HAAMUJEN UPPOAMINEN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.7.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä: No niin, Jumala joka näytät olevan erillään minusta, mitä ihmettä tapahtuu?

Jumala: Se mitä luet, kuulet ja vedät tietoisuuteesi, on tarpeellista informaatiota. Mutta sitä ei ole tarpeellista omaksua omaan tietoisuuteesi ns. Jumalan totuutena.

M: Entä ajatukseni? Entä tämä läpitunkeva ikävystymisen tunne?

J: Se mitä kutsut tylsyydeksi, on minulle asettumista.

M: Asettumista mihin?

J: Sekä siihen sinuun, joka olet, että siihen sinuun, joka tulet olemaan.

M: Tuosta ei ole kovin paljon apua, kun tarvitsen epätoivoisesti jotain, mikä tuntuu edes vähän hauskalta tai jännittävältä. Hitto, en voi ahmia edes keksejä enää!

J: (hymyillen) Keksit ovat mahtavia, eikö vain? Elämässäsi ei mikään ole osunut niin ”makeaan kohtaan” (silmänisku), kuin leivonnaiset ovat. Miksi luulet, ettet voi syödä keksejä tai kakkuja samalla tavalla kuin ennen?

M: Jotta voin kokea tylsyyden?

J: Ei aivan. Kaiva syvemmältä.

M: Ymmärrän, ettei sokerin ahmiminen ole fyysisesti tai edes emotionaalisesti hyväksi. Mutta se on todella hauskaa siinä hetkessä! Miksi minulla ei ole mitään hauskaa tekemistä tai edes odotettavaa? Ja ole kiltti, äläkä jauha Dr. Peeblesin lausetta: ”Siinä puhuu sisäinen lapsesi.” Suoraan sanottuna, minua ei kiinnosta, onko se sisäinen lapsi vai mieli vai ego. Se minä joka on päällimmäisenä, on useimmiten niin ikävystynyt, että voisin syödä vaikka nauloja.

J: (hymyilee)

M: Mitä nyt? Mikä siinä niin hymyilyttää?

J: Onko mieleesi juolahtanut, että tylsyys on vain vaihe – samalla tavalla kuin koko elämäsi jatkunut ”onnellinen sokerin ahmija” oli vaihe?

M: Ja todellakin toivon, ettei tämä kestä yhtä kauan, kun se kesti. Muuten, tuntuu siltä, että halu syödä valtavia määriä sokeria on laantunut reilun puolen vuoden ”raittiuden” jälkeen. Ensin vältin sokeria pelosta – ihoreaktion vuoksi. Hiljattain söin suklaa-croissantin vain nähdäkseni, voisinko tehdä sen. Se oli herkullista! Eikä tullut ihoreaktiota. Olin vähän hämmästynyt, kun en halunnut sukeltaa sitten keksipakettiin – tuo croissant ei laukaissut putkea.

J: Kuulostaako tämä kenties tasapainoiselta tilalta?

M: Jos on, tasapaino on hemmetin tylsää.

J: Okei, mitä ikävystynyt tarkkaan ottaen merkitsee sinulle?

M: Se ei tunnu oikealta tunteelta. Se tuntuu isojen ylä- tai alamäkien puuttumiselta. Tavallaan valetyytyväisyydeltä, vaikka tuo kalvava tunne jonkin puuttumisesta pysyy.

J: Tuntuuko se henkiseltä? Tuntuuko se muutosprosessilta?

M: En ole ajatellut sitä. Mutta nyt kun mainitset sen, se alkaa tuntua kuin purjehduskokemukselta. Tylsyys on kuin … tyveneen joutumista. Mikä tuo paikka on, tuo Sargassomeri? Mihin jäät jumiin, kun ei ole tuulta?

J: Ja mitä näet ympärilläsi tässä tyyntyneessä meressä?

M: Asioita pulpahtaa pintaan. Steampunk-matkalaukku, muutama himmeä metallilaatikko joiden saranat on ruostuneet kiinni …

J: Etkö halua nähdä, mitä matkalaukussa ja laatikoissa on?

M: En erityisemmin. Oikeasti haluaisin ampua reikiä noihin paskiaisiin ja katsella niiden uppoavan pois näkyvistä.

J: Mikä estää sinua tekemästä niin?

M: No, koska huomasin nuo laatikot ensimmäistä kertaa, se on kohtuuton kysymys. Mutta nyt kun mietin sitä … taidan tarvita hyvän ja järeän haulikon.

J: (ojentaa minulle kaksipiippuisen muskettipyssyn) Tässä, ole hyvä.

M: Mikä se on? Se on noin simppeli?

J: Mitä, odotitko Uzi-konepistoolia? Tämä hoitaa homman kivasti, ja siinä on paljon hauskuutta. Nautit tuosta metelistä ja savun pöllähdyksestä, ja saat tyydytystä viipyilevien haamujesi ampumisesta, yksi toisensa perään.

M: (hieman vaikuttuneena) Okei … kiitos. Tarvitseeko minun ladata tätä muskettia?

J: Minä hoidan sen. Sinä hoidat ampumisen, ja minä varmistan, että sinulla on niin paljon panoksia, kuin tarvitset.

M: (hymyillen) Kiitos. Hyvä juttutuokio!

J: (hymyilee)

*****

Tarkistan edistymisen parin tunnin päästä. Harvempia matkalaukkuja ja laatikoita putkahtelee esiin, kuin huomasin aiemmin, mutta jopa tämä vähentynyt määrä on paljon enemmän, kuin olisi koskaan voinut kuulua minulle.

Oivallan, että monia synkronoitua musketteja tulittaa yhtä aikaa, varsinainen haamunupottaja-armeija. Jokaisen jylisevän räjähdyksen myötä, matkalaukkuja ja ruosteisia laatikoita, täynnä sanoittamatonta kurjuutta ja ahdistusta, kaatuu kuin uppoavia aluksia ja häviää, ja ne imaistaan paikkaan, joka tietää, miten ne liuotetaan pois.

Minun tai kenenkään, jonka matkatavaraa tuhotaan, ei tarvitse tehdä mitään. Tämä on Jumalan lahja, ja toivotan sen iloisesti ja nöyrästi tervetulleeksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.