TUNTEISTA
 
Neuvostoa kanavoinut Ron Head (www.ronahead.com)
28.1.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
On esitetty kysymys teidän tunteistanne. Monet teistä ovat kokeneet tarpeettomia vaikeuksia juuri tämän asian kanssa tällä hetkellä. Sallikaa meidän helpottaa tätä vaikeuttanne. Tässä on kysymys.
 
"Millaista roolia tunteet esittävät tässä kokemuksessa – pitäisikö meidän välttää tiettyjä tunteita, vai ovatko ne kaikki osa oppimisprosessia?"
 
Aloitetaanpa toteamalla, että tunteenne ovat vain signaaleja. Kysytte, mistä ne ovat signaaleja. Ne osoittavat täsmälleen, miten paljon poikkeatte todellisesta itsestänne tai miten harmoniassa olette sen kanssa.
 
Saako kyseessä oleva tunne olonne tuntumaan hyvältä tai huonolta? Unohtakaa kaikki tuomitsevat ajatukset, onko tuo tunne itsessään hyvä tai huono. Se ei ole kumpaakaan. Se on tulos reaktiosta sisäiseen tai ulkoiseen ärsykkeeseen. Monta kertaa sitä kutsutaan "laukaisimeksi".
 
Siis jos tunne on vain indikaattori, mitä teidän pitäisi tehdä sillä? No, jos pidätte tuosta tunteesta, luultavasti päättäisitte reagoida samalla tavalla useammin. Ja kemikaalit joita se aikaansaa kehossanne, olisivat hyvin terveellisiä. Jos se ei tunnu hyvältä, nuo kemikaalit voivat pitkän ajan kuluessa johtaa terveyden heikentymiseen. Teitä palvelisi paremmin olla reagoimatta tuolla tavalla tai poistua tuosta ärsykkeestä.
 
Olette myös oppineet, että jotkut tunteet ovat huonoja. Esimerkiksi viha nähdään huonona. Viha on tavallisesti ulkoinen tarve suojella, mikä merkitsee, että ärsyke koskee jonkinlaista pelkoa. Onko huono asia suojella? Ei tietenkään. Mutta onko tämä rationaalinen pelko? Tai onko se jonkin entisen kokemuksen projisoimista nykyhetkeen? Onko se oletus, että tietää toisen aikomuksen, ja se saattaa olla hyvinkin virheellinen? Lisäksi, onko viha todellisuudessa vain persoonallisuuden reaktio, mutta hyvin syvä reaktio siihen, että omaa arvokkuutta on halvennettu?
 
Joka tapauksessa täytyy päättää, miten haluaa reagoida kokiessaan sitä. Vähemmän nautittavien tunteiden anteeksiantaminen olisi upea paikka aloittaa. Mutta älkää silloin laiminlyökö anteeksiantamista itselle, että teillä ylipäätään on tuo tunne.
 
Sitten on hyvin ymmärrettäviä tunteita, jotka eivät ole kovin nautittavia, ymmärrettäviä reaktioita tapahtumiin, kuten suru. Onko väärin tuntea näitä? Taaskin sanomme: ei tietenkään. Saatatte tuntea voimakkaasti jonkun rakkaan menettämisestä. Ja saatatte hyvinkin oppia myöhemmin, että vain hänen fyysinen olemuksensa menetettiin. Mutta se ei tee tuosta tunteesta väärää. Sitä voi olla erittäin vaikea ymmärtää, mutta yksi fyysisen ihmiselämän upeista eduista on kyky tuntea näitä asioita.
 
Siis sanomme sitä, että teidän ehkä kannattaisi nähdä tunteenne eräänlaisena opastusjärjestelmänä. Ne voivat auttaa teitä pitämään itsenne mieluisimmalla kehityskaarellanne. Etupäässä yllytämme teitä olemaan tuomitsematta itseänne niiden vuoksi. Nähkää, mitä ne voivat olla, ja käyttäkää tämä hyvin hyödyksi.
 
Hyvää päivän jatkoa.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.