MYTRE JA ARCTURUSLAISET: MATKA EMÄALUKSELLE, OSA 12
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
11.11.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre tapaa Kepierin, osa 1
Tähän jäimme viimeksi:
"Seurasin sitä pääsisäänkäyntialueelle ja näin rakastavan olennon, millä oli tuntematon sukupuoli ja planeetta-alkuperä. Arcturuslainen vastasi sanomattomaan kysymykseeni telepaattisesti: "Se/hän (naispuolinen) on ihmisen ja arcturuslaisen hybridi, jonka nimi on Kepier."
Mytre jatkaa tarinaansa:
Heti kun silmämme kohtasivat Kepierin kanssa, minusta tuntui, että tunsimme toisemme hyvin syvällisesti. Kuitenkin kun etsin nopeasti muististani, en löytänyt tuntemuksiini sopivaa muistoa. Päätin antaa ensivaikutelman mennä, kun olin huolissani siitä, etten antanut hänelle riittävästi huomiotani. Sanon "(naispuolinen) hän", koska Kepier näytti olevan sitä enemmän kuin (miespuolinen) hän tai se, kuten viittasin Arcturuslaiseen.
Kepier katsoi minua samanlaisella tunnistamiskatseella, muttei hänkään sanonut mitään. Arcturuslainen esitteli meidät ja sitten lähti nopeasti hoitamaan muita asioita. Epämukavan hetken jälkeen lopulta myönsin Kepierille, että hän näytti hyvin tutulta, ja kysyin, olimmeko koskaan tavanneet. Hän nauroi tietäväisen näköisenä ja sanoi: "Ei viime aikoina."
Kepier muutti puheenaihetta, ennen kuin ehdin kysyä hänen vastauksestaan, ja hän sanoi olevansa hyvin innostunut näkemään aluksen. Kun johdatin häntä pääkäytävään, hän kertoi minulle palveluksestaan Arcturuksen Athena-tähtialuksella. Kun vein hänet vierailijoiden osaan, hän sanoi: "Luulen, että Arcturuslainen halusi minun saavan moniulotteisen kiertokäynnin aluksella."
Olin yllättynyt, että Kepier tiesi emäaluksen moniulotteisesta osasta. Minulle oli myös kunnia, että Arcturuslainen oli valinnut minut oppaaksi tälle ilmiselvästi hyvin asiantuntevalle vieraalle.
"En ole vain vierailija. Palvelen täällä", kuulin sydämessäni. Kun katsoin häntä kysyvä ilme kasvoillani, hän hymyili. "Kyllä, olemme telepaattisesti yhteydessä", hän sanoi äänellään.
Saatoin nähdä, että tämä opastuskierros olisi paljon enemmän, kuin odotin. Minun on myönnettävä, etten vastannut hänen kommenttiinsa telepaattisesta yhteydestämme, koska tarvitsin muutaman hetken ajatusteni kasaamiseen.
Lopulta sanoin liian virallisella äänellä: "Haluaisitko puhua mieluummin ääneen vai telepaattisesti? Tiedän, että minulle olisi hyödyllistä harjoitella telepaattista kommunikointia. Olen kommunikoinut tällä tavalla vain arcturuslaisen ystäväni kanssa."
"Kyllä, arcturuslaiset ovat mahtavia ystäviä", hän sanoi telepaattisesti. "Nauttisin telepaattisen kommunikoinnin harjoittelemisesta itsekin. Olen neuvonantaja Athena-tähtialuksella ja minusta telepatia on hyvin hyödyllistä.
"Itse asiassa olin neuvonantaja. En ole kuitenkaan varma, mitä velvollisuuteni ovat täällä. Uskon kuitenkin, että meidän, siis sinun ja minun, on tarkoitus osallistua laskeutumisryhmään, joka auttaa ylösnousemuksen partaalla olevaa planeettaa."
"Voi, tarkoitatko minun planeettaani Plejadien järjestelmässä?", sanoin sellaisella ilolla, että unohdin telepatian.
"Voi, ei", myös Kepier puhui ääneen: "Se tapahtui jo kauan, kauan sitten."
"En ymmärrä. Anna minun viedä sinut yhteen suosikkipaikkaani aluksella, missä voimme puhua. Vaikuttaa siltä, että sinun on tarkoitus olla myös minun oppaani."
Tietysti vein hänet erityiseen holosviittiini ja valitsin sinne luonto-ohjelman. Istuimme pienillä puutuoleilla vesiputouksen vieressä ja katselimme läheistä kallionkielekettä. Edessämme oli maisema maailmasta, mitä en ollut koskaan nähnyt, mutta se oli kummitellut mielikuvituksessani.
Heti kun istuuduimme, Kepier sanoi kunnioitusta äänessään: "Voi hyvänen aika, tämä on maapallo."
"Maapallo!", sanoin: "Missä se on? Ja milloin se on? Vaikuttaa siltä, että olemme eläneet eri elämänvirrassa. Vaikuttaa myös siltä, että minun on tarkoitus sopeutua sinun aikavirtaasi."
"Kyllä", Kepier vastasi: "Monet aikavirrat voivat olla hyvin hämmentäviä. Huomaan kuitenkin, että kaikki aikajanat näyttävät yhdistyvän täällä emäaluksella. Johtuuko se viidennestä ulottuvuudesta?"
"Luulen, että tämän aluksen täydellinen moniulotteisuus saa aikaan kaikkien aikajanojen yhdistymisen. Arcturuslainen kertoi minulle tästä aikayhdistymisestä, mutten ole liittänyt sitä omaan elämääni ennen tätä. Tietysti Arcturuslainen taas kerran antaisi minulle oppitunnin kokemuksena", vastasin.
"Mutta ennen kuin jatkamme, Kepier, kertoisitko minulle kotimaailmani ylösnousemuksesta?"
"Kyllä, Mytre, se ylösnousi kauan sitten. Itse asiassa olit siellä Mytrian ja ihanan tyttäresi kanssa. Planeettasi ylösnousemus tunnettiin ympäri galaksia. Et ole vielä avannut tuota tiedostoa moniulotteisessa tietoisuudessani, koska se keskeyttäisi nykyisen todellisuusvirtasi."
"Mutta minua on vainonnut syyllisyys siitä, etten auttanut kansaani. Miten voisin unohtaa sen?"
"Et ole unohtanut sitä. Sitä ei ole tapahtunut vielä omassa tietämyksessäsi. Vaikka plejadilaisen todellisuutesi ylösnousemus tapahtui kauan sitten ennen maapallon ylösnousemusta, sinut tuotiin tänne auttamaan maan ylösnousemuksessa sen vuoksi, mitä opit kotimaailmassasi."
"Miten voin käyttää kotimaailmassa oppimaani, kun en muista sitä?"
"Koska sinun on saatettava loppuun tämä tehtävä muistaaksesi, miten "ylösnostetaan" oma maailmasi." Kepier jatkoi vastauksena hämmästyneeseen ilmeeseeni: "Kyllä, minullakin on vaikeuksia ymmärtää ajattoman ajan luonne.
"On kuitenkin paljon helpompaa nähdä aikajanamatriisi toisessa kuin itsessään. Luulen, että tämä on osasyy, miksi meidät on laitettu yhteen. Tämä ja koska olemme kumpikin osa laskeutumisryhmää."
Minulla ei ollut mitään reaktiota hänen toiseen mainintaansa laskeutumisryhmässä olemisesta. Ensin minun oli sulatettava informaatio kotimaailmani ylösnousemuksesta. Lisäksi Mytrian ja Alycian mainitseminen sai minussa aikaan haaveilua. En ollut käsittänyt, miten paljon oli työntynyt sydämestäni pois kaipauksen rakkaasta perheestäni.
Kun kumpikin meistä oli kiinni omassa elämässään, yölliset astraalitapaamisistani Alycian kanssa oli tullut harvempia ja harvempia. En ollut myöskään ollut yhteydessä Mytriaan sen jälkeen, kun hän astui sisään Äidin ytimeen. Oivallus, että olin täysin eri aikavirrassa kuin rakkaani, sai minut kaipaamaan heitä vielä enemmän.
Toisaalta, oliko toinen versioni heidän kanssaan tuolla aikajanalla? Tuo ajatus toi minulle sellaista lohtua, etten halunnut tutkia sitä siltä varalta, että se ei ollut oikea. Siksi sallin käsityksen yhteiselostamme asettua korkeaan sydämeeni.
Arcturuslainen oli kertonut minulle, että kaikki mikä oli tallennettuna korkeaan sydämeemme, olisi äärettömästi moniulotteisen tietoisuutemme ulottuvilla. Siksi rentouduin pienelle puutuolilleni ja tunsin yhteiselomme aikavirran juurtuvan korkeaan sydämeeni. Kun tein näin, tunsin lämpimäksi sen kohdan sydämessäni, missä oli ennen ollut kaipausta ja katumusta.
Kun auringonlasku heitti punakultaisia valonsäteitä olemukseeni, tämä parantuminen levisi hitaasti kehoni läpi. Samanaikaisesti tunsin rauhan ja tyyneyden siirtyvän Kepieriin, mikä näytti parantavan jonkun haavan, mistä en ollut tietoinen.
Tuon syvän toveruustunteen myötä vedimme samaan aikaan syvään henkeä ja keskityimme yksinkertaiseen nautintoon auringonlaskun katselemisesta. Kun ympäristömme pimeni, rentouduimme enemmän ja enemmän tietämään tuntemattoman. Samalla hetkellä ajattelimme kumpikin:
"Kun elän nyt-hetkessä, virtaan ykseyden kanssa."
***
Kaukaisella maaplaneetalla miljoonat jatkoivat päivittäistä elämäänsä ilman mitään käsitystä siitä valtavasta muutoksesta, mikä tapahtui todellisuustaajuudessa aivan heidän havaintokykynsä ulkopuolella. Laskujen maksaminen, lasten vieminen kouluun, vanhasta vanhemmasta huolehtiminen, töihin meneminen, hauskan pitäminen ja rakkauden etsiminen täyttivät heidän todellisuutensa. He olivat vapaita planeettaylösnousemuksen valtavasta taakasta.
He halusivat niin olevan, he eivät halunneet tietää. He halusivat tehdä elämää. Mikään heidän elämässään ei opastanut heitä edes kuvittelemaan, että planeetta olisi elävä olento. Mikään heidän todellisuudessaan ei johtanut heitä edes ajattelemaan, että heidän elämänsä olisi moniulotteista tai että heillä olisi koreamman taajuuden versioita ITSESTÄÄN. Jotkut kävivät kirkossa ja toiset eivät. Kummassakin tapauksessa Henki ja uskonto olivat sama asia heille ja Jumala asui kaukana taivaassa.
He tunsivat turvaa elämisestä tutussa todellisuudessa, mikä oli ollut olemassa vuosituhansia. He olivat liian kiireisiä miettiäkseen jotain, mikä oli erilaista kuin kaikki, mitä he olivat tunteneet. Jotkut näistä ihmisistä olivat rakastavia ja ystävällisiä. Toiset olivat pelokkaita ja ilkeitä. Nämä kaksi ryhmää oli lukittu polariteettipeliin, täysin tietämättöminä edes siitä mahdollisuudesta, että heidän elämänsä voisi käydä läpi kvanttimuutosta.
Siksi heidän elämänsä jatkuisi jossain aikavirrassa samanlaisena kuin aina. Mahdollinen ylösnousemustodellisuus tulisi heidän maailmaansa kuin matala pilvi tai elävä uni eivätkä he koskaan huomaisi sitä. Taivas oli täynnä tunnistamattomia esineitä eivätkä he koskaan huomaisi niitä. He eivät olleet valmiita 3D-polariteetti- ja erillisyyspelin osalta.
He eivät halunneet tietää, muuttua tai muuttaa havaintoaan todellisuudesta. Heille peli jatkuisi. He eivät tienneet, että he olivat todellisuutensa luojia. Koska he ovat haluttomia päästämään uutta käsitystä tajuntaansa, he jatkaisivat elämää samalla tavalla, kuin olivat aina eläneet.
Toisaalta oli joitain, jotka halusivat elää uudella tavalla. Itse asiassa jotkut olivat valmistautuneet tähän todellisuusmuutokseen monta inkarnaatiota. He löysivät jotenkin tavan yhdistyä moniulotteiseen ITSEENSÄ ja olivat valmiita ja halukkaita palaamaan korkeampaan ilmaisuunsa. Olivatko he kuitenkaan valmiita päästämään irti aikaharhasta?
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
11.11.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Mytre tapaa Kepierin, osa 1
Tähän jäimme viimeksi:
"Seurasin sitä pääsisäänkäyntialueelle ja näin rakastavan olennon, millä oli tuntematon sukupuoli ja planeetta-alkuperä. Arcturuslainen vastasi sanomattomaan kysymykseeni telepaattisesti: "Se/hän (naispuolinen) on ihmisen ja arcturuslaisen hybridi, jonka nimi on Kepier."
Mytre jatkaa tarinaansa:
Heti kun silmämme kohtasivat Kepierin kanssa, minusta tuntui, että tunsimme toisemme hyvin syvällisesti. Kuitenkin kun etsin nopeasti muististani, en löytänyt tuntemuksiini sopivaa muistoa. Päätin antaa ensivaikutelman mennä, kun olin huolissani siitä, etten antanut hänelle riittävästi huomiotani. Sanon "(naispuolinen) hän", koska Kepier näytti olevan sitä enemmän kuin (miespuolinen) hän tai se, kuten viittasin Arcturuslaiseen.
Kepier katsoi minua samanlaisella tunnistamiskatseella, muttei hänkään sanonut mitään. Arcturuslainen esitteli meidät ja sitten lähti nopeasti hoitamaan muita asioita. Epämukavan hetken jälkeen lopulta myönsin Kepierille, että hän näytti hyvin tutulta, ja kysyin, olimmeko koskaan tavanneet. Hän nauroi tietäväisen näköisenä ja sanoi: "Ei viime aikoina."
Kepier muutti puheenaihetta, ennen kuin ehdin kysyä hänen vastauksestaan, ja hän sanoi olevansa hyvin innostunut näkemään aluksen. Kun johdatin häntä pääkäytävään, hän kertoi minulle palveluksestaan Arcturuksen Athena-tähtialuksella. Kun vein hänet vierailijoiden osaan, hän sanoi: "Luulen, että Arcturuslainen halusi minun saavan moniulotteisen kiertokäynnin aluksella."
Olin yllättynyt, että Kepier tiesi emäaluksen moniulotteisesta osasta. Minulle oli myös kunnia, että Arcturuslainen oli valinnut minut oppaaksi tälle ilmiselvästi hyvin asiantuntevalle vieraalle.
"En ole vain vierailija. Palvelen täällä", kuulin sydämessäni. Kun katsoin häntä kysyvä ilme kasvoillani, hän hymyili. "Kyllä, olemme telepaattisesti yhteydessä", hän sanoi äänellään.
Saatoin nähdä, että tämä opastuskierros olisi paljon enemmän, kuin odotin. Minun on myönnettävä, etten vastannut hänen kommenttiinsa telepaattisesta yhteydestämme, koska tarvitsin muutaman hetken ajatusteni kasaamiseen.
Lopulta sanoin liian virallisella äänellä: "Haluaisitko puhua mieluummin ääneen vai telepaattisesti? Tiedän, että minulle olisi hyödyllistä harjoitella telepaattista kommunikointia. Olen kommunikoinut tällä tavalla vain arcturuslaisen ystäväni kanssa."
"Kyllä, arcturuslaiset ovat mahtavia ystäviä", hän sanoi telepaattisesti. "Nauttisin telepaattisen kommunikoinnin harjoittelemisesta itsekin. Olen neuvonantaja Athena-tähtialuksella ja minusta telepatia on hyvin hyödyllistä.
"Itse asiassa olin neuvonantaja. En ole kuitenkaan varma, mitä velvollisuuteni ovat täällä. Uskon kuitenkin, että meidän, siis sinun ja minun, on tarkoitus osallistua laskeutumisryhmään, joka auttaa ylösnousemuksen partaalla olevaa planeettaa."
"Voi, tarkoitatko minun planeettaani Plejadien järjestelmässä?", sanoin sellaisella ilolla, että unohdin telepatian.
"Voi, ei", myös Kepier puhui ääneen: "Se tapahtui jo kauan, kauan sitten."
"En ymmärrä. Anna minun viedä sinut yhteen suosikkipaikkaani aluksella, missä voimme puhua. Vaikuttaa siltä, että sinun on tarkoitus olla myös minun oppaani."
Tietysti vein hänet erityiseen holosviittiini ja valitsin sinne luonto-ohjelman. Istuimme pienillä puutuoleilla vesiputouksen vieressä ja katselimme läheistä kallionkielekettä. Edessämme oli maisema maailmasta, mitä en ollut koskaan nähnyt, mutta se oli kummitellut mielikuvituksessani.
Heti kun istuuduimme, Kepier sanoi kunnioitusta äänessään: "Voi hyvänen aika, tämä on maapallo."
"Maapallo!", sanoin: "Missä se on? Ja milloin se on? Vaikuttaa siltä, että olemme eläneet eri elämänvirrassa. Vaikuttaa myös siltä, että minun on tarkoitus sopeutua sinun aikavirtaasi."
"Kyllä", Kepier vastasi: "Monet aikavirrat voivat olla hyvin hämmentäviä. Huomaan kuitenkin, että kaikki aikajanat näyttävät yhdistyvän täällä emäaluksella. Johtuuko se viidennestä ulottuvuudesta?"
"Luulen, että tämän aluksen täydellinen moniulotteisuus saa aikaan kaikkien aikajanojen yhdistymisen. Arcturuslainen kertoi minulle tästä aikayhdistymisestä, mutten ole liittänyt sitä omaan elämääni ennen tätä. Tietysti Arcturuslainen taas kerran antaisi minulle oppitunnin kokemuksena", vastasin.
"Mutta ennen kuin jatkamme, Kepier, kertoisitko minulle kotimaailmani ylösnousemuksesta?"
"Kyllä, Mytre, se ylösnousi kauan sitten. Itse asiassa olit siellä Mytrian ja ihanan tyttäresi kanssa. Planeettasi ylösnousemus tunnettiin ympäri galaksia. Et ole vielä avannut tuota tiedostoa moniulotteisessa tietoisuudessani, koska se keskeyttäisi nykyisen todellisuusvirtasi."
"Mutta minua on vainonnut syyllisyys siitä, etten auttanut kansaani. Miten voisin unohtaa sen?"
"Et ole unohtanut sitä. Sitä ei ole tapahtunut vielä omassa tietämyksessäsi. Vaikka plejadilaisen todellisuutesi ylösnousemus tapahtui kauan sitten ennen maapallon ylösnousemusta, sinut tuotiin tänne auttamaan maan ylösnousemuksessa sen vuoksi, mitä opit kotimaailmassasi."
"Miten voin käyttää kotimaailmassa oppimaani, kun en muista sitä?"
"Koska sinun on saatettava loppuun tämä tehtävä muistaaksesi, miten "ylösnostetaan" oma maailmasi." Kepier jatkoi vastauksena hämmästyneeseen ilmeeseeni: "Kyllä, minullakin on vaikeuksia ymmärtää ajattoman ajan luonne.
"On kuitenkin paljon helpompaa nähdä aikajanamatriisi toisessa kuin itsessään. Luulen, että tämä on osasyy, miksi meidät on laitettu yhteen. Tämä ja koska olemme kumpikin osa laskeutumisryhmää."
Minulla ei ollut mitään reaktiota hänen toiseen mainintaansa laskeutumisryhmässä olemisesta. Ensin minun oli sulatettava informaatio kotimaailmani ylösnousemuksesta. Lisäksi Mytrian ja Alycian mainitseminen sai minussa aikaan haaveilua. En ollut käsittänyt, miten paljon oli työntynyt sydämestäni pois kaipauksen rakkaasta perheestäni.
Kun kumpikin meistä oli kiinni omassa elämässään, yölliset astraalitapaamisistani Alycian kanssa oli tullut harvempia ja harvempia. En ollut myöskään ollut yhteydessä Mytriaan sen jälkeen, kun hän astui sisään Äidin ytimeen. Oivallus, että olin täysin eri aikavirrassa kuin rakkaani, sai minut kaipaamaan heitä vielä enemmän.
Toisaalta, oliko toinen versioni heidän kanssaan tuolla aikajanalla? Tuo ajatus toi minulle sellaista lohtua, etten halunnut tutkia sitä siltä varalta, että se ei ollut oikea. Siksi sallin käsityksen yhteiselostamme asettua korkeaan sydämeeni.
Arcturuslainen oli kertonut minulle, että kaikki mikä oli tallennettuna korkeaan sydämeemme, olisi äärettömästi moniulotteisen tietoisuutemme ulottuvilla. Siksi rentouduin pienelle puutuolilleni ja tunsin yhteiselomme aikavirran juurtuvan korkeaan sydämeeni. Kun tein näin, tunsin lämpimäksi sen kohdan sydämessäni, missä oli ennen ollut kaipausta ja katumusta.
Kun auringonlasku heitti punakultaisia valonsäteitä olemukseeni, tämä parantuminen levisi hitaasti kehoni läpi. Samanaikaisesti tunsin rauhan ja tyyneyden siirtyvän Kepieriin, mikä näytti parantavan jonkun haavan, mistä en ollut tietoinen.
Tuon syvän toveruustunteen myötä vedimme samaan aikaan syvään henkeä ja keskityimme yksinkertaiseen nautintoon auringonlaskun katselemisesta. Kun ympäristömme pimeni, rentouduimme enemmän ja enemmän tietämään tuntemattoman. Samalla hetkellä ajattelimme kumpikin:
"Kun elän nyt-hetkessä, virtaan ykseyden kanssa."
***
Kaukaisella maaplaneetalla miljoonat jatkoivat päivittäistä elämäänsä ilman mitään käsitystä siitä valtavasta muutoksesta, mikä tapahtui todellisuustaajuudessa aivan heidän havaintokykynsä ulkopuolella. Laskujen maksaminen, lasten vieminen kouluun, vanhasta vanhemmasta huolehtiminen, töihin meneminen, hauskan pitäminen ja rakkauden etsiminen täyttivät heidän todellisuutensa. He olivat vapaita planeettaylösnousemuksen valtavasta taakasta.
He halusivat niin olevan, he eivät halunneet tietää. He halusivat tehdä elämää. Mikään heidän elämässään ei opastanut heitä edes kuvittelemaan, että planeetta olisi elävä olento. Mikään heidän todellisuudessaan ei johtanut heitä edes ajattelemaan, että heidän elämänsä olisi moniulotteista tai että heillä olisi koreamman taajuuden versioita ITSESTÄÄN. Jotkut kävivät kirkossa ja toiset eivät. Kummassakin tapauksessa Henki ja uskonto olivat sama asia heille ja Jumala asui kaukana taivaassa.
He tunsivat turvaa elämisestä tutussa todellisuudessa, mikä oli ollut olemassa vuosituhansia. He olivat liian kiireisiä miettiäkseen jotain, mikä oli erilaista kuin kaikki, mitä he olivat tunteneet. Jotkut näistä ihmisistä olivat rakastavia ja ystävällisiä. Toiset olivat pelokkaita ja ilkeitä. Nämä kaksi ryhmää oli lukittu polariteettipeliin, täysin tietämättöminä edes siitä mahdollisuudesta, että heidän elämänsä voisi käydä läpi kvanttimuutosta.
Siksi heidän elämänsä jatkuisi jossain aikavirrassa samanlaisena kuin aina. Mahdollinen ylösnousemustodellisuus tulisi heidän maailmaansa kuin matala pilvi tai elävä uni eivätkä he koskaan huomaisi sitä. Taivas oli täynnä tunnistamattomia esineitä eivätkä he koskaan huomaisi niitä. He eivät olleet valmiita 3D-polariteetti- ja erillisyyspelin osalta.
He eivät halunneet tietää, muuttua tai muuttaa havaintoaan todellisuudesta. Heille peli jatkuisi. He eivät tienneet, että he olivat todellisuutensa luojia. Koska he ovat haluttomia päästämään uutta käsitystä tajuntaansa, he jatkaisivat elämää samalla tavalla, kuin olivat aina eläneet.
Toisaalta oli joitain, jotka halusivat elää uudella tavalla. Itse asiassa jotkut olivat valmistautuneet tähän todellisuusmuutokseen monta inkarnaatiota. He löysivät jotenkin tavan yhdistyä moniulotteiseen ITSEENSÄ ja olivat valmiita ja halukkaita palaamaan korkeampaan ilmaisuunsa. Olivatko he kuitenkaan valmiita päästämään irti aikaharhasta?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.