HomeViestejäMaria Chambers1.7.2021 - Anna sille enemmän aikaa

1.7.2021 - Anna sille enemmän aikaa

ANNA SILLE ENEMMÄN AIKAA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.7.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Menin tänä aamuna öljynvaihtoon. Käyn myyjäliikkeessä, vaikka Hyundaini takuu loppui jo jokin aika sitten. Se maksoi vain 6 dollaria, koska ostin elinikäisen kupongin öljynvaihtoihin. He antavat hyvää palvelua ja myös pesevät auton sen jälkeen. Ainoa ongelma on, että ajomatka on vähän pitkä minulle, ja nykyään minusta ei tunnu kovin turvalliselta mukavuusalueeni ulkopuolella.

Olen tuntenut erilaista haavoittuvuutta, kuin koskaan ennen elämässäni.

Ei ole mikään salaisuus, että tämä transformaatio ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi on ollut vaivalloinen keholle, mielelle ja elämälle yleensä. Kaikki tuntuu hajoavan. Se voi olla pelottavaa mielelle, joka tuntee, ettei se tee työtään ja pidä kaikkea kasassa.

Sen työnä on ollut pitää meidät turvassa, ja nyt se tuntee menettäneensä kontrollin. Tämä saattaa olla vaikein asia käsitellä ruumiillistuneessa integroitumisessamme.

Teimmehän vanhassa 3D-elämässämme kovasti töitä pitääksemme asiat kasassa. Tai ainakin se oli illuusio.

Monet meistä ovat huomanneet, ettei mielemme toimi niin, kuin ennen. Unohtelemme asioita, miksi menimme johonkin huoneeseen, mitä ajattelimme äsken, ja meidän täytyy jatkuvasti varmistaa, että meillä on, mitä tarvitsemme, ennen kuin lähdemme kotoa, on kyse sitten puhelimesta tai lompakosta.

Näin sen vaivan, että kaivoin kaapista ilmasuodattimien, jotta he voisivat vaihtaa sen autooni – ja sitten jätin sen kotiin keittiön pöydälle, selvästi näkyvälle paikalle.

En ollut onnellinen siitä, koska se merkitsee toista reissua keskustaan lähitulevaisuudessa.

Mutta niin epämukavaa kuin se onkin, mielen sumuisuudella on tarkoitus. Kun mielemme integroituu sieluun ja valokehoon, on oleellista, että vapaudumme menneisyyden muistoista, jotka liittyvät pelkoon, syyllisyyteen tai häpeään. Ja sitten kun muistamme menneisyytemme, se ei ole enää täynnä noita raskaita tunteita.

Ja näin on, koska sielumme on transformoinut ne puolestamme ja pitänyt viisauden noista kokemuksista.

Ja unohdamme myös jokapäiväiset asiat, kuten nimet tai syntymäpäivät tai sovitut tapaamiset. Tai ilmansuodattimet. Voit olla vakuuttunut, että ne eivät ole elämää muuttavia asioita. Muistamme nyt-hetkessä sen, mitä meidän tarvitsee muistaa. Sillä tavalla elämäämme eletään uudessa energiassa.

Ja se on haastavaa mielelle, jolla on tarve suunnitella ja kontrolloida asioita. Luodaan uudenlaista muistia. Sellaista jossa käytämme vaistojamme enemmän kuin logiikkaa. Seuraamme sisäisiä aistejamme. Siihen on syy, että meistä tulee herkempi.

Joskus tapahtuu asioita, jotka eivät näytä loogisilta. Tai meillä on tarve tehdä jotain, mikä menee logiikan tai maalaisjärjen vastaisesti. Meidän täytyy vain luottaa siihen.

Ystäväni kahvilasta sanoo usein, että ihmiset olivat ennen loogisempia ja nyt he tekevät asioita, jotka ovat epäloogisia, ja sen vuoksi on sitä kaaosta ja radikalismia, jota näemme maailmassa. Mutta väitän, että useimmat ihmiset eivät tee päätöksiä logiikan perusteella, vaan tunteen, ja he ovat aina tehneet niin. Monia päätöksiä tehdään pelon ja puutteen paikasta, ja ne ovat mielestä generoituja tunteita.

Miten moni ihminen rakastaa työpaikkaansa? He työskentelevät työpaikoissa, jotka ryöstävät heiltä hengen, koska he eivät usko, että rahaa ja resursseja voi virrata heille helposti.

Miten moni ihminen kuntoilee ja syö tiettyjä ruokia, koska he nauttivat siitä? Monet ihmiset kuntoilevat liikaa ja tutkivat tarkoin ruokansa, koska he uskovat joutuvansa muuten sairauden valtaan. He ovat lakanneet uskomasta kehoonsa ja sen luonnolliseen kykyyn prosessoida kaikenlaista ruokaa.

Sairauden ensisijainen syy on syvällä uskomusjärjestelmissä. Ja lisäksi keholla on oma tietoisuutensa, ja se pitää kiinni tunnehaavoista, jotka ovat tästä ja muista elämistä.

Tämä transformaatio huolehtii kaikesta siitä, vaikkakin liian hitaasti mielestämme. Mutta jos se tehdään liian nopeasti, vaarana kehon tuhoutuminen. Ja mielen.

Minulta on loppunut kärsivällisyys tähän prosessiin monta kertaa, mutta alan nähdä, miten tärkeää on tehdä tämä hitaasti. Erityisesti keho perustuu menneisyyteen eikä se käsittele nopeaa muutosta hyvin.

Kehomme haluaa muutosta yhtä paljon kuin me, mutta mielemme tapaan se pelkää kaikkea uutta. Se vastustaa sitä.

Tänä aamuna en oikeasti halunnut mennä keskustaan, ja olisin voinut perua aikani. Mutta ajattelin myös, miten mukavaa olisi saada auto huollettua ja pestyä. Hengitin pelkoon, ja sallin sieluni hoitaa homman puolestani.

Mieleni paini sen kanssa edelleen joka tapauksessa ja oli huolissaan liikenteestä ja mahdollisesta sateesta … en pidä sateessa ajamisesta … mutta kaikki meni hyvin, ja auto kulkee paljon paremmin nyt.

Aloin olla huolissani siitä, että pelkoni ja haavoittuvuuteni tähän transformaatioon liittyen esti minua uskaltautumasta mihinkään uuteen tai mukavuusalueeni ulkopuoliseen.

JÄLKIRUUAN PITÄISI OLLA JÄLKIRUOKAA

Ja sama pätee fyysiseen kehoon. Sallin itselleni enemmän liikkumavaraa ruuissa, joista pidän, mutta joita vastustin aiemmin. Myös sokerin kaltaisissa asioissa. Olin aina hyvin tarkka sokerikulutuksestani, koska olin huolissani verensokerista.

Mutta enemmän ja enemmän sallin itselleni herkullisia, makeita jälkiruokia. Ennen yritin keksiä niitä, ja käytin kuivattuja hedelmiä, maustamatonta jogurttia ja vähän tummaa suklaata. Mikä oli kiva juttu. Mutta sitten päätin, että halusin täyden kokemuksen jälkiruuasta. Halusin suklaakakkua, jäätelöä ja pipareita, mitä ikinä sydämeni haluaa.

Päätin, että kehoni pystyy käsittelemään sitä kohtuudella, ja se on tehnyt niin.

Pari kuukautta sitten minulla oli virtsarakon tulehdusoireita. Kävin lääkärissä, ja minulle määrättiin antibioottia. Hän sanoi, että minulla oli myös emättimen bakteeri-infektio, ja määräsi antibioottia siihen.

Kokeilin kumpaakin, ensin toista ja sitten toista, eikä mikään toiminut. Toinen teki minut sairaaksi. Sitten kokeilin luonnollista lisäravinnetta, oreganoöljyä, joka toimi ennen, muttei toimi enää.

Saavutin pisteen, jossa päätin päästää siitä kaikesta irti. Ei antibiootteja, ei lisäravinteita. Ei erikoisdieettejä. Mikään siitä ei tuntunut enää oikealta minulle. Ja niin pelottavalta kuin se tuntuikin, päätin luovuttaa sen kaiken sielulleni.

Infektiot parantuivat itsestään, ja olen lakannut olemasta huolissani niistä tai ruokavaliostani.

Lääkäreillä ja lääkkeillä on paikkansa, ja jokainen meistä tietää, milloin ne ovat tarkoituksenmukaisia. Ja se meidän täytyy vain tehdä täällä – luottaa.

Olen saavuttanut tässä transformaatiossa paikan, jossa olen kyllästynyt yrittämään selvittää terveydentilaani. Minussa ei vain ole sitä enää. Se on antautumista, ja se on pelottavaa, koska kehoni tuntuu oudolta ja oireelliselta toisinaan. Mutta nyt luotan, että se kaikki on osa prosessia, ja sen lokeroiminen tai diagnosoiminen pitää vain jumissa tuossa kaavassa.

Joskus olen peloissani, että kehoni hajoaa. Joskus minusta tuntuu samalta autostani. Tunnemme jotain erilaista, kuulemme jotain autosta … menemme vähän paniikkiin. Vaaditan luottamusta omaan sieluumme tässä kohtaa. Luottamusta, että siitä kaikesta huolehditaan tasoilla, joita emme ymmärrä tai joita meidän ei tarvitse ymmärtää.

Käymme läpi valtavaa muutosta. Se vie enemmän aikaa.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >