VARMISTUS
 
Kirjoittanut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
4.11.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Hei, rakkaat lukijat. Monet ilmaisuni ovat puhuneet Sue Lie -itseni kautta. Kuitenkin viime aikoina olen tuntenut tarvetta puhua sen ihmisen kautta, josta juuri kirjoitin. Kutsun näitä viestejä nimellä "varmistus", koska minulle paras tapa varmistaa ITSELTÄNI on kirjoittaa ja jakaa. Tunnen myös tarvetta jakaa kokemuksiani, koska tiedän, että monilla teistä on samanlaisia kokemuksia ja haluatte ehkä jakaa niitä kommenttiosiossa.
 
On tärkeää että tulemme esiin aitona ITSENÄMME, ainakin niiden ihmisten kanssa jotka pystyvät käsittelemään sen. Olen huomannut, että sisäinen ITSENI tietää, osaako joku ihminen käsitellä tuon informaation. Olen hyvin tyytyväinen, että noudatin kauan sitten Arcturuslaisen neuvoa aloittaa nettisivut. Sen vuoksi pystyn kuulemaan ihmisistä ympäri maailmaa, kun en kuule ihmisistä omalla alueellani.
 
Luulisi ehkä, että "rantakaupunki Kalifornia" olisi paikka, missä voimme tulla täysin esiin. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin oppineet pitämään asiat omana tietonaan tai tulemaan tuomituksi. Näin ollen tarjoan tämän turvallisen paikan toisille ja itselleni puhua siitä, miten korkeampi valo sotkee ja parantaa elämäämme.
 
Aloitan sanomalla, että tämä lokakuu on ollut - no, se on ollut VAU! Niin paljon on tapahtunut niin nopeasti, etten pystynyt edes pysähtymään prosessoimaan sitä kuin vasta nyt 4.11. Minulla on ollut liian monia läheisiä ja henkilökohtaisia tapaamisia liian monien ilmaisujeni kanssa. Miten niitä pitäisi kutsua? Pitäisikö sanoa haavoittunut egoni, pimeä puoleni vai alempi tietoisuuteni?
 
Luulen, että paras ja vähiten tuomitseva tapa on nimetä ne "3D-selviytymismekanismeiksi". Nämä selviytymismekanismit - kärsimättömyys, liika työntekeminen, huolehtiminen ja tarve piiloutua - tulivat enimmäkseen sen oppimisesta, että jos halusin jotain, minun täytyisi tehdä kovasti ja pitkään työtä saadakseni sen.
 
Ensinnäkin se oli totuus suurimman osan elämästäni, erityisesti koska olen nainen, joka on syntynyt 1946. Naiset olivat taustavoima - miehelle, pomolle, perheelle, miehille jne. Siksi meidän oli tehtävä enemmän ja kovemmin työtä. Kuitenkin energioiden ollessa näin nopeita ja intensiivisiä, kovempi työntekeminen on kuin paksussa mudassa juoksemista. Ennen menestyksemme perustui enemmän siihen, mitä teimme, kuin mitä olimme. Meidän täytyi myös pakottaa todellisuutemme olemaan tahdonvoimalla ja pitkällä yrittämisellä.
 
Nyt todellisuuttamme ei voi enää mitenkään pakottaa. Ensinnäkin muuntumisprosessimme on niin uuvuttava, ettemme voi enää pakottaa itseämme tekemään tai tuntemaan mitään. Jos ja kun yritämme tehdä sen, pakahdumme voimakkaasta väsymyksestä, huimauksesta, lyhytaikaisista muistikatkoista, ajasta lähtemisestä ja muuntuvan kehomme vaatimusten tuntemisesta.
 
Emme voi enää hypätä nukkumisen yli, syödä huonosti tai olla ottamatta aikaa liikuntaan, venyttelyyn, meditointiin tai luovuuteen. Itse asiassa aika paljastuu jatkuvasti harhaksi. Jos teemme jotain 3D-asiaa, mitä emme halua tehdä, uuvumme täysin, hämmennymme ja meistä tulee kärsimätön ja vihainen.
 
Voin itse asiassa tuntea vasempaan aivopuoliskooni sattuvan, kun yritän ajatella täysin kolmannen ulottuvuuden tavalla. Toisaalta silloin kun teen jotain, mitä nautin - kirjoitan, teen taideta, kuuntelen musiikkia, joogaan - voi tuntea liikettä ytimessäni. Tämä liike tuntuu hyvältä, kuin raittiilta ilmalta sisälläni. Kuitenkin silloin kun minulla ei ole "aikaa" näiden asioiden tekemiseen, olen hermostunut, ahdistunut, vihainen tai masentunut.
 
Aika on täysin suhteellista. Kun stimuloin moniulotteista mieltäni, aika on kuin lintu, joka lentää myriadien mahdollisten todellisuuksien panoraamassa. Minulla voi olla monia ajatuksia kerralla ja ne kietoutuvat toisiinsa. Kuitenkin maallisia 3D-velvollisuuksia tehdessä, aika on kuin pallo ketjussa, mikä laahaa takanani ja saa kaiken näyttämään vaikeammalta.
 
Myös kirjoittaessani Mytrestä ja Mytriasta, Sandystä ja Jasonista, Arcturuslaisesta ja nyt Mytrianista, minulla on enemmän kokemuksia monista versioistani. Sisälläni asuu tiimi ja jokainen sen jäsen edustaa ITSENI eri taajuutta. Kuitenkin eksyessäni egoon, 3D-ajatteluun ja myriadeihin fyysisen elämän selviytymismekanismeihin, Sue Lie on vain selviytyjä.
 
Ja voi pojat, että hän voikin tehdä kovasti työtä. Ja miten ihana marttyyri hän voikaan olla, kun tekee niiiiin kovasti työtä. Sitten uhrius ampuu sisään ja hän/minä säälin itseäni. Sitten tietysti väsymys, suru, hämmennys ja masennus ampuvat sisään. Sitä tapahtui paljon tässä kuussa, mutta se sai vastapainokseen todella upeita meditaatioita, luovia ideoita, upeita hetkiä jne.
 
Kyllä, ylösnousemus on vuoristorataa. Menet ylös aurinkoon, siipesi kuumenevat liikaa ja sitten putoat rymähtäen maahan. Olemme feenix-lintu yksilönä ja kollektiivisesti. Jos termi on sinulle uusi, niin joka aikakaudelle on feenix-lintu. Tämä suuri ilmaisumme lentää korkealla ja valvoo elämäämme korkeammasta perspektiivistä.
 
Sitten kun aikakausi loppuu, tuon feenix-linnun on antauduttava Suurelle Äidille, jotta toinen voi olla elämän valvoja. Tässä kohtaa feenix-lintu putoaa maahan ja syttyy tuliroihuksi. Jonkin aikaa on vain tuhkaa siitä, mitä on ohi.
 
Sitten hitaasti ja varovasti pikkunokkamme pilkistää tuhkasta ja aloittaa pitkän ja haastavan uudestisyntymäprosessin. Tässä kohtaa olemme nyt. Tuli on poissa. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet pois suuren osan tuhkasta ja kurkistamme sen tuhkajäämästä, mikä nyt loppuu, löytääksemme sen, mikä alkaa.
 
Kuitenkin tämä sykli on hyvin erityislaatuinen, sillä se mikä loppuu, on aika, ja se mikä alkaa on, nyt-hetki. Ilmestymme maailmaan, missä kaikki minkä olemme tienneet todelliseksi, paljastuu harhakuvaksi. Myös kaikki minkä olemme tienneet mahdottomaksi, paljastuu totuudeksi. Emme ole enää sitä, missä tai kuka olemme olleet myriadeja inkarnaatioita, mutta emme ole vielä sitä, missä tai kuka meistä on tulossa.
 
Jos tässä ei ole riittävästi, niin ajan sulkeutuessa havaitsemme, että olemme olleet aina se, kuka meistä on tulossa. Miksi meillä on sitten niin vaikeaa siirtymässämme? Jos kiellämme vaikeutemme, kiellämme oman sisäisen totuutemme. Voimmeko kuitenkaan hyväksyä sisäisen ristiriitamme tuomitsematta itseämme? Voimmeko hyväksyä oman siirtymämme tuomitsematta toisia?
 
Yksi tärkein asia feenix-lintuna olemisessa on, että meidän on reagoitava ennen kaikkea sisäiseen kutsuumme. Koska havaitsemme todellisuuden korkeammasta perspektiivistä, voimme nähdä, miten matriisi paljastuu, vaikka suurin osa väestöstä on edelleen juurtuneena 3D-harhaan. Näin ollen meidän on "mentävä sinne, minne kukaan ei ole koskaan ennen mennyt", ainoastaan sisäinen ITSEMME ja muutama uskottu toveri apunamme.
 
Arcturuslaiset ovat kertoneet minulle, että, me heränneet ihmiset olemme portaalin avaajia. Avaamme portaalimme käyttämällä fyysistä kehoamme transformoijana. Näin ollen hyväksymme korkeammat valotaajuudet käpylisäkkeen kautta ja vedämme ne alas chakrojen kautta. Jokaisessa chakrassa muunnamme kehoamme hermopunoksen, sisäeritysrauhasen ja pääelimen kautta, jakaaksemme tämän maadoittuneen valoversion Gaian kanssa.
 
Näin ollen "törmätessämme" Äitiin luovutamme kuoremme muunnettavaksi energioilla, joita Gaia on kerännyt ytimeensä kaikista muista avoimista portaaleista. Sitten kun oivallamme, ettei meillä ole ongelmaa ja että olemme portaaleja nyt-hetkeen, voimme rentoutua paremmin prosessiimme. Sitten voimme rentoutua jatkuvasti lisääntyvään tietämiseen ytimessämme.
 
Nyt kun olen kertonut haasteet, haluaisin kertoa myös, että on uusi minä, korkeampi värähtely, sisäinen suloisuus, mikä tulee, kun rentoudun riittävästi antautuakseni nyt-hetkeen. Meidän on helppoa valittaa siitä, mikä on valmistumassa, mutta vaatii erityisrohkeutta jakaa se, mikä on kehittymässä.
 
Siunausta meille kaikille,
 
Sue Lie
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.