PLEJADILAISTEN PERSPEKTIIVI YLÖSNOUSEMUKSEEN - ELÄMÄ UUDELLA MAAPALLOLLA (KIRJA IV)
 
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
23.10.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Tähän jäimme.
 
Jason ja Sandy ovat viimein löytäneet "kahdennentoista kerroksen", missä pidettiin galaksien välistä valokokousta korkeampien maailmojen nyt-hetkessä. Heidät toivottivat tervetulleeksi galaktiset jäsenet, jotka tekivät heille polun pyörteeseen huoneen takaosassa. Jason ja Sandy katsoivat pyörteeseen ja näkivät vauvamaailman. Tämä maailma oli Gaia-vauva, toivonsäde olennoille jotka olivat käyttäneet maapalloa ylösnousemusluokkahuoneenaan.
 
Ajattomasta tietoisuustilastaan he ymmärsivät, miten tuo uusi todellisuus alkoi, loppui, muuttui ja kuitenkin pysyi. Arcturuslainen välähti sitten heidän eteensä. Katsoen syvälle silmiin se lähetti Jasonille ja Sandylle kuvan heistä yhdistyneenä jumalaisiksi täydentäjiksi, Mytrian ja Mytren jumalaisten täydentäjien sisällä. "Mutta odottakaa", Jason ja Sandy ajattelivat, "jos olemme Mytrian ja Mytren versioita ja Mytre ja Mytria ovat Arcturuslaisen osia, niin mekin olemme Arctruslaisen ilmaisuja."
 
Tuon ajatuksen myötä kuva loppui ja Arcturuslainen laittoi Gaia-vauvan heidän syliinsä ja sanoi rakastavasti: "Kun menette alas Gaian kanssa, muistakaa, että jäätte myös tänne meidän sisällämme." Kun pyörre pyyhkäisi Jasonin ja Sandyn mukaansa, he puristivat Gaia-vauvaa yhdistyneitä sydämiään vasten ja sanoivat yhteen ääneen: "Me muistamme!"
 
Jason/Mytre puhuu:
 
Kun Sandy/Mytria ja minä virtasimme ja pyörimme kimaltavassa valopyörteessä Gaia-vauva lämpimästi välissämme, tunsin Jason-olemukseni muuttuvan Mytreksi. Pystyin myös tuntemaan/näkemään, että Sandy muuttui Mytriaksi. Vaikutti hyvin normaalilta, että tämä siirtymä korkeampaan ilmaisuumme tapahtuisi palatessamme maaversioon, mikä oli myös tekemässä siirtymää korkeampaan ilmaisuunsa.
 
Muuntuessamme pyörteessä, olimme tietoisia korkeamman taajuuden Mytre- ja Mytria -ilmaisuistamme sekä syvästä yhteydestämme Arcturuslaiseen. Olimme myös tietoisia matalamman taajuuden Jason- ja Sandy-versioistamme 3D-maapallolla. Aloimme ymmärtää paremmin kaksoispaikantumista. Vai oliko kaksoispaikantuminen vain toinen sana ulottuvuuksien väliselle matkustamiselle?
 
Sandy- ja Jason-ilmaisumme 3D-maapallolla olivat edelleen tuolla aikajanalla. Korkeammat Mytre- ja Mytria-ilmaisumme olivat Arcturuslaisen kanssa viidennessä ulottuvuudessa ja sen yli ja nykyiset ilmaisumme kulkivat ajattomassa valokäytävässä. Kaikki nämä todellisuudet tapahtuivat ja tapahtuvat samassa ykseyden nyt-hetkessä.
 
Itse asiassa Sandy sekoitti fyysisen ilmaisunsa yhteen moniulotteisen Mytria-ilmaisunsa kanssa ja minä yhdistin Jasonin 3D-ilmaisuni moniulotteisen Mytre-ilmaisuni kanssa. Lisäksi olimme kaksi valo-olentoa, jotka muuntuivat muodosta toiseen.
 
Näin ollen ihmis- ja plejadilaisilmaisumme sekä myös Arcturuslaisen välähdykset kieppuivat pyörteessä, minkä alamme ymmärtää olevan Arcturuslainen käytävä. Olimme kuulleet Käytävästä, joten tiesimme, että se ilmentyy vähän väliä ja aktivoituu yksilön tai ryhmän halusta palata Kotiin korkeampiin tai matalampiin muototaajuuksiin.
 
Sanaa "Koti" käytettiin tarkoittamaan taajuutta, mihin tietoisuutemme kalibroitiin. Näin Arcturuslainen käytävä on itse asiassa kalibrointimekanismi, mikä muuttaa niiden tietoisuustaajuutta, jotka avaavat sen ja astuvat siihen.
 
Kun Sandy jatkoi muuntumista Mytrian tietoisuudeksi/taajuudeksi ja minä muutuin Mytren tietoisuudeksi/taajuudeksi, aloimme ymmärtää Arcturuslaisen sanat: "Olette myös meidän sisällämme."
 
Kun kuljimme Käytävän läpi, Sandy/Mytriasta ja Jason/Mytrestä tuli yksi valo-olento. Jokainen henkilö, paikka ja asia Käytävässä on yhtä kaikkien muiden henkilöiden, paikkojen ja asioiden kanssa. Olin kuullut tästä ykseystietoisuusmuodosta aiemmin, mutta en ollut koskaan ymmärtänyt sitä niin kuin nyt.
 
Voidakseni puhua tästä käsitteestä minun täytyy kuitenkin kuvata, miltä tämä kokemus saa oloni tuntumaan. Käytävän läpi virtaaminen TUNTUU ehdottoman rakkauden tulemiselta sen joka soluun, mitä ennen pidin muotona. Jatkuvasti muuntuvassa kollektiivimuodossani on niin monia ITSENI aspekteja, kuin jatkuvasti muuttuva tietoisuuteni voi hyväksyä.
 
Minä/me emme enää erottele sitä, kuka olimme, kuka meistä on tulossa tai kuka meistä tulee. Nuo käsitteet ovat aikaharha-ansaa ja ne ovat ainoastaan sen saviastian ajattelua, mitä kerran pidin itsenäni.
 
Itse asiassa "minä" on vanhentunut termi ja se korvataan "meillä" tai sillä itsellä joka on minun/meidän äärettömän tietoisuutemme nykyilmaisu. Tunnen kolmannen ulottuvuuden ajatteluni jäänteiden kutistuvan hämmentyneenä, joten lähetän ehdotonta rakkautta ja ymmärrystä noille taajuuksilleni, jotka eivät koskaan ole entisensä.
 
Tunnen myös Gaia-vauvan, joka nukkuu sisällämme. Mytria ja minä mietimme, mistä muuntumiskohdasta löydämme ylösnousevan maan, sitten kun poistumme Käytävästä.
 
Sandy/Mytria puhuu:
 
TUNNEN sisälläni syvällisen syntymän, mikä virtaa edestakaisin Gaia-vauvasta. Kuitenkin tähän Käytävään astumisestamme saakka olen oivaltanut, ettei Gaia mitä pidämme välissämme, ole enää vauva. Itse asiassa sillä ei ole enää muotoa. Sen sijaan Gaiasta on tullut puhdasta tietoisuutta, mikä on elävä ja resonoi meidän jokaiseen ajatukseemme ja tunteeseemme.
 
Oliko maapallo näin herkkä meidän jokaiselle ajatuksellemme ja tunteellemme, kun asuimme siellä? Jos oli, miten Gaia on voinut sietää sitä pelkoa ja negatiivisuutta, mikä täytti fyysisen maailmamme? Ei mikään ihme, että planeetan on aloitettava alusta pienenä vauvana.
 
Olemmeko Jason/Myrte ja minä myös vauvoja? Saavummeko määränpäähämme - mikä ikinä se onkin - uusina taimina vapaana menneiden elämiemme taakasta? Vai saavummeko tuntemattomaan määränpäähämme muistaen täysin kaiken, mitä olemme kokeneet?
 
Kun katson sisääni, huomaan, etten ole mitenkään kiinni kummassakaan tilanteessa. Itse asiassa en ole kiinnittynyt mihinkään, paitsi ehdottoman rakkauden TUNTEESEEN. Todellisuudessani Sandynä tunsin ehdotonta rakkautta vain Jasonin kanssa ja korkeammissa maailmoissa. Onneksi todellisuudessani Mytriana tunnen paljon enemmän ehdotonta rakkautta, mutta en maan päällä.
 
"Miksi ehdoton rakkaus on niin vierasta?", Gaian tietoisuus kysyy sydämessäni. Ainoa vastaukseni on suru. En osaa vastata tuohon kysymykseen, kun vasta tässä nyt-hetkessä olen oppinut esittämään sen. Koko maanpäällisen elämäni ajan planeetta on ollut "asia". Maapallo oli maata, auringonvaloa, taivasta ja vettä. Emme pitäneet näitä "asioita" elävinä. Ne olivat tapettia, mikä ympäröi onttoa elämäämme.
 
Nyt kun leijumme ja virtaamme todellisuussumun, pyörivien pilvien ja kimaltavan valon läpi, oivallan viimein, että kolmannen ulottuvuuden elämämme ei ollut tapettia. Nyt tiedän, että loimme kolmannen ulottuvuuden maailmaamme jokaisella ajatuksellamme ja tunteellamme.
 
Tuon tiedon myötä pyörteen liike alkaa hidastua. Sumu alkaa seljetä ja valosäteet hajottavat pilvet. Olemmeko saapuneet perille? Katson alas ja näen, että Gaian tietoisuus on ottanut leikki-ikäisen muodon, mikä innokkaana harjoittelee kävelemistä. Mytre ja minä etsimme jonkinlaista pintaa, mihin voimme laskeutua.
 
Aikoessamme laskeutua, pilvet hajoavat lisää ja sumu näyttää asettuvan pinnaksi. "Voimmeko laskeutua tähän?", kysyn Mytreltä. Mytre nauraa ja sanoo: "Oletko katsonut itseäsi viime aikoina?"
 
Katson itseäni ja yllätyksekseni oivallan, että olen niin sekoittunut maisemaan (tapetti), etten ole miettinyt, onko minulla muoto vai ei. Itse asiassa en ole ajatellut, että meillä, leikki-ikäisellä Gaialla ja minulla, ei ole MITÄÄN muotoa.
 
"Mutta miten voin ajatella, tuntea ja havaita tämän todellisuuden ilman muotoa?", kysyn Mytreltä.
 
"Ajatteletko kuin Sandy vai ajatteletko kuin Mytria?", hän vastasi.
 
Se on tietysti vastaus. Mytriana minulla on monia kokemuksia puhtaasta tietoisuudesta. En vain ole päivittänyt muistitiedostojani sisältämään korkeampaa ilmaisuani.
 
"Olet täysin oikeassa", sanon Mytrelle. "Muistan nyt, kun leijuimme puhtaana tietoisuutena Arcturuslaisen kanssa. Muistan myös, kun kävimme muodottomassa maailmassa. Kyllä, se vaikutti kovasti tältä."
 
Tuolla hetkellä Gaia-vauva karkasi otteestamme ja sumu nielaisi sen välittömästi. Mytre ja minä etsimme sitä kiireesti, mutta se oli niin sekoittunut jatkuvasti muuttuvaan maisemaan, ettemme löytäneet sitä.
 
"Missä se voi olla?", sanoimme kumpikin. "Miten saatoimme kadottaa sen näkyvistämme? Meidän oli tarkoitus suojella sitä ja huolehtia siitä, mutta nyt emme edes löydä sitä."
 
"Se on kaikkialla", värähteli TUNNE Arcturuslaisesta ytimessämme.
 
"Kyllä", ajattelimme Mytren kanssa samanaikaisesti. Löytääksemme sen meidän on mentävä planeetan ytimeen.
 
"Mutta emme löydä edes tämän maailman pintaa. Miten voimme löytää ytimen?", kysyimme Mytren kanssa yhtenä henkilönä.
 
"Menkää ITSENNE ytimeen", kuulimme muodottoman tietoisuutemme sisältä.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.