Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Maria Chambers 30.11.2017 - Ei ole mitään oikopolkuja - osa 1

30.11.2017 - Ei ole mitään oikopolkuja - osa 1

Print

EI OLE MITÄÄN OIKOPOLKUJA – OSA 1

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Valaistumiseen ei ole mitään oikopolkuja. Sitä voi nopeuttaa tai hidastaa joistain tekijöistä riippuen, mutta ei ole mitään taikapilleriä, menetelmää, ravinto-ohjelmaa, harjoitusprotokollaa tai ulkopuolista ainetta – vaikka se olisi miten puhdas ja luonnonmukainen – joka tekee meistä heränneemmän, tiedostavamman, tietoisemman tai valaistuneemman.

Joillakin kasveilla on värähtelyominaisuuksia, jotka voivat matkia tietoisempaa tai laajentuneempaa tilaa. Ja jollekin joka on toiminut enimmäkseen lineaarisessa mentaalitodellisuudessa, se voi olla hyödyksi, kun se nostaa hänen värähtelynsä korkeammalle tasolle (kannabis sopii yhteen neljännen ulottuvuuden tai astraalitason taajuuden kanssa – lisää siitä osassa 2) ja antaa tunteen laajentumisesta ja rauhasta.

Mutta ongelmana on, ettei tuota tietoisuustilaa saavuteta, kun vaikutus loppuu. Ja tuo henkilö kohtaa edelleen samat ongelmat ja tunteet, joita hän halusi paeta. Parhaimmillaan se antaa tilapäistä helpotusta, ja jos sitä käytetään säännöllisesti, sillä on hintansa – eräänlainen mielen ja sielun yhteydettömyys, todellisen selkeyden puute.

Valaistumisessa on kyse vain olemisesta läsnä ja selkeä. Ja olemme alkaneet huomata, että selkeys on ehdottomasti herkullista. Se on perimmäinen humala.

Sellaiselle josta on tullut selkeämpi ja tietoisempi, jollain kasvilla – sanotaan esimerkiksi kannabiksella – ei ehkä ole mitään vaikutuksia tai mitään negatiivisia vaikutuksia. Tämä johtuu siitä, että hänen värähtelynsä on ylittänyt tuon kasvin värähtelyn.

Lääkinnällisessä tarkoituksessa kasvi voi tarjota paljon. Mutta taas kerran, ruumiillistuneessa valaistumisprosessissa perimmäinen tavoite on, että sielu tekee kaiken tarvittavan parantamisen.

Monet meistä ovat huomanneet, että vanhat menetelmät eivät enää toimi meillä – on kyse sitten lääkkeistä, lisäravinteista tai yrteistä. Niillä näyttää olevan minimaalinen vaikutus tai ei lainkaan vaikutusta. Tämä voi olla hyvin turhauttavaa, erityisesti jos on kipua.

Mutta näin on ensisijaisesti, koska värähtelymme ei yksinkertaisesti sovi yhteen näiden aineiden kanssa. Ja kuten olen maininnut aiemmin, usein kyse on siitä, ettemme ole valmis – millä tahansa tasolla – päästämään irti tuosta vaivasta. Ja jos olemme, on taipumusta lukea sen jonkin itsemme ulkopuolisen ansioksi – lääke, lisäravinne, jonkinlainen dieetti tai mitä tahansa.

Mutta tiedämme nyt paremmin. Tiedämme, ettei mitään tule meille, ennen kun olemme harmoniassa sielumme kanssa. On uskomisen aika.

Kun valokeho integroituu fyysiseen kehoomme, monia asioita tulee esiin puhdistettavaksi. Alussa on enemmän herkkyyksiä, kun valokeho sopeutuu olemaan fyysisessä kehossa. Mutta kun olemme integroituneempi, pystymme itse asiassa sietämään enemmän ja enemmän aineita, ruokia jne. – ei vähemmän. Ja tämä johtuu siitä, että valokeho on enimmäkseen "sokea" vahingoille. Tämä merkitsee, ettei kehomme sairastu yhtä paljon, ja jos sairastuu, se parantuu paljon nopeammin. Se merkitsee, että voimme nauttia vaihtelevasta ruokavaliosta, olematta huolissamme painon lisääntymisestä tai negatiivisesta reaktiosta ruoka-aineisiin.

Syömme luultavasti vähemmän, koska otamme ravintomme enemmän hengestä. Mutta luultavasti haluamme nauttia ruuista täysin uudella tasolla. Ei niinkään niiden ravintoarvon vuoksi, vaan pelkästään, koska ne maistuvat hyvältä.

Nimittäin, rakas kanssaylösnousijani, tarkoitus ei ole päästä ulos tästä kehosta. Kyse on hengen tuomisesta siihen hyvin intiimisti. Jotta henki voi nauttia intiimisti ja aistillisesti omasta luomuksestaan.

Eikä henki ole herkkä tai hauras. Kyllä, se erottelee, mihin päättää osallistua, erityisesti suhteessa muihin ihmisiin. Mutta valokehoa ei voi tuhota, ja se lisää fyysisen astian terveyttä ja hyvinvointia. Kun integrointi on tehty, fyysinen keho hyötyy siitä.

Nytkin, ennen täydellistä uudelleenkalibrointia, olisi häpeä olla nauttimatta elämästämme. Pelätä syödä ruokia tai osallistua aktiviteetteihin kehon satuttamisen pelosta. Kyllä, kehomme on nyt herkkä ja se tarvitsee ekstrahoitoa. Mutta itseltä riistäminen ei auta ketään, myöskään kehoa.

Nautin vaihtelevasta ruokavaliosta, ja varmistan aina, että saan jotain herkullista jälkiruokaa. En välttele hiilareita. Pidän lohturuuastani. Itse asiassa, niin kauan kun keho on edelleen hiilipohjainen jossain määrin, sen luultavasti tekee vielä mieli tiettyjä ruokia, jotka ovat raskaampia, kuten kerma, liha, juusto jne.

Ei ole mitään mieltä yrittää puskea kehoa jollekin dieetille, johon se ei tunne yhteyttä. On tärkeää kunnioittaa aistillisuuden, kehon ja sielun kaikkia toiveita. Et voi ruokavaliolla raivata tietäsi uudelleenkalibrointiin.

Parasta mitä voimme tehdä kehomme hyväksi, on sallia sen käydä läpi, mitä ikinä se käy läpi, puuttumatta asiaan mahdollisimman vähän. Sillä hetkellä kun alamme painia niiden päätösten kanssa, pitäisikö meidän tehdä tätä vai tuota, se katkaisee henkemme virran.

Kunnioituksen osoittaminen kehollemme ei ole välttämättä, mitä luulemme sen olevan. Se ei ole puskemista tekemään asioita tai syömään ruokia, jotka eivät oikeasti vetoa meihin. Se on vain kehon rakastamista sellaisena, kuin se on. Se on vain näyttämistä keholle hieronnalla tai omalla kosketuksella, että kunnioitamme ja rakastamme sitä. Ja se on itsemme sallimattomuutta reagoida kaikkiin oireisiin, kuin ne olisivat meidän oireitamme. Ne eivät ole. Ne ovat ongelmia ja vaivoja, jotka tulevat esiin vapautettavaksi. Ne kulkevat lävitsemme – vaikkakin paljon hitaammin, kuin kukaan meistä koskaan osasi odottaa.

Mutta emme auta tuota prosessia yrittämällä painia noiden oireiden kanssa tai yrittämällä analysoida niitä. Taas kerran, heti kun menemme mieleen ja sen kontrollointitarpeeseen, katkaisemme virran.

Ja niille jotka luulevat, että lisäinformaatio ja lisätieto tästä prosessista nopeuttaa sitä – ei nopeuta. Lisätieto auttaa vain mieltä hiljenemään, mikä on ok. Mutta mielellä on sammumaton lisäinformaation jano, ja tuo etsintä ja kyseleminen pitää meidät mielessä, ei fyysisyydessä. Ja kuten huomaat, nyt-hetken toiminta on fyysisyydessä.

Siis ei ole mitään oikopolkua valaistumiseen. Se vaatii sukeltamista syvälle itseen ja kaikkien ns. negatiivisten, tiheiden ja joskus pelottavien tunteiden sallimista. Se on kaikkien tunteiden sallimista kulkea lävitsemme, ja tämän tekeminen vaatii "mestaria". Se tuo aluksi paljon epämukavuutta, kun noiden tunteiden sallitaan olla. Mutta taitava sielu oppii vähitellen, miten työskennellään noiden tunteiden kanssa – ei analysoimalla niitä tai taistelemalla niitä vastaan, ei tekemällä niistä omaa totuuttaan, vaan sallimalla laajentuneen itsen tulla lähemmäs sitä, rakastamaan ja näin nostamaan kaiken kivun yläpuolelle.

Se ei merkitse, ettei koskaan ole yhtään kipua tai epämukavia tunteita, mutta herännyt, selkeä ja tietoinen luoja on valinnut, kenen se haluaa olevan elämänsä kuskin paikalla. Ja tämä vuorostaan tekee kehittymisen paljon helpommaksi niille, jotka seuraavat.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.