ONKO TUNNEMAAILMASI MULLISTUKSESSA?

 
Kanavoinut Brenda Hoffman ( www.lifetapestrycreations.com)
17.4.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Rakkaat ystävät,
 
Päästätte irti hyvin monista vanhan ajan elämänne osista. Jotkut tekevät sen innoissaan. Toiset tuntevat, että osianne ikään kuin revitään teistä.
 
Kun siirrytte pidemmälle tähän uuteen aikaan, tällaiset muutokset tulevat helpommiksi.
 
Siirtyminen iloon vaatii kaikkien olemuksenne osien uudelleentarkastelua - myös niiden, jotka eivät ole enää oikeita uudelle sinulle. Mutta näin tehdessänne huomaatte päästävänne ehkä irti osista, joita uskoitte vahvuudeksenne, tarkoitukseksenne tai iloksenne.
 
Suloisenkatkeran ilon myötä päästätte ehkä irti osista ja ihmisistä, joiden kerran ajattelitte olevan ikuisesti nykyisessä maaelämässänne.
 
Tai huomaatte ehkä niiden osien tai ihmisten, joiden ajattelitte lähtevän, tulevan uuden elämänne rakastavaksi osaksi.
 
Se kaikki on hyvin hämmentävää. Se lähtee, mikä luulitte pysyvän, ja se pysyy, minkä luulitte lähtevän. Tunnemaailmanne voi olla mullistuksessa, jota ette odottaneet hyväksyessänne uuden ajan ja uuden maaroolinne.
 
Kenties haluatte palata siihen, mitä oli. Se ei ole mahdollista. Kuten USA:n varhaispioneerit, olette tulleet liian pitkälle kääntyäksenne takaisin ettekä ole vielä tarpeeksi kaukana korjataksenne uuden elämänne palkkioita.
 
Teillä on monia taitoja enemmän kuin edes muutama kuukausi sitten. Mutta nuo taidot eivät vielä salli teidän luoda suhteita, joita alatte kaivata. Sellaisia taitoja on kehitettävä.
 
Alatte kokea iloa ilmentämistaitojenne kautta - havaiten, että jos ajattelette jotain esinettä tai aktiviteettia, se ilmestyy pian. Mutta teidän täytyy vielä hallita ilmentämiskokonaisuus. Ne esineet tai aktiviteetit joita ilmennätte nyt, voivat olla yllättäviä teille, mutta usein unohtuvia, koska ilmennyksenne eivät ole riittävän "suuria".
 
Jos olisitte pystyneet luomaan 200 huoneen kartanon pelkästään kättänne nostamalla, uskoisitte ilmentämisvoimiinne. Sen sijaan luotte ympäristön, mikä lopulta tuottaa ihanan kodin, tai löydätte etsimänne leningin. Ei suuria "et voi uskoa!" -ilmennyksiä, vaan pientä synkronismia, mikä alkaa luoda vaivatonta elämää, mistä uneksitte. Vähän kuin äiti "Jaakossa ja herneenvarressa", joka heittää pois Jaakon taikapavut, koska hän ei pystynyt kuvittelemaan upeita palkkioita, joita herneenvarsi tuottaisi.
 
Taikapapunne orastavat. Ja kypsä herneenvartenne on ilmeinen melko lähitulevaisuudessa.
 
Sillä välin monet rakkaanne jättävät maapallon.
 
Kenties teistä tuntuu, ettei taikapavuistanne ole iloa ilman tiettyä ihmistä. Muistakaa, että kaikki olennot ovat ainutlaatuisilla poluilla, mitkä kaikki johtavat samaan paikkaan - mutteivät samaa tietä tai samaan aikaan.
 
Tietysti ikävöitte rakkaitanne, jotka lähtevät Maasta - olette ihminen. Todellisuudessa uusi aika on laajentanut ihmisyyttänne kannustamalla teitä tuntemaan enemmän. Tämä on ristiriita siinä tuskassa, mitä tunnette rakkaistanne, jotka lähtevät maan päältä, ennen kuin rentoudutte siihen, että he tekevät niin.
 
Ikävöitte fyysistä vuorovaikusta rakkaidenne kanssa, jotka lähtivät maan päältä. Tuollainen vuorovaikutus ei ole mahdollista. Riippumatta siitä, miten monet ulottuvuusverhot nousevat, rakkaanne ei koskaan enää ole samassa fyysisessä muodossa tässä elämässä. Voitte vaihtaa omaa ulottuvuuttanne ollaksenne vuorovaikutuksessa hänen kanssaan muodossa, joka on mukava teille kummallekin - mutta rakkaanne ei voi palata fyysiseen muotoon syntymättä uudelleen.
 
Vaikka teillä on maakeho, pian - jollei sitä tapahdu jo - "kuljette" toisiin ulottuvuuksiin ja olette vuorovaikutuksessa rakkaidenne kanssa sopivassa tapaamispaikassa. Teillä on taikapapuja. Ette vain ole vielä sallineet noiden papujen kasvaa herneenvarreksi, mikä kuljettaa teidät ulottuvuusverhojen läpi.
 
Rakkaanne jättävät Maan, sitten kun se on oikein heille. He eivät tee sitä tehdäkseen teistä yksinäisen tai kyvyttömän selviytymään. He jatkavat kanssanne olemista monin tavoin. Ette vain pysty vielä erottamaan heidän uusia vuorovaikutusmenetelmiään - mutta pian pystytte.
 
Lohduttaako puheemme teitä, jotka olette menettäneet äskettäin jonkun rakkaan? Luultavasti ei. Itkette ja surette ja heristätte nyrkkiä taivaalle, kun se otti teiltä rakkaan pois - vielä ymmärtämättä, että hän halusi tai hänen täytyi lähteä täyttääkseen uuden ajan roolinsa.
 
Mitä jos olitte riippuvainen hänen tunteellisesta, fyysisestä tai henkisestä avustaan ja hänen lahjansa teille on sallia teidän tuntea, että te ette tarvitse enää huolenpitoa?
 
Vaikka tuska ja pelko pysyvät osana tunnerepertuaarianne, kumpikin on nyt maalattu elottomammilla väreillä. Ilo on kirkkain mahdollinen väri. 
 
Suretteko vuosia? Kenties - luultavasti ette. Sillä kun totutte rakkaanne siirtymään, ymmärrätte tuon ihmisen kauneuden tietäen, että kykenette elämään maan päällä ilman häntä. Vähän kuin toivoisitte ensimmäisen luokan opettajanne seuraavan teitä luokalta toiselle ja huomaatte, että uusien opettajienne antama informaatio on enemmän, mitä ensimmäisen luokan opettajanne pystyy opettamaan teille.
 
Merkitseekö tämä, että te jotka olette menettäneet rakkaan, heräätte huomenna iloon, koska hän on kuollut? Ei. Mutta käsitätte lopulta, että olette täysin kykenevä elämään ilossa ilman hänen läsnäoloaan. Sillä kun yritätte pitää kiinni hänestä tunteellisesti, se vähentää oppimistanne tämän ihmeellisen siirtymän aikana.
 
Rakkaanne ei ollut "paha" teille - pelkästään astinkivi loistavaan uuden ajan olemiseenne. Kyllä, voitte kommunikoida hänen kanssaan uni- ja valvetilassa - ja teette sitä enemmän ja enemmän, kun laajennatte uuden ajan taitojanne. Mutta tuo kommunikointi ei tässä elämässä ole koskaan enää fyysisistä. Ettekä myöskään havaitse tarvetta nojata hänen viisauteensa enemmän kuin omaanne.
 
Teidän on ehkä vaikeaa lukea näitä sanoja, sillä olento josta puhumme, on ehkä ollut elämänne rakkaus.
 
Rakkaanne on päästänyt irti teistä, jotta te voitte siirtyä eteenpäin. Hän on myös päästänyt irti maakehostaan, että hän voi siirtyä eteenpäin. 
 
Tämä ei tarkoita, että te ette voi surra. Sureminen on tunne, mikä on kenties värikkäämpi nyt kuin ollessaan yhteiskunnan sanelema. Itkekää kuukausia, jos siltä tuntuu. Tai jatkakaa elämäänne, jos se tuntuu oikealta teistä. Suremiselle tai toipumiselle ei ole sääntöjä. Olette vain te.
 
Rakkaanne lähti, koska hänen oli aika tehdä se. Ei mitään enempää tai vähempää. Niin olkoon. Aamen.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 jahttp://luxonia.com/viestit. Niillä näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni. En kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.