JAQUALIN TARINA, OSA 2

Antareslaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
4.8.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Moniulotteinen ykseystietoisuus

Jaqual puhuu:

Seison oranssin oviaukon kynnyksellä tarkastelemassa täysi-ikäiseksi tulemistani. Tilanteeni oli ainutlaatuinen siinä mielessä, että minut olivat "edistäneet" aikuisuuteen yhteisöni jäsenet, jotka saivat suunnitelmattoman uudelleensijoituksen korkeampiin ulottuvuuksiin. Koska meillä oli jatkuva yhteys korkeampiin ulottuvuuksiin, meillä ei ollut sanaa sille, mitä te kutsuisitte kuolemaksi.

Juhlimme, kun ystävämme ja rakkamme kiihdyttävät tietoisuutensa korkeampiin ulottuvuuksiin. Jos kaipaamme heitä, käytämme vain moniulotteista kommunikointikykyämme yhdistyäksemme heidän olemukseensa. Siksi riemuitsemme heidän kanssaan, kun he siirtyvät korkeampiin maailmoihin, koska tiedämme, että heidän inkarnoitumissyynsä on toteutunut ja he ovat valmiita palaamaan korkeampiin maailmoihin.

En kuitenkaan tiennyt, pystyikö perheeni (kaikki Antaresilla ovat perhettämme) toteuttamaan tehtävänsä. Kenties he tekevät sitä nyt minun kauttani. Kannan heitä kaikkia sydämessäni, kun palaan tarinaani.

Olen kertonut matkastani ensimmäisen, punaisen oviaukon läpi ja nyt seison toisen, oranssin oviaukon kynnyksellä. Kun ylitän kynnyksen ja kävelen käytävää, oivallan, että olen muuntanut lapsuuden pelkoni ja kostonhaluni fokusoituneeksi mieleksi ja puhtaaksi tarkoitukseksi. Olen nyt valmis elämään ennenaikaisen täysi-ikäistymiseni muistamisen.

4.8.2014

"Olen Jaqual ja palasin tietoisuuteesi jatkamaan tarinaani."

(Itse asiassa kirjoitin alla olevan viestin, ennen kuin sain mitään esittelyä. Tänä aamuna avasin tietokoneen tarkistaakseni sähköpostit ja kuulin sisältäni, että Jaqualilta oli viesti. Menin Antares-viestien tiedostoon esittääkseni kysymyksen. Kysymys ei kuitenkaan ollut tarpeellinen, sillä heti kun sormeni olivat näppäimistöllä, ne vastaanottivat seuraavan viestin. Luin kaiken ensimmäistä kertaa kirjoittaessani sen.)

Jaqual jatkaa:

Koska dragoniaanit uskoivat, että kaikki olivat kuolleet tai vangittu ja kaikki aluksemme oli tuhottu, ne eivät yrittäneet kätkeä reittiään. Se uusi alus mitä lensin, oli varustettu sensoreilla, jotka saivat informaatiota paljon kauempaa kuin muut aluksemme. Mikä tärkeintä, tässä aluksessa oli naamiointilaite. Niinpä minua ei voinut nähdä niiden sensoreilla.

Kun tutkin aluksen läpikotaisin, näin, että isälläni oli ollut kovasti tekemistä tämän kehittyneen teknologian kanssa. En ollut koskaan tiennyt hänen tuosta osastaan, mikä teki minut surulliseksi. Ajattelin aina opiskelevani hänen kanssaan, sitten kun oli nyt-hetkeni astua Muistamistemppeliin. Tavallaan olin kuitenkin hänen kanssaan.

Hän oli ikään kuin jättänyt pienen osan olemustaan sisälläni luiskahtaessaan muotooni näyttämään, miten alusta käytetään. Tuon ajatuksen myötä tunsin sisäisen tunnustuksen tuolle totuudelle. Kyllä, hän oli jotenkin jättänyt osan henkilökohtaisesta olemuksestaan minuun. Mietin, mitä se maksaisi hänelle omassa paluussaan korkeampiin ulottuvuuksiin.

"Haen tuon olemuskipinäni, kun kansamme on saatu takaisin", kuulin hänen sanovan sisälläni. Tietoisuuteni nousi huimasti tuosta yksinkertaisesta viestistä. Oivalsin, etten ollut yksin. Itse asiassa kun annoin itseni antautua hänen olemukselleen, tunsin kaikkien niiden yhteisolemuksen, jotka yhteisöstäni olivat auttaneet parantumisessani.

"Pysymme kanssasi, rakas Jaqual, kunnes mielesi on yhtä kypsä kuin kehosi", he sanoivat yhtenä olentona. Noiden lyhyiden viestien myötä kansaltani korkeammista ulottuvuuksista, kaikki epävarmuuteni oli poissa. En ollut yksin. Valoperheeni korkeammilla tasoilla oli kanssani sydämessä ja mielessä. "Kiitos kehomme vapauttamisesta", oli heidän viimeinen viestinsä.

Tiesin, että meidän olisi aina vain vaikeampi kommunikoida, kun lensin kauemmas ja kauemmas planeetastamme. Meille oli opetettu, että planeettamme oli elävä ja palveli valomajakkana, mitä kohti tietoisuutemme voisi palata ja minkä kanssa ja kautta kommunikoida.

Näin ollen jos aluksemme olisivat kytkettynä pois päältä, voisimme silti kommunikoida kansamme kanssa planeetalla, kotimaailmamme massiivisen, elävän olemuksen kautta. Jos kuitenkin olisimme liian kaukana planeetasta, kommunikointi ei toimisi tai olisi pitkä aikaviive.

Liikuin nopeasti poispäin planeetasta, mikä oli ollut aina kotini. Oli kuitenkin nyt-hetkeni tulla täysi-ikäiseksi ja minun oli tehtävä se yksin kulkiessani aina vain tuntemattomanpien avaruusalueiden läpi. Niiden monien tuella jotka olin tuntenut ja joita rakastanut, sekä niiden avunhuudoilla, jotka oli vangittu, päästin helposti irti ns. nuoruudestani.

Se tieto, että kukaan antareslaisesta perheestäni ei ollut oikeasti kuollut, vaan palannut vain korkeampiin ulottuvuuksiin, tyynnytti suruani ja salli minun keskittyä tehtävääni. Olin lähettänyt viestini ihmisillemme, jotka olivat poissa planeetalta, ennen aluksen nousemista ilmaan, mutten uskaltanut lähettää viestiä avaruudessa, kun dragot voisivat helposti siepata sen.

Onneksi viestit korkeamman ulottuvuuden perheeltäni antoivat minulle idean. Jos pystyin niin helposti kommunikoimaan ulottuvuuksien yli mielelläni, niin varmasti pystyisin kommunikoimaan oman perheeni kanssa samassa ulottuvuudessa. Laitoin aluksen automaattiohjaukselle äänivaroitus kytkettynä päälle, jotta minua informoitaisiin välittömästi, jos olisi jotain vaaraa kommunikoidessani telepaattisesti.

Vuosittaisilla vierailuillaan luonani isäni oli opettanut minulle ulottuvuuksienvälistä kommunikointia sekä planetaarista kaukokommunikointia. Kun katsoin taaksepäin kaikkea, mitä isäni oli opettanut minulle, oivalsin, että olin tiennyt siitä mahdollisesta todellisuudesta, mikä oli juuri tapahtunut. Mielikuvitusta ei tarvinnut kovasti venyttää siinä, että dragot tunkeutuisivat planeetallemme, kun olimme olleet niiden vihollinen koko galaktisen sodan ajan.

"Sisäinen voima" ja "valta toisiin" –voimat olivat taistelleet galaktisen perheemme sydämessä ja mielessä. Näin ollen se "näyteltiin" kolmannessa/neljännessä ulottuvuudessa galaktisena sotana. Mieleni vajosi miettimään, eläisinkö nähdäkseni tämän sodan loppuvan. "Ei", sanoin itselleni. "Tämä ei ole tulevaisuuden pohtimisen aikaa. Soturien on elettävä jokaisen tilanteen nyt-hetkessä."

Tuon muistutuksen kera itselleni, aloin muistaa kaiken, mitä isäni oli opettanut minulle kaukotelepatiasta. Tiesin vaistomaisesti, että minun oli keskityttävä vain siihen rakkauteen, mitä minulla oli kansaani kohtaan, koska se oli kantoaalto, mitä dragot eivät voineet havaita. Rakkaus oli tuntematon kokemus niiden yhteiskunnassa.

Dragoniaanit kuoriutuivat maakolosta, mihin ne oli haudattu turvaan. Ensimmäisenä kuoriutuivat ne, jotka olivat lähimpänä pintaa ja kypsymättömimpiä. Useimmat näistä ensin kuoriutuneista söivät saalistajat, mukaan luettuna muut dragot ja kypsemmät kuoriutujat, jotka kuoriutuivat niiden jälkeen.

Omassa maailmassamme tietoisuutemme oli yhdistynyt yhteen/ykseyteen ja etsimme kaikki sisäistä voimaa. Dragonaani-maailmoissa yksi/ykseys merkitsi kuitenkin jokaista yksilöä. Siksi ei ollut kiintymystä toisiin dragoihin. Niiden äiti lähti pesästä ensimmäisen munan alkaessa kuoriutua eikä se koskaan palannut rakastamaan tai suojelemaan niitä.

Jos uudet dragot selviytyivät kuoriutumisensa ensihetkistä ja löysivät jotenkin turvallisen piilopaikan, niiden mahdollisuus elää aikuiseksi oli erittäin pieni. Kuitenkin koska niiden henki oli aina vaarassa ja niiden selviytyminen keskittyi vain itseen, ne olivat häijyimpiä sotureita avaruuskvadrantillamme.

Se että ne ottivat orjia, paljasti minulle, että niiden yhteiskunta oli hajoamassa. Aiemmin ne ottivat vain teknologian ja tappoivat kaiken muun. Nyt niiden määrä oli niin vähentynyt jatkuvasta sodankäynnistä, että ne tarvitsivat humanoideja huolehtimaan niistä elämänsä osista, joita ei voinut hallita koneilla.

"Riittää jo ajattelu!" kuulin sanovani. Kyllä, nyt oli aika kommunikoida telepaattisesti planeetan ulkopuolisten soturiemme kanssa. Annoin itselleni anteeksi mieleni vaeltelun, kun ymmärsin täysin, että hitunenkin pelkoa tietoisuudessani olisi voimakas viesti, mikä lähetettiin suoraan dragoille. Saalistajina ne olivat eksperttejä pelon aistimisessa.

Tarkistin aluksen ohjaimet vielä kerran ja menin sitten syvään transsiin. Muistin yhdistyä siihen syvään rakkauteen, mitä lähetettiin minulle korkeamman ulottuvuuden perheeltäni, ja lähetin ulos ehdottoman rakkauden majakan. Tiesin, että ehdoton rakkaus resonoi viidenteen ulottuvuuteen, mikä oli dragoniaanien tietoisuuden yläpuolella. Siksi ne eivät voineet siepata viestiäni.

Ennen kuin sain ensikontaktin väkeeni tähtialuksella tai maailman ulkopuolella, näin mielessäni piirustuksen aluksen kommunikointijärjestelmän mukauttamisesta viidennen ulottuvuuden taajuuteen. Kuulin sitten isäni kertovan, että hän työsti sitä ennen hyökkäystä. Hän kertoi minulle myös, minne hän oli piilottanut suunnitelmansa aluksessa.

Panin merkille tuon paikan mielessäni ja sitten keskityin suureen rakkauteen, mitä tunsin koko antareslaiselta perheeltäni. Ei mennyt kauankaan, kun korkeampi tietoisuuteni kuuli: "Komentaja Malteese tässä. Vastaanotan telepaattisen viestisi ehdottoman rakkauden kantoaallolla. Tietäen, etteivät dragot voi havaita tätä taajuutta, vastaan kutsuusi."

Kerroin lyhyesti hänelle kaiken, mitä oli tapahtunut, ja annoin hänelle sijaintini. Hän oli täysin tietoinen siitä, ettei ollut viisasta kommunikoida teknologiamme avulla, koska dragot saattaisivat kyetä sieppaamaan sen. Siksi hän kehotti minua säilyttämään tietoisuustilani hänen yhdistyessään toisiin, jotka olivat samassa tehtävässä.

Koska olin viidennen ulottuvuuden nyt-hetkessä, minulla ei ollut aavistustakaan, miten kauan meni, ennen kuin hän palasi asiaan. Olin laittanut aluksen äänihälytykselle, jotta kuulisin, jos aluksessa olisi jotain ongelmia. Alus toimi tietysti moitteettomasti – kiitos taas kerran isäni.

En uskaltanut etsiä mielessäni isääni nyt, koska minun täytyi säilyttää täysi kontakti komentaja Malteeseen. Tiesin myös, että suru siitä, ettei hän ollut kanssani, voisi alentaa tietoisuuttani. Keskityin sen sijaan muistelemaan kaikkia "aineen hallinta mielellä" –oppitunteja, joita olin oppinut vieraillessani isäni luona temppelissä.

Haaveiluni keskeytti yhtäkkiä komentaja Malteesen palaaminen telepaattiseen kontaktiimme. "Olemme tällä", hän sanoi. "Olen kerännyt 12 muuta, joiden kanssa voimme kommunikoida tällä tavalla."

Projisoin sitten koko kokemukseni kolmeentoista mieleen, muistuttaen jatkuvasti heille, että yhteytemme katoaisi, jos he tuntisivat pelkoa tai surua. Koulutettuina sotureina he pysyivät selkeässä, tasapainoisessa ja reagoimattomassa mielentilassa.

He omaksuivat kaiken informaation ainoana aikomuksenaan pelastaa kansamme. Pian oli tehty suunnitelma ja minun oli määrä olla heidän johtajansa. Yritin kertoa heille, että olin ollut aikuinen vasta hetken, mutta he kaikki olivat samaa mieltä, että olin ansainnut tuon aseman. Sitä paitsi tiesin enemmän, kuin telepaattisesti voi välittää.

Tietoisuudessani oli niiden dragojen kasvot, jotka olivat tulleet kotiimme. Muistin myös yhtäkkiä "mieliyhteytemme" avulla, että luullessaan meidän kaikkien kuolleen ne olivat keskustelleet paikasta, minne ne veisivät kansani. En osannut täsmällisesti dragoniaanikieltä, mutta kun kerroin, mitä tiesin, toiset pystyivät auttamaan oikealla tulkinnalla.

Päätimme tavata M-luokan planeetalla, joka oli lähellä dragojen määränpäätä, mutta tarpeeksi kaukana, että meidän oli turvallista tavata. Meitä oli lukumäärällisesti paljon vähemmän. Näin ollen meillä olisi vain yksi tilaisuus yllättää dragot riittävästi kansamme pelastamiseksi. Meidän oli onnistuttava täysin ensimmäisellä kerralla. Siksi meillä oli oltava tiukka suunnitelma ja meidän oli toimittava yhtenä persoonana.

Tilanteesta tuli vielä vaikeampi, kun tiesimme, että meidän pitäisi toimia, ennen kuin väkemme lähetettiin eri paikkoihin palvelemaan dragoniaanien orjina. Tuon ajatuksen myötä ryhmämme tunsi yhtäkkiä kahden vangitun antareslaisen liittyvän mukaan kommunikointiimme.

Nyt tiesimme tarkkaan, missä he olivat, tarvitsematta käyttää teknologiaamme. Tämä oli erinomainen uutinen, koska dragoniaanit olivat teknologisesti kehittynein rotu kvadrantillamme.

Onneksemme pystyimme saavuttamaan kaiken sen moniulotteisella ykseystietoisuudellamme, mitä dragot pystyivät tekemään kehittyneellä teknologiallaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.