URIEL PARANTAA
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 12.9.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Kunnioita elämääsi tänään
Elämä mitä elät tänään, todellisuus minkä olet luonut, on ainoa, minkä voit saada. Se heijastaa energiavärähtelyjäsi, historiaasi, uskomuksiasi ja aikomustasi. Silloin kun tuomitset elämäsi menneisyyden tai tapahtumattoman tulevaisuuden perusteella, et kunnioita itseäsi ja aliarvioit todellisuutta, jonka olet luonut. Tapa jolla luot elämääsi hetkestä toiseen, on sellainen, kuin olet sallinut sen olla - riippumatta siitä, sallitko sen tietoisesti tai tiedostamatta. Universumi ei mieti, valitsetko tietoisesti korkeimmasta aikomuksestasi vai tiedostamatta pelosta ja tavanomaisesti, se vain kunnioittaa sinua ja valintojasi. Niinpä kunnioittamalla elämääsi kunnioitat myös universumia ja kumppanuuttasi sen kanssa.
Sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin ne, joita valitsit, mutta kunnioittamalla elämääsi tänään sallit kaikkien elämäsi piirteiden kehittyä uusin tavoin, koska luomasi elämän ja todellisuuden kautta pystyt tarkastelemaan energiavärähtelyjesi ilmentymiä. Elleivät ne ota muotoa kolmannessa ulottuvuudessa, ne ovat piilossa sinulta, joten muodon kautta pystyt näkemään ja tietämään, missä kohtaa olet matkallasi. Kuvittele elämäsi kuvaksi, jota voit muuttaa tahdollasi, koska se ei ole mitään muuta. Elämäsi yksityiskohdat eivät ole niin tärkeitä kuin sen oppimis- ja parantumismatka, jonka osia ne ovat.
Jäät jumiin yksityiskohtiin ja tuomitset ja kritisoit itseäsi siitä, minkä tunnet valintavirheiksesi, silloin kun yksityiskohdat ovat vain pikkuruisia askelia sielusi polulla. Jokainen askel on tärkeä, mutta tuomiten sinulla on hyvin kapea perspektiivi itsestäsi jumalaisena olentona. Silloin kun näet itsesi kokonaisena ja eheänä henkenäsi, äärettömän mahtavana sielunasi, niin jokainen askel saa eri merkityksen ja voit kunnioittaa elämääsi, koska se edustaa sielusi polkua ja oppimista, mikä on osa ylösnousemustasi.
Kunnioita elämäsi jokaista piirrettä tänään - oppitunteja ja opettajia, tilanteita ja tapahtumia, pelkoja ja haasteita - koska ne ovat vain valitsemasi matkan energiapiirteitä. Ja silloin kun kunnioitat niitä, tiedät ne siksi, mitä ne ovat, etkä voimaannuta niitä todellisen tarkoituksensa yli. Ne ovat oppimis-, parantumis-, kasvu- ja transformaatiotyökaluja ja silloin kun olet saanut tämän prosessin jokaisen askeleen valmiiksi, voit päästää irti tuosta piirteestä ja sallit uuden ottaa sen paikan. Kun kunnioitat elämääsi, kunnioitat itseäsi, oppituntejasi, polkuasi ja jumaluuttasi. Ja tästä luomisesi ja itsesi kunnioittamisen tilasta sallit yltäkylläisten siunausten virrata sinulle, kun seisot jumaluutesi ja voimasi armossa todellisuutesi kanssaluojana.
Mahdollisuuden voima
Jokaisella meistä on mahdollisuus olla rakastavassa suhteessa kumppaniin, joka rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa meitä. Meillä on mahdollisuus nauttia taloudellisesti palkitsevasta urasta tehden työtä, mikä saa sydämemme laulamaan. Meillä on myös mahdollisuus olla luottavainen, tyydyttynyt, siirtyä eteenpäin selkeyden kera elämänpolkumme joka askeleella ja katsoa elämämme jokaista päivää iloisesti odottaen. Jos näin ei tapahdu sinulle, se johtuu siitä, että olet tietoinen potentiaalisi voimasta, muttet ole potentiaalissasi.
Meillä on potentiaalia, mutta se on mahdollisuutena, yhtenä monista poluista jonka voimme valita. Ja siinä on tuo tahmea sana "valita". Voimme olla, tehdä ja saada kaikkea, mitä haluamme, mutta liian usein katselemme potentiaalimme mahdollisuutta emmekä pysty löytämään energiaa sen voimaannuttamiseen. Jäämme jumiin uskomuksiimme menneisyydestä, jähmetymme peloistamme, kuuntelemme sisäisiä (ja ulkoisia) kriitikoitamme ja ajattelemme, että toiset ihmiset voivat tehdä noita asioita, mutta me emme.
Vaatii rohkeutta astua potentiaaliimme, koska se merkitsee mukavuusalueemme turvasta ja suhteellisesta rauhasta lähtemistä. Vain se, että sitä kutsutaan "mukavuusalueeksi", ei merkitse, että se on mukava. Se merkitsee vain, että se on sitä, minkä tunnemme, missä tunnemme voimaa (vaikka se olisikin paikka, missä olemme täysin voimaton) ja missä emme luo muutosta elämäämme. Mutta halukkuudessa syleillä muutosta ja sallia uuden toimintamallin tulla osaksi todellisuuttamme tunnemme potentiaalimme voiman.
Potentiaalimme syleileminen merkitsee uusien mahdollisuuksien kutsumista ja joskus elämän transformoiva ja nurinkääntävä muutos vie meidät tuntemastamme uudelle ja vieraalle alueelle. Kykenemmekö siihen? Jos kuuntelemme ääniä menneisyydestä, emme kykene. Mutta jos kuuntelemme sydämemme kutsua iloon ja sielumme muistutusta, että olemme voimakas, rajaton ja kaikkien niiden hyvien ja upeiden asioiden arvoinen, joita voimme kuvitella elämäämme, niin kykenemme. Ja vaikka voimme tutkia potentiaalimme reunaa miettien, onko meillä rohkeutta astua siihen, voimme muistaa, että olemme jumalaisesti tuettuja, yhdistyneitä, siunattuja ja suojattuja matkan joka askeleella.
Mitä oikein ajattelin?
Tein viime viikonloppuna sellaista, mikä ei ole kaikkein fiksuinta, mitä olen tehnyt, mutta se opetti minulle tärkeän oppitunnin. Talonsiivouksen vimmassa päätin, että televisiokaappini pitäisi viedä alakertaan työkalujen säilyttämispaikaksi. Se vei liikaa tilaa olohuoneessani ja pienempi televisiopöytä näyttäisi paremmalta. Niinpä soitettuani muutamille naapureille, jotka eivät olleet kotona, keplottelin kaapin kellarin rapuille, laitoin sen kyljelleen, menin itse eteen ja aloin ohjata sitä alas rappuja pitkin.
Tuo kaappi painaa noin 35 kiloa ja itse painan 55 kiloa. Voitte kuvitella, mitä seuraavaksi tapahtui. Aluksi kaikki sujui suunnitelmani mukaan ja ohjasin kaappia hellävaroin rappuja alas. Mutta tultuaan kokonaan rappujen päälle kaappi sai vauhtia ja työnsi minut alas rappuja ja päin seinä. Onneksi se jäi jumiin rapuille, ettei se törmännyt päälleni. Kuhmu päässä ja jalka mustelmilla olivat ainoat vammat. Ja tietysti suuri reikä seinässä, mihin osuin.
Olin onnekas ja minulla oli enkeleitä suojanani, koska olisi voinut käydä paljon pahemmin. Kun kerroin muutamalle ystävälle, mitä oli tapahtunut, heidän ensimmäinen reaktionsa ei ollut, että sen tekeminen oli typerää (minkä olisin ymmärtänyt). Sen sijaan he sanoivat "miksi et soittanut minua apuun?" Apumieheni joka tuli korjaamaan reiän seinässä, kysyi minulta, mitä oikein ajattelin, koska hän olisi voinut tehdä sen - ja hän painaa kaksi kertaa enemmän ja on paljon vahvempi kuin minä. Itsenäisenä naisena mielelläni tiedän, että pystyn tekemään melkein kaiken itse - ja pystyn. Mutta en aina pysähdy kysymään, onko se paras ratkaisu.
Käytyäni elämässä läpi jakson, jolloin en voinut liikkua, kun halvaannuin lapsena, asioiden tekeminen itse on ollut tärkeää minulle. Niinpä olen viimeisenä pyytämässä apua, mutta voisin tehdä elämästäni helpompaa, jos pyytäisin. On kyse sitten avun pyytämisestä henkimaailmasta tai aineellisesta maailmasta, ystävät ovat aina valmiita auttamaan, jos pyydämme. Se ei ole heikkouden tai epäpätevyyden merkki - se on sen tunnustamista, että kaksi päätä voi olla parempi kuin yksi ja joskus he voivat osoittaa virheitä suunnitelmassa, mitä pidät upeimpana asiana maailmassa, ja he keksivät ratkaisun, mikä ei satuta meitä, seiniä tai huonekaluja ja tekee jonkin sujuvasti ja helposti.
Ovatko lapsesi torjuneet sinut?
Yksi vaikeimmista kysymyksistä, joita kuulen vanhemmilta, on, milloin heidän lapsensa taas puhuvat heille, koska he eivät ole olleet yhteydessä kuukausiin tai vuosiin. Jotkut lapset torjuvat täysin vanhempansa antamatta syytä tai selitystä ja kieltäytyvät kaikesta vuorovaikutuksesta. Tätä tapahtuu itse asiassa myös minulle yhden lapseni kanssa ja se särkee sydämen ja on vaikeaa, mutta se on myös hänen valintansa ja minun on kunnioittava ja arvostettava sitä. Ja jos tätä tapahtuu omien lastesi kanssa, tämä voi olla myös sinun ratkaisusi - ainakin tällä erää.
On syitä, miksi lapsemme tuntevat, että he voivat torjua meidät ja yksi liittyy siihen, että he tietävät meidän rakastavan heitä. He tietävät, että lopulta he voivat palata ja sovitella ja rakkautemme heitä kohtaan on edelleen olemassa. Toinen syy liittyy heidän henkiseen kasvuunsa. Koska he voivat nähdä meidät voimakkaina ja taitavina, vaikkemme itse tuntisikaan niin, he pelkäävät seisovansa meidän varjossamme ja voimamme uhkaa heitä. Sen sijaan, että he puhuisivat siitä meille ja etsisivät jonkin positiivisen ratkaisun, he hankkiutuvat eroon valosta, minkä he luulevat varjostavan heitä.
Tämä ei tietenkään saa oloamme tuntumaan yhtään paremmalta eikä se ole totta, mutta se on heidän totuutensa, mihin he uskovat, ja meidän on hyväksyttävä se ja kunnioitettava sitä. Sen sijaan, että tunnemme surua ja tulevamme torjutuksi, meidän täytyy jatkaa elämäämme ja antaa heidän jatkaa omaansa. He eivät ole täysin poissa, vain poissa kuvasta jonkin aikaa. Se ei ole hyvä tai voimallinen tapa olla, mutta siihen he kykenevät. Jokainen - myös omat lapsemme - toimivat siitä paikasta, minkä he tuntevat voimakkaimmaksi. Ja joskus he tuntevat, että he voivat ilmaista voimaansa torjumalla meidät.
Ja heillä voi olla myös salaista katkeruutta ja vihaa, mitä he eivät halua jakaa - mikä on oman lapseni tapaus. Aikanaan tämä paljastuu ja uusi suhde voi alkaa. Lapsesi torjunta on heijastusta hänen omasta mielipiteestään itsestään, ei sinusta. Ja eräänä päivänä hän soittaa tai kirjoittaa, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja voit saada taas suhteen hänen kanssaan. Muista varmistaa, että hän ymmärtää, ettei torjunta ole hyväksyttävää käyttäytymistä, ettei hän voi satuttaa sinua vain siksi, että hän tietää sinun rakastavan häntä, ja odottaa sinun ottavan sen vastaan hymy huulilla. Käyttäytymisrajojen asettaminen on yhtä tärkeää hänen ollessaan 2- tai 32-vuotias. Hyväksy siis hänen valintansa, siirry eteenpäin sydänsurusta huolimatta, luo itsellesi iloinen elämä ja sitten kun hän on valmis, hän koputtaa taas ovellesi ja haluaa yhteyttä.
-----------
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 12.9.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Kunnioita elämääsi tänään
Elämä mitä elät tänään, todellisuus minkä olet luonut, on ainoa, minkä voit saada. Se heijastaa energiavärähtelyjäsi, historiaasi, uskomuksiasi ja aikomustasi. Silloin kun tuomitset elämäsi menneisyyden tai tapahtumattoman tulevaisuuden perusteella, et kunnioita itseäsi ja aliarvioit todellisuutta, jonka olet luonut. Tapa jolla luot elämääsi hetkestä toiseen, on sellainen, kuin olet sallinut sen olla - riippumatta siitä, sallitko sen tietoisesti tai tiedostamatta. Universumi ei mieti, valitsetko tietoisesti korkeimmasta aikomuksestasi vai tiedostamatta pelosta ja tavanomaisesti, se vain kunnioittaa sinua ja valintojasi. Niinpä kunnioittamalla elämääsi kunnioitat myös universumia ja kumppanuuttasi sen kanssa.
Sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin ne, joita valitsit, mutta kunnioittamalla elämääsi tänään sallit kaikkien elämäsi piirteiden kehittyä uusin tavoin, koska luomasi elämän ja todellisuuden kautta pystyt tarkastelemaan energiavärähtelyjesi ilmentymiä. Elleivät ne ota muotoa kolmannessa ulottuvuudessa, ne ovat piilossa sinulta, joten muodon kautta pystyt näkemään ja tietämään, missä kohtaa olet matkallasi. Kuvittele elämäsi kuvaksi, jota voit muuttaa tahdollasi, koska se ei ole mitään muuta. Elämäsi yksityiskohdat eivät ole niin tärkeitä kuin sen oppimis- ja parantumismatka, jonka osia ne ovat.
Jäät jumiin yksityiskohtiin ja tuomitset ja kritisoit itseäsi siitä, minkä tunnet valintavirheiksesi, silloin kun yksityiskohdat ovat vain pikkuruisia askelia sielusi polulla. Jokainen askel on tärkeä, mutta tuomiten sinulla on hyvin kapea perspektiivi itsestäsi jumalaisena olentona. Silloin kun näet itsesi kokonaisena ja eheänä henkenäsi, äärettömän mahtavana sielunasi, niin jokainen askel saa eri merkityksen ja voit kunnioittaa elämääsi, koska se edustaa sielusi polkua ja oppimista, mikä on osa ylösnousemustasi.
Kunnioita elämäsi jokaista piirrettä tänään - oppitunteja ja opettajia, tilanteita ja tapahtumia, pelkoja ja haasteita - koska ne ovat vain valitsemasi matkan energiapiirteitä. Ja silloin kun kunnioitat niitä, tiedät ne siksi, mitä ne ovat, etkä voimaannuta niitä todellisen tarkoituksensa yli. Ne ovat oppimis-, parantumis-, kasvu- ja transformaatiotyökaluja ja silloin kun olet saanut tämän prosessin jokaisen askeleen valmiiksi, voit päästää irti tuosta piirteestä ja sallit uuden ottaa sen paikan. Kun kunnioitat elämääsi, kunnioitat itseäsi, oppituntejasi, polkuasi ja jumaluuttasi. Ja tästä luomisesi ja itsesi kunnioittamisen tilasta sallit yltäkylläisten siunausten virrata sinulle, kun seisot jumaluutesi ja voimasi armossa todellisuutesi kanssaluojana.
Mahdollisuuden voima
Jokaisella meistä on mahdollisuus olla rakastavassa suhteessa kumppaniin, joka rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa meitä. Meillä on mahdollisuus nauttia taloudellisesti palkitsevasta urasta tehden työtä, mikä saa sydämemme laulamaan. Meillä on myös mahdollisuus olla luottavainen, tyydyttynyt, siirtyä eteenpäin selkeyden kera elämänpolkumme joka askeleella ja katsoa elämämme jokaista päivää iloisesti odottaen. Jos näin ei tapahdu sinulle, se johtuu siitä, että olet tietoinen potentiaalisi voimasta, muttet ole potentiaalissasi.
Meillä on potentiaalia, mutta se on mahdollisuutena, yhtenä monista poluista jonka voimme valita. Ja siinä on tuo tahmea sana "valita". Voimme olla, tehdä ja saada kaikkea, mitä haluamme, mutta liian usein katselemme potentiaalimme mahdollisuutta emmekä pysty löytämään energiaa sen voimaannuttamiseen. Jäämme jumiin uskomuksiimme menneisyydestä, jähmetymme peloistamme, kuuntelemme sisäisiä (ja ulkoisia) kriitikoitamme ja ajattelemme, että toiset ihmiset voivat tehdä noita asioita, mutta me emme.
Vaatii rohkeutta astua potentiaaliimme, koska se merkitsee mukavuusalueemme turvasta ja suhteellisesta rauhasta lähtemistä. Vain se, että sitä kutsutaan "mukavuusalueeksi", ei merkitse, että se on mukava. Se merkitsee vain, että se on sitä, minkä tunnemme, missä tunnemme voimaa (vaikka se olisikin paikka, missä olemme täysin voimaton) ja missä emme luo muutosta elämäämme. Mutta halukkuudessa syleillä muutosta ja sallia uuden toimintamallin tulla osaksi todellisuuttamme tunnemme potentiaalimme voiman.
Potentiaalimme syleileminen merkitsee uusien mahdollisuuksien kutsumista ja joskus elämän transformoiva ja nurinkääntävä muutos vie meidät tuntemastamme uudelle ja vieraalle alueelle. Kykenemmekö siihen? Jos kuuntelemme ääniä menneisyydestä, emme kykene. Mutta jos kuuntelemme sydämemme kutsua iloon ja sielumme muistutusta, että olemme voimakas, rajaton ja kaikkien niiden hyvien ja upeiden asioiden arvoinen, joita voimme kuvitella elämäämme, niin kykenemme. Ja vaikka voimme tutkia potentiaalimme reunaa miettien, onko meillä rohkeutta astua siihen, voimme muistaa, että olemme jumalaisesti tuettuja, yhdistyneitä, siunattuja ja suojattuja matkan joka askeleella.
Mitä oikein ajattelin?
Tein viime viikonloppuna sellaista, mikä ei ole kaikkein fiksuinta, mitä olen tehnyt, mutta se opetti minulle tärkeän oppitunnin. Talonsiivouksen vimmassa päätin, että televisiokaappini pitäisi viedä alakertaan työkalujen säilyttämispaikaksi. Se vei liikaa tilaa olohuoneessani ja pienempi televisiopöytä näyttäisi paremmalta. Niinpä soitettuani muutamille naapureille, jotka eivät olleet kotona, keplottelin kaapin kellarin rapuille, laitoin sen kyljelleen, menin itse eteen ja aloin ohjata sitä alas rappuja pitkin.
Tuo kaappi painaa noin 35 kiloa ja itse painan 55 kiloa. Voitte kuvitella, mitä seuraavaksi tapahtui. Aluksi kaikki sujui suunnitelmani mukaan ja ohjasin kaappia hellävaroin rappuja alas. Mutta tultuaan kokonaan rappujen päälle kaappi sai vauhtia ja työnsi minut alas rappuja ja päin seinä. Onneksi se jäi jumiin rapuille, ettei se törmännyt päälleni. Kuhmu päässä ja jalka mustelmilla olivat ainoat vammat. Ja tietysti suuri reikä seinässä, mihin osuin.
Olin onnekas ja minulla oli enkeleitä suojanani, koska olisi voinut käydä paljon pahemmin. Kun kerroin muutamalle ystävälle, mitä oli tapahtunut, heidän ensimmäinen reaktionsa ei ollut, että sen tekeminen oli typerää (minkä olisin ymmärtänyt). Sen sijaan he sanoivat "miksi et soittanut minua apuun?" Apumieheni joka tuli korjaamaan reiän seinässä, kysyi minulta, mitä oikein ajattelin, koska hän olisi voinut tehdä sen - ja hän painaa kaksi kertaa enemmän ja on paljon vahvempi kuin minä. Itsenäisenä naisena mielelläni tiedän, että pystyn tekemään melkein kaiken itse - ja pystyn. Mutta en aina pysähdy kysymään, onko se paras ratkaisu.
Käytyäni elämässä läpi jakson, jolloin en voinut liikkua, kun halvaannuin lapsena, asioiden tekeminen itse on ollut tärkeää minulle. Niinpä olen viimeisenä pyytämässä apua, mutta voisin tehdä elämästäni helpompaa, jos pyytäisin. On kyse sitten avun pyytämisestä henkimaailmasta tai aineellisesta maailmasta, ystävät ovat aina valmiita auttamaan, jos pyydämme. Se ei ole heikkouden tai epäpätevyyden merkki - se on sen tunnustamista, että kaksi päätä voi olla parempi kuin yksi ja joskus he voivat osoittaa virheitä suunnitelmassa, mitä pidät upeimpana asiana maailmassa, ja he keksivät ratkaisun, mikä ei satuta meitä, seiniä tai huonekaluja ja tekee jonkin sujuvasti ja helposti.
Ovatko lapsesi torjuneet sinut?
Yksi vaikeimmista kysymyksistä, joita kuulen vanhemmilta, on, milloin heidän lapsensa taas puhuvat heille, koska he eivät ole olleet yhteydessä kuukausiin tai vuosiin. Jotkut lapset torjuvat täysin vanhempansa antamatta syytä tai selitystä ja kieltäytyvät kaikesta vuorovaikutuksesta. Tätä tapahtuu itse asiassa myös minulle yhden lapseni kanssa ja se särkee sydämen ja on vaikeaa, mutta se on myös hänen valintansa ja minun on kunnioittava ja arvostettava sitä. Ja jos tätä tapahtuu omien lastesi kanssa, tämä voi olla myös sinun ratkaisusi - ainakin tällä erää.
On syitä, miksi lapsemme tuntevat, että he voivat torjua meidät ja yksi liittyy siihen, että he tietävät meidän rakastavan heitä. He tietävät, että lopulta he voivat palata ja sovitella ja rakkautemme heitä kohtaan on edelleen olemassa. Toinen syy liittyy heidän henkiseen kasvuunsa. Koska he voivat nähdä meidät voimakkaina ja taitavina, vaikkemme itse tuntisikaan niin, he pelkäävät seisovansa meidän varjossamme ja voimamme uhkaa heitä. Sen sijaan, että he puhuisivat siitä meille ja etsisivät jonkin positiivisen ratkaisun, he hankkiutuvat eroon valosta, minkä he luulevat varjostavan heitä.
Tämä ei tietenkään saa oloamme tuntumaan yhtään paremmalta eikä se ole totta, mutta se on heidän totuutensa, mihin he uskovat, ja meidän on hyväksyttävä se ja kunnioitettava sitä. Sen sijaan, että tunnemme surua ja tulevamme torjutuksi, meidän täytyy jatkaa elämäämme ja antaa heidän jatkaa omaansa. He eivät ole täysin poissa, vain poissa kuvasta jonkin aikaa. Se ei ole hyvä tai voimallinen tapa olla, mutta siihen he kykenevät. Jokainen - myös omat lapsemme - toimivat siitä paikasta, minkä he tuntevat voimakkaimmaksi. Ja joskus he tuntevat, että he voivat ilmaista voimaansa torjumalla meidät.
Ja heillä voi olla myös salaista katkeruutta ja vihaa, mitä he eivät halua jakaa - mikä on oman lapseni tapaus. Aikanaan tämä paljastuu ja uusi suhde voi alkaa. Lapsesi torjunta on heijastusta hänen omasta mielipiteestään itsestään, ei sinusta. Ja eräänä päivänä hän soittaa tai kirjoittaa, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja voit saada taas suhteen hänen kanssaan. Muista varmistaa, että hän ymmärtää, ettei torjunta ole hyväksyttävää käyttäytymistä, ettei hän voi satuttaa sinua vain siksi, että hän tietää sinun rakastavan häntä, ja odottaa sinun ottavan sen vastaan hymy huulilla. Käyttäytymisrajojen asettaminen on yhtä tärkeää hänen ollessaan 2- tai 32-vuotias. Hyväksy siis hänen valintansa, siirry eteenpäin sydänsurusta huolimatta, luo itsellesi iloinen elämä ja sitten kun hän on valmis, hän koputtaa taas ovellesi ja haluaa yhteyttä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.