SUUREMPI TYÖ
Plejadilaisia kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
26.2.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
SEURAAVANA AAMUNA
Jason puhuu:
Kun Arcturuslainen oli lähtenyt talostamme, kaaduimme molemmat viereiselle sohvalle. Vaivuimme välittömästi uneen/meditaatioon, kun emme olleet varmoja, kummassa todellisuudessa olimme hereillä. Miten voimme puhua yhtenä hetkenä häilyvälle valo-olennolle ja sitten seuraavan istua sohvallamme? Vähitellen varmaan oikeasti nukahdimme, koska näin hyvin tärkeän unen.
Herätessäni oli seuraava päivä. Kun toivuin yön nukkumisesta sohvalla, meidän kummankin kiskottua samaa pikkupeittoa lämmittämään, oivalsin, että olin nukkunut pommiin erittäin tärkeästä työtapaamisesta.
Tämän oivalluksen myötä upea uneni oli poissa tietoisuudestani. Ravistin Sandyn hereille ja yritin syyttää häntä nukahtamisestani. Kun olin kohdistanut vihani häneen ja hän itki ja juoksi makuuhuoneeseen, käsitin, mitä olin tehnyt.
Miten saatoin mennä niin upeasta unesta niin matalaan tietoisuustilaan, että syytin ihmistä, jota rakastin eniten, jostain itse tekemästäni? Päätin mennä keittiöön laittamaan Sandyn suosikkiteetä ja viedä sen hänelle rauhan tarjouksena. Silloin aloin muistaa uneni.
Vein teen makuuhuoneeseemme ja tarjosin sitä pyytäen anteeksi nolostunut ilme kasvoillani, mikä sai Sandyn hymyilemään ja ottamaan vastaan teen. Istuin viereen sängylle hänen siemaillessaan teetä ja yritin kerätä rohkeutta kertoakseni hänelle unestani.
"Okei", Sandy sanoi annettuaan minun kärsiä muutaman minuutin. "Annan anteeksi purkauksesi ja olen valmis kuulemaan, mitä haluat kertoa minulle."
"Tiedätkö, että haluan kertoa sinulle jotain?", kysyin.
"Elämme nyt yhtenä persoonana. Luulen, ettei meillä ole kovin monia salaisuuksia", hän sanoi suloisesti hymyillen. "Anna palaa, kulta. Jos et olisi huutanut, se olisin luultavasti ollut minä. Minultakin jäi väliin tärkeä tapaaminen. En ymmärrä kaikkea, mitä meille tapahtuu, mutta jotenkin uskon sen olevan todellista. Olet ainoa ihminen, jolle voin puhua näistä kokemuksista, ja olen melko varma, että minä olen ainoa ihminen, jonka kanssa sinä voit puhua."
Nyökkäsin myöntävästi ja odotin, kunnes Sandy taputti jalkaani ja sanoi: "Anna mennä. Kiitos tuomastasi teestä. Olen valmis kuuntelemaan."
"Kun nukuimme sohvalla", höläytin, ennen kuin minulta meni hermot, "näin unta, että ylösnousin. Noin klo 3 heräsin yhtäkkiä ja kuulin päässäni "näin juuri unta ylösnousemuksesta", mutten muistanut, miltä se tuntui.
"Sitten menin vessaan. Tulin takaisin sohvalle toisen peiton kanssa, minkä laitoin päällesi, ja yritin taas muistaa tuon tunteen. Ajatukseni olivat kuitenkin liikaa muualla muistaakseni unen, koska kehoni oli kuuma, vaikka oli kylmä yö. Lämpö näytti tulevan sisältäni, ei ulkopuoleltani. En tiedä, miten kauan makasin tai istuin sohvalla tuntien voimakasta kuumuutta sisälläni. Lopulta nukahdin uudestaan.
"Kun heräsin aamulla, muistin osan unesta, mutta en vieläkään muistanut, miltä se tuntui. Sitten näin kellon ja jokseenkin sekosin ohi menneestä tapaamisesta, mikä sai minut unohtamaan unen täysin. Sitten kun rauhoituin ja keitin teetäsi, uni alkoi palata mieleeni.
"Vähitellen aloin nähdä itseni ikään kuin pilvessä. Olin pystyasennossa ja kädet osoittivat alaspäin, mutta nousin hitaasti ylöspäin. Lyhyen hetken kuluttua tunsin kiskomista jaloissani, mikä pysäytti liikkumiseni ylöspäin.
"Sitten oivalsin, että minun täytyi päästää irti jostain. En tiennyt, mitä se oli, eikä se ollut tärkeää. Tärkeää oli vain se, että minun oli päästettävä siitä irti, jotta voisin jatkaa ylösnousemustani. Siksi vedin pitkään henkeä ja sanoin itselleni: "Päästä irti!"
"Palasin välittömästi hitaaseen, mutta vakaaseen ylösnousemiseen. Ei kestänyt kuitenkaan kauaakaan, kun tunsin taas kiskomista. Tällä kertaa tiesin, mitä tehdä. Vedin pitkään henkeä ja sanoin: "Päästä irti". Uudestaan ja uudestaan minun oli päästettävä irti, koskaan tietämättä, mistä päästin irti. Tiesin vain, että ylösnousemiseni oli erittäin tärkeää, ja minun oli jatkettava.
"Lopulta aloin nousta nopeammin ja kiskominen vähentyi kovasti. Sitten näin jotain yläpuolellani. Innostustani hilliten jatkoin hitaasti leijumista pystysuorassa kohti tuntematonta.
"Ajatuksia ajelehti mieleni läpi. Kun päätin olla piittaamatta niistä, aloin tuntea korkeampien ulottuvuuksien euforiaa. Muotoani alkoi kihelmöidä, sydämeni avautui ja kolmas silmäni fokusoitui epämääräiseen kohteeseen yläpuolellani.
"Lopulta kaikki ajatukset loppuivat ja tunsin vain odotusta ja ihmetystä. Kiskominen oli lakannut kokonaan, mutta irtipäästäminen oli jatkuvaa. Elin eräänlaista antautumista, mikä tuntui hyvin luonnolliselta.
"Kehoni oli tullut äärimmäisen kuumaksi, kun huomasin valoa säteilevän minusta. Silloin näin valon yläpuolellani, mikä näytti aamunkoitolta hämärässä aamussa. Kun siirryin lähemmäs valoa, siitä tuli jatkuvasti selkeämpi.
"Se oli orbi, jolla oli kasvot, mutten voinut tunnistaa niitä, koska valo oli liian kirkas. Vaikka kasvot tulivat lähemmäs ja lähemmäs, en vieläkään voinut tunnistaa niitä, mutta aloin tuntea ehdotonta rakkautta ja suurta iloa. Sitten kun rakkaus ja ilo imeytyivät tietoisuuteeni, aloin tunnistaa kasvot. Se olin minä, mutta ei jokapäiväinen minä. Ne olivat ITSENI kasvot."
Kun lakkasin puhumasta, oivalsin menneeni transsiin. Palatessani fyysiseen itseen näin Sandyn katsovan suoraan sydämeeni. Hän oli laittanut tyhjän teekupin pöydälle sängyn viereen ja nojautui halaamaan minua kunnolla ja pitkään. Hänen halauksensa tuntui melkein yhtä hyvältä kuin näkemäni kasvot.
Sandy irrotti vähitellen olkapäistäni ja nojautui takaisin sängylle sanoen: "Olen pahoillani, että olin niin hysteerinen, kun olit vihainen. Luulen, että kyse oli vain siitä, että kun tulimme takaisin niin upeasta kokemuksesta, missä kommunikoitiin Arcturuslaisen kanssa ja nähtiin autuaita unia, oli liian järkyttävää olla taas 3D:ssä", Sandy sanoi hymyillen anteeksipyytävästi.
"Näitkö sinäkin unta?", kysyin.
"Kyllä", hän vastasi mietteissään. "Näin unta, missä kävelin puistossa ja tulin ihmisten luo, jotka olivat kerääntyneet pensaan taakse. "Katso", he sanoivat osoittaessaan lehtien läpi. Kun katsoin pensaan läpi. näin kultaisen Buddhan istumassa puisella penkillä.
"Ajattelin vain: "Miten kaunis patsas", kun valoa säteili Buddhan käsistä ja hän käänsi päänsä katsomaan suoraan silmiini. Katsoimme ikuisuuden toisiamme silmiin. Herätessäni minulla oli muistikuva kultaisesta Buddhasta istumassa puupenkillä.
"Sitten kun huusit minulle, putoaminen tuosta seesteisyydestä vihaiseen ääneesi taannutti minut pieneksi lapseksi, joka juoksi kantelemaan äidille. Olen kuitenkin äitini nyt, joten en voinut valittaa kenellekään. Mutta juuri kun aloin vajota syvään masennukseen, muistin katsoneeni lehtien läpi kultaista Buddhaa, joka istui puupenkillä.
"Sitten tulit teekuppi kädessäsi ja anteeksipyytävä ilme kasvoillasi ja kuulin kultaisen Buddhan sanovan: "Se ei ole tärkeää, MITÄ teet, vaan MITEN teet sen."
"Miten voisin syyttää sinua vihaisuudesta. Oivallan nyt, miten monia "rakkaudellisia" aikomuksiani ovat tahranneet kovan työn vanha toimintamalli ja ulkoisen palkkion ja tunnustuksen saamisen tarve. En usko, että oli mikään sattuma, että nukuimme kumpikin pommiin tärkeästä työtapaamisesta. Tuo työ on vain selviytymistä ja rahaa varten.
"Luulen, että yksi asia minkä Arcturuslainen on kertonut meille ja mitä emme ole ymmärtäneet ennen uniamme, oli se, että "kultainen Buddha oli yhtä onnellinen istuessaan puupenkillä pienessä puistossa, kuin istuessaan valtavassa temppelissä ihmisten palvoessa häntä". Ymmärrän nyt, että Buddha katsoi minua suoraan, jotta katsoisin selvemmin itseäni."
"Kyllä", lisäsin", "ja minä en pystynyt tunnistamaan omia kasvojani, koska valo oli liian kirkas."
"Arcturuslainen kertoi meille unien kautta, että meidän on OLTAVA se ITSE, minkä olemme muistaneet, eikä se itse joka meistä tuli unohtaessamme," Sandy melkein kuiskasi. "Uneni tuli muistuttamaan minulle, että puupenkki oli hyvin mukava eikä se mitenkään pienentänyt minua."
"Kyllä", lisäsin. "Teenkö sitä, mitä teen, koska haluan tunnustusta, vai teenkö sitä, koska OLEN ITSENI? Jos kiinnitämme huomiota siihen, mikä häiritsee rauhaamme, emme enää voi nähdä ITSEMME kasvoja. Silloin vajoamme 3D-elämän draamoihin ja ristiriitoihin.
"Tähän päivään johtavat energiat ovat olleet hyvin intensiivisiä, nopeita, hämmentäviä, häiritseviä ja transformoivia. Todellinen ITSEMME on kutsunut meitä, samalla kun egomme on kiskonut meitä hihasta."
Siirryin ihan Sandyn viereen ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen katsoessani häntä silmiin. "Ylösnousemusprosessimme on alkanut ja kaikkien prosessien tapaan vaikeinta on murtautua vapaaksi pysähtyneisyydestä. Siksi meidän on tehtävä jotain haastavaa joka päivä."
Sandy hymyili sanoessaan: "Isälläni oli ennen tapana sanoa: "Opiskele pitkään, opiskele väärin." Hän sanoi myös: "Tee jotain, vaikka se olisi väärin." Hän tarkoitti sillä, että oli helppoa jumiutua yrittäessään tehdä aina oikein. On ok, jos teemme virheen, kunhan lopulta saamme kiinni itsemme."
"Ego haluaa meidän olevan aina oikeassa", lisäsin vetäessäni Sandy rintaani vasten. "Mutta sielumme resonoi polariteetin ulkopuolella. Näin ollen ei ole oikeaa tai väärää. On vain toimintaa. Toimimalla opimme ja opimme kulkiessamme.
"Luomme ylösnousemuksemme! Ja luomme sitä NYT! Kyse ei ole vain siitä, MITÄ teemme, vaan MITEN teemme sen! Itse asiassa ei "mitä", vaan "miten" vapauttaa meidät egosta ja johtaa meidät virtauksen keskelle."
Kun Sandy siirtyi kauemmas katsoakseen minua silmiin, näin kyynelten virtaavan hänen kasvoillaan.
"Voi, Jason, se viilsi ytimeeni saakka, kun riitelimme tänä aamuna. Olen pahoillani, että huusin sinulle. Voitko antaa minulle anteeksi?"
"Suloinen rakkaani, kysymys on: voinko antaa anteeksi itselleni?", vastasin kyynelten muodostuessa silmänurkkaani.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.