MYTRE JA ARCTURUSLAISET: MATKA EMÄALUKSELLE, OSA 11
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
22.10.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Arcturuksen ylösnousemus, osa 1
Tähän jäimme viimeksi:
"Olin ajan ulkopuolella, joten minulla ei ollut aavistustakaan, miten kauan kuljin näiden ylisielun tiedostojen läpi, mutta kun jatkoin, minusta tuli tyynempi ja irrallisempi ohikulkevista todellisuuksista. Sitten yhtäkkiä eräs todellisuus tuli minua kohti kuin auringonsäde. En pystynyt lipumaan sen ohi, vaikka halusinkin. Tuossa elämässä oli keskeneräinen asia, mikä minun oli saatettava loppuun, vapauttaakseni tietoisuuteni jostain näkymättömästä taakasta.
Yhtäkkiä tuo "aurinko" oli edessäni ja veti minua sellaisella voimalla, että melkein pyörryin. Muistutin kuitenkin itselleni, että MINÄ OLEN MIELENI mestari. Tämä lause avasi portaalin jollekin planeetalle, joka oli kaaoksessa, ja kuulin sanat "Arcturuksen ylösnousemus"."
Mytre jatkaa:
Kun ylisielun tiedosto avautui, se veti minut näkymään ennen kaiken ajanlaskun alkamista. Ensin pystyin kuulemaan vain sanoja, joita en ymmärtänyt, ja tunsin paniikkia. Lopulta sain näkökykyni riittävästi takaisin ja näin edessäni näkymän, mikä sattui sydämeeni, koska se muistutti minua kotimaailmastani Plejadeilla.
Olennot jotka muistuttivat hämärästi humanoidia, ryntäilivät lähes paniikissa. Heidän planeetalleen tapahtui jotain, mitä he eivät pystyneet ymmärtämään. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Miten nämä pelästyneet olennot voisivat olla arcturuslaisia?" Välitön vastaus ylisielusta oli: "Ne eivät ole vielä arcturuslaisia. Niiden joukossa on muutamia, jotka tulevat muistamaan paluun arcturuslaisena olemiseen."
Ylisielu kertoi minulle sitten, miten muodottomia olentoja oli tullut kaukaisesta universumista käymään nuoressa Linnunratagalaksissa. Nämä olennot eivät olleet koskaan tunteneet muotoa, eivätkä ne olleet koskaan eläneet planeetalla. Näiden olentojen nimeä on mahdoton tulkita millekään sellaiselle peräkkäiskielelle, mitä käytän tarinani kertomiseen. Siksi kutsun niitä "esiarcturuslaisiksi".
Nämä esiarcturuslaiset päättivät saada kokemuksen planeettana olemisesta, koska yksilönä oleminen ylitti täysin niiden käsityskyvyn. Miljoonien syklien ajan ne kiinnittävät suuren tietoisuutensa planeetan palloon ja ilmakehään. Lopulta ne halusivat kokea muodon, mikä voisi kulkea planeetalla.
Ne päättivät, että tällä tavalla ne voisivat saada erilaisen perspektiivin planeetalla olemisesta, planeettana olemisen sijasta. Planeetan lukemattomien syklien ajan jotkut niistä elivät humanoidimuodossaan. Toisaalta ykseys ylläpiti planeetan ja sen ilmakehän muotoa, niin että sitä voitiin suojella ja ylläpitää.
Lopulta planeetan taajuus aleni riittävästi saadakseen hataran suhteen aikaan. Ajan kehittymisen myötä mikä oli ainutkertainen kokemus arcturuslaisille, alkoi tapahtua asioita, joita eivät käynnistäneet ne arcturuslaiset, jotka olivat planeettamuodon ylläpitäjiä.
Ääretöntä vähäisempi luomiskontrolli koko todellisuudesta oli myös uusi seikkailu. Siksi ne antautuivat tälle seuraavalle kokemukselle ajattelematta koskaan, että ne voisivat melkein eksyä omaan seikkailuunsa. Ne eivät olleet koskaan tunteneet aikaa, joten niillä ei ollut aavistustakaan siitä, miten se voisi saada aikaan ikääntymistä ja rappeutumista.
Ensin ne luulivat, että ikääntyminen ja rappeutuminen olivat pelkästään muutoksia. Näin ollen ne ottivat vastaan sen avosylin. Liian myöhään ne käsittivät, että planeetan monien tuhansien sylkien jälkeen humanoidikotelo alkoi rappeutua. Koska ne eivät olleet koskaan ennen käyttäneet muotoa, se oli melkoinen yllätys.
Kuitenkin suurin yllätys oli, että kun ne alkoivat rappeutua, ne alkoivat unohtaa. Jotkut niistä unohtivat, että planeetta oli täynnä niiden omaa arcturuslaista perhettä. Jotkut niistä unohtivat aidon ja muodottoman tilansa ja jotkut niistä unohtivat, että ne olivat kaikki yksi ja sama olento, joka käytti jokseenkin erillisiä muotoja.
Ainutkertaisia ajatuksia alkoi tulla niiden tietoisuuteen, kuten erillisyys, aika ja ikä. Ensin nämä aiemmin tuntemattomat käsitteet olivat jännittäviä - ne olivat hyvin erilaisia kuin mikään, mitä ne olivat koskaan tunteneet. Totuus on, että ne olivat vähän kyllästyneet äärettömään ja muodottomaan kaikentietävään ja kaikkeaolevaan tilaansa.
Itse asiassa, jotkut niistä innostuivat niin kovasti tästä seikkailusta, että ne halveksivat luontaista olemustaan ja tuomitsivat ne, jotka pysyivät puhtaassa ja muodottomassa tilassaan. Tuomitseminen oli täysin ainutkertainen käsite sekä erittäin vaarallinen ajatus. Ennen kuin tiesivätkään, ne alkoivat jakautua niihin, jotka tuomitsivat, ja niihin jotka eivät tuominneet.
Ne jotka eivät tuominneet, jäivät uuden todellisuuden korkeampiin taajuuksiin. Toisaalta ne jotka tuomitsivat, alkoivat siirtää huomionsa pois ehdottomasta rakkaudesta ja ykseydestä kaikkien arcturuslaisten kanssa ja hahmottivat lisää erillisyyttä niihin, jotka eivät tuominneet.
Tuomitsemisesta tuli niille tärkeä työkalu, koska se vei ne tiheämpään todellisuuteen, kuin he olivat koskaan tunteneet. Tämä ryhmä alkoi tuntea, että ne olivat parempia kuin muut, koska ne olivat riittävän rohkeita astuakseen uuteen todellisuusversioon, mikä oli tuntematon niiden universumissa.
Ne eivät koskaan nähneet, että tuomitsemisesta tulisi seuraamuksia. Itse asiassa koko seuraamuskäsite oli ainutkertainen niille. Ne eivät olleet tunnistaneet, että ajatus voisi olla erillään kokonaisuudesta. Näin ollen silloin kun jotkut niistä alkoivat laajentaa tuomitsemisen vertailemiseen, ne olivat valmistautumattomia siihen eroamiseen, mikä tapahtui.
Eroaminen tapahtui ensin muotoa käyttävien ja niiden välillä, jotka jäivät planeettailmakehään puhtaina valo-olentoina. Sitten erillisyys laajeni ja jakoi planeettamuodon ylläpitäjät niistä, joilla oli humanoidimuoto.
Ongelmat kiihtyivät kovasti, kun erillisyys humanoidimuodon pitäjien välillä alkoi. Ensin ne energiamallit jotka yhdistivät kaikki humanoidit, olivat näkymättömiä. Kuitenkin planeetan pyörimissyklien saatossa tuomitseminen laajentui sisältämään muut arcturuslaiset, jotka olivat päättäneet luoda ihmismuodon.
Ensin tämä tuomitseminen ei luonut erillisyyttä, mutta sitten kun yhdistävästä eetteristä tuli näkymätön, erillisyyden tunne alkoi. Humanoidi-arcturuslaiset eivät oivaltaneet, että niiden värähtely putosi vakaasti, koska se tapahtui hyvin vähitellen. Siksi niillä oli tiedostamattaan "aikaa" sopeutua näihin uusiin todellisuusversioihinsa.
Ne arcturuslaiset jotka jäivät ilmakehään tai ottivat planeettamuodon, eivät koskaan lähteneet ykseystietoisuudestaan. Siksi ne pysyivät korkeassa värähtelytaajuudessa ja olivat vapaita ajasta, erillisyydestä ja tuomitsemisesta, mitkä olivat luoneet matalamman taajuuden käsitykset ja kokemukset.
Nämä arcturuslaiset yrittivät varoittaa niitä, joka olivat valinneet muodon, mutta humanoidit nauttivat niin kovasti uudesta seikkailustaan, että ne eivät kuunnelleet. Itse asiassa humanoidit syyttivät muodotonta perhettään, että se pelkäsi kokeilla uudenlaista todellisuutta. "Pelkäsi!?" Muodottomat arctruslaiset eivät voineet edes ymmärtää tuota käsitettä.
Kuitenkin arcturuslaisten yrittäessä yhdistyä perheeseensä muodossa, jokin esti täyden ykseyden. Liittyikö tämä jotenkin pelkäämiseen? Kyvyttömänä puuttumaan asiaan ne havaitsivat vähitellen, että este jälleenyhdistymiseen muotoperheensä kanssa oli tosiaankin pelko.
Korkeammassa värähtelyssään ne eivät voineet tuntea pelkoa, mutta yrittäessään yhdistyä muodon ottaneiden kanssa, ne pystyivät tuntemaan pelkoa humanoideissa. "Mitä humanoidit pelkäsivät?", ne miettivät. Lopulta ne oivalsivat, että pelko oli lopputulos siitä, mikä oli alkanut tuomitsemisena.
Muodottomat arcturuslaiset oppivat paljon humanoidiperheeltään, mutta eivät kyenneet auttamaan niitä. Avuttomana ne katselivat, kun muodon ottaneista tuli aina vain erillisempiä ja erillisempiä. Lopulta humanoideista tuli yksilöitä, jotka olivat täysin erillään muodottomasta perheestään ja erillään myös toisistaan.
Koska muutokset muuttuivat positiivisista negatiivisiin pelon vuoksi, jotkut yksilöt alkoivat muistaa arcturuslaisen perheensä, mikä oli ottanut humanoidimuodon. Lopulta muodottomat arcturuslaiset pystyivät kommunikoimaan niiden perheenjäsentensä kanssa, jotka olivat eksyneet omaan tuomitsemiseensa.
Palaan asiaan.
Mytre
-----------
Kanavoinut Suzanne Lie ( suzanneliephd.blogspot.com)
22.10.2012
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Arcturuksen ylösnousemus, osa 1
Tähän jäimme viimeksi:
"Olin ajan ulkopuolella, joten minulla ei ollut aavistustakaan, miten kauan kuljin näiden ylisielun tiedostojen läpi, mutta kun jatkoin, minusta tuli tyynempi ja irrallisempi ohikulkevista todellisuuksista. Sitten yhtäkkiä eräs todellisuus tuli minua kohti kuin auringonsäde. En pystynyt lipumaan sen ohi, vaikka halusinkin. Tuossa elämässä oli keskeneräinen asia, mikä minun oli saatettava loppuun, vapauttaakseni tietoisuuteni jostain näkymättömästä taakasta.
Yhtäkkiä tuo "aurinko" oli edessäni ja veti minua sellaisella voimalla, että melkein pyörryin. Muistutin kuitenkin itselleni, että MINÄ OLEN MIELENI mestari. Tämä lause avasi portaalin jollekin planeetalle, joka oli kaaoksessa, ja kuulin sanat "Arcturuksen ylösnousemus"."
Mytre jatkaa:
Kun ylisielun tiedosto avautui, se veti minut näkymään ennen kaiken ajanlaskun alkamista. Ensin pystyin kuulemaan vain sanoja, joita en ymmärtänyt, ja tunsin paniikkia. Lopulta sain näkökykyni riittävästi takaisin ja näin edessäni näkymän, mikä sattui sydämeeni, koska se muistutti minua kotimaailmastani Plejadeilla.
Olennot jotka muistuttivat hämärästi humanoidia, ryntäilivät lähes paniikissa. Heidän planeetalleen tapahtui jotain, mitä he eivät pystyneet ymmärtämään. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Miten nämä pelästyneet olennot voisivat olla arcturuslaisia?" Välitön vastaus ylisielusta oli: "Ne eivät ole vielä arcturuslaisia. Niiden joukossa on muutamia, jotka tulevat muistamaan paluun arcturuslaisena olemiseen."
Ylisielu kertoi minulle sitten, miten muodottomia olentoja oli tullut kaukaisesta universumista käymään nuoressa Linnunratagalaksissa. Nämä olennot eivät olleet koskaan tunteneet muotoa, eivätkä ne olleet koskaan eläneet planeetalla. Näiden olentojen nimeä on mahdoton tulkita millekään sellaiselle peräkkäiskielelle, mitä käytän tarinani kertomiseen. Siksi kutsun niitä "esiarcturuslaisiksi".
Nämä esiarcturuslaiset päättivät saada kokemuksen planeettana olemisesta, koska yksilönä oleminen ylitti täysin niiden käsityskyvyn. Miljoonien syklien ajan ne kiinnittävät suuren tietoisuutensa planeetan palloon ja ilmakehään. Lopulta ne halusivat kokea muodon, mikä voisi kulkea planeetalla.
Ne päättivät, että tällä tavalla ne voisivat saada erilaisen perspektiivin planeetalla olemisesta, planeettana olemisen sijasta. Planeetan lukemattomien syklien ajan jotkut niistä elivät humanoidimuodossaan. Toisaalta ykseys ylläpiti planeetan ja sen ilmakehän muotoa, niin että sitä voitiin suojella ja ylläpitää.
Lopulta planeetan taajuus aleni riittävästi saadakseen hataran suhteen aikaan. Ajan kehittymisen myötä mikä oli ainutkertainen kokemus arcturuslaisille, alkoi tapahtua asioita, joita eivät käynnistäneet ne arcturuslaiset, jotka olivat planeettamuodon ylläpitäjiä.
Ääretöntä vähäisempi luomiskontrolli koko todellisuudesta oli myös uusi seikkailu. Siksi ne antautuivat tälle seuraavalle kokemukselle ajattelematta koskaan, että ne voisivat melkein eksyä omaan seikkailuunsa. Ne eivät olleet koskaan tunteneet aikaa, joten niillä ei ollut aavistustakaan siitä, miten se voisi saada aikaan ikääntymistä ja rappeutumista.
Ensin ne luulivat, että ikääntyminen ja rappeutuminen olivat pelkästään muutoksia. Näin ollen ne ottivat vastaan sen avosylin. Liian myöhään ne käsittivät, että planeetan monien tuhansien sylkien jälkeen humanoidikotelo alkoi rappeutua. Koska ne eivät olleet koskaan ennen käyttäneet muotoa, se oli melkoinen yllätys.
Kuitenkin suurin yllätys oli, että kun ne alkoivat rappeutua, ne alkoivat unohtaa. Jotkut niistä unohtivat, että planeetta oli täynnä niiden omaa arcturuslaista perhettä. Jotkut niistä unohtivat aidon ja muodottoman tilansa ja jotkut niistä unohtivat, että ne olivat kaikki yksi ja sama olento, joka käytti jokseenkin erillisiä muotoja.
Ainutkertaisia ajatuksia alkoi tulla niiden tietoisuuteen, kuten erillisyys, aika ja ikä. Ensin nämä aiemmin tuntemattomat käsitteet olivat jännittäviä - ne olivat hyvin erilaisia kuin mikään, mitä ne olivat koskaan tunteneet. Totuus on, että ne olivat vähän kyllästyneet äärettömään ja muodottomaan kaikentietävään ja kaikkeaolevaan tilaansa.
Itse asiassa, jotkut niistä innostuivat niin kovasti tästä seikkailusta, että ne halveksivat luontaista olemustaan ja tuomitsivat ne, jotka pysyivät puhtaassa ja muodottomassa tilassaan. Tuomitseminen oli täysin ainutkertainen käsite sekä erittäin vaarallinen ajatus. Ennen kuin tiesivätkään, ne alkoivat jakautua niihin, jotka tuomitsivat, ja niihin jotka eivät tuominneet.
Ne jotka eivät tuominneet, jäivät uuden todellisuuden korkeampiin taajuuksiin. Toisaalta ne jotka tuomitsivat, alkoivat siirtää huomionsa pois ehdottomasta rakkaudesta ja ykseydestä kaikkien arcturuslaisten kanssa ja hahmottivat lisää erillisyyttä niihin, jotka eivät tuominneet.
Tuomitsemisesta tuli niille tärkeä työkalu, koska se vei ne tiheämpään todellisuuteen, kuin he olivat koskaan tunteneet. Tämä ryhmä alkoi tuntea, että ne olivat parempia kuin muut, koska ne olivat riittävän rohkeita astuakseen uuteen todellisuusversioon, mikä oli tuntematon niiden universumissa.
Ne eivät koskaan nähneet, että tuomitsemisesta tulisi seuraamuksia. Itse asiassa koko seuraamuskäsite oli ainutkertainen niille. Ne eivät olleet tunnistaneet, että ajatus voisi olla erillään kokonaisuudesta. Näin ollen silloin kun jotkut niistä alkoivat laajentaa tuomitsemisen vertailemiseen, ne olivat valmistautumattomia siihen eroamiseen, mikä tapahtui.
Eroaminen tapahtui ensin muotoa käyttävien ja niiden välillä, jotka jäivät planeettailmakehään puhtaina valo-olentoina. Sitten erillisyys laajeni ja jakoi planeettamuodon ylläpitäjät niistä, joilla oli humanoidimuoto.
Ongelmat kiihtyivät kovasti, kun erillisyys humanoidimuodon pitäjien välillä alkoi. Ensin ne energiamallit jotka yhdistivät kaikki humanoidit, olivat näkymättömiä. Kuitenkin planeetan pyörimissyklien saatossa tuomitseminen laajentui sisältämään muut arcturuslaiset, jotka olivat päättäneet luoda ihmismuodon.
Ensin tämä tuomitseminen ei luonut erillisyyttä, mutta sitten kun yhdistävästä eetteristä tuli näkymätön, erillisyyden tunne alkoi. Humanoidi-arcturuslaiset eivät oivaltaneet, että niiden värähtely putosi vakaasti, koska se tapahtui hyvin vähitellen. Siksi niillä oli tiedostamattaan "aikaa" sopeutua näihin uusiin todellisuusversioihinsa.
Ne arcturuslaiset jotka jäivät ilmakehään tai ottivat planeettamuodon, eivät koskaan lähteneet ykseystietoisuudestaan. Siksi ne pysyivät korkeassa värähtelytaajuudessa ja olivat vapaita ajasta, erillisyydestä ja tuomitsemisesta, mitkä olivat luoneet matalamman taajuuden käsitykset ja kokemukset.
Nämä arcturuslaiset yrittivät varoittaa niitä, joka olivat valinneet muodon, mutta humanoidit nauttivat niin kovasti uudesta seikkailustaan, että ne eivät kuunnelleet. Itse asiassa humanoidit syyttivät muodotonta perhettään, että se pelkäsi kokeilla uudenlaista todellisuutta. "Pelkäsi!?" Muodottomat arctruslaiset eivät voineet edes ymmärtää tuota käsitettä.
Kuitenkin arcturuslaisten yrittäessä yhdistyä perheeseensä muodossa, jokin esti täyden ykseyden. Liittyikö tämä jotenkin pelkäämiseen? Kyvyttömänä puuttumaan asiaan ne havaitsivat vähitellen, että este jälleenyhdistymiseen muotoperheensä kanssa oli tosiaankin pelko.
Korkeammassa värähtelyssään ne eivät voineet tuntea pelkoa, mutta yrittäessään yhdistyä muodon ottaneiden kanssa, ne pystyivät tuntemaan pelkoa humanoideissa. "Mitä humanoidit pelkäsivät?", ne miettivät. Lopulta ne oivalsivat, että pelko oli lopputulos siitä, mikä oli alkanut tuomitsemisena.
Muodottomat arcturuslaiset oppivat paljon humanoidiperheeltään, mutta eivät kyenneet auttamaan niitä. Avuttomana ne katselivat, kun muodon ottaneista tuli aina vain erillisempiä ja erillisempiä. Lopulta humanoideista tuli yksilöitä, jotka olivat täysin erillään muodottomasta perheestään ja erillään myös toisistaan.
Koska muutokset muuttuivat positiivisista negatiivisiin pelon vuoksi, jotkut yksilöt alkoivat muistaa arcturuslaisen perheensä, mikä oli ottanut humanoidimuodon. Lopulta muodottomat arcturuslaiset pystyivät kommunikoimaan niiden perheenjäsentensä kanssa, jotka olivat eksyneet omaan tuomitsemiseensa.
Palaan asiaan.
Mytre
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.