URIEL PARANTAA
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 20.9.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Pahuuden rooli
Kysyttekö, miksi Jumala sallii maailmassa olevan pahuutta, koska se saa aikaan niin paljon tuskaa ja kärsimystä? Jos olette valon lapsia, miksi elätte maailmassa, mikä voi olla hyvin pimeä? Jos kaiken maan päällä on tarkoitus ylistää valoa, miten pahuus voi olla osana sellaista tarkoitusta? Onko pahuus osa ylösnousemusta? Te jotka olette kärsineet pimeyden, pahuuden, erillisyyden ja voimattomuuden kokemuksistanne, mietitte, miksi tämä energia on osana maapalloa. Se on täällä osana kolmannen ulottuvuuden matkaanne erillisyydestä yhdistymiseen, mikä on polku pelosta rakkauteen.
Kuten kaiken maan päällä, pahuuden tarkoituksena on lisätä valoa. Tällä kaksinaisuustasolla se on yksi monista poluista, jonka värähtely on maadoittunut pelkoon. Myös ne jotka ilmentävät pahuuden värähtelyä, muistuttavat teitä valosta. Koska he ovat suostuneet ilmentämään pelkoa ja sen värähtelyä elämässään, heidän tekonsa ja sanansa sallivat kaksinaisuuden paljastua tavoilla, joita eivät voi saada aikaan valonpolulla kulkevat. Ihmiskunnan pahimmat sielut saattavat teidät pimeyden syvyyksiin ja sallivat monien valita valon sen sijasta. Ilman pimeyttä valoa ei voi kokea ja jokaisen on valittava valo pimeyden sijasta. Tämä on ylösnousemuksen tarkoitus.
Matka erillisyydestä yhdistymiseen vie teidät pimeydestä valoon. Teidän on tehtävä polullanne monia valintoja sydämestänne. Teidän on oltava valmis valitsemaan valo ja torjumaan pimeys - ei siksi että pelkäätte, vaan siksi että valitsette kunnioittavanne sisästä valoanne ja sallitte sen olla vallitseva energia polullanne. Valo valaisee pimeyden ja valon valitseminen kohottaa pelon värähtelyä, mutta nuo energiat ovat edelleen valittavissa. Tämä on matka, jonka loitte ylösnousemusta varten, ja valon valitsevat voivat kulkea tätä polkua pitkin - ne joilla ei ole lisää pimeyttä koettavana, ennen kuin he voivat valita valon, rakkauden ja vapauden polun pelon sijasta. Tämä on ylösnousemuksen syy.
Transformoitte pahuutta, silloin kun siirrytte pelosta rakkauteen. Pelosta on helppoa valita valo, koska valo helpottaa tuskaanne. Mutta kun olette vapaita tuskasta ja pelosta, valitsetteko edelleen valon? Tämä valinta tehdään joka hetki, kun valitsette yhteyden erillisyyden sijasta, jumaluuden voimattomuuden sijasta ja rakkauden pelon sijasta. On valinta sitten pimeys tai valo, rakkaus tai pelko, paha tai hyvä, kaikki on jumalaisessa järjestyksessä ylösnousemusmatkalla ja jokainen polku heijastaa vain sitä värähtelyä ja valotasoa, mitä se voi. Kun useammat valitsevat valon ja maapallon värähtely siirtyy yli pelon kaksinaisuudesta, pahuus transformoituu valoksi ja rauha ja rakkaus ovat maailman tapoja.
Häpeä
Matkamme heräämiseen voi tuoda esiin hyvin tuskallisia kysymyksiä, jotka on haudattu syvälle sydämeen ja sieluun. Nämä ovat vaikeita tunnetilanteita, joita olemme kokeneet elämässämme ja joiden tiedämme olevan olemassa, mutta on helpompaa jättää ne haudatuksi kuin kohdata uudestaan. Vaikka ehkä ajattelemme, että jos sivuutamme ne, ne eivät vaikuta meihin, niin se ei ole totta. Ne ilmestyvät elämäämme monin eri tavoin ja muistuttavat meitä arvottomuudestamme ja puutteistamme. Tuhoisin, hienovaraisin ja vaikein näistä on häpeä.
Häpeän kokemus voi olla joko todellinen tai kuviteltu, missä joku sanoo tai tekee jotain, mikä luo häpeää sisällemme tai missä kuvittelemme, että reaktio tekoihimme aiheuttaa meille nöyryytyksen tai nolostumisen. Siinä missä syyllisyys on reaktio toimintaan, häpeä heijastuu siihen, kuka olemme, ja se liittyy yleensä johonkin, mitä toiset tekevät meille. Ja sen myötä nousevat kaikki pelkomme siitä, ettei meitä arvosteta ja rakasteta, ettemme ole arvokkaita tai täydellisiä. Häpeä menee ihmisyytemme ytimeen ja se saa meidät kyseenalaistamaan oikeutemme olla.
Koska meitä häpeävät ne, joiden hyväksynnällä ja mielipiteellä on merkitystä, tuo reaktio aiheuttaa tuplakoettelemuksen elämässämme. Meidät hylätään sen vuoksi, mitä olemme tehneet ja kuka olemme. Riippumatta siitä, milloin ensimmäinen häpeäkokemuksemme tapahtui, se resonoi koko elämäämme ja vaikuttaa siihen, miten olemme vuorovaikutuksessa toisten kanssa, koska se on muuttanut tapaamme tarkastella itseämme. Itseluottamuksemme voi tuhoutua, omakuvamme pirstoutua ja elämänpolkumme muuttua. Yksikin häpeämiskokemus voi luoda elämän, missä välttelemme kaikkea sellaista taitojemme ja lahjojemme ilmaisemista, missä voi olla riski joutumisesta taas häpeään.
Miksi valitsisimme niin vaikean elämänoppitunnin? Koska voiman oppitunnit alkavat aina voimattomuudesta ja häpeäkysymyksillä on perustansa menneessä elämässä ja karmalähteissä. Voimmeko muistaa, että häpeä antaa meille oivalluksen parantumiseemme sen sijaan, että muistamme parannettavan haavamme?
Muistatko ensi kerran, kun tunsit häpeää? Voitko nähdä, miten se resonoi koko elämääsi? Oletko valmis käsittelemään sen nyt, jotta voit muistaa, että olet arvokas, rakastettava, voimakas ja ansaitset elämän kaikki siunaukset? Älä salli häpeäsi vakuuttaa sinulle, että olet arvoton tai et ansaitse upeita siunauksia, jotka ovat sinun jumalaisen oikeuden mukaisesti, jotta voit siirtyä voimakkaana sen yli ottamaan takaisin oman voimasi.
Onko oltava ilkeä saadakseen haluamansa?
On uskomus, että henkiset ihmiset ovat kivoja, sopeutuvia, anteliaita ja epäitsekkäitä. Ja he usein ovat - liiallisuuteen saakka. Työskenneltyäni henkisen liiketoiminnan pyörittäjien ja henkisten opettajien kanssa olen huomannut, että heidän on erittäin vaikeaa ymmärtää eroa ilkeyden ja itsensä puolustamisen välillä. Tämä näyttää olevan oppitunti, joka heidän on opittava, ja näin heidän on oltava tekemisissä vaikeiden asiakkaiden, estyneen yltäkylläisyyden ja turhautumisen kanssa, kunnes he löytävät tämän tasapainon.
Ovatko ne, jotka estävät meitä, ilkeitä vai toimivatko he oman parhaan etunsa mukaisesti? Silloin kun heidän etunsa menevät ristiin omiemme kanssa, mikä on arvojärjestys? Jos puolustamme sitä, mitä me haluamme, eivätkä he pidä tästä, olemmeko me silloin väärässä? Otammeko sen henkilökohtaisesti vai hyväksymmekö sen, mitä on, emmekä anna tilanteelle mitään lisämerkitystä? Ja teemmekö sitten tarvittavan varmistaaksemme sen, mitä me haluamme?
Voiman oppitunnit tulevat niiden kautta, jotka haastavat meidät, ja reagoimme usein toimimalla voimattomasti tai antamalla periksi. Tämä merkitsee, että joko vaadimme omamme tai menemme uhrimoodiin. Meistä tulee uhreja, silloin kun turhautumisestamme tulee vihaa. Sitten tunnemme itsemme vähäiseksi ja otamme toisten käyttäytymisen henkilökohtaisesti. Voimme välttää tämän muistamalla, kenen tarpeet tulevat ensin ja että meidän on pyydettävä sitä, mitä haluamme, tai saamme sitä, mitä toiset ovat meille valmiita antamaan. Ja he antavat sitä, mikä sopii parhaiten heille.
Onko elämässäsi joku, joka käyttää sinua hyväkseen eikä reagoi ponnistuksiin, mitä teet hänen puolestaan? Mikä on sinun reaktiosi? Suututko ja turhaudut, annat periksi ja tulet uhriksi vai näetkö tämän tilaisuutena pyytää, mitä haluat, ja laittaa omat tarpeesi etusijalle? Miten voimme olla tehokkaita ilmentäjiä, jos emme voi pyytää, mitä haluamme, ja odottaa saavamme sitä (jos emme tuolta ihmiseltä, niin joltain joka on valmis antamaan)? Ei siis tarvitse olla ilkeä saadakseen, mitä haluaa. On vain luotettava, että omat tarpeesi ovat tärkeitä, on puhuttava ääneen ja muistettava, kuka on etusijalla elämässäsi (se olet sinä, jos satut tarvitsemaan muistutusta).
Hitaasti toimiva lapsi
On lapsia, jotka liikkuvat, puhuvat ja toimivat hitaasti. Siinä määrin, että he voivat olla turhauttavia, koska heiltä vaatii yksinkertaisempienkin asioiden tekeminen tulpasti sen mitä muilta lapsilta. Nämä ovat usein lapsia, joilla on vahva kristallienergia ja jotka eivät pysty toimimaan nopeasti, ja kiirehdittäessä heistä tulee hyvin tunteellisia, turhautuneita ja joskus vihaisia. Heidän on liikuttava hitaasti pysyäkseen maadoittuneena. Ja vaikka kuinka yrittäisi, heidän on vaikeaa liikkua nopeammin.
Nuoremman kristallipoikani saaminen tekemään mitään nopeasti oli tuhrautumisharjoitusta. Joka hetki oli hidas ja tarkoituksellinen, hänen ruokansa ehti jäähtyä ja hän pesi jopa hampaansa hitaasti. Mutta hänen hitaudellaan oli tarkoitus ja hän pani merkille kaiken, muisti jokaisen yksityiskohdan ja usein näki asioita, jotka muilta lapsiltani menivät ohi, koska hän otti oman aikansa kaikessa, mitä teki. Tietysti aikataulumme ei useinkaan antanut hänelle puolta tuntia pukeutumiseen tai 10 minuuttia hampaiden pesuun, joten meillä oli monia kyyneleisiä hetkiä, kun minun oli kiirehdittävä häntä arkirutiineissa.
Hitaasti toimivien lasten on oltava maadoittuneena kaikessa, mitä he tekevät. He ovat harkitsevia, koska he kiinnittävät huomiota kaikkeen ja heidän täytyy tuntea kokemusten olevan osa itseään. Sen sijaan että he tekevät kymmentä asiaa kerralla, he tekisivät mieluummin yhden asian hyvin ja he muistavat silloin jokaisen yksityiskohdan. Heidän on otettava oma aikansa ja he järkyttyvät melkoisesti kiirehdittäessä. Itse aisassa tavallisesti lempeä ja suloinen lapsenne voi osoittaa odottamattoman voimakasta kiukkua ja turhautumista, kun kiirehditte häntä - olittepa sitten kuinka myöhässä tahansa.
Käsittelin omaa hitaasti liikkuvaa lastani antamalla hänelle paljon aikaa. Hän heräsi aikaisemmin kuin sisaruksensa, annoin hänen syödä niin kauan, kuin hänen tarvitsi, ja käytimme kolmen ja viiden minuutin munakelloa, jotta hän pystyi "ajoittamaan" itsensä. Tämä eliminoi paljon turhautumista ja monia kyyneliä, antoi hänen tuntea olevansa ympäristönsä hallinnassa ja samalla minä saatoin hallita aikatauluamme.
Luovuus ja kärsivällisyys hitaasti liikkuvan lapsen kanssa auttaa teitä, antaa lapselle suuremman hallinnantunteen ja estää monta turhautumista ja kyyneltä. Yrittäkää kokea maailma heidän silmiensä kautta ja nähdä ne ihmeet ja yksityiskohdat, joita he panevat merkille. Heidän oppituntinsa teille on hidastaa, rentoutua ja nauttia. Ja jos työskentelette heidän kanssaan, lähetätte sellaisen viestin, että he voivat olla oma itsensä ja oppia elämään maailmassa omalla tavallaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 20.9.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Pahuuden rooli
Kysyttekö, miksi Jumala sallii maailmassa olevan pahuutta, koska se saa aikaan niin paljon tuskaa ja kärsimystä? Jos olette valon lapsia, miksi elätte maailmassa, mikä voi olla hyvin pimeä? Jos kaiken maan päällä on tarkoitus ylistää valoa, miten pahuus voi olla osana sellaista tarkoitusta? Onko pahuus osa ylösnousemusta? Te jotka olette kärsineet pimeyden, pahuuden, erillisyyden ja voimattomuuden kokemuksistanne, mietitte, miksi tämä energia on osana maapalloa. Se on täällä osana kolmannen ulottuvuuden matkaanne erillisyydestä yhdistymiseen, mikä on polku pelosta rakkauteen.
Kuten kaiken maan päällä, pahuuden tarkoituksena on lisätä valoa. Tällä kaksinaisuustasolla se on yksi monista poluista, jonka värähtely on maadoittunut pelkoon. Myös ne jotka ilmentävät pahuuden värähtelyä, muistuttavat teitä valosta. Koska he ovat suostuneet ilmentämään pelkoa ja sen värähtelyä elämässään, heidän tekonsa ja sanansa sallivat kaksinaisuuden paljastua tavoilla, joita eivät voi saada aikaan valonpolulla kulkevat. Ihmiskunnan pahimmat sielut saattavat teidät pimeyden syvyyksiin ja sallivat monien valita valon sen sijasta. Ilman pimeyttä valoa ei voi kokea ja jokaisen on valittava valo pimeyden sijasta. Tämä on ylösnousemuksen tarkoitus.
Matka erillisyydestä yhdistymiseen vie teidät pimeydestä valoon. Teidän on tehtävä polullanne monia valintoja sydämestänne. Teidän on oltava valmis valitsemaan valo ja torjumaan pimeys - ei siksi että pelkäätte, vaan siksi että valitsette kunnioittavanne sisästä valoanne ja sallitte sen olla vallitseva energia polullanne. Valo valaisee pimeyden ja valon valitseminen kohottaa pelon värähtelyä, mutta nuo energiat ovat edelleen valittavissa. Tämä on matka, jonka loitte ylösnousemusta varten, ja valon valitsevat voivat kulkea tätä polkua pitkin - ne joilla ei ole lisää pimeyttä koettavana, ennen kuin he voivat valita valon, rakkauden ja vapauden polun pelon sijasta. Tämä on ylösnousemuksen syy.
Transformoitte pahuutta, silloin kun siirrytte pelosta rakkauteen. Pelosta on helppoa valita valo, koska valo helpottaa tuskaanne. Mutta kun olette vapaita tuskasta ja pelosta, valitsetteko edelleen valon? Tämä valinta tehdään joka hetki, kun valitsette yhteyden erillisyyden sijasta, jumaluuden voimattomuuden sijasta ja rakkauden pelon sijasta. On valinta sitten pimeys tai valo, rakkaus tai pelko, paha tai hyvä, kaikki on jumalaisessa järjestyksessä ylösnousemusmatkalla ja jokainen polku heijastaa vain sitä värähtelyä ja valotasoa, mitä se voi. Kun useammat valitsevat valon ja maapallon värähtely siirtyy yli pelon kaksinaisuudesta, pahuus transformoituu valoksi ja rauha ja rakkaus ovat maailman tapoja.
Häpeä
Matkamme heräämiseen voi tuoda esiin hyvin tuskallisia kysymyksiä, jotka on haudattu syvälle sydämeen ja sieluun. Nämä ovat vaikeita tunnetilanteita, joita olemme kokeneet elämässämme ja joiden tiedämme olevan olemassa, mutta on helpompaa jättää ne haudatuksi kuin kohdata uudestaan. Vaikka ehkä ajattelemme, että jos sivuutamme ne, ne eivät vaikuta meihin, niin se ei ole totta. Ne ilmestyvät elämäämme monin eri tavoin ja muistuttavat meitä arvottomuudestamme ja puutteistamme. Tuhoisin, hienovaraisin ja vaikein näistä on häpeä.
Häpeän kokemus voi olla joko todellinen tai kuviteltu, missä joku sanoo tai tekee jotain, mikä luo häpeää sisällemme tai missä kuvittelemme, että reaktio tekoihimme aiheuttaa meille nöyryytyksen tai nolostumisen. Siinä missä syyllisyys on reaktio toimintaan, häpeä heijastuu siihen, kuka olemme, ja se liittyy yleensä johonkin, mitä toiset tekevät meille. Ja sen myötä nousevat kaikki pelkomme siitä, ettei meitä arvosteta ja rakasteta, ettemme ole arvokkaita tai täydellisiä. Häpeä menee ihmisyytemme ytimeen ja se saa meidät kyseenalaistamaan oikeutemme olla.
Koska meitä häpeävät ne, joiden hyväksynnällä ja mielipiteellä on merkitystä, tuo reaktio aiheuttaa tuplakoettelemuksen elämässämme. Meidät hylätään sen vuoksi, mitä olemme tehneet ja kuka olemme. Riippumatta siitä, milloin ensimmäinen häpeäkokemuksemme tapahtui, se resonoi koko elämäämme ja vaikuttaa siihen, miten olemme vuorovaikutuksessa toisten kanssa, koska se on muuttanut tapaamme tarkastella itseämme. Itseluottamuksemme voi tuhoutua, omakuvamme pirstoutua ja elämänpolkumme muuttua. Yksikin häpeämiskokemus voi luoda elämän, missä välttelemme kaikkea sellaista taitojemme ja lahjojemme ilmaisemista, missä voi olla riski joutumisesta taas häpeään.
Miksi valitsisimme niin vaikean elämänoppitunnin? Koska voiman oppitunnit alkavat aina voimattomuudesta ja häpeäkysymyksillä on perustansa menneessä elämässä ja karmalähteissä. Voimmeko muistaa, että häpeä antaa meille oivalluksen parantumiseemme sen sijaan, että muistamme parannettavan haavamme?
Muistatko ensi kerran, kun tunsit häpeää? Voitko nähdä, miten se resonoi koko elämääsi? Oletko valmis käsittelemään sen nyt, jotta voit muistaa, että olet arvokas, rakastettava, voimakas ja ansaitset elämän kaikki siunaukset? Älä salli häpeäsi vakuuttaa sinulle, että olet arvoton tai et ansaitse upeita siunauksia, jotka ovat sinun jumalaisen oikeuden mukaisesti, jotta voit siirtyä voimakkaana sen yli ottamaan takaisin oman voimasi.
Onko oltava ilkeä saadakseen haluamansa?
On uskomus, että henkiset ihmiset ovat kivoja, sopeutuvia, anteliaita ja epäitsekkäitä. Ja he usein ovat - liiallisuuteen saakka. Työskenneltyäni henkisen liiketoiminnan pyörittäjien ja henkisten opettajien kanssa olen huomannut, että heidän on erittäin vaikeaa ymmärtää eroa ilkeyden ja itsensä puolustamisen välillä. Tämä näyttää olevan oppitunti, joka heidän on opittava, ja näin heidän on oltava tekemisissä vaikeiden asiakkaiden, estyneen yltäkylläisyyden ja turhautumisen kanssa, kunnes he löytävät tämän tasapainon.
Ovatko ne, jotka estävät meitä, ilkeitä vai toimivatko he oman parhaan etunsa mukaisesti? Silloin kun heidän etunsa menevät ristiin omiemme kanssa, mikä on arvojärjestys? Jos puolustamme sitä, mitä me haluamme, eivätkä he pidä tästä, olemmeko me silloin väärässä? Otammeko sen henkilökohtaisesti vai hyväksymmekö sen, mitä on, emmekä anna tilanteelle mitään lisämerkitystä? Ja teemmekö sitten tarvittavan varmistaaksemme sen, mitä me haluamme?
Voiman oppitunnit tulevat niiden kautta, jotka haastavat meidät, ja reagoimme usein toimimalla voimattomasti tai antamalla periksi. Tämä merkitsee, että joko vaadimme omamme tai menemme uhrimoodiin. Meistä tulee uhreja, silloin kun turhautumisestamme tulee vihaa. Sitten tunnemme itsemme vähäiseksi ja otamme toisten käyttäytymisen henkilökohtaisesti. Voimme välttää tämän muistamalla, kenen tarpeet tulevat ensin ja että meidän on pyydettävä sitä, mitä haluamme, tai saamme sitä, mitä toiset ovat meille valmiita antamaan. Ja he antavat sitä, mikä sopii parhaiten heille.
Onko elämässäsi joku, joka käyttää sinua hyväkseen eikä reagoi ponnistuksiin, mitä teet hänen puolestaan? Mikä on sinun reaktiosi? Suututko ja turhaudut, annat periksi ja tulet uhriksi vai näetkö tämän tilaisuutena pyytää, mitä haluat, ja laittaa omat tarpeesi etusijalle? Miten voimme olla tehokkaita ilmentäjiä, jos emme voi pyytää, mitä haluamme, ja odottaa saavamme sitä (jos emme tuolta ihmiseltä, niin joltain joka on valmis antamaan)? Ei siis tarvitse olla ilkeä saadakseen, mitä haluaa. On vain luotettava, että omat tarpeesi ovat tärkeitä, on puhuttava ääneen ja muistettava, kuka on etusijalla elämässäsi (se olet sinä, jos satut tarvitsemaan muistutusta).
Hitaasti toimiva lapsi
On lapsia, jotka liikkuvat, puhuvat ja toimivat hitaasti. Siinä määrin, että he voivat olla turhauttavia, koska heiltä vaatii yksinkertaisempienkin asioiden tekeminen tulpasti sen mitä muilta lapsilta. Nämä ovat usein lapsia, joilla on vahva kristallienergia ja jotka eivät pysty toimimaan nopeasti, ja kiirehdittäessä heistä tulee hyvin tunteellisia, turhautuneita ja joskus vihaisia. Heidän on liikuttava hitaasti pysyäkseen maadoittuneena. Ja vaikka kuinka yrittäisi, heidän on vaikeaa liikkua nopeammin.
Nuoremman kristallipoikani saaminen tekemään mitään nopeasti oli tuhrautumisharjoitusta. Joka hetki oli hidas ja tarkoituksellinen, hänen ruokansa ehti jäähtyä ja hän pesi jopa hampaansa hitaasti. Mutta hänen hitaudellaan oli tarkoitus ja hän pani merkille kaiken, muisti jokaisen yksityiskohdan ja usein näki asioita, jotka muilta lapsiltani menivät ohi, koska hän otti oman aikansa kaikessa, mitä teki. Tietysti aikataulumme ei useinkaan antanut hänelle puolta tuntia pukeutumiseen tai 10 minuuttia hampaiden pesuun, joten meillä oli monia kyyneleisiä hetkiä, kun minun oli kiirehdittävä häntä arkirutiineissa.
Hitaasti toimivien lasten on oltava maadoittuneena kaikessa, mitä he tekevät. He ovat harkitsevia, koska he kiinnittävät huomiota kaikkeen ja heidän täytyy tuntea kokemusten olevan osa itseään. Sen sijaan että he tekevät kymmentä asiaa kerralla, he tekisivät mieluummin yhden asian hyvin ja he muistavat silloin jokaisen yksityiskohdan. Heidän on otettava oma aikansa ja he järkyttyvät melkoisesti kiirehdittäessä. Itse aisassa tavallisesti lempeä ja suloinen lapsenne voi osoittaa odottamattoman voimakasta kiukkua ja turhautumista, kun kiirehditte häntä - olittepa sitten kuinka myöhässä tahansa.
Käsittelin omaa hitaasti liikkuvaa lastani antamalla hänelle paljon aikaa. Hän heräsi aikaisemmin kuin sisaruksensa, annoin hänen syödä niin kauan, kuin hänen tarvitsi, ja käytimme kolmen ja viiden minuutin munakelloa, jotta hän pystyi "ajoittamaan" itsensä. Tämä eliminoi paljon turhautumista ja monia kyyneliä, antoi hänen tuntea olevansa ympäristönsä hallinnassa ja samalla minä saatoin hallita aikatauluamme.
Luovuus ja kärsivällisyys hitaasti liikkuvan lapsen kanssa auttaa teitä, antaa lapselle suuremman hallinnantunteen ja estää monta turhautumista ja kyyneltä. Yrittäkää kokea maailma heidän silmiensä kautta ja nähdä ne ihmeet ja yksityiskohdat, joita he panevat merkille. Heidän oppituntinsa teille on hidastaa, rentoutua ja nauttia. Ja jos työskentelette heidän kanssaan, lähetätte sellaisen viestin, että he voivat olla oma itsensä ja oppia elämään maailmassa omalla tavallaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.