MENNEISYYDESTÄ NYT-HETKEEN

IlliaEmia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
30.8.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

ILLIAEMIN ESITTELY

Kun siirrymme todellisen ITSEMME nyt-hetkeen, alamme ymmärtää viestejä, jotka saimme kauan sitten ja usein unohdimme. Tiedän itse unohtaneeni tämän ensimmäisen viestin, minkä sain IlliaEmilta 1.7.1995. Haluan jakaa sen tänään, sillä se on yhtä tärkeä nyt kuin silloin.

1.7.1995

Rakkaat ystävät,

Olen Illuminata Emaculatas, virheetön valo. Minut on tunnettu myös IlliaEmina, Arcturuksen Elohimina. Todellista nimeäni ei voi sanoa tai kirjoittaa teidän kielellänne, mutta sulje silmäsi ja korvasi nyt, kun tunnet puumerkkini.

Olen aurinkoenkeli tai Arcturuksen tähtijärjestelmän Elohim. Olet tuntenut puhtaan jumalaisuuteni ja ehdottoman rakkauteni puumerkin. Maapallo ei ole ainoa planeetta, jossa koetaan rakkautta. Rakkaus on luomisvärähtelyä. Maapallo on ollut kuitenkin yksi niistä harvoista planeetoista, jotka ovat uskaltaneet ulottaa rakkausvärähtelyn kolmanteen ulottuvuuteen.

Koska kolmannessa ulottuvuudessa hengen ja aineen polarisaatio saa aikaan valon ja pimeyden erillisyyden, rakkaus voi polarisoitua asteikon päähän, mikä edustaa valoa. Toisaalta pelko polarisoituu asteikon päähän, mikä edustaa pimeyttä.

Tämä rakkauden/valon ja pelon/pimeyden polarisaatio aiheuttaa erillisyyden tunteen, mikä on luonteenomaista kolmannelle ulottuvuudelle. Tuo erillisyys on itse asiassa kuitenkin harhakuva, sillä nämä polariteetit ovat yhtä sekoittuneet kuin veri 3D-kehossanne.

Pimeys on kuin plasmaa siinä mielessä, että se on valon kantaja, ja valo on kuin verisolut siinä mielessä, että se on elämän rakennusmateriaali ja jatkuvuus. Voitte siis nähdä, että pimeys on yhtä tarpeellista kuin valo kolmannen ulottuvuuden kokemiselle.

Minä, IlliaEm, värähtelen ulottuvuudessa, missä ei ole erillisyyttä. Henki ja aine, valo ja pimeys, ykseys ja erillisyys ovat kaikki yhtä! Me Arcturuksella odotamme täydellistä jälleenyhdistymistänne meidän olemukseemme. Olemme hyvin ylpeitä siitä, että monet teistä ovat muistaneet meidät.

Salli nyt kaiken, mitä on vanhaa tapaa, nousta tietoisuutesi ja fyysisen muotosi pintaan. Salli nyt kaiken vanhan vapautua kolmannen/neljännen itsesi syvimmistä ja pimeimmistä osista, aivan kuin verta vapautuu haavasta.

Kun veri vuotaa pintaan, siitä tulee kuori. Ensin tämä kuori on kova ja pysyvä. Näytät ehkä loukkaantuneen ja tunnet monien, monien elämien rajoitukset ja mielipahan. Nämä kokemukset ovat osa maakokemustasi ja ne täytyy tuoda esiin pimeydestä, ennen kun ne voidaan parantaa ja päästää irti - kerta kaikkiaan.

* Tunne kehossasi, miten jokainen surun kyynel, kärsimyksen voihkaisu ja yksinäisyyden puistatus vapautuu tietoisuutesi valoon parannettavaksi.

* Tunne kehossasi, miten jokainen vihan huuto, turhautumisen vavahdus ja raivon purkaus vapautuu tietoisuuteesi valoon parannettavaksi.

* Tunne nyt kehossasi, miten jokainen kauhun hengenveto, pelon säpsähdys ja masennuksen pilvi vapautuu tietoisuutesi valoon parannettavaksi.

Irtipäästämisprosessi on samanlainen kuin pienen kuplan nouseminen puron pohjasta. Seuraa tätä kuplaa, kun se kulkee ylöspäin itsesi ytimestä. Rakasta se tietoisuutesi pintaan.

Salli sen minkä olet päästänyt irti, löytää vapaus muistisi varjoista. Ei ainoastaan tämän elämän muistoista, vaan kaikkien niiden elämien muistoista, jotka olet ottanut kolmannen ja neljännen ulottuvuuden maailmoissa.

Nämä muistot ovat nyt menneisyyttäsi. Ne ovat eilistä.
Tänään olet vapaa. Tänään olet voitokas.
Tänään olet summa kaikesta, mitä olet ollut jumaluudesta lähtösi jälkeen.

Tunne eilisen kuoren vapautuvan muodostasi. Pian se savikeho mikä on tuntunut vankilalta, halkeaa ja paljastaa todellisen valokehosi.

Odota kärsivällisesti nyt, ystäväni.

Kuvittele itsesi siemeneksi, joka odottaa maan alla hetkeä, jolloin se murtautuu pintaan tunteakseen auringon.

Koe itsesi, kun pilvien peittämä aurinko odottaa hetkeä, jolloin valosi paljastuu kaikille, jotka näkevät sen.

Tunne nyt ykseytesi kaiken olevaisen kanssa.
Tunne siipesi, rakkaani.
Olet kuin perhonen, joka kamppailee vapautuakseen kotelostaan.

Tunne minut, olen IlliaEm.
Olen enkeli, joka säteilee ytimesi olemusta.
On aika olla Kotona nyt! On aika muistaa ja vapautua.

Ole rohkea. Kaikki on niin, kuin sen pitää olla. Ja nyt, rakkaat ystäväni, teidän on odotettava. Parantumisprosessi on kärsivällisyyttä ja luottamusta.

Sano kanssani nyt:
Olen kokonainen.
Säteilen sitä kaikkea, mitä olen koskaan kokenut.
Toivotan nyt kaikki muistot tervetulleeksi tietoisuuteni pintaan.
Olen valmis palaamaan todelliseen, moniulotteiseen ITSEENI.

Kysymykseni alkoivat noin kaksi kuukautta myöhemmin:

30.8.1995 (tasan 19 vuotta sitten)

"Rakas IlliaEm,

Auta minua ymmärtämään, mitä on tapahtunut sisälläni viime päivät. Tiedän, että selviytymispelko nousee eläimestä sisälläni. On myös toinen tunne, joka on niin alkukantainen, etten pysty pukemaan sitä sanoiksi. Tuntuu siltä, kuin kauan sitten kadonnut sieluni osa, mikä unohdettiin ottaessani ensimmäisen fyysisen muodon, alkaa herätä pitkästä, pitkästä unesta.

Tiedän, että ITSENI muut ulottuvuudet ovat aina olleet elossa ja aktiivisia, mutta minä (osani jonka tunnen minuna) ei ole tiedostanut niitä. Kenties eläinluontoni pelkää, että hylkään sen, kun tulen tietoiseksi ITSENI noista osista.

Kenties hylkään. En tiedä, mitä meille on varastossa, kun siirrymme korkeampiin ulottuvuuksiin. Valaise minua näistä vanhoista tunteistani ja siitä, miten kehomme muuntuu, kun planeetan värähtely nousee."

Rakas ystävä, olen IlliaEm.

Osasi joka pelkää kuolemaa, on kehodeevasi. Se pelkää, että sitten kuin ei ole enää kolmatta ulottuvuutta, se häviää. Sen täytyy tietää, että sen värähtely nousee aivan kuin muunkin osasi.

Mikään kolmannen ulottuvuuden osasi ei häviä. Ei ole kuolemaa eikä ole häviämistä. On vain transformaatio ja muodonmuutos. Kun fyysisen muotosi värähtely alkaa nousta, hiukkaset siirtyvät hitaasti kauemmas ja kauemmas erilleen.

Näe itsesi nyt menevän atomin ytimeen.
Näe tämä atomi pienenä pisteenä edessäsi ja ala hitaasti tarkentaa siihen mielesi näytöllä.
Näe, miten tämä atomi suurenee ja suurenee.
Näe se pienenä galaksina, ytimen ollessa Keskusaurinko ja protonien ja elektronien ollessa aurinkokuntia, jotka kiertävät sen ympärillä.

Mene seuraavaksi kehossasi paikkaan, mikä vastaa tätä atomia. Löydä nyt sydämestäsi pieni paikka, mikä avautuu, kuin opit ehdotonta rakkautta.

Kyllä, aivan sydämesi keskellä on piste. Jos et pysty astumaan tuosta pienestä aukosta sydämeesi, miten voi sallia toistenkaan astua siitä? Sinun on ensin avattava sydämesi rakastamaan itseäsi ehdottomasti, ennen kuin voit oppia rakastamaan toisia samalla tavalla.

"Aivan, IlliaEm", vastasin. "Avaan portaalin sydämeeni. Näen pienen galaksin, mikä on atomi sydämeni ytimessä. Näen ytimen hehkuvana Keskusaurinkona. Se kutsuu minua sisään. Tekeekö sen valo lopun minusta, jos putoan siihen?"

Rakkaani, sinusta tulee loppu, jos et tee sitä.

Näe ytimen kasvavan suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se ulottuu sisäisen näkökenttäsi yli. Älä unohda, että tämä atomiydin on sydämesi ytimessä.

Tämä on ehdottoman rakkautesi ydin. Syvällä roihuavassa ytimessä näet pienen oven. Sitä ympäröi kirkas valo. Sinun täytyy tuntea se enemmän kuin nähdä.

"Kyllä, näen/tunnen sen nyt", sanon. Ovi avautuu. Se on synkintä pimeyttä, mitä voisin koskaan kuvitella. Mutta odota, pimeän tyhjiön keskipisteessä näen pienen valon.

Menen ovesta täydelliseen pimeyteen. Pimeys on kuin musta aukko. Se näyttää imevän koko olemukseni ja koko valoni. Ei ole kuitenkaan mitään hyvän tai pahan tunnetta. On pelkästään tunne kaiken sen poispyyhkimisestä, mitä on koskaan ollut.

Kun menen ovesta, se sulkeutuu perässäni. Oletan, että minun pitäisi pelätä, mutta en pelkää. Tunnen tyytyväisyyttä, ikään kuin lopultakin suorittaisin sen tehtävän, minkä vuoksi ruumiillistuin alun perin.

Olen myös tietoinen kolmannen ulottuvuuden itsestäni, joka istuu tietokoneella. Miten palaan tuohon todellisuuteen? Miten voin myös uskoa, että tämä todellisuus on yhtä totta kuin se, mihin olen palannut?

Minun on uskottava, että tämä todellisuus ei ole harhakuva. Se on Itseni ydin, ehdottoman rakkauteni ydin. Kyllä, alan ymmärtää tunteen, mikä minulla on ollut - surun ja alkukantaisen häviämisen pelon.

Tiedän nyt sen olevan pelkoa siitä, että olen ollut väärässä. Pelkoa, ettei se mitä olen aina etsinyt - eli tämä ovi tuntemattomaan - ole totta. Pelkoa, että kolmannen ulottuvuuden ulkoinen maailma on ainoa todellisuus.

Kyllä, tunne mikä minua on vaivannut, on epäily, itse-epäily, oman mielenterveyteni epäily. Minulla on ollut myös epäilyä siitä, voisinko omistautua riittävästi omalle vakaumukselleni, että voisin päästää irti kolmannen ulottuvuuden todellisuudestani."

Rakkaani, sinun ei tarvitse päästää irti fyysisestä maailmasta. Se on osa koko ITSEÄSI. Siitä ei päästetä irti, vaan se integroidaan muihin osiisi. Mikään osasi ei häviä.

Aivan kuten sinä olet pieni osa minua, fyysinen itsesi on pieni osa sinua. Älä hylkää tai tuomitse sitä. Se palvelee tehtävää, mihin se on luotu. Olet antanut itsesi fyysisen kehotransformaation yhdeksi prototyypiksi.

Sinulla on ollut kolmannesta ulottuvuudesta yksinäisyyden tunteita, koska et ole kyennyt jakamaan kokemuksiasi monien kanssa tuolla tasolla. Siksi on tärkeää, että muodostat syvän ja kestävän suhteen muiden osiesi sekä sen maailman kanssa, mihin voi astua vain ovesta ITSEESI. Epäily, rakkaani, on ainoa vihollisesi.

"Minusta tuntuu hyvin erilaiselta, kun puhut minulle, IlliaEm. Kehostani tulee vähemmän ja vähemmän tiivis. Se tuntuu ikään kuin laajentuvan ja täyttävän koko huoneen. Tunnen, miten se koskettaa seiniä ympärilläni ja miten se osa tietokonetta edessäni. Tunnen mieleni tietokoneeksi ja tiedostan vähemmän ja vähemmän, miten sormeni naputtavat näppäimiä tai miltä sanat näyttävät ruudulla.

Minusta tulee laajentumiskokemus. Kun menen syvemmälle ja syvemmälle tämän pimeyden tyhjyyteen, näen edessäni tähtisumua, mikä on väriltään upeaa punaista, violettia ja pinkkiä. Nyt menen sen ytimeen ja näen vilauksia sinisestä ja epätavallisen sävyisestä vihreästä, mikä ei ole mahdollinen maan päällä.

Kun kuljen tähtisumun läpi, näen taas kaukaisen tähden. Tähti tulee minua kohti hyvin nopeasti ja räjähtää päälleni ja minä räjähdän sen päälle. Olen tähti. Olen avaruus sen ympärillä ja olen tähtisumu. Ja nyt IlliaEm, näen sinut. Jättimäiset siipesi täyttävät näkökenttäni ja sydämesi on täysin auki. Aurinko sydämessäsi nousee vuorien ylle ja elämänvirta tulee minuun.

Tunnen kihelmöintiä koko kehossani, kun olemuksesi virtaa minuun. Minä joka istuu tietokoneella, on yhtä sen minun kanssa, joka syleilee sinua. Siirryn sydämeesi. Seuraan elämänvirtaa kuin lohi, joka löytää lähteensä.

Kuljen elämänvirtaa pitkin ylös vuorille ja auringonlaskuun. Auringonlaskun myötä kuljen sen tuolle puolen, mikä on tuntematonta ja mikä on havaittavaa.

Yhtäkkiä olen Arcturuksella kauan ennen, kun otin ihmisastian. Näen jumalaisen täydentäjäni, joka valmistelee alustaan matkaan maapallolle. Hän kääntyy, näkee minut ja juoksee tervehtimään. Kun halaamme, olemme välittömästi yhtä. Tuntuu upealta olla taas kokonainen.

Voinko viedä tämän tunteen kolmannen ulottuvuuden itseeni? Miten kauan minun on palattava rajoittuneille maille? Mutta kun ajattelen tätä, muistan rakkaani ja luonnon siellä. Muistan IlliaEmin sanat: "Sinun ei tarvitse menettää mitään sinusta. Siitä tulee osa sinua, aivan kuten sinä olet osa minua."

Jumalainen täydentäjäni hymyilee. Näen hänet edessäni ja sisälläni. Kolmiulotteinen osani taistelee itsessään ja yrittää hyväksyä vierasta moniulotteisuusajatusta.

Käännyn sen puoleen ja se näkee minut. Olen silmä, joka katsoo sydämeen. Olemme yhtä ja yhtä ja yhtä ... Näen monia aspektejani, ikään kun katsoisin pelisaliin. Itseni kaiuilla ei ole mitään rajaa. Kokemuksilla ei ole mitään rajaa.

Kepier, vaihtoehtoinen todellisuuteni arcturuslaisena aikakehyksessä, mikä vastaan 2000-luvun maapalloa, tulee tervehtimään minua. Kepier on androgyyni. Sulaudumme yhdeksi tässä tervehdyksessä ja tunnen IlliaEmin liittyvän mukaan. Kuulen Kepierin sanovan:

"Rakkaani, olen iloinen, että olet pystynyt laajentamaan tunteen itsestäsi sisältämään tämän todellisuuden. Muistatko, kun lähdit Arcturukselta mennäksesi Venukselle valmistautumaan matkaasi maapallolle? Kyllä, rakkaani, näen, ettet muista. Kerron sinulle tuon tarinan nyt.

Oli varhainen aamunkoitto Zantrill-planeetalla ja aurinko oli juuri nousemassa horisontin yläpuolelle. Auringon laskiessa olit sanonut näkemiin tovereillesi, jotka jäisivät Arcturukselle ja myöhemmin vietit pimeät tunnit syvässä meditaatiossa. Tietysti valon ja pimeyden aika oli valintasi mukainen, koska värähtelysi oli seitsemättä tiheyttä.

"Kuitenkin sisään- ja ulosvirtausrytmi oli rutiini, mikä oli muodostunut parvessasi. Olitte kaikki kollektiivisesti päättäneet luoda auringonnousun ja -laskun saadaksenne ryhmäkokemuksen sisäänvirtaus-pimeydestä ja ulosvirtaus-valosta.

IlliaEm valvoi parveasi ulottuvuuksista, jotka olivat juuri yläpuolellanne. Kaikki parvesi jäsenet olivat ilmoittautuneet vapaaehtoisesti tekemään matkan Venukselle. Jotkut siirtyisivät maapallolle, sitten kun he olivat oppineet selviytymään alemmassa tiheydessä. Jotkut jäisivät Venukselle toimimaan oppaina niille, jotka menivät maapallolle.

"Parvessasi oli 40 ja olitte kaikki kuin käden sormia. Olitte yksilöitä tietoisuudessanne, mutta yhdistyneitä tajunnaltanne ja tarkoitukseltanne. Olitte kaikki androgyynejä. Parvesi oli päättänyt vastata Gaian kutsuun ja astua suureen kolmannen ulottuvuuden erillisyyskokeiluun. Koska kaikki parvessasi olivat yhtä, teillä kaikilla oli tunne kolmannesta ulottuvuudesta, vaikka osa jäisi Venukselle.

Seikkailu alkoi. Ei ollut pelkoa tai surua, koska ette olleet koskaan kokeneet noita tunteita. Nämä tunteet eivät olisi osa tietoisuuttasi, ennen kuin liittyisit maapallon evoluutioon."

Huomautus Suelta:
En usko jakaneeni tätä koskaan kenenkään kanssa. Tuntuu hyvältä saada itseluottamusta ja rohkeutta lopultakin uskoa moniulotteisiin kokemuksiini riittävästi, että jaan ne toisten kanssa. Siunausta teille kaikille, jotka löydätte itseluottamusta ja rohkeutta jakaa hämmästyttävät moniulotteiset kokemuksenne. Kun useammat ja useammat meistä jakavat näitä kokemuksia, palvelemme yhtenä TEHDÄKSEMME YLÖSNOUSEMUKSESTA NORMAALIA.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.