URIEL PARANTAA
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 16.1.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Juhli epäonnistumisiasi
Onko mahdollista, että suurimpia syitä juhlaan ovat ne, joita kutsuisit epäonnistumiseksi, ne asiat jotka eivät loppuneet odottamallasi tavalla tai täyttäneet jotain toivetta tai halua? Miten voit olla onnellinen jostain, mikä aiheuttaa sinulle surua ja minkä lopputulos merkitsee, että sinun on luotava uudelleen osa matkaasi tai löydettävä toinen polku elämällesi, koska se mitä olet seurannut, on loppu? Se mitä kutsut epäonnistumiseksi, on itse asiassa sielusi ilmaisua, jos ymmärrät sen todellisen merkityksen ja arvon.
Epäonnistumisen merkitys voidaan löytää harmoniasta, koska et voi luoda sitä, minkä kanssa et ole harmoniassa. Ennen olet ehkä kyennyt luomaan jonkin version siitä, mutta kun lisäät värähtelyäsi, panet merkille, että epäonnistumisesi tulevat nopeammin ja suuremmalla voimalla. Tämä johtuu siitä, että sinua opastetaan seuraamaan harmoniapolkuasi, mikä on harmoniassa energiasi kanssa - harmoniassa sielusi haluun korkeimmasta parhaastasi ja suurimmasta energiailmaisustasi. Silloin kun aiot olla voimakas, kaikki mikä ei ilmaise tuota voimaa, poistetaan mahdollisuuskentästäsi.
Epäonnistumisen arvo on irtautuminen energioista, joita eivät palvele sinua, karmakierrosta ja entisen käyttäytymisen toistamisesta. Kaikki mitä tiedät, säteilee menneisyydestäsi - muista elämistäsi, karmahistoriastasi ja solumuististasi. Energiasi korkein ilmaisumuoto edustaa tuntematonta polkua ja se paljastuu aikomuksellasi. Kun epäonnistut yhdessä asiassa ja päästät irti siitä kiintymättömänä, ilolla ja anteeksiantaen, sallit energiasi korkeamman ilmaisumuodon tulla esiin ja osaksi todellisuuttasi.
Jokainen epäonnistuminen on vahvistus siitä, että energiasi ei ole enää tuolla tasolla ja noissa mahdollisuuksissa. Ulottuvillasi on korkeampia mahdollisuuksia ja energioita ja kutsut niitä tulemaan todellisuudeksesi, silloin kun siunaat epäonnistumisiasi ja päästät niistä irti tietäen, että näin sielusi neuvoo sinulle, ettet enää voi luoda tuolla tasolla. Se on myös kutsu laajentaa tietoisuutta itsestäsi, unelmistasi ja haluistasi sekä syleillä korkeampaa potentiaalia. Juhli siis epäonnistumisiasi ja ole kiitollinen niistä, koska ne osoittavat sinulle, että kaikki on hyvin, olet transformaatiopolulla ja toinen todellisuus odottaa luomistasi.
Uusi energia, uudet ilmaisumuodot
Vuoden 2012 ennusteissa käytin sanaa "energia" monin eri tavoin, koska tämän vuoden saatossa saamme hyvin erilaisen perspektiivin energiaan, kuin meillä on koskaan ollut. Olemme tarkastelleet energiaa hyvin yksinkertaisesti ennen. Olemme sanoneet, "ettei meillä ole energiaa", kun tunnemme väsymystä, "että olemme täynnä energiaa", kun olemme motivoitunut ja innostunut. Mutta kyse on paljon monimutkaisemmasta prosessista, kuten opimme, koska energia liikuttaa meitä, maapalloa ja universumia, se vaikuttaa meihin ja olemme sen hallinnassa ja toimimme sen kanssa tai sitä vastaan.
Olemme energiaolentoja, joita ilmaistaan fyysisessä kehossamme. Lihaksemme liikkuvat, koska niiden hermosynapsit syttyvät samaan tapaan kuin auton sytytystulppa. Sydämemme on sähköpumppu ja koko hermostomme toimii samalla tavalla kuin talomme sähköjohdotus. Nämä ovat automaattiprosesseja, joita emme ajattele, ja kuitenkin voimme kontrolloida niitä ajatuksillamme. Voimme tehdä itsestämme sairaan, kuten myös terveen. Voimme nostaa energiaamme sekä kuluttaa sitä. Ja kun meistä tulee tietoisempi paikastamme universaalissa energiakentässä, meistä voi tulla aktiivinen osallistuja sen virtaukseen ja voimme liikuttaa ja ohjata sitä tahdollamme, koska se on yksi rooli, mitä esitämme elämämme ja universumin kanssaluojana.
Energiaa on läsnä kaikissa ja kaikessa, se on osa hengittämäämme ilmaa ja sitä on maan päällä ja sisässä. Kaikki ihmiset ovat tulleet tietoisemmaksi maan energiasta, sen arvokkaista luonnon resursseista ja siitä, miten olla vuorovaikutuksessa sen kanssa fyysisesti. Mutta olemme myös energeettisesti vuorovaikutuksessa maan kanssa, minkä vuoksi tunnemme vetoa joihinkin paikkoihin ja toisiin emme. Siksi meihin myös vaikuttavat planeettojen liikkeet ja säätila. Voimme vaikuttaa siihen myös tarkkailemalla ajatuksiemme ja valitsemalla ne, koska olemme sekä osa maan energiamatriisia että vastuussa sen värähtelytasoista. Maan kumppaneina olemme myös kumppaneita sen evoluutiossa ja ylösnousemuksessa.
Kaikki todellisuudessamme on energiarakennetta, todellisuutta mikä on vain heijastusta energiastamme. Tietoisten ja tarkoituksellisten energiamuutosten myötä - ylös- tai alaspäin - todellisuutemme on muututtava vastaavasti. Ja tämä toimii kaikilla tasoilla - ihmiskunnassa, maapallossa ja universumissa. Kun ilmaisemme aikomuksen integroitua jumaluuteemme ja korkeimpiin värähtelyihimme, tuo aikomus voimistuu kaikkialle ihmiskuntaan, maapalloon ja universumiin. Kuvittele, mitä tapahtuisi, jos jokainen tekisi tämän joka päivä. Sallisimme kaiken kaikkialla ilmaista korkeimpia värähtelyjään ja jumaluuttaan ja tämä loisi todellakin taivaan maan päälle.
Haluatko tietää tämän?
Onko parempi tietää jotain, vaikka sitä olisikin vaikea kuulla, vai onko parempi olla tietämättä? Tätä minulta ovat kysyneet monet, jotka ovat tiedustelleet syöpätutkimukseni tuloksia. Enkä ole kuullut lääkäristä vielä, mitä pidän hyvänä asiana, mutta en myöskään painosta häntä, koska haluan hänen antavan minulle harkitun mielipiteen.
Olen saanut aiemmin kokemuksen, missä tiesin vain osan tilanteesta ja tein päätöksen osittaisen informaation perusteella, ja se sai aikaan paljon pelkoa ja ahdistusta.
Lue halutessasi koko blogini tästä aiheesta. (Alla käännettynä …)
Kuten olen kertonut teille, minulle tehtiin umpilisäkkeen hätäpoisto 27.11.2011. Sellaiselle jolla on hyvä terveys, joka syö hyvin ja huolehtii itsestään, tämä oli yllätys ja kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei minulla ollut oikeastaan aikaa pelästyä. Rehellisesti sanottuna, minulla oli niin paljon tuskia, että kaikki niiden lopettamiseksi oli tervetullutta helpotusta.
Mutta tilanne muuttui, kun leikkauksen jälkeisellä käynnillä kirurgi kertoi, että umpilisäke oli pelastanut elämäni, koska se sisälsi suuren, pahanlaatuisen kasvaimen. Hän ehdotti käyntiä onkologin luona ja testien tekemistä, jotta tiedetään, onko kehossani muita kasvaimia. Hän oli huolissaan, koska tämäntyyppinen syöpä on aggressiivinen, vaikeasti hoidettavissa ja sen elinaikaennuste on noin viisi vuotta.
Toinen yllätys tässä, koska teen kaiken mahdollisen itsestäni huolehtimiseksi. Niinpä menin käymään onkologin luona ja tehtiin tähystyksiä, missä annettiin ruiske radioaktiivista isotooppia ja maattiin gammakameran alla yhteensä kuusi tuntia. Nyt tulokset menevät onkologille tarkasteltavaksi ja minulla on tapaaminen kahden viikon kuluttua saadakseni hänen mielipiteensä.
Heti kun pääsin kotiin toisesta testistä, sain monia soittoja perheeltä ja ystäviltä, jotka kysyivät, oliko minulla tuloksia. Koska lääkärini on kiireinen ja tarvitsee aikaa tarkastellakseen kaikkea, en odota hänen jättävän kaikkea ja katsovan minun tuloksiani. Haluan hänen ottavan aikaa tulosten huolelliseen tarkasteluun ja antavan mielipiteen ja näkemyksen, mikä perustuu siihen, mitä hän tietää ehdottomaksi totuudeksi. Vastaus on "kyllä" tai "ei" - minulla on muita kasvaimia tai ei. Mutta haluan tietää vasta sitten, kun kaikki informaatio on käytettävissä.
Minulla on kerran ollut kokemus siitä, etten saanut riittävästi informaatiota ja tein paljon oletuksia, mitkä aiheuttivat suurta huolta ja tuskaa.
Noin 20 vuotta sitten, noin vuosi kolmannen lapseni synnyttyä, minulla oli vuosittainen rutiinitutkimus, minkä jälkeen lääkärini soitti minulle, että tuloksistani oli ilmennyt jotain - oli mahdollista, että minulla oli kohdunkaulansyöpä, ja minun täytyi tulla lisätutkimuksiin. Se oli joulun alla, joten hän antoi ajan uudenvuoden jälkeen ja meni viettämään joululomaansa.
Se oli elämäni pahin joulu. Itkin koko ajan ja ajattelin, että minulla oli syöpä, että kuolisin, ja olin huolissani, kuka huolehtisi lapsistani. Muistan olleeni niin eksyksissä ja peloissani, niin yksi ja huolissani, että minun oli pakotettava itseni mukaan tuon vuoden juhlintaan.
Tuossa tapauksessa olisin mieluummin ollut tietämättä mitään, ennen kuin hänellä oli faktoja, ja kuten ilmeni, ei ollut mitään syytä huoleen, minulla ei ollut syöpää - ei ollut sitä, mitä lääkäri piti huolen aiheena.
Silloin kun edessämme on elämän haastava tai hengenvaarallinen tilanne, onko parempi tietää vai olla tietämättä?
Se riippuu siitä, miten tärkeä tuo tilanne on meille. Mutta joka tapauksessa on parempi saada kaikki faktat ja tietää totuus, kuin saada vain osa tarinaa ja luoda lopputulos, mikä heijastaa syvimpiä pelkojamme.
Ja joskus on helpompaa olla tietämättä, mikä johtaa meidät kieltämiseen ja toivomaan parasta, etteivät pahimmat pelkomme toteudu, tai toivomaan, että jos emme katso tilannetta, se vain menee pois.
Miten usein hyppäämme johtopäätöksiin, tuomitsemme ja saamme aikaan huolta ja pelkoa ajatellen, että tiedämme jotain, silloin kun tiedämme vain osan tarinasta ja tarvitsemme lisää informaatiota?
Olemmeko valmis odottamaan lisää selkeyttä, jotta voimme saada kaiken tarvitsemamme informaation valinnan tekemiseksi?
Tai toisilla kerroilla meillä on kaikki faktat edessämme ja olemme piittaamatta niistä, koska emme halua tietää sitä - se ei sovi odotuksiimme, tarpeisiimme tai tulevaisuuden suunnitelmiimme (taatusti syöpä ja mahdollisuus kuolla viiden vuoden aikana eivät sovi lainkaan tulevaisuuden suunnitelmiini).
Minulla oppituntina on olla kärsivällinen ja odottaa, kunnes saan riittävästi informaatiota, ja sitten tehdä valintoja ja päätöksiä tuosta kohdasta eteenpäin.
Kärsivällisyys ei ole suurin avuni, mutta odotan lääkärini soittoa tai aikaani hänen luonaan, koska en halua painostaa häntä tekemään määritelmää, mikä ei ehkä ole totta. Hän tietää, että kävin testeissä ja mitä ajattelen siitä, joten hän ottaa yhteyttä, sitten kun hänellä on vastaus. Siihen saakka tämä on tilaisuuteni tarttua pelkoihini ja huoliini, tarkastella tätä tilannetta ja kerätä se parannus ja oppi, mitä sillä on minulle.
Kyllä, voisin olla tämän ajan huolissani ja peloissani, mutta se ei palvele minua mitenkään - paitsi vaikuttaa negatiivisesti mielenrauhaani ja mahdollisesti terveyteeni, mikä ei ole hyvä asia.
Minusta on mielenkiintoista, että ympärilläni on ystäviä ja perhe, jotka ovat paljon järkyttyneempiä ja huolestuneempia tästä kuin minä. Ja vaikka arvostan heidän huolenpitoaan, niin se saa oloni tuntumaan epämukavalta toisinaan. Tietävätkö he jotain, mitä minä en tiedä?
Silloin kun jollain tuntemallasi tai rakastamallasi on syöpä tai joku sairaus, se tekee tietoiseksi omasta kuolevaisuudestasi. Niinpä he reagoivat omasta sairauden- tai kuolemanpelostaan, minkä oma terveystilanteeni on tuonut heidän huomionsa piiriin. He ovat huolissaan minusta, mutta ne ovat huolissaan myös itsestään.
Jos tämä tapahtui minulle, se voi mahdollisesti tapahtua myös heille.
Tällä hetkellä otan vain hetken kerrallaan eikä se ole ajatuksissani etusijalla. Tietysti mietin, mitä teen, jos vastaus on "kyllä", mutta ylitän tuon sillan sitten, jos tulen sille. Jos vastaus on "ei", niin olen kiitollinen ja jatkan elämääni kuten aina. Mutta en yritä kiirehtiä prosessia, koska olen huolissani lopputuloksesta, tai kiellä koko tilannetta, koska vastaus voi olla jotain, mitä en halua kuulla.
Koska minulla on taipumusta olla hyvin filosofinen tällaisissa asioissa, mietin, tuomitsemmeko halukkuutemme tietää tai olla tietämättä sen perusteella, miten paljon tuskaa luulemme kärsivämme siitä. Jos tietämisestä tulee tuskallista, olemme mieluummin tietämättä. Jos se ei ole kovin tärkeää tai tuskallista, niin olemme halukas tietämään kaiken, kunhan se ei lopulta johda meitä tuskapolulle. Mitä sinä ajattelet siitä? Onko tämä kokemuksesi tietämisestä tai tietämättä olemisesta?
Olen mestaruuden, ihmeiden ja mahdollisuuksien opettaja ja yksi asia jonka aina jaan asiakkaideni ja oppilaideni kanssa, on, että luomme oman todellisuutemme ja olemme vastuussa kaikessa siinä. Loin tämän tilanteen, kokonaisuudessaan, joten sillä on jotain opetettavaa minulle ja jaettavaa toisten kanssa osana työtä, mitä tulin tänne tekemään. Ja tulen oppimaan sen ja mikä lopputulos onkin, tulen tietämään, mitä minun tarvitsee tietää siirtyäkseni eteenpäin.
Haluan kiittää kaikkia teitä rakkaudesta, tuesta, parannuksesta ja energiasta, mitä olette lähettäneet minulle. Mikä lopputulos onkin, olette olleet ystäviäni ja rakastavia tukijoita ja olen teille kaikille hyvin kiitollinen. Ja lupaan kertoa teille heti, kun tiedän.
Siunatkaa vauvoja
Olin eräässä tilaisuudessa tänä viikonloppuna ja joku toi sinne pikkuvauvan, joka oli noin 6 kuukauden ikäinen. Hän oli erittäin soma ja hyvin pieni - olen unohtanut, miten pieniä vauvat ovat, koska omat lapseni ovat aikuisia enkä ole kovin usein vauvojen lähellä. Tietysti kaikki tunsivat vetoa häntä kohtaa. Hänellä oli erittäin suloinen ja lempeä energia ja hän katsoi tyynesti kaikkia, kun nämä puhuivat hänelle. Kun hän katsoi minua, kiitin häntä hiljaa olemisesta täällä ja sanoin olevani täällä tukemassa hänen työtään. Hän palkitsi minut leveällä, hampaattomalla hymyllä - hän kuuli minua ja tiesi täsmälleen, mitä kerroin hänelle.
Uudet lapsisukupolvet ovat täällä jatkamassa tekemäämme työtä ja kun käymme läpi energiatyötämme, valamme heille perustan ja luomme energiamalleja, jotka heidän täytyy muuttaa tai joita he voivat laajentaa. Kaikessa mitä teemme, luomme energiavärähtelyjä, mitkä voivat alkaa nykyisyydessä, mutta resonoivat tulevaisuuteen. Energia ei mene pois, se on maisemissa ikuisesti (muistakaa kaikki energia, mitä meidän täytyi muuttaa), minkä vuoksi hyödytämme itseämme ja kaikkia tulevia sukupolvia tulemalla tietoisemmaksi itsestämme energiaolentoina.
Tämän päivän lapset ovat energeettisesti hyvin herkkiä, mikä voi ilmentyä ruoka-aineallergioina, sairautena, ärtyisyytenä ja käyttäytymisongelmina, mm. autismi. Silloin kun he eivät voi yhdistyä tuohon energiaan tai löytää energiaa, mihin voivat harmonisoitua, he sulkeutuvat, torjuvat sen tai heistä tulee heijastus tuosta energiasta, jotta toiset voivat tietää, että se täytyy transformoida. Silloin kun siunaamme näitä lapsia, näytämme heille, että tunnistamme, keitä he ovat, tuemme heitä energeettisesti ja lähetämme heille vähän rakkautta ja heille muistutetaan, että he ovat osa transformaatio- ja ylösnousemusjatkumoa eivätkä ole täällä yksin.
Siunatkaa vauvoja, kaikkia vauvoja - sillä ei ole merkitystä, ovatko ne omianne, ystävänne tai jonkun vieraan vauvoja vai vauvoja ympäri maailmaa, joita ette koskaan tapaa. Itse rukoilen maailman lasten puolesta joka päivä ja olen kiitollinen heidän työstään ihmisten silmien avaamiseksi energian transformaatiotarpeelle oman usein lyhyen elämänsä kautta, missä he kokevat paljon kärsimystä. Mutta kun siunaamme näitä lapsia ja lähetämme heille rakkauttamme ja tukeamme, muistutamme heille, että työskentelemme yhdessä, he ovat osa polkuamme yhtä paljon, kun me olemme osa heidän polkuaan, olemme tietoisia heidän energiatarpeistaan ja omasta roolistamme heidän työssään auttamisessa ja teemme parhaamme tehdäksemme heidän työstään helpompaa luomalla energiaa, mitä he voivat laajentaa ja voimistaa ihmiskunnan ja maapalloin suurimmaksi parhaaksi.
-----------
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 16.1.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Juhli epäonnistumisiasi
Onko mahdollista, että suurimpia syitä juhlaan ovat ne, joita kutsuisit epäonnistumiseksi, ne asiat jotka eivät loppuneet odottamallasi tavalla tai täyttäneet jotain toivetta tai halua? Miten voit olla onnellinen jostain, mikä aiheuttaa sinulle surua ja minkä lopputulos merkitsee, että sinun on luotava uudelleen osa matkaasi tai löydettävä toinen polku elämällesi, koska se mitä olet seurannut, on loppu? Se mitä kutsut epäonnistumiseksi, on itse asiassa sielusi ilmaisua, jos ymmärrät sen todellisen merkityksen ja arvon.
Epäonnistumisen merkitys voidaan löytää harmoniasta, koska et voi luoda sitä, minkä kanssa et ole harmoniassa. Ennen olet ehkä kyennyt luomaan jonkin version siitä, mutta kun lisäät värähtelyäsi, panet merkille, että epäonnistumisesi tulevat nopeammin ja suuremmalla voimalla. Tämä johtuu siitä, että sinua opastetaan seuraamaan harmoniapolkuasi, mikä on harmoniassa energiasi kanssa - harmoniassa sielusi haluun korkeimmasta parhaastasi ja suurimmasta energiailmaisustasi. Silloin kun aiot olla voimakas, kaikki mikä ei ilmaise tuota voimaa, poistetaan mahdollisuuskentästäsi.
Epäonnistumisen arvo on irtautuminen energioista, joita eivät palvele sinua, karmakierrosta ja entisen käyttäytymisen toistamisesta. Kaikki mitä tiedät, säteilee menneisyydestäsi - muista elämistäsi, karmahistoriastasi ja solumuististasi. Energiasi korkein ilmaisumuoto edustaa tuntematonta polkua ja se paljastuu aikomuksellasi. Kun epäonnistut yhdessä asiassa ja päästät irti siitä kiintymättömänä, ilolla ja anteeksiantaen, sallit energiasi korkeamman ilmaisumuodon tulla esiin ja osaksi todellisuuttasi.
Jokainen epäonnistuminen on vahvistus siitä, että energiasi ei ole enää tuolla tasolla ja noissa mahdollisuuksissa. Ulottuvillasi on korkeampia mahdollisuuksia ja energioita ja kutsut niitä tulemaan todellisuudeksesi, silloin kun siunaat epäonnistumisiasi ja päästät niistä irti tietäen, että näin sielusi neuvoo sinulle, ettet enää voi luoda tuolla tasolla. Se on myös kutsu laajentaa tietoisuutta itsestäsi, unelmistasi ja haluistasi sekä syleillä korkeampaa potentiaalia. Juhli siis epäonnistumisiasi ja ole kiitollinen niistä, koska ne osoittavat sinulle, että kaikki on hyvin, olet transformaatiopolulla ja toinen todellisuus odottaa luomistasi.
Uusi energia, uudet ilmaisumuodot
Vuoden 2012 ennusteissa käytin sanaa "energia" monin eri tavoin, koska tämän vuoden saatossa saamme hyvin erilaisen perspektiivin energiaan, kuin meillä on koskaan ollut. Olemme tarkastelleet energiaa hyvin yksinkertaisesti ennen. Olemme sanoneet, "ettei meillä ole energiaa", kun tunnemme väsymystä, "että olemme täynnä energiaa", kun olemme motivoitunut ja innostunut. Mutta kyse on paljon monimutkaisemmasta prosessista, kuten opimme, koska energia liikuttaa meitä, maapalloa ja universumia, se vaikuttaa meihin ja olemme sen hallinnassa ja toimimme sen kanssa tai sitä vastaan.
Olemme energiaolentoja, joita ilmaistaan fyysisessä kehossamme. Lihaksemme liikkuvat, koska niiden hermosynapsit syttyvät samaan tapaan kuin auton sytytystulppa. Sydämemme on sähköpumppu ja koko hermostomme toimii samalla tavalla kuin talomme sähköjohdotus. Nämä ovat automaattiprosesseja, joita emme ajattele, ja kuitenkin voimme kontrolloida niitä ajatuksillamme. Voimme tehdä itsestämme sairaan, kuten myös terveen. Voimme nostaa energiaamme sekä kuluttaa sitä. Ja kun meistä tulee tietoisempi paikastamme universaalissa energiakentässä, meistä voi tulla aktiivinen osallistuja sen virtaukseen ja voimme liikuttaa ja ohjata sitä tahdollamme, koska se on yksi rooli, mitä esitämme elämämme ja universumin kanssaluojana.
Energiaa on läsnä kaikissa ja kaikessa, se on osa hengittämäämme ilmaa ja sitä on maan päällä ja sisässä. Kaikki ihmiset ovat tulleet tietoisemmaksi maan energiasta, sen arvokkaista luonnon resursseista ja siitä, miten olla vuorovaikutuksessa sen kanssa fyysisesti. Mutta olemme myös energeettisesti vuorovaikutuksessa maan kanssa, minkä vuoksi tunnemme vetoa joihinkin paikkoihin ja toisiin emme. Siksi meihin myös vaikuttavat planeettojen liikkeet ja säätila. Voimme vaikuttaa siihen myös tarkkailemalla ajatuksiemme ja valitsemalla ne, koska olemme sekä osa maan energiamatriisia että vastuussa sen värähtelytasoista. Maan kumppaneina olemme myös kumppaneita sen evoluutiossa ja ylösnousemuksessa.
Kaikki todellisuudessamme on energiarakennetta, todellisuutta mikä on vain heijastusta energiastamme. Tietoisten ja tarkoituksellisten energiamuutosten myötä - ylös- tai alaspäin - todellisuutemme on muututtava vastaavasti. Ja tämä toimii kaikilla tasoilla - ihmiskunnassa, maapallossa ja universumissa. Kun ilmaisemme aikomuksen integroitua jumaluuteemme ja korkeimpiin värähtelyihimme, tuo aikomus voimistuu kaikkialle ihmiskuntaan, maapalloon ja universumiin. Kuvittele, mitä tapahtuisi, jos jokainen tekisi tämän joka päivä. Sallisimme kaiken kaikkialla ilmaista korkeimpia värähtelyjään ja jumaluuttaan ja tämä loisi todellakin taivaan maan päälle.
Haluatko tietää tämän?
Onko parempi tietää jotain, vaikka sitä olisikin vaikea kuulla, vai onko parempi olla tietämättä? Tätä minulta ovat kysyneet monet, jotka ovat tiedustelleet syöpätutkimukseni tuloksia. Enkä ole kuullut lääkäristä vielä, mitä pidän hyvänä asiana, mutta en myöskään painosta häntä, koska haluan hänen antavan minulle harkitun mielipiteen.
Olen saanut aiemmin kokemuksen, missä tiesin vain osan tilanteesta ja tein päätöksen osittaisen informaation perusteella, ja se sai aikaan paljon pelkoa ja ahdistusta.
Lue halutessasi koko blogini tästä aiheesta. (Alla käännettynä …)
Kuten olen kertonut teille, minulle tehtiin umpilisäkkeen hätäpoisto 27.11.2011. Sellaiselle jolla on hyvä terveys, joka syö hyvin ja huolehtii itsestään, tämä oli yllätys ja kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei minulla ollut oikeastaan aikaa pelästyä. Rehellisesti sanottuna, minulla oli niin paljon tuskia, että kaikki niiden lopettamiseksi oli tervetullutta helpotusta.
Mutta tilanne muuttui, kun leikkauksen jälkeisellä käynnillä kirurgi kertoi, että umpilisäke oli pelastanut elämäni, koska se sisälsi suuren, pahanlaatuisen kasvaimen. Hän ehdotti käyntiä onkologin luona ja testien tekemistä, jotta tiedetään, onko kehossani muita kasvaimia. Hän oli huolissaan, koska tämäntyyppinen syöpä on aggressiivinen, vaikeasti hoidettavissa ja sen elinaikaennuste on noin viisi vuotta.
Toinen yllätys tässä, koska teen kaiken mahdollisen itsestäni huolehtimiseksi. Niinpä menin käymään onkologin luona ja tehtiin tähystyksiä, missä annettiin ruiske radioaktiivista isotooppia ja maattiin gammakameran alla yhteensä kuusi tuntia. Nyt tulokset menevät onkologille tarkasteltavaksi ja minulla on tapaaminen kahden viikon kuluttua saadakseni hänen mielipiteensä.
Heti kun pääsin kotiin toisesta testistä, sain monia soittoja perheeltä ja ystäviltä, jotka kysyivät, oliko minulla tuloksia. Koska lääkärini on kiireinen ja tarvitsee aikaa tarkastellakseen kaikkea, en odota hänen jättävän kaikkea ja katsovan minun tuloksiani. Haluan hänen ottavan aikaa tulosten huolelliseen tarkasteluun ja antavan mielipiteen ja näkemyksen, mikä perustuu siihen, mitä hän tietää ehdottomaksi totuudeksi. Vastaus on "kyllä" tai "ei" - minulla on muita kasvaimia tai ei. Mutta haluan tietää vasta sitten, kun kaikki informaatio on käytettävissä.
Minulla on kerran ollut kokemus siitä, etten saanut riittävästi informaatiota ja tein paljon oletuksia, mitkä aiheuttivat suurta huolta ja tuskaa.
Noin 20 vuotta sitten, noin vuosi kolmannen lapseni synnyttyä, minulla oli vuosittainen rutiinitutkimus, minkä jälkeen lääkärini soitti minulle, että tuloksistani oli ilmennyt jotain - oli mahdollista, että minulla oli kohdunkaulansyöpä, ja minun täytyi tulla lisätutkimuksiin. Se oli joulun alla, joten hän antoi ajan uudenvuoden jälkeen ja meni viettämään joululomaansa.
Se oli elämäni pahin joulu. Itkin koko ajan ja ajattelin, että minulla oli syöpä, että kuolisin, ja olin huolissani, kuka huolehtisi lapsistani. Muistan olleeni niin eksyksissä ja peloissani, niin yksi ja huolissani, että minun oli pakotettava itseni mukaan tuon vuoden juhlintaan.
Tuossa tapauksessa olisin mieluummin ollut tietämättä mitään, ennen kuin hänellä oli faktoja, ja kuten ilmeni, ei ollut mitään syytä huoleen, minulla ei ollut syöpää - ei ollut sitä, mitä lääkäri piti huolen aiheena.
Silloin kun edessämme on elämän haastava tai hengenvaarallinen tilanne, onko parempi tietää vai olla tietämättä?
Se riippuu siitä, miten tärkeä tuo tilanne on meille. Mutta joka tapauksessa on parempi saada kaikki faktat ja tietää totuus, kuin saada vain osa tarinaa ja luoda lopputulos, mikä heijastaa syvimpiä pelkojamme.
Ja joskus on helpompaa olla tietämättä, mikä johtaa meidät kieltämiseen ja toivomaan parasta, etteivät pahimmat pelkomme toteudu, tai toivomaan, että jos emme katso tilannetta, se vain menee pois.
Miten usein hyppäämme johtopäätöksiin, tuomitsemme ja saamme aikaan huolta ja pelkoa ajatellen, että tiedämme jotain, silloin kun tiedämme vain osan tarinasta ja tarvitsemme lisää informaatiota?
Olemmeko valmis odottamaan lisää selkeyttä, jotta voimme saada kaiken tarvitsemamme informaation valinnan tekemiseksi?
Tai toisilla kerroilla meillä on kaikki faktat edessämme ja olemme piittaamatta niistä, koska emme halua tietää sitä - se ei sovi odotuksiimme, tarpeisiimme tai tulevaisuuden suunnitelmiimme (taatusti syöpä ja mahdollisuus kuolla viiden vuoden aikana eivät sovi lainkaan tulevaisuuden suunnitelmiini).
Minulla oppituntina on olla kärsivällinen ja odottaa, kunnes saan riittävästi informaatiota, ja sitten tehdä valintoja ja päätöksiä tuosta kohdasta eteenpäin.
Kärsivällisyys ei ole suurin avuni, mutta odotan lääkärini soittoa tai aikaani hänen luonaan, koska en halua painostaa häntä tekemään määritelmää, mikä ei ehkä ole totta. Hän tietää, että kävin testeissä ja mitä ajattelen siitä, joten hän ottaa yhteyttä, sitten kun hänellä on vastaus. Siihen saakka tämä on tilaisuuteni tarttua pelkoihini ja huoliini, tarkastella tätä tilannetta ja kerätä se parannus ja oppi, mitä sillä on minulle.
Kyllä, voisin olla tämän ajan huolissani ja peloissani, mutta se ei palvele minua mitenkään - paitsi vaikuttaa negatiivisesti mielenrauhaani ja mahdollisesti terveyteeni, mikä ei ole hyvä asia.
Minusta on mielenkiintoista, että ympärilläni on ystäviä ja perhe, jotka ovat paljon järkyttyneempiä ja huolestuneempia tästä kuin minä. Ja vaikka arvostan heidän huolenpitoaan, niin se saa oloni tuntumaan epämukavalta toisinaan. Tietävätkö he jotain, mitä minä en tiedä?
Silloin kun jollain tuntemallasi tai rakastamallasi on syöpä tai joku sairaus, se tekee tietoiseksi omasta kuolevaisuudestasi. Niinpä he reagoivat omasta sairauden- tai kuolemanpelostaan, minkä oma terveystilanteeni on tuonut heidän huomionsa piiriin. He ovat huolissaan minusta, mutta ne ovat huolissaan myös itsestään.
Jos tämä tapahtui minulle, se voi mahdollisesti tapahtua myös heille.
Tällä hetkellä otan vain hetken kerrallaan eikä se ole ajatuksissani etusijalla. Tietysti mietin, mitä teen, jos vastaus on "kyllä", mutta ylitän tuon sillan sitten, jos tulen sille. Jos vastaus on "ei", niin olen kiitollinen ja jatkan elämääni kuten aina. Mutta en yritä kiirehtiä prosessia, koska olen huolissani lopputuloksesta, tai kiellä koko tilannetta, koska vastaus voi olla jotain, mitä en halua kuulla.
Koska minulla on taipumusta olla hyvin filosofinen tällaisissa asioissa, mietin, tuomitsemmeko halukkuutemme tietää tai olla tietämättä sen perusteella, miten paljon tuskaa luulemme kärsivämme siitä. Jos tietämisestä tulee tuskallista, olemme mieluummin tietämättä. Jos se ei ole kovin tärkeää tai tuskallista, niin olemme halukas tietämään kaiken, kunhan se ei lopulta johda meitä tuskapolulle. Mitä sinä ajattelet siitä? Onko tämä kokemuksesi tietämisestä tai tietämättä olemisesta?
Olen mestaruuden, ihmeiden ja mahdollisuuksien opettaja ja yksi asia jonka aina jaan asiakkaideni ja oppilaideni kanssa, on, että luomme oman todellisuutemme ja olemme vastuussa kaikessa siinä. Loin tämän tilanteen, kokonaisuudessaan, joten sillä on jotain opetettavaa minulle ja jaettavaa toisten kanssa osana työtä, mitä tulin tänne tekemään. Ja tulen oppimaan sen ja mikä lopputulos onkin, tulen tietämään, mitä minun tarvitsee tietää siirtyäkseni eteenpäin.
Haluan kiittää kaikkia teitä rakkaudesta, tuesta, parannuksesta ja energiasta, mitä olette lähettäneet minulle. Mikä lopputulos onkin, olette olleet ystäviäni ja rakastavia tukijoita ja olen teille kaikille hyvin kiitollinen. Ja lupaan kertoa teille heti, kun tiedän.
Siunatkaa vauvoja
Olin eräässä tilaisuudessa tänä viikonloppuna ja joku toi sinne pikkuvauvan, joka oli noin 6 kuukauden ikäinen. Hän oli erittäin soma ja hyvin pieni - olen unohtanut, miten pieniä vauvat ovat, koska omat lapseni ovat aikuisia enkä ole kovin usein vauvojen lähellä. Tietysti kaikki tunsivat vetoa häntä kohtaa. Hänellä oli erittäin suloinen ja lempeä energia ja hän katsoi tyynesti kaikkia, kun nämä puhuivat hänelle. Kun hän katsoi minua, kiitin häntä hiljaa olemisesta täällä ja sanoin olevani täällä tukemassa hänen työtään. Hän palkitsi minut leveällä, hampaattomalla hymyllä - hän kuuli minua ja tiesi täsmälleen, mitä kerroin hänelle.
Uudet lapsisukupolvet ovat täällä jatkamassa tekemäämme työtä ja kun käymme läpi energiatyötämme, valamme heille perustan ja luomme energiamalleja, jotka heidän täytyy muuttaa tai joita he voivat laajentaa. Kaikessa mitä teemme, luomme energiavärähtelyjä, mitkä voivat alkaa nykyisyydessä, mutta resonoivat tulevaisuuteen. Energia ei mene pois, se on maisemissa ikuisesti (muistakaa kaikki energia, mitä meidän täytyi muuttaa), minkä vuoksi hyödytämme itseämme ja kaikkia tulevia sukupolvia tulemalla tietoisemmaksi itsestämme energiaolentoina.
Tämän päivän lapset ovat energeettisesti hyvin herkkiä, mikä voi ilmentyä ruoka-aineallergioina, sairautena, ärtyisyytenä ja käyttäytymisongelmina, mm. autismi. Silloin kun he eivät voi yhdistyä tuohon energiaan tai löytää energiaa, mihin voivat harmonisoitua, he sulkeutuvat, torjuvat sen tai heistä tulee heijastus tuosta energiasta, jotta toiset voivat tietää, että se täytyy transformoida. Silloin kun siunaamme näitä lapsia, näytämme heille, että tunnistamme, keitä he ovat, tuemme heitä energeettisesti ja lähetämme heille vähän rakkautta ja heille muistutetaan, että he ovat osa transformaatio- ja ylösnousemusjatkumoa eivätkä ole täällä yksin.
Siunatkaa vauvoja, kaikkia vauvoja - sillä ei ole merkitystä, ovatko ne omianne, ystävänne tai jonkun vieraan vauvoja vai vauvoja ympäri maailmaa, joita ette koskaan tapaa. Itse rukoilen maailman lasten puolesta joka päivä ja olen kiitollinen heidän työstään ihmisten silmien avaamiseksi energian transformaatiotarpeelle oman usein lyhyen elämänsä kautta, missä he kokevat paljon kärsimystä. Mutta kun siunaamme näitä lapsia ja lähetämme heille rakkauttamme ja tukeamme, muistutamme heille, että työskentelemme yhdessä, he ovat osa polkuamme yhtä paljon, kun me olemme osa heidän polkuaan, olemme tietoisia heidän energiatarpeistaan ja omasta roolistamme heidän työssään auttamisessa ja teemme parhaamme tehdäksemme heidän työstään helpompaa luomalla energiaa, mitä he voivat laajentaa ja voimistaa ihmiskunnan ja maapalloin suurimmaksi parhaaksi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja http://luxonia.com/viestit. Näillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.