PORTAALIN LÄPI, OSA 2
 
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)
2.4.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
GALAKTINEN MAAPALLO
 
Jason puhuu:
 
Haluaisin ensin puhua siitä kokemuksesta, minkä nyt oivallan kulkemiseksi ulottuvuuksien välisen portaalin läpi. Sandylla ja minulla ei ollut aavistustakaan siitä aistimuskirjosta, minkä kokisimme kulkiessamme läpi siitä, mikä näytti "reiältä" taistelukenttänäkymme kankaassa.
 
Koska Mytrian ei valmistellut meitä kokemukseen muuntumisesta korkeammaksi taajuudeksi, astuimme vain naiivisti portaaliin. Yhtäkkiä meillä oli aistimus kehomme jokaisen solun uudelleenkalibroitumisesta korkeampaan värähtelyyn. Kokemus ei ollut epämiellyttävä. Itse asiassa se oli euforinen. Ikään kuin koko kehomme koki psyykkisen orgasmin, mutta se ei ollut seksuaalista.
 
Tunne oli enemmän mieltä ja tunnetta, mutta tunsimme sen myös kehossa. Tiedän, ettei kuvauksessani ole paljon tolkkua, mutta on vaikea löytää tähän tapahtumaan sopivia sanoja. Meidät ikään kuin purettiin osiin solu solulta.
 
Jotkut näistä soluista tekivät siirtymän portaalin läpi, mutta kolmannen ja neljännen ulottuvuuden ilmaisujemme solut tallennettiin portaaliin integroitavaksi takaisin, kun palasimme fyysiseen todellisuuteemme.
 
"Olet aivan oikeassa", Mytrian sanoi vastaten ajatuksiini. Vasta sitten tajusin, että ajattelin enkä puhunut.
 
"Kuulen ajatuksesi, aivan kuin sinä kuulet minun ajatukseni. Puhumme telepaattisesti", Mytrian ajatteli.
 
"Kuulitko tämän?", ajattelin Sandylle. Hän hymyili ja ajatteli: "Kyllä." Käsitin, mikä vastuu se oli, että muut kuulivat kaikki ajatuksesi.
 
"Todellisuudessa mihin astutte, ihmiset ovat vasta keksimässä, että heidän ajatuksensa heijastetaan kaikkien kuultavaksi. Kuitenkin vain ne joiden tietoisuus resonoi viidenteen ulottuvuuteen, voivat tietoisesti havaita tämän todellisuuden."
 
Mytrianin kommunikoidessa kanssamme telepaattisesti, astuimme portaalin läpi ja löysimme itsemme todellisuudesta, minkä olimme kokeneet lyhyesti aiemmin. Pieni lentokenttämme ja sen lähellä oleva mystinen rakennus muuttuivat moderniksi ulottuvuuksien väliseksi, galaktiseksi lentokentäksi. Näimme monia pieniä tiedustelualuksia maassa ja suurempia aluksia pysäköitynä taivaalle.
 
Rakennuksen 12. kerros mikä oli ennen varsinainen mysteeri, oli nyt siirtymäkerros tiheämpien kerrosten 1-11 ja korkeapien kerrosten välillä. Kolmastoista ja sitä ylemmät kerrokset resonoivat sädehtivään valoon.
 
Emme olleet varmoja, miten monta kerroksia oli, kun jotkut niistä ehkä olivat havaintomme ulkopuolella. Pystyimme kuitenkin helposti näkemään, että rakennus oli täysin moderni ja siinä tuli ja meni ihmisten ja galaktisten virta.
 
"Voimmeko mennä taas tähän rakennukseen nähdäksemme, miltä se oikeasti näyttää sisältä?", Sandy kysyi.
 
Vilauksessa olimme hyvin vilkkaalla parkkipaikalla. Luulen, että Mytrian toi meidät sinne ensin, että näimme kaikki modernit ja makeet kulkupelit.
 
"Toitte itse itsenne sinne", Mytrian sanoi. "Tästedes te ohjaatte matkaanne."
 
Katsoimme toisiamme Sandyn kanssa ja ajattelimme "vau". Olimme kumpikin hämmästyneitä, että olimme päässeet näin pitkälle matkallamme. Päätimme kävellä parkkipaikan läpi nähdäksemme paremmin kaikki erilaiset kulkumuodot. Juuri kun tulimme auton luo, mikä vaikutti aivan samanlaiselta kuin 3D-elämässämme, galaktinen ei-ihmisolento astui siihen ja nousi ilmaan. Kun katselimme ympärille vilkkaalla parkkipaikalla, näimme monia maan ulkopuolisia, jotka olimme nähneet käydessämme emäaluksella.
 
"Mytrian, onko tämä hieno pari osa ihmisilmaisuasi?" Sandy ja minä käännyimme katsomaan, kun jokseenkin humanoidi olento halasi Mytriania. Itse asiassa he eivät halanneet, vaan sulautuivat lyhyesti yhdeksi olennoksi. Sandy ja minä katselimme, kun Mytrian ja galaktinen olento "vaiheilivat" ykseyteen sekunniksi ja sitten palasivat taas kahdeksi olennoksi.
 
Koska Sandy ja minä olimme Mytrianin osa, koimme myös tuon yhteensulautumisen. Näin tiesimme, että tämä olento oli planeetalta, mitä emme osanneet sanoa ihmiskielellä. Tuosta lyhyestä syleilystä ymmärsimme heidän koko keskustelunsa.
 
Itse asiassa se oli erittäin pitkä keskustelu, mutta koska se tapahtui ajan ulkopuolella, suuri osa informaatiosta jaettiin hyvin lyhyen yhteensulautumisen aikana. Kun olimme katselleet tämän lempeän olennon astuvan "autoonsa" ja lentävän pois, lähdimme aulaa kohti. Yllätykseksemme "aulaa kohti lähteminen" toi meidät välittömästi keskelle aulaa.
 
Kun sädetyimme välittömästi aulaan, oivalsimme kokevamme samanaikaisesti kahta todellisuutta. Kutsun toista todellisuutta "siirtymätodellisuudeksi". Tämä näytti olevan kontaktin alku galaktisen perheemme kanssa.
 
Tässä aulaversiossa oli paljon väkeä, mutta ne kaikki olivat ihmisiä. Koska olimme nyt täysin telepaattisia, tiesimme, että he valmistautuivat erityistapahtumaan. He kutsuivat tätä tapahtumaa "laskeutumiseksi". Oletimme oikein sen koskevan sitä, että galaktiset avaruusalukset laskeutuisivat pian.
 
Aulaa oli remontoitu sen jälkeen, kun olimme nähneet sen, mutta siinä oli vain kolmannen ulottuvuuden varusteita ja ihmisiä. Oli myös paljon armeijan henkilökuntaa. Kaikki näyttivät tyyniltä ja innostuneilta laskeutumisesta eikä meitä pelottanut yhtään. Kenties siksi pystyimme näkemään toisen todellisuuden.
 
Siirtymätodellisuuden päällä oli korkeampi taajuus, missä maapallon siirtymä galaktiseksi maailmaksi oli normaalia. Kumpikin näistä todellisuuksista oli ns. tulevaisuudessamme, muttemme osanneet määritellä ajankohtaa. Siirtymätodellisuus oli hyvin moderni, mutta se oli selkeästi kolmannen/neljännen ulottuvuuden värähtelyä.
 
Toisaalta "galaktinen maapallo", millä nimellä kutsun korkeamman taajuuden maailmaa, oli puoli oktaavia ylöspäin siirtymätodellisuudesta. Siirtymätodellisuudessa vaikutti siltä, ettei kukaan sen jäsenistä voinut nähdä meitä, mutta galaktisen maapallon kaikki jäsenet näyttivät tuntevan meidät ja he tervehtivät meitä tavalla, mikä oli yhdenmukainen heidän maailmassaan.
 
Sandy ja minä olimme tulleet ikään kuin omiin yllätyssyntymäpäiväjuhliimme. Tuon ajatuksen myötä monet uusista ystävistämme kokoontuivat ympärillemme toivottamaan meidät tervetulleeksi ja onnittelemaan siitä, että löysimme tiemme heidän maailmaansa. Yksi hyvin pitkä galaktinen – noin kolme metriä – joka oli pukeutunut valkoiseen kaapuun, tuli esiin ympärillemme kokoontuneen ryhmän äänenä.
 
"Olen Laternia, Olemme odottaneet, että liittyisitte seuraamme täällä. Olemme tyytyväisiä, että olette löytäneet tienne maailmanne tähän taajuuteen. Olemme kaikki ylisielunne osia. Tiesimme, että olitte tulossa, ja olemme luoneet tämän vision auttaaksemme teitä ymmärtämään, että aika ja paikka on harhaa. Näin ollen teidän ei tarvitse käyttää aika siirtymiseen laajentuvien tilataajuuksien läpi ollaksenne vuorovaikutuksessa ylisielunne kanssa.
 
"Kaikki on yhtä nyt-hetkessä. Siksi matkustaaksenne ulottuvuuksien välillä, teidän täytyy ilmaista vain aikomuksenne määränpäästä ja tuntea ehdotonta rakkautta. Ymmärrättekö, mitä sanon?"
 
Sandy ja minä sanoimme vaistomaisesti: "Kyllä!" Tunsimme samanaikaisesti tiheämmän, "siirtymäitsemme" hämmennyksen.
 
"Tervetuloa moniulotteisuuteen", sanoi uusi ystävämme Laturnius. "Kuten tiedätte nyt, sitten kun olette avanneet portaalin kolmannen/neljännen ulottuvuuden todellisuuksienne läpi, voitte palata moniulotteisen ITSENNE ykseyteen. Tunnistatteko minut nyt?"
 
"Kyllä", Sandy ja minä sanoimme yhtenä olentona. Olet sen lemurialaisen johtajan korkeampi taajuus, minkä tapasimme Mytrian-ilmaisumme kautta.
 
"Hyvää moniulotteista ajattelua. Muistatteko myös tehtävänne?"
 
"Kyllä", sanoimme. "Meidän oli määrä yhdistyä ylisielu-ITSEMME saadaksemme takaisin moniulotteisen viisautemme, voimamme ja rakkautemme. Meidän oli määrä muistaa, mitä opimme myriadeissa inkarnaatioissamme Gaialla, jotta voisimme parhaiten auttaa sen ytimen ja kulmakivikristallien uudelleenkalibroinnissa."
 
Vilauksessa palasimme sisäiseen Lemuriaan täydellisessä Mytrian-muodossamme. Sandy ja minä olimme sulautuneet yhteen Mytrian, Mytren ja Arcturuslaisen kanssa tullaksemme moniulotteiseksi ITSEKSEMME, Mytrianiksi. Kun olimme sekoittuneet Mytrianin kanssa, muistimme, miten Mytrian-versiomme oli hyvin sekava, kun tapasimme Laturniuksen ensimmäistä kertaa sen lemurialaisessa muodossa.
 
Jahtasimme Gaia-vauvaa, joka johti meidät Gaian ytimeen. Gaian ytimessä Laturnius antoi lemurialaismuodossaan meille ohjeet Gaian ytimen ja kulmakivikristallien uudelleenkalibroimiseen. Sen jälkeen oli ollut monia seikkailuja, mikä oli valmistellut meitä paluuseen Gaian ytimeen täyttämään tehtäväämme.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.