Rinkelienkeli oli tehnyt itsensä illalla näkymättömäksi. Hän ajatteli, että muuten Inkeri valvoo ihan liian pitkään. Rinkelienkeli laskeutui Inkerin sängyn viereen ja virittyi naapurustoon. Vaikka hän ei kuullut niin kuin ihminen kuulee, hän tiesi mitä vielä hereillä olevat naapurit puhuivat ja ajattelivat kodeissaan, näki ihmisten unet, ja tunsi miten luonto laskeutui lepoon. Rinkelienkeli lähetti lisää rauhallisuutta ympäristöön.

Vaikka Rinkelienkeli näytti pieneltä pojalta, hän oli melkein yhtä vanha kuin aika. Hän oli kiertänyt maailmoja, tutkinut elämää ja Suojelusenkelinä auttanut lukemattomia lapsia ja aikuisia elämässään eteenpäin. Nyt Inkeri tarvitsi häntä, eikä hän jättäisi Inkeriä hetkeksikään yksin, vaikka Inkeri ei häntä joka hetki näkisikään.

Rinkelienkeli tiesi, että Inkeri oli ollut yksinäinen muuton jälkeen. Hän halusi että Inkerillä olisi ystäviä. Ja se vaati järjestelyjä. Lähistöllä asui vain vajaa kymmenkunta alle kymmenvuotiasta lasta, ja jos Inkeri ei ystävystyisi kenenkään kanssa, hänen elämästään tulisi aivan liian yksinäistä aivan liian pitkäksi aikaa.

Rinkelienkeli tunsi Inkerin isän ja äidin entuudestaan. Hän oli myös seurannut Inkeriä syntymästä saakka. Tänään hän oli tullut Inkerin elämään kaverina, jota muut ihmiset eivät näkisi, Inkeri vain.

Rinkelienkeli ryhtyi työhön. Ennen koulun alkua tapahtuisi vielä monta asiaa, jotka vaativat paljon järjestelyjä.