Kuvitelman hajoaminen on käsillä

Ihmiskunta alkaa tulla kärsimättömäksi. Paljon on luvattu, mutta näyttää että vähän on toimitettu. Näin ei todellakaan ole. Jumala tarjoaa Rakkautensa ääretöntä runsautta olemassaolonne joka hetki, mutta te ette vastaa. Kuvitelma on kuin vankila, mutta ei sellainen missä on ovia, seiniä, sellejä tai aitoja. Voitte lähteä pois milloin haluatte, sillä mikään muu kuin oma pelkonne ei estä teitä tekemästä niin. Näennäiset rajoitukset joihin olette sotkeentuneet ovat yhtä epätodellisia kuin kuvitelmakin, mutta ajatus rajattomasti vapaudesta kauhistuttaa teitä koska olette uppoutuneet niin syvälle uskomukseen, että rajat ja rajoitukset pitävät teidät turvassa.

Mutta mitä niin pelkäätte ja mitä varten tarvitsette turvaa? Ette mitään!

Lapsi kohdussa on varsin rajoitetussa tilassa, mutta kaikki mitä hän tarvitsee elääkseen on saatavilla siellä hetkessä. Hän voi erottaa valon ja pimeyden, ja äidin sydämenlyöntien takaa hän voi kuulla ulkoisia ääniä. Hän on käytännössä yhtä äidin kanssa, joten hän tuntee äidin tunteet ja tuntemukset lähes välittömästi. Näin hän tuntee tuskaa ja pelkoa jo kohdussa, ja kun syntymän hetki lähestyy ja hänen kykynsä tuntea ja aistia voimistuvat, nämä kokemukset vahvistuvat. Kohdusta, joka oli periaatteessa turvallinen ja mukava, tulee yhä ahtaampi ja rajoittavampi, ja hänen täytyy päästä ulos, mutta kun hän ei tiedä mitä se tuo mukanaan, hän on peloissaan. Puristava, murskaava syntymän tunne kylmään ilmaan ei ole miellyttävä, mukavuus ja turvallisuus kuitenkin palaavat osittain kun häntä pidetään lähellä äitinsä rintaa, jossa on taas lämmin, hän kuulee tutun sydämensykkeen ja hänet syötetään. Mutta hänellä kestää aikaa sopeutua vapauteen jossa voi venytellä ja oikoa itseään rajoituksetta kuten haluaa.

Ihmiset ovat nyt kuin lapsia jotka ovat syntymässä. Heitä ympäröivä ympäristö on aivan liian pieni, ja kuitenkin he pelkäävät siitä lähtemistä, sillä he eivät tiedä mikä heitä odottaa sen ulkopuolella. Erona on, että kuvitelman ulkopuolella on ääretön Rakkaus, rauha ja tyytyväisyys, toisin kuin ympäristössä minne lapsi saapuu syntymän hetkellä. Mutta johtuen kuvitelman tuttuudesta, huolimatta sen murheellisista puutteista, ja koska ette muista sen tuolla puolen olevaa autuuden tilaa, ilmenee suurta vastahakoisuutta lähteä sieltä.

Siitä huolimatta kuvitelman hajoaminen on käsillä. Se on täyttänyt tarkoituksensa ja heräätte siitä Todellisuuteen, minne kuulutte ja missä olette aina olleet. Paluutanne hereille on innolla odotettu ja sitä tullaan juhlimaan mitä loisteliaimmin.

Monet teistä jotka nyt kokevat ihmiselämää olivat hyvin tietoisia tehtävänne vaikeudesta kun halusitte jälleen tulla antamaan apua ja ohjausta heille jotka näyttivät eksyneen ja olleen täysin hämmennyksissä kuvitelmassa. Saavutuksenne valon, rakkauden ja ohjauksen tarjoamisessa yltäkylläisyydessä heille on vailla vertaa kuvitelman näennäisten ikuisuuksien olemassaolon aikana, ja teitä kunnioitetaan ja arvostetaan suuresti. Isänne Rakkaus teille ei tunne rajoja. Sitä mitä teette ei kukaan muu voisi tehdä, ja teette sen valtavalla taidolla ja myötätunnolla.

Kaikkien niiden sielujen ilo, joita olette auttamassa heräämään tulee ympäröimään teitä ja se lisää teidän omaa iloanne kun kaikki heräätte yhdessä ihmeelliseen ymmärrykseen tarpeellisuudestanne pyhälle Ykseydelle, Jumaluudelle, mistä ette koskaan voi olla erillään. Kaikki todella ovat Yhtä Jumalan kanssa joka hetki, ja tuon tilan ikuista hurmiota ei voi vastustaa enää kovin kauan aikaa.

Suurella rakkaudella, Saul