PORTAALIN AVAAMINEN, OSA 2
 
Tutenakquaa kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
15.3.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
VIHKIMYKSET
 
Oli vihkimystemme alkamisen nyt-hetki. Vaikkei meillä ollut koskaan ollut paljon vuorovaikutusta Maya-yhteiskunnan kanssa, se oli äitiemme maa. Arcturuslaiset isämme vihjasivat kohtaloomme, mutta he eivät vastanneet mihinkään kysymyksiin, joita olimme esittäneet heille.
 
"Teidän on löydettävä vastaukset sisältänne", he sanoivat aina.
 
Isämme tulivat luoksemme nyt hyvin usein ja veivät meidät Venukselle, Arcturukselle ja/tai emäalukselle. He näyttivät meille, miten taivutetaan aikaa ja paikkaa ja löydetään portaaleja, joiden kautta voisimme matkustaa. Emme olleet enää lapsia seikkailulla, vaan ulottuvuuksien välisiä pilotteja koulutuksessa. Joskus teimme matkamme kulkuneuvossa ja joskus mielessämme.
 
Matkan tekeminen mielessä oli erittäin vaikeaa, koska meidän täytyi nostaa värähtelytasomme seitsemänteen ulottuvuuteen voidaksemme matkustaa ilman kulkuneuvoa. Vain minä ja Hopenakaniah pystyimme tekemään sen ilman isiemme apua. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan meistä oli erilainen kuin muut ja se huolestutti meitä kovasti.
 
"Älkää pelätkö", arcturuslainen isäni sanoi. "On sprinttereitä, jotka juoksevat hyvin, hyvin nopeasti, mutta he eivät pysty juoksemaan kovin pitkää aikaa. Sitten on toisia, jotka eivät pysty juoksemaan nopeasti, mutta he ovat hyvin kestäviä ja pystyvät pitämään vakaan tahdin pitkän matkan. Tutenakqua ja Hopenakaniah ovat sprinttereitä, Hegsteomen ja Leatunika ovat pitkän matkan juoksijoita. Kaikki on niin, kuin pitäisikin olla. Te neljä olette joukkue, kuten aina."
 
Isäni sanat lohduttivat meitä, mutta neljän joukkueestamme tuli vähitellen kaksi kahden joukkuetta. Sprinttereillä ja juoksijoilla oli eri oppitunnit. Ja sitten oli seksi. Vaikka seksi oli selitetty meille lapsena, emme oikein ymmärtäneet sitä. Mutta nyt siitä oli tullut tarve, nälkä. Taaskin oli kaksi kahden joukkuetta, mutta ei ollut mitään kilpailuhenkeä tai kateellisuutta.
 
Kuten tavallista, Sackatukeneon huomasi ensimmäisenä. Olimme kaikki neljä hänen kanssaan, kuten tavallista, ja hän puhui arvoituksellisesti.
 
"Joitain ruoka-aineita pitää saada joka päivä hyvin epämuodollisesti ja välttämättä. Toiset ruoka-aineet ovat kuitenkin voimatyökaluja ja niitä pitäisi ottaa vain rituaalissa."
 
Vaikka hänen värähtelynsä oli seksuaalisen tarpeen yläpuolella, hän ymmärsi, että äitimme olivat kolmatta ulottuvuutta ja perisimme heidän tarpeensa. Hän näytti meille, miten voisimme käyttää seksuaalisuuttamme värähtelymme nostamiseen ja matkustaa yhdessä ajan ja paikan yläpuolelle yhteisessä orgasmissamme.
 
"Tämä lahja ei ole lelu!" hän varoitti meille. "Tämäntyyppisessä seksiaktissa on suuri voima ja se voi alentaa värähtelyänne yhtä helposti, kuin se voi nostaa sitä."
 
Meidän neljän nukkumishuone oli muuttunut kahdeksi kahden yökaverin huoneeksi. Sisaret joivat erityisjuomaa joka aamu, jottemme tekisi lasta.
 
"Te neljä luotte jotain paljon tarpeellisempaa kuin uuden Maya-vauvan tunkeilijoiden tapettavaksi."
 
Sackatukeneonin sanat vakavoittivat meidät. Meillä oli aina ollut erityisiä etuoikeuksia, koska meillä oli erityisvastuu. Emme saa kutistaa sitä! Kun meistä tuli seksuaalisia, asiat alkoivat muuttua. Opettajamme antoivat meille vapauden ja nautinnon olla seksuaalisia aikuisia kolmen kuunkierron ajan. Sitten meidät kaikki kerättiin erityistapaamiseen kolmen isäpapin, arcturuslaisten isiemme, Sackatukeneonin ja kahden huolehtijaäitimme kanssa.
 
"Nyt on loppuvihkimyksenne aika", Sackatukeneon sanoi suureksi yllätykseksemme. "Näen, että olette yllättyneet, että puhun eteenne kerääntyneen ryhmän puolesta", hän jatkoi. "Minä puhun, koska tunnen teidät parhaiten ja koska käynnistin ja suunnittelin koko syntymäprosessinne. Olen esittäytynyt teille palvelijana, koska palvelen tarpeitanne ja koska "ensimmäisistä tulee viimeisiä".
 
Pimeät sielut eivät saa tietää, kuka olen, ja olen osoittanut teille, että voima on jotain, mikä pidetään, mutta mitä ei esitellä. En ole pitänyt salaisuutta teiltä. Jos joku teistä olisi kysynyt, kuka olin, olisin kertonut. Minut kuitenkin esiteltiin teille nöyränä palvelijana ettekä koskaan kysyneet, miten minulla voi olla kaikki ne voimat, joita olen näyttänyt ja opettanut teille.
 
"Minun vastuunani on ollut opettaa teille tärkein oppitunti, mitä tarvitsette, läpäistäksenne menestyksellä vihkimyksen, mikä on edessänne. Voima on turvallisinta yksinkertaisessa muodossa. Jos voitte pitää voimanne syvällä sisällänne ilman tarvetta tunnustuksen ja ihailun saamiseen toisilta, voimanne pysyy lahjomattomana.
 
"Olette nähneet, miten pimeät sielut luopuvat voimasta näyttääkseen voimakkailta. Tämä johtuu siitä, että itsensä hallitsemisen sijasta, heitä hallitsevat muut. Koska he tarvitsevat muita antamaan tunnustusta, heidän täytyy kerätä voimansa toisilta. He ovat vääristäneet kotimaamme, Arcturuksen, oppitunnit.
 
"Nämä eksyneet sielut pudottivat värähtelyään etsiessään ylistystä eivätkä kyenneet nostamaan sitä takaisin. Silloin kun tarvitsette jotain itsenne ulkopuolelta, menetätte yhteyden suurimpiin voimiinne, jotka ovat sisällänne. Teidän on tärkeä oppia tämä oppitunti nyt. Vihkimystänne varten menette siihen samaan yhteisöön, miltä olemme suojelleet teitä koko elämänne. Tiedämme, että olette valmiita, koska olette kaikki läpäisseet seksuaalisuushaasteen."
 
Kysyimme kaikki yhtenä, mitä hän tarkoitti tuolla toteamuksella.
 
"Kun yksilöstä tulee seksuaalinen olento, hän sytyttää luomisvoiman. Tämä luomisvoima voi joko nousta selkärankaa pitkin korkeampiin chakroihin kanavoitavaksi valopalveluun tai se voi jäädä eläinitseen. Eläimet käyttävät viidakossa seksuaalisuuttaan vaistomaisesti ja näin noudattavat luomislakeja. Kuitenkin ihminen, kontrolloimattomien ajatustensa ja tunteidensa kera, voi käyttää seksiä toisen ihmisen kukistamistyökaluna.
 
"Ihmiset voivat käyttää seksiä epäkunnioittavasti tai jopa julmasti. He voivat myös himoita toisen kumppania pelkästään siksi, että tällä on sellaista, mitä heillä ei ole. Te, lapseni, ette langenneet tuohon pimeyteen. Olette jakaneet seksuaalisuutenne joko nostaaksenne tietoisuuttanne tai leikkiäksenne ja nauttiaksenne toistenne olemuksesta. Kertaakaan kukaan teistä ei ole himoinnut ketään muuta kuin omaa kumppaniaan. Olemme hyvin ylpeitä teistä sen vuoksi ja kehumme teitä mestaruudestanne."
 
Sitten kaikki mentorimme tulivat meidän kunkin luokse ja antoivat meille pienen lahjan matkallemme kolmannen ulottuvuuden maailmaan. He antoivat meille erityisviestin ja lämpimän halauksen. Itkimme kaikki ilosta. Se oli kaunis hetki, mikä elää aina sieluissamme.
 
"Nyt on aika mennä", Sackatukeneon sanoi.
 
"Mutta miksi meidän täytyy matkustaa tuohon maahan?" kysyimme heti.
 
"Osa vihkimystänne on vastata tuohon kysymykseen itse", oli hänen ainoa vastauksensa.
 
TYÖN TEKEMINEN
 
Lähdimme temppeliturvapaikastamme yhtä naiiveina kuin lapset. Meitä oli kehotettu pitämään identiteettimme salassa kaiken kustannuksella. Sitten meidät vietiin sokeana – ikään kuin emme voisi nähdä sisäisellä näkökyvyllämme – viidakkoon, mikä oli kolmannen ulottuvuuden ihmisten kaupungin ympärillä.
 
"Pysykää ensin viidakossa", he varoittivat. "Huomaatte paljon helpommaksi selviytyä siellä kuin kaupungissa."
 
Ennen kuin ehdimme sanoa sanaakaan, he hiipivät pois kuin haamut. Me neljä pysyimme käpertyneenä yhteen viidakossa koko yön ja pitkälle seuraavaan päivään. Äänet ja näkymät olivat kammottavia. Olimme matkustaneet kaukaisiin maailmoihin ja kaukaisille planeetoille, mutta meitä pelotti viidakko, vaikka se oli ollut ympärillämme koko elämän.
 
Lopulta vatsamme pakottivat meidät uskaltautumaan viidakkoon etsimään ruokaa. Huomasimme, ettemme voineet tappaa eläviä olentoja, mutta viidakossa oli paljon hedelmiä ja juuria. Opimme nopeasti käyttämään hyvin kehittyneitä vaistojamme sen määrittelemiseen, mikä ruoka oli syötävää ja mikä myrkyllistä.
 
Söimme niukasti kaikkea ruokaa, kunnes olimme varmoja, että vaistomme olivat oikeassa. Päätimme, että viettäisimme kuusi kuunkiertoa yhdessä viidakossa ja sitten uskaltautuisimme kaupunkiin erikseen vihkimyksemme lopuiksi kuudeksi kuunkierroksi.
 
Meitä oli opastettu, että täyttääksemme kohtalomme meidän täytyisi kokea elämää kolmannessa ulottuvuudessa ja nyt olimme tekemässä sen. Aika viidakossa oli kaunis. Me neljä työskentelimme yhtenä. Rakensimme suojan tiheälle metsäalueelle ja käytimme taitojamme kotimme naamioimiseen ja meditoimme yöllä alueemme värähtelyn nostamiseksi, jotta olisimme turvassa ja näkymätön pimeyden olennoille.
 
Pystyimme nopeasti muodostamaan yhteyden keijuihin, menninkäisiin, haltioihin ja alueemme muuhun väkeen. Ne olivat ystäviämme ja opettivat meille, miten selviydytään viidakossa. Tällä tavalla elimme elämää, mihin olimme tottuneet, värähtelymme ollessa enimmäkseen neljättä ulottuvuutta, mutta myös kolmatta. Joka päivä harjoittelimme värähtelymme siirtämistä pelkästään kolmanteen ulottuvuuteen, valmistautuaksemme kaupunkiaikaamme.
 
Peloksemme ja mielipahaksemme se päivä tuli, jolloin meidän täytyi uskaltautua yksin kaupunkiin ja kohdata monien, monien ihmisten värähtelyt sekä myriadit ajatus- ja tunnepäästöt. Valmistautuminen ei riittänyt minulle. Olin ollut kaupungissa vasta muutaman päivän, kun tulin rajusti sairaaksi ympärilläni olevien ihmisten riitasointuisista ajatuksista ja tunteista.
 
En tuntenut ketään, minulla ei ollut ruokaa eikä suojaa ja olin sairaana ensimmäistä kertaa elämässäni. Halusin epätoivoisesti kutsua telepaattisesti veljeäni ja sisariani, mutta olimme sopineet, että kokisimme vihkimyksemme viimeisen osan yksin. Lopulta kolmantena sairauspäivänäni, kun olin syönyt ja juonut vain sen, mitä pystyin varastamaan, eräs vanha nainen löysi minut käpertyneenä pieneen syvennykseen kujan päässä. Hän näytti tunnistavan minut ja johdatti läheiseen kotiinsa.
 
En muista, mitä tapahtui seuraavina päivinä. Luulen olleeni kuumehoureinen. Tuo vanha nainen huolehti minusta ja piti minut kotonaan. Hän kertoi naapureilleen, että olin kaukainen serkku toisesta kaupungista, joka oli ilmestynyt odottamatta hänen ovelleen, ja sitten olin yhtäkkiä sairastunut. Meidät jätettiin rauhaan.
 
En tiedä, mitä sanoin hänelle ollessani sairas, mutta näin hänen silmistään lopulta toivuttuani, että hän tiesi minusta enemmän, kun muistin kertoneeni hänelle. Hän ei koskaan kyseenalaistanut minua tai rajoittanut mitenkään. Yhtenä päivänä hän kertoi odottaneensa minua monta vuotta. Hän ei selittänyt enempää. Tämä koti palveli loppuaikani tukikohtana kaupungissa ja tämä ihastuttava vanha nainen palveli äitinäni.
 
Sitten kun olin lopulta terve, ensimmäinen tehtäväni oli oppia suojautumaan toisten päästöiltä. Olin opetellut koko elämäni olemaan avoin ja empaattinen. Elämäni oli ollut täysin suojattua ja olin altistunut vain niille, jotka hallitsivat ajatuksensa ja tunteensa.
 
Nyt olin myllertävässä psyykemeressä ja minun täytyi oppia suojautumaan, jos tarkoitukseni selviytyä. Vähitellen altistuin enemmän ja enemmän kaupungille ympärilläni, kunnes lopulta pystyin suojautumaan riittävästi etsiäkseni työpaikan. Uusi äitini oli kertonut minulle, että ihmisten täytyi tehdä täällä työtä saadakseen ruokaa. Tämä oli yksi niistä monista kerroista, jolloin tunsin hänen tietävän minusta. Mutta meillä oli sanomaton sopimus olla puhumatta hänen yksityiselämästään tai omastani.
 
Ensimmäisenä päivänä työssäni torikauppiaana näin murhan. En ollut koskaan kokenut edes murhakäsitettä. Siksi nähdessäni miehen tappavan toisen pienen omaisuuden vuoksi, olin järkyttynyt. Näin kuolleen miehen elämänvoiman leijuvan kehon kuolinpaikan päällä monta päivää.
 
Toiset kävelivät suoraan tuon olemuksen läpi eivätkä edes tienneet, että se oli siinä. Päätin olla kommunikoimatta sen kanssa, koska uusi psyykkinen suojautumistaitoni ei ollut täydellinen enkä uskaltanut päästää irti psyykkisestä kilvestäni. Tuo haamu oli lisäksi hyvin vihainen ja kostonhimoinen. En voisi vaarantaa tehtävääni yhden vihaisen inkarnoitumattoman vuoksi.
 
Kuusi kuunkiertoa laahasivat kokonaiselta elämältä tuntuvan ajan. Huomasin itselläni ajatuksia ja tunteita, joita en ollut koskaan tietänyt olevan olemassa. Pelko, viha, suru, yksinäisyys, negatiivisuus ja hämmennys täyttivät sydämeni ja mieleni. Tuli aina vain vaikeammaksi määritellä, olivatko nämä kokemukset omiani vai jonkun muun.
 
Psyykkinen kilpeni oheni ja oheni, kunnes sitä ei näyttänyt olevan enää ollenkaan. Lihoin, koska syömisestä tuli tapa kääntää huomioni pois siitä, mitä tapahtui sisälläni ja ympärilläni. Kehossani tapahtui myös muita muutoksia. Se näytti kiinteämmältä ja hitaammalta. En enää hallinnut sitä, kuten olin hallinnut lapsuuteni suojatussa kodissa. Mikä pahinta, aloin unohtaa, kuka olin.
 
Joka aamu heräsin enemmän ja enemmän irronneena todellisesta itsestäni ja olin juurtuneempi siihen pienen ihmiseen, joka raatoi koko päivän torilla. Näin huolen kasvavan uuden äitini kasvoilla. Hän puhui usein siitä, miten hän tapasi minut, ikään kuin pitääkseen muistoni elävänä. Yhtenä aamuna kun hän yritti muistuttaa minua siitä, kuka olin ollut, heitin kupin pienen asuinhuoneemme poikki ja se meni hädin tuskin ohi tuosta rakkaasta naisesta.
 
"En tiedä, mitä minun mielestäsi pitäisi olla!" huusin raivoissani ja hämmentyneenä.
 
Hän nosti kupin tyynesti, täytti sen ja laittoi taas eteeni. "Rakas poikani, haluan sinun vain muistavan, kuka olet."
 
Hänen sanansa pökerryttivät minut kuin läimäys poskelle. Muistaa, kuka olen? Muistaa, kuka olen? Kyllä, täällä olemiselleni oli syy. Mutta mikä se oli? Pystyin hädin tuskin ajattelemaan muutaman päivän taakse ja nekin olivat sumuisia, kuin olisin huumattu. Luulisi, että kiittäisin tällaista naista, eikö vain? Mutta nousin vain ylös ja marssin kodistamme kuin vihainen lapsi.
 
Pystyin tuskin keskittymään koko päivänä työssäni. Kuvia temppeleistä, luolista ja kolmen lapsen kasvoista pyöri päässäni. Kyllä, minun pitäisi muistaa, mutten pystynyt. Kuvilla joita näin mielessäni, ei ollut mitään yhteyttä siihen ihmiseen, joka minusta oli tullut.
 
Päiväni meni suuressa myllerryksessä. Lopulta kun minun oli aika sulkea kojuni, kaunis nuori nainen tuli ostamaan hedelmiä minulta.
 
"Olen jo sulkenut", huusin hänelle, kuin hän olisi ollut kerjäläinen.
 
KYSYMYKSIÄ JA KOMMENTTEJA:
 
Minkä muistat tärkeänä vihkimyksenä?
Mikä on tehtäväsi/työsi?
Oletko koskaan unohtanut tehtävääsi?
Miten muistit sen?
 
Olisi upeaa, jos haluaisit vastata kommenttiosuudessa, koska emme ole yksin. Jokaista meitä kohti jotka löydämme rohkeutta jakaa tämän prosessi, on useita tai enemmän jotka innostuvat jakamaan myös omat kokemuksensa.
 
Kiitos teille kaikille!
 
Sue
  -----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.