HomeViestejäMaria Chambers23.11.2020 - Miten epäkunnioittava olet?

23.11.2020 - Miten epäkunnioittava olet?

MITEN EPÄKUNNIOITTAVA OLET?
 
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
23.11.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
No, on taas se aika vuodesta. Mutta tämä kerta on vähän erilainen monille meistä. Syyllisyys ei ole enää "lahja, joka jatkaa antamistaan".
 
Kyllä, on taas se aika vuodesta. Aika jolloin ystävät ja perheet kokoontuvat yhteen juhlimaan kiitospäivää ja joulua. Kenties se on hanukka toisille. Kenties se on festivus meille muille. Jolloin keräännymme yhteen ja päästämme ilmoille kaikki valituksemme.
 
Ja ottaen tietysti huomioon pandemiatilanteen, monet viettävät juhlapyhiä yksin, kenties ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan. Ja heidän yhteytensä rakkaisiin ihmisiin on virtuaalinen … Zoom, FaceTime ja Skype ovat täynnä toimintaa.
 
Jotkut meistä ovat valmistautuneet tähän pitkän aikaa. Olemme olleet hyvin yksinäisiä, ja olemme itse asiassa helpottuneita, kun ei tarvitse viettää aikaa toisten kanssa jouluna.
 
Ei niin, että siinä olisi mitään väärää. Siinä on mitään väärää, että viettää aikaa toisten kanssa tai viettää aikaa yksin joulunaikaan.
 
Olen itse tullut vuosien saatossa aina vain kärsimättömämmäksi velvollisuuksien suhteen, erityisesti joulun aikaan. Niinpä olen varoittanut muita monta kertaa, että olen mieluummin tekemättä mitään. Tuona "erityisenä" päivänä haluan vain nousta ylös, kuin minä tahansa päivänä, ja tehdä, mitä ikinä haluan.
 
Toisaalta, joskus on jokin olosuhde, jolloin kuitenkin myönnymme. Se ei ole mukavaa meille. Kenties jonain päivänä emme tee enää edes sitä, mutta tällä erää se on ok.
 
EPÄKUNNIOITUS
 
En haluaisi elää maailmassa, jossa ihmiset eivät lähesty toisiaan rakkaudella ja välittäen. Minusta on upeaa, että ihmisillä on suuri sydän ja he haluavat antaa kanssaihmisilleen monilla tavoilla.
 
Mutta erityisesti henkisissä yhteisöissä on sellainen suuntaus, että on parempi antaa toisille kuin itselle. Meillä on ollut hyvin pitkään ajatus uhrautumisesta kaikkien hyvän vuoksi.
 
Mutta on meitä harvoja, jotka olemme heränneet ja tunnistamme ilman epäilyksen häivääkään, että on parempi antaa itselle kuin toisille, jos annamme toisille syyllisyydestä ja velvollisuudesta. Monet protestoivat sitä ja sanovat: "Ei, minä annan rakkaudesta, siitä ylitsevuotavasta rakkaudesta jota jo tunnen itseäni kohtaan – tuon ylivuodon annan muille."
 
Siinä tapauksessa sanon "hienoa". Mutta toisilla syyllisyyden ja velvollisuuden tunne on edelleen melko voimakas, ja se on yksi asia, jonka sielu vapauttaa meistä tänä aikana. Se on asia, joka estää meitä menemästä oivaltamiseemme tässä elämässä.
 
Syyllisyys ja häpeä ovat ne kaksi asiaa, jotka ovat pidätelleet meitä fyysisesti ja tunnepuolella elämien ajan.
 
Siis jos huomaat omassa elämässäsi näitä tunteita tulevan esiin, liittyy se sitten jouluun tai johonkin muuhun ajankohtaan tai johonkin muuhun olosuhteeseen, älä panikoi. Ne tulevat esiin vain tunnustettavaksi ja vapautettavaksi. Sinun ei tarvitse tehdä mitään niille – tunnusta ja hyväksy ne vain ja salli sielusi tehdä, mitä se tekee parhaiten, eli muuntaa nuo energiat.
 
Useimmat lukijoistani tietävät, etten ole tyypillinen henkinen blogi/nettisivusto. En allekirjoita epätodellisia hyvin mielen käsityksiä. Ja sen vuoksi olen saanut itseni vaikeuksiin pari kertaa – mutta se on, mitä on.
 
Voin olla melko suora ja jopa epäkunnioittava, kun kyse on jostain tietystä aiheesta. Sellaisesta aiheesta kuin politiikka, uskonto ja henkinen yhteisö.
 
Olen pitänyt pilkkanani myös omavaraista/muista riippumatonta ylösnousemus-, valaistumis- ja oivaltamispaikkaani.
 
Hyväntahtoinen nauraminen itselle siirtää vuorikaupalla jumiutuneita energioita. Epäkunnioitus ei merkitse aina, että pitää olla hyvin vakava. Ei lainkaan.
 
Tiedätkö, että monet meistä olivat aloittamassa varhaisuskontoja? Ja monet meistä elivät Atlatiksella ja olivat vastuussa ihmismielen standardisoinnista? Ja vaikka meillä oli hyvä tarkoitus, se on aiheuttanut joitain niistä todellisista ongelmista, jotka ovat hallitsevia tänä päivänä. Mielestä on tullut hyvin altis hypnoosille. Monet meistä kantavat tuota syyllisyyttä mukanaan, ja sielumme muuntaa myös sitä puolestamme.
 
Joskus tuo syyllisyys jota tunnemme, on ikivanhaa, emmekä edes oivalla sitä.
 
No niin, takaisin epäkunnioitukseen. Koko se ajatus, että ihminen joka on heräämispolulla, on ymmärtäväinen tai rakastava kaikkia kohtaan ja koko ajan, on hölynpölyä.
 
Mutta täytyy myöntää, että joskus epäonnistun tilanteen tulkitsemisessa, ennen kuin aloitan innokkaasti rutiinini. Ja sitten on piru irti. No joo, se tulee työnkuvan mukana, eli älä odota voittavasi suosituimmuuskisaa.
 
Voi olla haastavaa olla epäkunnioittava. Erityisesti naisena. Se näyttää siltä, että olen itsekäs – ilmeisesti pahin synneistä. Kun on naisena niin epähoivaava, joissain piireissä se on yhtä kuin huono ihminen. Sen lisäksi olen myös "epähenkinen".
 
Ja siihen sanon: "Kyllä, olen epähenkinen", koska en pidä itseäni henkisenä ihmisenä. En pidä tuosta nimikkeestä. Sen mukana tulee suuri painolasti.
 
Mutta meille kaikille – kaikille sukupuolille – ei ole muuta tietä täysivaltaisuuteemme ja vapauteemme kuin päästää irti siitä ajatuksesta, että olemme ihmisiä, jotka pitävät tunteillaan huolta maailmasta. Ja olen näyttänyt toteen omassa elämässäni, että kun päästän irti tuosta roolista, joskus asiat eivät mene kovin hyvin noilla ihmisillä. Koska he ovat niin riippuvaisia energioistani, he ovat hyvin vihaisia ja tekevät asioita satuttamaan itseään ja toisia.
 
Mutta viivytin vain heidän omaa sielukasvuaan ja matkaansa pitämällä energioita heidän puolestaan.
 
Ei ole enää meidän roolimme pitää energioita Maan tai kenenkään puolesta. Muut tekevät sitä nyt.
 
Jos luet näitä sanoja ja resonoit tämän materiaalin kanssa, olet päättänyt tulla yhdeksi epäkunnioittavista ihmisistä. Et allekirjoita sitä, miltä henkinen ihminen näyttää. Et esitä sosiaalityöntekijää, erityisesti oman elämäsi ihmisten kanssa. Se ei merkitse, ettet välitä heistä.
 
Tiesitkö, että ainoa ihminen jota voit todella rakastaa, olet sinä itse? Anna tämän mennä perille.
 
On ok kertoa muille rakastavansa heitä, mutta todellisuudessa sanot, että rakastat itseäsi, ja he ovat heijastusta tuosta itserakkaudesta. Onko se järkyttävää? Ihmiselle luultavasti on. Koska ihmisellä on tapana arvioida itseään sen mukaan, miten hyvä se on. Miten rakastava se on, miten paljon se työstää itseään ollakseen parempi ihminen.
 
Kirjakaupat (oikeat kirjakaupat ja virtuaaliset) ovat täynnä opuksia siitä, miten tullaan paremmaksi ihmiseksi.
 
Itsensä paremmaksi tekeminen on hyvin syvällä ihmistietoisuudessa.
 
Henkilökohtaisesti olen saavuttanut kohdan, jolloin tulen vähän pahoinvoivaksi nähdessäni sitä tapahtuvan. Ja tietysti siinä on kyse kaksinaisuudesta. Se on kaksinainen ja polarisoitunut ajattelutapa, joka hyväksyy hyvän ja huonon, oikean ja väärän.
 
Voimme sanoa olevamme sen yläpuolella, mutta voit olla varma, että tämä aika vuodesta voi tuoda esiin tunteita, jotka oman sielusi täytyy vielä tiivistää viisaudeksi.
 
Koska olen päästänyt irti hyvin paljosta syyllisyydestä jouluun liittyen, voin todella nauttia siitä nyt, mutta omalla tavallani, omilla ehdoillani. Rakastan musiikkia, koristeita, tuoksuja ja ruokaa. Kaikkia aistillisia puolia.
 
Voin nauttia näistä asioista nyt, koska niihin ei liity velvollisuudentunnetta. Oikeasti vapaa ihminen voi nauttia mistä tahansa toiminnasta ja perinteestä, kyllä, myös perheen kokoontumisista, kunhan hän ei tunne siihen liittyvää velvollisuutta ja karmaa.
 
Maailma ei tarvitse nyt niin paljon "ihanaa rakkautta", kuin se tarvitsee ihmisiä, jotka näyttävät toteen rakkauden itseä kohtaan. Koska itsensä rakastamisesta kumpuaa kaikki muu. Kun rakastamme itseämme – ja sen voi tehdä vain sallimalla sielunsa ehdottoman rakkauden – kaikki vain loksahtaa paikoilleen elämässämme. Kaikki mitä tarvitsemme, tulee meille juuri oikeaan aikaan ja juuri oikeassa muodossa.
 
Mikä on parempi lahja muille ihmisolennoille, näille ihmisille joiden rinnalla elämme, kuin osoittaa, miten energia todellisuudessa toimii, ja että energia palvelee meitä parhaiten, kun rakastamme itseämme.
 
Mutta päästäkseen siihen täytyy olla epäkunnioittava. Täytyy päästää irti vanhoista käsityksistä, mitä rakkaus on, mitä henkinen ihminen on ja mitä valaistuminen on.
 
Hyvää epäkunnioittavaa joulua, ystäväni.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >