RUDI PUNAINEN JA PSYYKKISET SUPERVOIMAT, OSA 1

Kirjoittanut Sue Davis (dreamsofnewearth.com)
29.8.2015
Suomennettu Luxoniassa

Tämä on neliosainen tarina, joka tapahtuu vanhan ja uuden Maan välisenä siirtymäaikana - johon olemme juuri siirtymässä.

Rudi oli tavallisen oloinen poika - tai niin hänestä itsestään ainakin tuntui. Tavallisen pituinen, tavallisen painoinen, tavallisen älyinen. Vain yksi erikoinen piirre hänessä oli - hiusten väri, joka oli oranssi.

Oli hänessä toinenkin erityispiirre, vaikka hän ei sitä tiennyt.

Jos joku pudotti kaikki tavaransa laukustaan, hän auttoi niiden keräämisessä. Jos vessa oli tukossa, hän kertoi talonmiehelle. Jos herra Whitcliffe alkoi kiihtyä, koska hän oli käsittänyt väärin, mitä luokkahuoneessa juuri oli tapahtunut (ja tämä oli helppo havaita, koska hänen kasvonsa alkoivat nykiä), Rudi viittasi ja selitti sen hänelle.

Rudi ei ollut mielestään mitenkään erityisen kiltti tai ystävällinen tai rohkea - jos hän vain näki jotain, mitä piti tehdä, hän teki sen. Jos jotain piti järjestää, hän järjesti sen. Hän ei ollut vielä ymmärtänyt, että tälläinen oli todella epätavallista. Useimmat ihmiset ajattelivat, "No, joku toinen voi tehdä sen. Ja sitä paitsi minulla on kiire. Ja tuolta tulee minun bussinikin."

Opettajat olivat toki huomanneet, eivätkä he tienneet, miten suhtautua. Hänestä saattoi olla tulossa oppilaskunnan puheenjohtaja tai varsinainen maanvaiva. Luultavasti molemmat. He päättivät pitää häntä silmällä ja katsoa mitä tuleman pitää.

Heidän ei tarvinnut odottaa kauan.

Rudin näkemykset maailman tilasta alkoivat kypsyä ja löysivät ilmaisukanavan englannin esseissä, englannin opettajan suureksi huoleksi ja saivat hänet pyytämään neuvoa niiden suhteen.

Hän sanoi esimerkiksi, että ottaen huomioon maailman tilan, oli varsin edesvastuutonta saada lapsia ja että sitä pitäisi joko verottaa ankarasti tai määrätä abortti pakolliseksi.

Hän sanoi esimerkiksi, että ottaen huomioon koulukiusaamisen, opintolainat, surkeat työpaikat, kalliit asumiskustannukset, sodat, ilmastonmuutos ja Yhdysvaltain keskuspankki, ei ollut yllätys, että teini-ikäiset tekivät itsemurhia. Ja että aikuiset, jotka sanoivat jotain sellaista kuten, 'Mutta siinä ei ole järkeä - hänellä oli niin paljon elämisen arvoista', eivät selvästikään olleet ajatelleet asiaa loppuun asti.

Hän sanoi esimerkiksi, että tarvittaisiin maailmanlaajuinen kulkutauti vähentämään maailman väestöä ankarasti hallitumpiin lukemiin.

Opettajanhuoneen juoruissa hänen uravaihtoehtonsa olivat nyt totalitaarinen diktaattori tai massamurhaaja. Luultavasti molemmat. Arvuuteltiin vain, valitsisiko hän fasismin vai kommunismin. Hänen hiustenvärinsä ratkaisi asian, ja siitä lähtien hän oli 'Rudi Punainen' opettajanhuoneessa, vaikkakaan ei rehtorin läsnäollessa.

***

Paljastukset tulivat ja iskivät opettajanhuoneeseen rankasti. Opettajat saapuivat myöhässä silmät sumeina, hiukset sekaisin ja henki haisten viinalle, ja erään kerran päällään ainoastaan pyjamahousut (mutta se oli herra Whitcliffe, joten sitä ei ehkä lasketa). He kompuroivat ympäri koulua, unohtivat täyttää lomakkeensa, jäivät jälkeen arvosteluissa, ilmestyivät väärään luokkaan ja huusivat pojille ilman mitään syytä.

Pojat pärjäsivät paljon paremmin, sillä hyvin vähän siitä tuli heille yllätyksenä. Itse asiassa he olivat keskustelleet näistä asioista keskenään ja verkossa jo kuukausia, ja ihmetelleet, milloin kaikki oikein tapahtuisi.

Rudista tämä oli ihmeellistä. Vihdoinkin kaikessa oli järkeä. Hän valvoi puoli yötä katsellen Paljastusohjelmia televisiosta vanhempiensa kanssa, jotka olivat liian hämmentyneitä huomatakseen, kuinka vähän hän nukkui. Mutta hän oli liian innostunut siitä kaikesta, joten kesti monta päivää ennen kuin hän romahti. Se tapahtui sopivasti viikonloppuna, ja hän nukkui koko lauantain ja puoli sunnuntaita, sillä hänen vanhempansa olivat unohtaneet koko hänen aikataulunsa, ja maksoivat univelkaansa itsekin. Luultavasti koko planeetta teki samaa. Kaupunki oli oudon hiljainen, vain muutama auto tai polkupyörä teillä.

Paljastuksessa oli muutamia kiusallisia kohtia Rudille. Tärkeimpänä niistä oli se tosiasia, että globaali eliitti oli omista rikollisista syistään jo yrittänyt toteuttaa hänen ajatustaan maailman väestön radikaalista vähentämisestä maailmanlaajuisen kulkutaudin avulla. Hän punastui huomatessaan strategiansa olleen niin lähellä heitä ja toivoi, ettei kukaan ollut huomannut.

Nyt kun hänen ratkaisunsa maailman tilaan oli niin pahasti saatu huonoon valoon, hän etsi verkosta vaihtoehtoja, ja siten hän törmäsi Sinisten Lintumaisten viestiin: keskittymään tulemaan rakastavammaksi, anteeksiantavammaksi, keskittymään enemmän 'palveluun toisille', ja kohottamaan tietoisuuden tasoa.

Minkä vuoksi?

No, ilmeisesti maailman tilan todellisuudessa luo sen ihmisten tietoisuuden tila. Eli jos kuvittelisimme, että pahoja asioita tapahtuu, niitä tapahtuisi. Jos pitäisimme yllä pelon ja vihan tunteita ja kostonhalua, tämä loisi lisää pahoja tilanteita. Mutta jos odottaisimme, että hyviä asioita tapahtuu ja tuntisimme rakkautta ja anteeksiantoa ja kiitollisuutta, loisimme hyviä asioita elämäämme. Ja jos riittävän moni meistä tekisi näin, koko maailma muuttuisi parempaan suuntaan.

Kaikki tämä vaikutti melko yksinkertaiselta ja Rudin mielestä täysin järkeenkäyvältä. Nyt hän tiesi, mitä piti tehdä, ja hän ryhtyi tekemään.

Auttaakseen tuottamaan rakkauden ja anteeksiannon ja kiitollisuuden tunteita itsessään hän alkoi meditoida ennen koulua. Tämä toimi niin hyvin, että hän aloitti meditaatiokerhon ennen koulua. Hän kertoi Sinisten Lintumaisten viestistä ja huomasi, että hänellä oli lahja innostaa toisia lapsia. Kiinnostus lisääntyi. Pian hän aloitti meditointikerhon myös koulun jälkeen.

"Pahuksen pahus!" sanoivat opettajat (oikeastaan he sanoivat jotain paljon tuhmempaa, jota ei voi toistaa tässä). "Aina vain pahempaa. Ei totalitaarista diktaattoria kuitenkaan, vaan uskonnollinen johtaja. Ehkä sellainen, joka innostaa seuraajiaan tekemään terroritekoja tai itsemurhan. Luultavasti molemmat. Ja sen sijaan, että se tapahtuisi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, se voi tapahtua pian. Ja täällä."

Tämä lievä vainoharhaisuus oli yleinen Paljastusten sivuvaikutus. Niin monta salaliittoteoriaa oli todistettu oikeaksi, että ihmiset, jotka olivat naureskelleet niille aikaisemmin näkivät nyt salaliittoja joka puolella - vaikka niitä ei ollut juuri lainkaan enää jäljellä.

Joten opettajat julistivat punaisen hälytystilan. Kertomatta rehtorille tietenkään.