Päivän uffo

Uffomaalaiset ja uffosuomalaiset...




HomeViestejäMaria Chambers12.1.2019 - Ihminen on traumatisoitunut

12.1.2019 - Ihminen on traumatisoitunut

IHMINEN ON TRAUMATISOITUNUT
 
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
12.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Oletko katsotut ihmisiä ympärilläsi – nuoria, vanhoja ja siltä väliltä – ja nähnyt traumaa heidän silmissään? Toisilla sitä on selvemmin kuin toisilla. Voimme nähdä sitä erityisesti vanhahkoissa ihmisissä, kun he ovat kumarassa, näyttävät uupuneen elämästä ja gravitaatio vetää heitä alaspäin.
 
Heidän haavansa ovat osa heitä. Useimmat eivät tiedä, miten noustaan noiden haavojen yläpuolelle, ja monet kantavat niitä kuin rohkeusmitalia. Haavat joita he kantavat, ovat enimmäkseen ikivanhoja ja ovat estäneet heitä todella nauttimasta elämästään. Jotkut määrittelevät elämänsä noiden haavojen mukaan.
 
Tunne- ja fyysisten haavojen. Traumatisoituneena elämästä tällä anteeksiantamattomalla planeetalla. He alkavat uskoa, että elämä täällä on rangaistus jostain heidän väärästä teostaan. Niinpä he yrittävät ja yrittävät olla parempia ihmisiä. He noudattavat kaikkia sääntöjä, tekevät kovasti työtä. Palvovat oikeita jumalia, opiskelevat, panostavat aikaansa.
 
He eivät voi ymmärtää, miksi he eivät saa, mitä haluavat. Miksi jumala on hylännyt heidät? Kun aika kuluu ja vuodet vierivät, lopulta he vain luopuvat unelmistaan. He eivät usko taikaan – joka ei ole lainkaan taikaa, vaan heidän luonnollinen olotilansa luojajumalina. Mutta he eivät uskalla uneksia – pettyäkseen vain taas kerran.
 
He pitävät maailmansa pienenä. Odottavat vain tiettyä määrää, ei enempää. Kenties pelkän minimin. Juuri riittävästi rahaa, juuri riittävästi terveyttä, juuri riittävästi rakkautta.
 
He lakkaavat elämästä ja vain odottavat omaa hetkeään. Täyttävät sen toiminnalla ja ihmisillä ja ihmettelevät, milloin jumala saa heidät pois siitä. Tai toivovat, että voivat pitää kiinni elämästä loputtomasti, koska he ovat vielä enemmän kauhuissaan siitä, mitä he löytävät toiselta puolelta. Useimmat ihmiset elävät variaatioita värittömästä elämästä.
 
LAPSET MUISTAVAT …
 
Hyvin nuoret lapset tuntevat usein vetoa ihmisiin, joiden säteily on voimakkaampaa kuin keskivertoihmisen. He tuntevat, ettei keskivertoihminen ole oikeasti kehossaan. Hänen tietoisuutensa on jossain muualla. Mutta he tuntevat vetoa niitä kohtaan, joilla on enemmän henkeä, enemmän yhteyttä sieluunsa.
 
Nuo lapset ovat myös yhdistyneempiä omaan sieluunsa. Heitä ei tavallisesti kannusteta vaalimaan tuota yhteyttä, vaan yritetään rajoittaa luottamusta omiin impulsseihinsa. Heille kerrotaan, että heidän näkymätön ystävänsä on vain mielikuvitusta. Etteivät puut voi puhua. Heidän nuori sydämensä on täynnä ihmetystä elämää kohtaan. Kaikki on hyvin uutta heille. He ovat ehdottomasti oma itsensä. Ja he tietävät, että he ovat enemmän kuin kehonsa ja persoonallisuutensa.
 
Mutta aivan liian nopeasti heille opetetaan, että mieli on heidän tärkein aspektinsa, heidän täytyy opiskella, tehdä kovasti työtä koulussa, asettaa tavoitteita, saada hyvä työpaikka, asettua aloilleen, kasvattaa perhe, säästää rahaa. Noudattaa kaikkia sääntöjä, ja heidät palkitaan.
 
Älkää järkyttäkö vallitsevaa tilaa. Pysykää sukupuoliroolissanne. Olkaa hyvä ihminen.
 
Niinpä jotkut ihmiset näyttävät tuon trauman silmissään, toiset näyttävät tyhjiltä. Lasittuneilta. He eivät osallistu, paitsi videopelissä joka jatkuu tuntitolkulla joka päivä. Helppo pakopaikka maailmasta, joka tarjoaa heille erittäin vähän iloa.
 
Hyvin monet nuoret ihmiset ovat luopuneet jo unelmistaan, ennen kuin he edes tietävät, mitä nuo unelmat ovat. Jotkut asettavat elämäntavoitteensa jo peruskoulussa. He tietävät jo haluavansa olla atk-suunnittelija tai jotain, mistä ansaitsee rahaa ja taloudellisen turvan.
 
Nytkin kun maailmassa kohdataan työpaikkojen epävarmuutta, vanhemmat työntävät edelleen collegea lapsilleen. Mutta nuo lapset tietävät paremmin, ainakin jotkut heistä. He tietävät, ettei college ole vastaus. He tietävät, että elämä on tuolla "jossain", ei luokkahuoneessa.
 
Mekin tiesimme lapsuudessamme, ettei elämä ole, mitä vanhemmat tai koulut yrittivät opettaa meille. Kuitenkin tunsimme voimattomuutta tehdä mitään asialle, ainakaan silloin. Tiesimme, että olimme täällä hyvin eri syistä, minkä vuoksi useimmat ihmiset elivät.
 
Tulimme tähän elämään – me jotka käymme läpi valaistumistamme – karistamaan haavamme. Tuomaan takaisin kadonneet aspektimme. Yhdistymään "minä olen" -olemukseemme näissä kehoissa. Tuomaan elämänvoiman takaisin kehoomme, elämäämme ja tälle planeetalle. Tulimme ottamaan takaisin sen taian, jonka tiesimme olleen hyppysissämme.
 
Tulimme tänne kokemaan Maan, maaperän, veden, metsät sielumme kanssa. Vaikka se olisi jokin kasvi tai kukkakimppu asunnossamme. Maistamaan ruuan ensimmäistä kertaa. Kuulemaan musiikin paremmin kuin koskaan. Rakastumaan itseemme.
 
Sen tekemiseksi olemme karistaneet haavamme ja ihmistraumamme. Kokemukset jotka aiheuttivat nuo haavat, eivät ole välttämättä unohtuneet, mutta perspektiivimme niihin on muuttunut. Emme enää näe noita tapahtumia samalla tavalla. Ja se muuttaa kaiken. Se muuttaa todellisuutemme.
 
Sitten meille voi tulla takaisin se taika, joka ei oikeasti ole lainkaan taikaa. Kyse on vain olemisesta se, kuka olemme aina olleet.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >