MIKSI "SAAMINEN" ON KIROSANA?

Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
30.12.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Rakkaat ystävät,
 
Haluamme ohjata huomionne saamiseen, sillä monet teistä eivät ole rentoja olemuksenne tuon aspektin kanssa. Kenties tunnette syyllisyyttä, että te ette antaneet enempää joulunaikaan perheelle, ystäville tai hyväntekeväisyyteen. Ikään kuin kuluttamalla tai antamalla enemmän, kaikki mikä ei ole oikein teidän tai jonkun toisen elämässä, on paremmin. 
 
Mutta uskallamme arvata, että harvat teistä tuntevat syyllisyyttä, että te ette saaneet enempää. Ajatus enemmän haluamisesta saa teidät tuntemaan syyllisyyttä. 
 
Olette oppineet antamisen olevan jumalaista.
 
On harvoja fraaseja, jotka kannustavat teitä saamaan/vastaanottamaan. Voi, aina silloin tällöin luette ehkä, että on sopivaa olla kiitollinen siitä, mitä joku antaa teille. Mutta jonkin pyytäminen on harvoin oikein yhteiskunnassanne. Siitä käytetään useimmiten sanaa "itsekäs".
 
Jokin pyytäminen ja sen odottaminen todella materialisoitumaan päättyi luultavasti lapsuudessa, kun oivalsitte, ettei ole muuta joulupukkia kuin te itse.
 
Kuinka moni teistä kulutti jouluna muihin enemmän kuin aikoi? Nuo samat ajatukset pätevät harvoin teihin. Vaikka ostattekin tarvitsemianne tai haluamianne asioita, useimmiten teette sen ajatellen budjettianne, jos tuota asiaa todella tarvitaan, ja/tai käyttäen vastaavia suodattimia.
 
Media, ystävät, perhe ja yhteisö muistuttavat teille jatkuvasti, miten oikein on antaa - kuvaten myös, miten upealta tuntuu tehdessään sen. Ja kenties tuntuukin. Mutta saaminen ei saa samanlaista korostusta 3D-maailmassanne.
 
Antaminen toisille - yksilöille tai järjestöille - kieltäen itsenne on 3D-malli.
 
Kenties tällainen toteamus suututtaa teitä, sillä antaminen tekee teidät iloiseksi. Jos se on totta, tämä kanavointi ei ole tarkoitettu teille, sillä teillä on ilon lähde.
 
Mutta ne jotka antavat, koska heidän pitäisi tai syyllisyydestä, eivät anna eivätkä saa.
 
Uudella maapallolla kaikki vuorovaikutus jaetaan. Saatte ja annatte. Siksi sen oppiminen, miten otatte vastaan ja odotatte saavanne iloisesti, on äärimmäisen tärkeä oppitunti.
 
Ajattelitteko lapsena, että oli väärin, että teitä ruokittiin ja teistä huolehdittiin? Missä kohtaa elämässänne saaminen alkoi olla väärin?
 
Ahaa, nyt ymmärrätte. Antaminen ja oleminen odottamatta mitään vastineeksi on huolehtija-asenne.
 
Huolehditteko lapsistanne, kun he olivat pieniä? Mutta ettekö samaan aikaan odottaneet sellaisia palkkioita kuin lapsenne ensiaskelten katseleminen tai noiden pikkukätösten kietoutuminen kaulanne ympärille ilosta ja rakkaudesta? Koitte lapsenne kanssa jakavan suhteen.
 
Mutta jos tuo sama lapsi jatkuvasti tarvitsee huolehtimista aikuisena eikä reagoi siihen juuri muuten kuin sanomalla: "Eikö ole muuta?", suhde ei ole jakava. Siitä on tullut huolehtija/uhrisuhde.
 
Kenties uskotte saavanne tulevaisuudessa tai kyse on eteenpäin antamisesta. Se on ok ja hyvä, jos se on totta. Mutta todellisuus on useimmiten, että annatte tai huolehditte odottaen vain vähän saavanne. Ja jossain kohtaa tuosta huolehtimisesta tulee uhrina olemista.
 
Nyt olette huolissanne, että siirrämme ajatuksenne itsekkyyteen. Niin siirrämmekin.
 
"Itsekäs" on huono sana nykysanastossanne - ja "antaminen" on niin oikein. Mutta oikein kenelle? Teidän on oikein antaa kaikkenne jollekin, joka voisi tehdä itse, mitä tarvitsee? Teidän on oikein ottaa pois hänen sisäinen voimansa osoittamalla jatkuvasti, että olette viisaampi ja parempi?
 
Oletteko esittäneet itsellenne samanlaisia kysymyksiä ennen aikanne tai rahojenne lahjoittamista? Miten näette anteliaisuutenne kohteet? Raukkaparkana? Vai sellaisena jota täytyy muistuttaa vain omasta voimastaan?
 
Joillakin teistä asuu luonanne aikuisia lapsia tai ystäviä. Onko se jakava suhde vai ovatko he taantuneet lapsenomaiseksi: "Minusta on huolehdittava, vaikka se merkitseekin köyhtymistäsi, sillä olen tärkeä ihminen tässä suhteessa."
 
Tietäkää, että tapahtuu tunnemuutos, ellette ole jo kokeneet sitä.
 
Kenties aluksi teidän oli oikein huolehtia aikuisesta lapsestanne tai ystävästänne. Mutta jotenkin tuo suhde taantui pisteeseen, missä elämänne pyörii hänen tarpeidensa ympärillä.
 
Sama on tapahtunut hyväntekeväisyysjärjestöjen ja kirkkojen kanssa. Teillä on tuskin tarpeeksi rahaa vuokran maksamiseen, kuitenkin tunnette syyllisyyttä, kun ette jaa tarvitsevien kanssa.
 
Te olette tarvitseva nyt - tunteellisesti ja fyysisesti.
 
Sillä jäsentelette uudelleen sisäistä olemustanne, mukaan luettuna vastaanottamisen oppiminen. Ja kun teette sen, on todennäköistä, että altistutte syyllisyyden tunteille siitä, että te ette anna riittävästi - taloudellista tai tunnepuolen huolenpitoa.
 
Kun maapallo siirtyy rakkauteen, ne jotka pysyvät sotkeutuneena pelkoon, tekevät kaikkensa pelkopohjaisen maailman jatkamiseksi. Sama pätee huolehtimiseen. Kun poistatte itsenne huolehtimisyhtälöstä, ne joille huolehtimisenne oli mukavaa tai jotka odottivat sitä, yrittävät palauttaa teidät siihen elämään.
 
Mutta kun siirrytte rakkauteen ja iloon, poistatte huolehtimiselementtinne, joista yksi on: "Antaminen on jumalaista." Uusi mantranne on: "Jakaminen on jumalaista."
 
Jakaminen on iloinen "kaikki voittavat" -tilanne.
 
Kuitenkin ne jotka ovat tottuneet huolehdittavana olemiseen, taistelevat säilyttääkseen nuo 3D-huolehtimisuskomukset - vähän kuin pikkulapsi väittää tarvitsevansa pulloaan, vaikka hän osaa jo täysin juoda lasista. Teidän on aika sanoa "ei" itsellenne ja muille.
 
Vain jakamalla koette iloa suhteistanne. Tämä on uusi maapallo. Niin olkoon. Aamen.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.