että olet myötätuntoinen, muttet sääli, olet käytettävissä, muttet istu vieressä, olet empaattinen, muttet yritä säästää heitä omalta tunnematkaltaan, olet palveluksessa, muttet palvelija, annat parannusta, muttet ole heidän parantajansa. Kaikilla näillä tavoilla voimme tuntea olevamme voimaantunut, silloin kun olemme yhteydessä toisiin, mutta jos teemme sen oman vahvistuksen saamiseksi, se usein kostautuu. Ole myötätuntoinen perheellesi, kun he kamppailevat tämän kanssa, ja ole vahva ja tukeva ollessasi heidän kanssaan. Älä anna loukkaantuneisuuden tai torjunnan tunteesi johtaa. He tarvitsevat tukeasi siinä, missä he ovat, ja sitten kun he tiedostavat oman voimattomuutensa, he ovat avoimia ja valmiita toisille poluille.
-----------
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
Uutiskirjeestä 20.11.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kysymys:
Rakas Jennifer, kuulin hiljattain, että isälläni on pitkälle kehittynyt syöpä ja lääkärit sanovat, että hänen tervehtymisvaihtoehtonsa ovat rajalliset, ellei hän mene leikkaukseen, saa sädehoitoa ja sytostaatteja. Minusta tuntuu, että hänen pitäisi myös harkita vaihtoehtohoitoja, mukaan luettuna ruokavalio ja liikunta. Kuitenkin joka kerta mainitessani sen, kaikki perheessäni sanovat, että olen tunteeton hänen sairauttaan kohtaan enkä ajattele hänen tilansa vakavuutta. En usko, että leikkaaminen on parasta, muttei minulla ole mitään tukea tälle. Mitä voin tehdä auttaakseni isää ilman kaikkea perhedraamaa?
Jenniferin vastaus:
Olen pahoillani, että isäsi joutuu käymään tämän läpi ja että se aiheuttaa paljon draamaa perheessä. Tiedän, että syöpä on vaikea potilaalle ja perheelle. Silloin kun se tulee jollekin rakkaallemme tai läheisellemme, herää paljon pelkoa ja sinä käsittelet sitä. Olet oikeassa, että vaihtoehtohoidot voivat auttaa, mutta isäsi pitäisi olla myös valmis tekemään asenne- ja muita muutoksia, joita vaaditaan tällaisissa hoidoissa. Et käsittele sitä, että perheesi torjuu sinut, vaan heidän pelkoaan tähän sairauteen liittyen sekä isäsi tunteita kontrollin menettämisestä, avuttomuudesta ja voimattomuudesta.
Ainoa asia mitä voit tehdä, on pysyä poissa omista voimattomuuden, avuttomuuden ja pelon tunteistasi, koska ne saavat olosi tuntumaan torjutulta, yksinäiseltä ja ulkopuoliselta. Nämä ilmentyvät haluna auttaa ja osallistua hänen parantumiseensa, joten torjunta mitä luulet kokevasi, on erityisen loukkaavaa. Tiedät ehkä hoitomuotoja, jotka voisivat olla hyvin hyödyllisiä, mutta jos koko perhe ei tue niitä, isäksikään ei tue. Tällä hetkellä kaikki pelkäävät ja voit vain olla sivussa ja odottaa, kunnes he ovat vastaanottavaisempia ehdotuksille.
Sinulla on kaksi tärkeää asiaa tässä: 1) onko torjunta osa perheesi tapaa kohdella sinua ja 2) miten käsittelet nämä hyväksymisen ja irrallisuuden oppitunnit elämässäsi. Hyväksyminen merkitsee heidän sallimista olla pelossa ja muissa tunteissa, joita he valitsevat, ja odottamista, kunnes he ovat valmiita avoimuuteen muille ratkaisuille. Et voi aina olla uuden informaation lähde heille ja joskus on annettava ihmisten rypeä pelossa (tai muissa tunteissa), kunnes he väsyvät siihen ja tulevat hakemaan apua. Tämä ei ole helppo oppitunti vaikeana aikana ja sen tapahtuessa jollekin rakkaallesi, mutta onko se jotain, mitä sinun on tarvinnut kokea heidän kanssaan aiemmin? Yritätkö aina näyttää heille tien ulos, koska et halua heidän kärsivän, ja haluat heidän arvostavan sinua ja olevan kiitollinen, vai voitko antaa heidän etsiä sieluaan ja sitten kun he ovat käyttäneet kaikki resurssinsa, sallia heidän tulla luoksesi?
Irrallisuusosa vaatii, että olet myötätuntoinen, muttet sääli, olet käytettävissä, muttet istu vieressä, olet empaattinen, muttet yritä säästää heitä omalta tunnematkaltaan, olet palveluksessa, muttet palvelija, annat parannusta, muttet ole heidän parantajansa. Kaikilla näillä tavoilla voimme tuntea olevamme voimaantunut, silloin kun olemme yhteydessä toisiin, mutta jos teemme sen oman vahvistuksen saamiseksi, se usein kostautuu. Ole myötätuntoinen perheellesi, kun he kamppailevat tämän kanssa, ja ole vahva ja tukeva ollessasi heidän kanssaan. Älä anna loukkaantuneisuuden tai torjunnan tunteesi johtaa. He tarvitsevat tukeasi siinä, missä he ovat, ja sitten kun he tiedostavat oman voimattomuutensa, he ovat avoimia ja valmiita toisille poluille.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.