ULOSTULO, OSA 1

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
23.7.2016
Suomennettu Luxoniassa

Tämä on kuusiosainen tarina, joka tapahtuu vanhan ja uuden Maan välisenä siirtymäaikana - johon olemme juuri siirtymässä.

Terin ystävät tapasivat yleensä alppiruusujen takana olevilla penkeillä, sillä nuoremmat tytöt eivät saaneet tulla sille alueelle, ja he voivat juoruilla siellä ainakin hieman yksityisemmin. Terin saapuessa he puhuivat uudesta tytöstä, Caroline Trentistä.

'Hänen ei tarvitse osallistua liikuntaan? Miksi?' peräsi Julia.

'Joku lääkärijuttu kai,' vastasi Pip.

'Just joo. Kaikillahan meillä on lääkärijuttuja. Meinaan, minulla on nokkosihottumaa, Franilla hilsettä ja Arabellalla kainaloissaan jotain josta ei sovi puhua. Mutta pääseekö niillä eroon liikunnasta? Ei pääse. Minusta se on hyvin epäilyttävää.'

'Sinusta Julia kaikki on aina epäilyttävää,' sanoi Fran.

'Aivan, koska niin usein asiat ovat,' sanoi Julia.

'Minusta se on kummaa, että hän siirtyi tänne viimeisen vuoden alussa,' sanoi Arabella. 'Eikö se teistä ole kummaa? Meinaan, miten hän aikoo ottaa meidät kiinni?'

'Etkö ole kuullut?' sanoi Pip. 'Hän on nero. Hän on kirjoittanut jo kuusi ainetta, täysin pistein.'

'Ihanko totta?' sanoi Arabella. 'Herranen aika. Tyrmäävän kaunis ja nero. Se ei ole reilua.'

'No miksei hän ole jo yliopistossa?' kysyi Kat.

'Ehkä hän halusi laajentaa opintojaan ennenkuin erikoistuu,' sanoi Pip. 'Hän luki luonnontieteitä viime vuonna, nyt hän lukee taideaineita.'

'Mutta miksi Trackwayn koulussa?' sanoi Kat. 'Sillä ei ole parhain maine taideaineissa.'

'Kaikista kaupungin kouluista, kaikista maailman kouluista, hänen täytyi tulla minun kouluuni,' sanoi Julia.

'Ei hän minusta kaunis ole,' sanoi Fran.

Seurasi vastalauseiden ryöppy.

'Älä nyt, Fran,' sanoi Kat. 'Hän on upea.'

'Hän on liian laiha.'

'Olet vain kateellinen.'

'Ei, ihan totta. Hän on liian laiha ja hänen kätensä ja jalkansa ovat epänormaalin pitkiä. Mutta te ette huomaa sitä, koska hän näyttää ihan muotipiirrokselta.'

'On hän silti kaunis,' intti Kat.

'Ehdottomasti. Huolimatta nukkavieruista vaatteista ja matalista kengistä,' sanoi Arabella, muodin orja. 'Minkä väriseksi sanoisit hänen tukkansa, Pip?'

'Viilein, kalpein kulta,' sanoi Pip. 'Ja häivähdys ruskeanharmaata.'

'"Häivähdys ruskeanharmaata,"' sanoi Arabella. 'Loistavasti sanottu.'

'Ja hänen silmänsä, rakas,' huudahti Julia. 'Ne ovat valtavat!'

'Ja violetit,' sanoi Arabella.

'Pötyä,' sanoi Fran. 'Ei kellään ole violetteja silmiä.'

'Ja hänellä on kaunis iho,' jatkoi Arabella. 'Ja ällistyttävä luurakenne.'

'Teri, et ole sanonut mitään,' huomasi Pip. 'Mitä mieltä sinä olet hänestä?'

'Minä pidän hänestä,' sanoi Teri, ja toivoi heti ettei olisi sanonut.

'Älä nyt, Teri!' protestoi Julia. 'Miten voit sanoa, että pidät hänestä? Ethän edes tunne häntä vielä! Et voi pitää ihmisistä sen vuoksi, että he ovat lahjakkaita tai kauniita. Voit pitää heistä vain jos he ovat hauskoja tai ystävällisiä tai jos he antavat sinulle suklaata tai jotain.'

'Taidat toimia kokonaan intuition varassa, Teri?' sanoi Pip, aina valmiina auttamaan.

'Niin juuri,' sanoi Teri helpottuneena. 'Aivan intuition varassa. Aistin intuitiivisesti, että hän on mukava ihminen. Ja ennustan intuitiivisesti, että myös te kaikki tulette pitämään hänestä, ja teidän on pakko myöntää, että intuitioni oli juuri oikeassa.'

Mutta totuus oli, että Teri oli rakastumassa Carolineen. Hän oli melkein paljastanut itsensä ja hänen täytyisi olla varovaisempi vastedes. Ei, että hän olisi hävennyt sitä, että oli kiinnostunut samasta sukupuolesta, mutta hän oli vasta äskettäin tajunnut sen ja tarvitsi aikaa tottuakseen ajatukseen. Eikä hän halunnut olla huomion kohteena tai erottua joukosta. Mutta mikä tärkeintä, hän ei halunnut, että hänen ystävänsä yhtäkkiä heittäytyisivät omituisiksi - säpsähtäisivät jos hän sattuisi nojaamaan heitä vasten tai kuiskailisivat hänen selkänsä takana tai jättäisivät hänet keskustelujensa ulkopuolelle.

Hän toivoi että hänen ulkomuodossaan ei olisi mitään paljastavaa. Hänen tukkansa oli lyhyt ja pysty, mutta se ei tarkoittanut mitään.

'No,' jatkoi Julia, 'minä ennustan intuitiivisesti, että hän suorittaa kaksi tutkintoa yliopistossa kunniamaininnoin...'

'Tai kolme,' sanoi Arabella.

'... jos se on mahdollista,' myönsi Julia. 'Ja sitten joku head-hunter kaappaa hänet vaikka diplomaatiksi ja sen jälkeen hän viettää kaiken aikansa eksoottisissa paikoissa seurustellen rikkaiden, kuuluisien ja vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa.'

'Ja menee naimisiin sellaisen kanssa,' ehdotti Kat.

'Tietenkin,' yhtyi Julia, 'ja heillä on taloja ympäri maailmaa.'

'Ja huvijahti ja oma suihkukone niiden välillä kulkemiseen,' lisäsi Pip.

'Ja me kaikki vihaamme häntä,' sanoi Fran.

'Mikä todistaa Terin intuition täysin pannukakuksi,' sanoi Julia.

'Sanokaa minun sanoneen,' sanoi Teri. 'Ei mulla muuta.'

***

Terillä, Franilla ja Julialla oli uusi Englannin kirjallisuuden opettaja, Marge Forbesin sijainen, joka oli äitiysvapaalla. Hänen nimensä oli Tom Price ja hän oli tumma, komea ja hurmaavakäytöksinen.

Esimerkiksi:

'Jane Austenin Emma luulee tietävänsä mikä on parasta muille ihmisille,' hän sanoi. 'Onko se epätavallista, että joku luulee tietävänsä mikä toisille on parasta? No niin ihmiset - antaa kuulua! Onko se epätavallista?'

'Ei!' huusi luokka kuorossa, nauraen.

'Se ei ole epätavallista oman kokemuksenne mukaan?'

'Ei!' he huusivat, tunteella.

'Aivan. Mikä tarkoittaa, että teidän pitäisi pystyä antamaan esimerkki omasta elämästänne. Enkä tarkoita niitä kertoja kun olette olleet sekaantuvien Emmojen uhreja. Tarkoitan niitä kertoja kun te olette olleet pahantekijä. Silloin kun luulitte tietäneenne mikä on toiselle parasta ja olitte väärässä. Minulla on suklaapatukka ensimmäiselle uskottavalle tositarinalle... Niin, sinä siellä. Mikä on nimesi?'

'Felicity Winton.'

'Ja mihin asiaan olit puuttunut?'

'No minusta Suelle olisi sopinut hyvin lyhyt tukka ja suostuttelin hänet leikkaamaan sen. Mutta se näyttää kamalalta, sillä hänen päänsä on tasainen takaa. Emme olleet huomanneet sitä aikaisemmin.'

'Okei, missä on Sue?... Siellähän sinä. Pyörähdäpäs ympäri Sue, haluamme nähdä profiilisin. Juuri noin. Hyvänen aika, enpä ole koskaan nähnyt noin tasaista takaraivoa. Sehän on suorastaan kovera! Hyvä. Ole hyvä Felicity, suklaapatukka! ... Seuraava? ... Vaaleanpunainen tyttö. Mikä sinun nimesi on?'

'Shirley Banner. Minusta Gemman piti mennä ulos yhden tyypin kanssa. Joten sain hänet kiinnostumaan ja sitten kysyin pojalta Gemman puolesta. Ja arvatkaa mitä? Hän olikin homo.'

Naurua.

'Ja missä on uhri? Käsi ylös! Aah, muodokas ruskeaverikkö, jolla on hyvin punainen naama. Älä välitä ystäväiseni, parempi onni ensi kerralla. Seuraava?... Siellä, tyttö jolla on siniset lasit. Mikä on nimesi?'

'Helen Field. Pakotin ystäväni kokeilemaan viskiä ja hän oksensi parhaan hameeni päälle.'

'Karma iski heti! Me kaikki siis teemme sitä, eikö vain? Emma vain on erityisen räikeä esimerkki.'

***

'Oi hän on ratkiriemukas!' sanoi Julia jälkeenpäin. 'Hirmu hauskaa. Voi kun saisimme pitää hänet vuoden loppuun asti.'

'Minusta hän oli oikeastaan aika epäystävällinen,' sanoi Teri. 'Nöyryyttää nyt Sueta ja Gemmaa tuolla tavalla. Ja sai vielä heidän ystävänsä vetämään  siihen mukaan lahjomalla heidät suklaalla.'

'Suklaata!' sanoi Kat. 'Hän antoi heille suklaata?'

'Joka tapauksessa hän antoi Felicitylle suklaata.'

'Saavatko opettajat tehdä noin?' sanoi Pip. 'Jakaa suklaata luokassa?'

'Olen melko varma, että he eivät saa sanoa oppilaita "ystäväiseksi",' sanoi Fran. 'Tai sen puoleen "muodokkaaksi".'

'Ei kai?'

'Kyllä sanoi.'

'Ei niin voi tehdä,' sanoi Pip.

'Haluatteko minun mielipiteeni?' jatkoi Fran. 'Minusta hänessä on jotain epämiellyttävää. Jotain niljakasta ja sairasta ja omituista.'

'Tosiaanko!' protestoi Julia. 'Sinä tosiaan puhut roskaa toisinaan, Fran.'

Fran taputti nenänsyrjäänsä. 'Kuten Teri sanoisi, "Sanokaa minun sanoneen"!'

***

Teri oli viikon pois poskiontelotulehduksen vuoksi. Ensimmäisellä historiantunnilla hänen paluunsa jälkeen neiti Sanderson pyysi vapaaehtoista auttamaan häntä saamaan kiinni mistä hän oli jäänyt paitsi, ja Caroline nosti kätensä. Teri punastui mielihyvästä ja noloudesta, mutta onneksi kukaan ei näyttänyt huomaavan tai välittävän.

Luokan jälkeen - se oli päivän viimeinen - Caroline kutsui Terin kotiinsa, että he voivat käydä materiaalin läpi rauhassa. Sinne oli lyhyt kävelymatka, mutta hänen vierellään kävelemisessä oli hyvät ja huonot puolensa läheisen koulun poikien osoittaman kaiken huomion vuoksi. Miten tylsää kun ei koskaan voisi kulkea rauhassa ilman, että joku katsoo kaiken aikaa, Teri ajatteli.

'Etkö koskaan kyllästy siihen?' hän sanoi ääneen, vahingossa.

'Kyllästy mihin?' vastasi Caroline.

'Kaikkeen huomioon pojilta - heidän silmänsä seuraavat jokaista liikettäsi. Eikö se rasita sinua? Se rasittaisi minua.'

'Voi, siihen tottuu. Puolet aikaa en edes huomaa sitä.'

Tämä sai Terin pitämään hänestä vielä enemmän - se, että Caroline ei leikkinyt vaatimatonta ihailusta, eikä ollut kovin kiinnostunut siitä.

'Käytkö treffeillä?' Teri kysyi uhkarohkeasti. 'Tiedän kyllä, ei se minulle kuulu - ihmettelin vain.'

'En käy. Totuus on, että en oikeastaan pidä pojista sillä tavalla, jos ymmärrät mitä tarkoitan,' sanoi Caroline, suoden hymynvälähdyksen Terille. 'Mutta haluaisin, että pidät asian omana tietonasi.'

'Tietysti,' sai Teri sanotuksi, ja sitten hänen täytyikin kiinnittää kaikki huomionsa jalkojen siirtämiseen toisen eteen, hengittämiseen sisään ja ulos, ja tekemään kaikkia muita asioita jotka yleensä hoituivat itsestään, mutta jostain syystä eivät toimineet enää kunnolla. Hänen päänsä huojui, hänen jalkansa olivat toistensa tiellä, eikä hänellä ollut mitään käsitystä siitä, mitä hänen kätensä yleensä tekivät kun hän käveli.

'Hyvänen aika, olenko järkyttänyt sinua?' kysyi Caroline. 'Olen kyllä, eikö vain?'

'Et ole - oikeastaan.' sanoi Teri. 'Ei, ihan totta, et ole.'

'Oletko varma?'

'Varmasti olen varma.'

'Hyvä. Sillä haluaisin että olisimme ystäviä. En ole saanut täällä vielä yhtään ystävää, mutta olen katsellut sinua ja voin sanoa, että olet ystävällinen henkilö. Ja aika mielenkiintoinen myös. Olenko liian suora? Olen joskus sellainen. En tarkoita loukata.'

'En ole ollenkaan loukkaantunut. Päinvastoin. Olisin iloinen jos ajattelet, että olen vähänkään mielenkiintoinen. Sillä olet asteikon ulkopuolella jos älykkyydestä puhutaan.'

'Voi en sanoisi noin. Älyllisesti kyllä, mutta ei se ole sama asia kuin että olisi älykäs tai kiinnostava, eihän? Monet älyköt voivat olla hyvin tylsää juttuseuraa. Luulen, että se on yliarvostettua, älykkyys.'

'Sinä et ainakaan ole tylsää juttuseuraa. Aivan päinvastoin.' Teri tiesi, että hän toisti itseään, mutta ainakin hän onnistui puhumaan. Ja hänen kehonsakin näytti vihdoin alkavan muistaa kuinka kävellään.

Carolinen äiti osoittautui olevan lyhyt ja tanakka nainen jolla oli lämmin hymy. Hän oli odottanut Teriä ja sai hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi. Hän tarjoili heille teetä ja skonsseja ennenkuin he ryhtyivät työhön Carolinen makuuhuoneessa.

'Hän ei ole biologinen äitini,' sanoi Caroline heti kun ovi oli suljettu.

'Ihmettelinkin,' sanoi Teri. 'Tarkoitan, koska hän ei ole lainkaan näköisesi.'

'Tiedän. He ovat kasvatusvanhempani.'

'Ihanko totta? Mistä saakka?'

'Siitä kun olin kaksiviikkoinen.'

Osa 2 pian.