Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
16.11.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre ja Kepier, osa 3: 6D-näyttöruutu
Kun meidät vedettiin 6D-näyttöruutuun, kehomme sulautuivat yhdeksi olennoksi. Pystyimme tuntemaan myös muut versiomme, jotka olivat kerääntyneet ympärillemme puhtaassa tietoisuustilassa. Yhtenä olentona ihmettelimme, miten monia tietoisuusversioita oli moniulotteisessa ITSESSÄMME.
Vastaus kysymykseemme tuli kuudennen ulottuvuuden valon välähdyksessä. Me, Kepier ja minä, näimme moniulotteisen ITSEN edessämme useampien ilmaisuolentojen kera, kuin pystyimme laskemaan. Sanon "olentojen", kun kaikki ilmaisumme eivät olleet humanoideja. Kuitenkin ennen kuin pystyin olemaan vuorovaikutuksessa minkään versiomme kanssa, kuva muuttui nopeasti.
Nyt olimme tyhjiössä, mikä tuntui kuin kohdulta. Tämä tyhjiö oli hyvin miellyttävä ja tuntui todella turvalliselta. Vähitellen tyhjiö alkoi ottaa hämärästi portaali- tai käytävämuodon. Välittömästi Arcturuksen ylösnousemustarina palasi mieleeni ja ajattelin Arcturuslaista käytävää.
Muistin, että tämä käytävä joka vaikutti ulkoiselta, oli itse asiassa korkeassa sydämessä. Valitettavasti en ollut ajatellut juuri mitään henkistä viime aikoina. Olin niin kovasti opetellut sopeutumaan uuteen moniulotteiseen maailmaani, että ajatukset korkeasta sydämestäni olivat unohtuneet.
Itse asiassa sen jälkeen kun jätin Mytrian ja Alycian, olin sulkenut sydämeni ja elänyt pääasiassa mielessä. Olin oppinut hallitsemaan mieltäni paljon enemmän, kuin olin ajatellut mahdolliseksi. Rakkaus oli kuitenkin ollut työnnettynä pois todellisuudestani jonain sellaisena, mistä olin luopunut.
Ei mikään ihme, että Mytria ja Alycia olivat niin uppoutuneet omaan elämäänsä. Olin tukahduttanut tunteeni, jotta kaipaukseni ja suruni eivät pakahduttaisi minua. Se kuitenkin loukkasi niitä, joita olin rakastanut - paljon enemmän kuin olin valmis myöntämään.
Kun mietin näitä ajatuksia, tunsin Kepierin olemuksen sisälläni ja se yritti antaa minulle lohdutusta ja myötätuntoa. Tunsin myös, miten yritin työntää hänen lohdutuksensa pois. Siksi päätin lakata työntämästä pois kaikkea rakkaudelta tuntuvaa ja päätin ottaa sen vastaan pitkään unohduksissa olleella korkealla sydämelläni.
Juuri tuolla hetkellä tunsin ja havaitsin, miten tuo hämärä portaalimuoto sisälsi Kepierin ja minun yhteisen tietoisuuden. Välittömästi olimme valtavassa käytävässä, mikä näytti äärettömältä. Aloimme yllätykseksemme palata yksilömuotoon, mutta kehomme olivat läpikuultavia. Itse asiassa kehomme muodostuivat valosta.
Hymyilimme toisillemme, mikä ei ollut tavallista fyysistä hymyä, vaan hymyä mikä oli tunnekokemus. Itse asiassa tunteeni olivat palanneet ja olivat täysin pakahduttavia. Onneksi lämpimässä kohdussa olemisen kokemus antoi minulle turvaa tuntea ja päästää irti niistä tunteista, joita olin tukahduttanut kauemmin, kuin pystyin muistamaan.
Saatoin nähdä, että Kepierillä oli sama kokemus, paitsi että hänen tunteensa vaikuttivat hyvin autuailta. Toisaalta omat tunteeni olivat surua. Mielenkiintoista kyllä, kun päästin irti surusta, minäkin aloin tuntea autuutta. Tämä autuuden tunne oli voimakkaampaa, kuin aiempi kehoni pystyi sisältämään. Kuitenkin valokehoni pystyi ottamaan vastaan tämän autuuden ja imemään se olemukseensa.
Kun autuus imeytyi valokehooni, aloin muistaa. Sitä on liian vaikea ilmaista sanoin, mitä muistin, koska en muistanut sanoina. Sen sijaan tietoisuuteni alkoi avata sydän-mielessäni tiedostoja, jotka olivat rakkauteen perustuvaa kieltä, ei sanoihin.
Tämä uusi kieli oli moniulotteista siinä mielessä, että pystyin keräämään ja ymmärtämään myriadeja informaatiotasoja, jotka olivat punoutuneena yhteen valotietoverkossa. Jotenkin olin avannut sydän-mieleni, mikä oli sydänkeskeinen punos ja keräsi moniulotteisia ajatuksia ja tunteita ja yhdisti ne tietämiskudokseen.
Tätä tietämistä ei tarvinnut ilmaista tai edes ymmärtää. Se vain oli. Aivan kuten minun ei koskaan tarvinnut ymmärtää tai muuttaa sydämenlyöntiäni, minun ei tarvinnut olla vuorovaikutuksessa sydän-mieleni kanssa tarkoituksellisesti. Se vain oli ja se oli täynnä kaikkea, mitä voisin koskaan haluta tietää, tuntea, käyttää ja/tai jakaa.
Katsoin Kepierin valokehoa ja ymmärsin, että hän kävi läpi saman transformaation. Itse asiassa kun katsoin ympärilleni, saatoin nähdä, että käytävässä oli monia valokehoja, joilla oli kaikilla samanlaista tietämisen, autuuden ja täyden valaistumisen ilmaisua. Tätäkö siis tapahtuu Arcturuslaisessa käytävässä?
Esittämättömään kysymykseeni vastattiin Arcturuslaisen välittömällä ilmestymisellä. Siitä säteilevä hymy oli koko vastaus, mitä tarvitsin. Arcturuslainen katsoi Kepieriä ja minua ja sanoi telepaattisesti: "Olemme onnellisia, että olette kumpikin kyenneet avaamaan sydän-mielenne. Tarvitsette sitä siinä, mitä teidät kutsutaan tekemään. Meidän on lähdettävä täältä nyt, kun teitä tarvitaan kokouksessamme."
Vilahduksessa olimme pääkokoushuoneessa, missä Galaktinen liitto piti kokouksiaan. Annettiinko minulle valtava kunnia ja sain tarkkailla näitä kokouksia? Taaskin Arcturuslainen vastasi telepaattisesti esittämättömään kysymykseeni.
"Et ainoastaan tarkkaile kokouksessa. Te, sinä ja Kepier, osallistutte siihen."
Arcturuslainen ohjasi meidät tuoleille suoraan puoliympyrän kokouspöydän edessä. Olimme ensimmäisessä rivissä. Kepier ja minä katsoimme toisiamme hermostunut ja samaan aikaan tyyni ilme kasvoillamme.
Tunsimme kumpikin sydän-mielemme täysin toimivaksi, mikä tyynnytti ajatuksemme ja täytti ne rakkaudella. Yhdessä katselimme kunnioitusta tuntien, kun Galaktisen liiton vaikutusvaltaisimmat johtajat astuivat huoneeseen ja istuutuivat paikoilleen.
Ensin oli ne tavanomaiset rituaalit ja meditoinnit, jotka käynnistivät kokoukset, jotta kaikki huoneessa voivat kalibroida tietoisuutena samaan taajuuteen. Tällä tavalla sekä puhutut että puhumattomat viestit voitiin välittää ykseyteen yhdistymishetkellämme.
Huomasin, että ensimmäistä kertaa pystyin seuraamaan näitä moniulotteisia keskusteluja juuri avautuneen sydän-mieleni kautta. Ymmärsin nyt, miksi Arcturuslainen kehotti aina minua kuuntelemaan sydämelläni, ja tein sen Galaktisen liiton kunkin jäsenen puhuessa.
Kuulin, mitä kukin jäsen sanoi, samaan aikaan kun kuulin toisten jäsenten mentaali- ja tunnereaktiot ja -vuorovaikutuksen. Jos emme olisi olleet kalibroituja samalle mentaalitaajuudelle, en olisi pystynyt vastaanottamaan näitä monia viestejä nyt-hetkessä.
Yritän laittaa sen lineaarisiksi sanoiksi, mitä puhuttiin, jotta ystävämme maan päällä voivat ymmärtää, mistä puhuttiin. Haluaisin kuitenkin puhua siitä, miksi hyvin monet teistä eivät voi muistaa, mitä koette aluksella yöllisten vierailujenne aikana.
Ensinnäkin on tiettyjä turvallisuuskysymyksiä, jotka on suojattava. Tiedämme, että hallituksillanne ja salaseuroillanne on monia maaedustajiamme seurannassa ja ne ovat tehneet joitain mentaalikommunikointilaitteitamme. Käytämme näitä laitteita, niin että voimme kommunikoida uusien lajien tai ryhmien kanssa, silloin kun mielen kalibrointi ei ole mahdollista.
Fyysisen maailmanne pimeät sielut ovat kuitenkin käyttäneet näitä laitteita joidenkin maadoittuneiden ystäviemme "mielen lukemiseen". He tekevät sen ilman lupaa tai luettavan tietämättä. Siksi on parasta, että monet vieraistamme eivät muista aikaansa aluksella, erityisesti heidän osallistuessaan tiettyihin kokouksiin.
Älkää kuitenkaan huolestuko, koska tämä pimeiden sielujen taktiikka on kovasti vähentynyt ja pian se on poistettu kokonaan. Joka päivä lisää pimeitä sieluja palaa valoon tai ne viedään toiseen todellisuustaajuuteen tai toiselle todellisuusaikajanalle. Kun aikajananne etenee, niiden jotka haluavat estää planeettaylösnousemuksen, ei sallita jäädä maan päälle.
No niin, palatakseni tarinaan, Kepier ja minä istuimme haltioituneena omaksuen kaiken, mitä sanottiin. Osa tästä informaatiosta oli salaiseksi luokiteltua, mutta yleisviestinä oli lähestyvä muutos ylösnousevalla maaplaneetalla. Galaktiset olivat ylivalaisseet tuota planeettaa viimeiset 12000 vuotta - sen lähes tuhoutumisesta saakka, minkä aiheutui, kun pimeydestä tuli voimakkaampaa kuin valo.
Ennalta määrätty planeettaylösnousemusaika oli lähellä ja monia muutoksia täytyi tehdä tuon planeetan massatietoisuudessa. Tämä tietoisuusmuutos oli niin tärkeä, että maan olennot voisivat kalibroida tietoisuutensa planeettansa ylösnousevalla taajuudella.
Onneksi oli olentoja - jotka eivät kaikki olleet ihmisiä - jotka olivat auttaneet planeettasielua, Gaiaa, laajentumaan ja säilyttämään korkeamman ilmentämistaajuuden. Kun tämä korkeampi ilmentämistaajuus oli vakaa, maa muuttuisi planeettayhteiskunnasta galaktiseksi yhteiskunnaksi.
Henkilökohtaisia kontakteja oli jo tehty monien maaolentojen kanssa. Tämä kontakti oli hyvin yksinkertainen valaiden ja delfiinien kanssa, mutta paljon monimutkaisempi ihmisten kanssa. Ihmiset jotka olivat kalibroineet tietoisuutensa ja näin huomionsa ja havaintokykynsä korkeampiin taajuuksiin, olivat enemmän kuin valmiita maapallon tulemiseen galaktiseksi sivilisaatioksi.
Oli kuitenkin edelleen monia, jotka pelkäsivät muutosta, koska he nauttivat saavuttamastaan vallasta toisiin eivätkä he halunneet sen muuttuvan. Tämä jakautuminen väestössä oli Galaktisen liiton pääasiallinen huoli.
Liitto oli täysin valmis aloittamaan laskeutumisensa. He olivat kuitenkin huolissaan siitä, että maan pimeät sielut jotka olivat edelleen säilyttäneet paljon valtaa, vahingoittaisivat niitä, jotka olivat valmiita nostamaan tietoisuutensa taajuuteen, missä he voisivat havaita laskeutumisemme.
Pimeät sielut eivät tietenkään voineet kalibroida oma tietoisuuttaan korkeampaan taajuuteen, koska heillä oli tarve hallita muita. Siksi polariteettia ja siitä johtuvaa erillisyyttä oli edelleen Gaian ihmisten keskuudessa. Tämä polariteetti/erillisyys haittasi Gaian kykyä laajentaa värähtelynsä täysin viidennen ulottuvuuden todellisuustaajuuteen.
Lisäksi oli monia ihmisiä, jotka olivat edelleen täysin unessa tai päättämättömiä. Näin heidän kykynsä hyväksyä ne ajatukset, joita tarvittiin tietoisuutensa laajentamiseen viidenteen ulottuvuuteen, oli kovasti rajoittunut. Niiden ihmisten vuoksi jotka pysyivät rajoittuneessa tietoisuustilassa, galaktisten laskeutumiset voisivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyvää.
Tämä kokous oli kutsuttu koolle parhaimman toimintatavan päättämiseksi. Gaia, planeettaolento, oli jo ylösnousemusprosessissa ja sen tarvitsisi pian karistaa ne, jotka eivät voisi seurata sen kiihtyvää taajuutta. Nämä pimeät ja päättämättömät sielut jarruttivat planeetan aineen nopeutumista.
Neljännen ulottuvuuden elementaalit tekivät ahkerasti työtä planeetan sekä halukkaiden ihmisten aineen muuntamisessa. Ihmisillä oli kuitenkin edelleen vapaa tahto. Näin ollen ilman heidän lupaansa elementaalit eivät voineet auttaa niitä, jotka kieltäytyivät muuttumasta.
Onneksi planeetan hallituksissa oli tapahtunut tiettyjä muutoksia, jotka voisivat edistää planeetan ylösnousemusprosessia. Monia pimeitä sieluja myös hillittiin. Tämän seurauksena ihmiset jotka eivät voineet muuttua, olivat pääasiallinen huolta aiheuttava väestönosa.
Jos galaktiset paljastaisivat läsnäolonsa tälle porukalle, se aiheuttaisi luultavasti suurta pelkoa. Silloin tämä pelkotaajuus estäisi kovasti Gaian ylösnousemusprosessia. Heidän oli löydettävä tapa paljastaa itsensä niille, jotka olivat valmiita, pelästyttämättä niitä, jotka eivät voineet hyväksyä uutta todellisuutta.
He olivat paljastaneet lisääntyvässä määrin aluksiaan, mikä antoi toivoa niille, jotka olivat valmiita. Kuitenkin ne jotka eivät olleet valmiita, keksivät jääräpäisesti tekosyitä näille "fantasiapoikkeamille". Monet heistä myös yksinkertaisesti kieltäytyivät osallistumasta mihinkään informaatioon tai näkökokemukseen, mikä oli erilaista kuin heidän jo tuntemansa.
Laskeutumisten oli aika alkaa. He olivat paljastaneet itsensä ja myös tavanneet useampia ja useampia ihmisiä, jotka olivat valmiita. Kuitenkin nyt oli tärkeä tehostaa laskeutumisprosessia. Piti ajatella niitä, jotka olivat heränneet. He olivat vaatineet laskeutumisia ja puhuneet rohkeasti kokemuksistaan yhteiskunnassa, mikä laajasti ylenkatsoi heidät.
Galaktiset päättivät, että he eivät voineet enää pidätellä rohkeiden johtajien tarpeita niiden vuoksi, jotka edelleen pelkäsivät.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.