SIUNAUKSET JA OPPITUNNIT OVAT USEIN SAMASSA
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 3.12.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Lähetän teillä tilannepäivityksen, jonka aloitan sanomalla, että tämän pimennysjakson ja Merkuriuksen perääntymisen tulen muistamaan! Kuntoni paranee päivä päivältä, mutta kuulin tänään, että umpilisäkkeessäni oli syöpä (kuka olisi voinut ajatella?) ja vaikka kasvain ei ollut levinnyt muille alueille, menen vielä onkologille tarkastukseen sen varmistamiseksi, ettei ole syöpää.
En osaa edes kertoa, millainen shokki tämä oli minulle, kun kenelläkään perheessäni ei ole ollut syöpää, pidän hyvää huolta itsestäni eikä minulla ole koskaan ollut terveysongelmia.
Mutta tähän tarinaan liittyy muutakin, kuten kerron alla, ja jaan tämän kanssanne, koska tiedän, että samaa tapahtuu myös monille muille. Toivon tämän auttavan teitä polullanne.
Viime perjantai-iltana suunnittelin, että lauantaina pystytän joulukuusen, käyn vähän asioilla, teen töitä ja kenties katson jonkin elokuvan. Kun vatsani alkoi olla kipeä, ajattelin, että minulla on ehkä 24 tunnin vatsaflunssa, ruokamyrkytys tai vain vatsa vähän sekaisin. Kipu ei loppunut enkä saanut nukuttua yöllä. Niinpä lauantaina pysyin pyjamassa, yritin nukkua ja otin erilaisia aineita vatsakipuuni, mikä ei loppunut.
Klo 14 heräsin pikkutorkahduksesta ja kuulin äänen sanovan "umpisuoli". Järkytyin - kuka nyt saa umpisuolen tulehduksen viisissäkymmenissä (monet ihmiset, kuten havaitsin), minua ei ole koskaan leikattu, huolehdin hyvin itsestäni, syön hyvin eikä minulla ole koskaan ollut terveysongelmia. Harvoin edes päätäni särkee, joten jokin mahdollisesti leikkausta tarvitseva oli järkyttävää.
Klo 16 en enää pystynyt kestämään kipua, mikä vain paheni, ja ajattelin, että minun oli mentävä ensiapuun tarkistuttamaan asia. Niinpä soitin äidilleni ja kerroin, mitä oli tapahtunut ja että olin menossa sairaalaan. Tietysti suunnittelin ajaa itse, mutta hän tuli viemään minut. Pääsin paikalle klo 17 ja klo 22 olin leikkauksessa. Onneksi oloni oli liian huono - osittain minulle annetun kipulääkityksen vuoksi - etten täysin seonnut leikkauksesta, mutta tuossa kohtaa olisin tehnyt mitä tahansa päästäkseni eroon kivusta.
Kaikenlaiset leikkaukset ovat vaikeita, erityisesti sellaiset joihin liittyy yleisnukutus. Silloin kun keho ei ole tottunut lääkkeisiin, se on vielä vaikeampi. Niinpä toipuminen nukutuksesta on ollut hidasta ja vienyt todella energiani. Kun on tottunut, että on paljon energiaa, niin tarve ottaa parit torkut päivässä ja levätä pienimmänkin toiminnan jälkeen on turhauttavaa. Mutta ei ole vaihtoehtoa, koska minulla ei ole energiaa!
Tänään kävin operaation jälkeisessä tarkistuksessa kirurgilla, joka katsoi tikit, poisti teipin ja sanoi minun parantuneen hyvin. Sitten hän sanoi, että hänen oli kerrottava minulle uutisia. On käynyt ilmi, ettei umpilisäkkeeni poisto ollut millään muotoa normaali operaatio. Umpilisäke oli kolme kerta normaalia suurempi ja siinä oli suuri syöpäkasvain. Se oli erittäin aggressiivista syöpälaatua, mikä voi muodostua umpilisäkkeeseen, sitä ei ole helppoa löytää ja se leviää muuhun kehoon hyvin nopeasti.
Ensimmäisenä kirurgi sanoi, että umpilisäkkeeni tulehdus oli valtava siunaus, koska ilman sitä kasvin olisi voinut kasvaa eikä sitä olisi löydetty, ennen kuin siitä tuli täysin mahdoton leikata. Hänellä on ollut tapauksia, missä joku on tullut vastaanotolle vatsakivun vuoksi ja on löydetty tällainen kasvain. Niin hän sulkee viillon ja päästää henkilön kotiin hoitamaan asioita.
Kasvain pysyi umpilisäkkeessä, joten ennuste on hyvä, ja olen aloittanut tänään vetyperoksiditerapian ja otan myös bentoniittisavea ja piimaata, jotka kumpikin ovat erinomaisia myrkynpoistajia. Vetyperoksiditerapiaa on ehdottanut tohtori Otto Warburg, joka voitti Nobelin palkinnon syövän syyn, läsnäolemisen ja hoidon tunnistamisesta.
Jaan tämän kanssanne, koska elämme aikoja, jolloin yllätykset voivat olla todella elämää muuttavia ja pakottaa meidät katsomaan niitä ja itseämme eri tavalla. Leikkaus oli vaikea, mutta ilman sitä jotain paljon pahalaatuisempaa (tarkoituksellista sanaleikkiä) olisi voinut tapahtua. Kasvin paljastuminen oli myös transformaatio, mutta se on työntänyt minut myös aloittamaan hoitosuunnitelman, jonka tiedän toimineen toisilla.
Mutta tarinaan liittyy muutakin ja kerron sen teille osoittaakseni, miten universumi "juonittelee" siunatakseen meitä joka tilanteessa.
Viime keskiviikkoiltana juuri ennen nukahtamista tunsin ikään kuin käyväni keskustelua jonkun kanssa elämästäni ja pelkäsin kuolevani yön aikana. Energia jonka kanssa puhuin, tuntui Jeesukselta, ja keskustelimme elämänsuunnitelmistani ja siitä, mitä halusin seuraavaksi tehdä. Valinnaksi kiteytyi "kyllä vai ei" - halusinko elää vai kuolla? Sanoin ääneen: "Minun ei ole aika lähteä nyt, aion elää tämän elämän loppuun." Sitten nukahdin. En nukkunut hyvin, näin erittäin kummallisia unia, joita en muista, ja tunsin, että olin kummallisissa paikoissa ja minulla oli kummallisia kokemuksia.
Kun menin nukkumaan torstai-iltana (eilen), en saanut oloani mukavaksi, kehooni sattui, en pystynyt nukahtamaan ja sitten klo 3:n paikkeilla päätin, että nukahtaisin ja nukkuisin hyvin (en ole nukkunut koko yötä viikkoon). Nukahdin välittömästi ja nukuin niin sikeästi, että heräsin klo 10 perjantaiaamuna, en usko liikkuneeni koko yönä ja tiesin olleeni jossain, koska minulta kesti muutaman minuutin muistaa, missä olin, ja tuntea olevani kehossa.
Sitten tänä iltana kävin lääkärissä ja sain tiedon kasvaimesta. Lääkärin mukaan se oli täysin rajautunut umpilisäkkeeseen eikä syöpä ollut levinnyt minnekään muualle. En ole peloissani tai vihainen tai järkyttynyt. Olen erittäin kiitollinen tämän tilanteen siunauksista, vaikka ne tulivat käärittynä suureen määrään kipua, epämukavuutta, turhautumista ja ahdistusta.
Opettajana ja opastajana tiedän, että olen inspiraation ja informaation lähde monille, joten jaan tämän teidän kanssanne, joista monet käyvät läpi samanlaisia elämän transformaatiotilanteita, jotka ovat pelottavia ja hämmentäviä, ja teistä saattaa tuntua uhrilta. Se ei ole niiden tarkoitus. Ja kun käymme läpi tätä siirtymäjaksoa yksilöinä ja maailmanlaajuisesti, meidän on välttämätöntä laajentaa näkökykymme niiden yli nähdäksemme suuremman tarkoituksen. Mitä meidän pitäisi oppia niistä? Mitä voimme tehdä fyysisellä, mielen, tunne- ja henkitasolla muuttaaksemme tämän energian?
Olette usein kuulleet minun sanovan, että kaikessa on oppitunti ja siunaus, ja olen taatusti kokenut sen tämän umpilisäkkeen kanssa. Sain siunauksen käärittynä suureen oppituntiin, jonka tarkoituksen tiedän liittyvän siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu elämässäni. Olemme olleet "valmistumisprosessissa" jonkin aikaa ja meidän on aika siirtyä eteenpäin. Sen tekemiseksi meidän on sitouduttava uuteen polkuumme ja uuteen itseemme. Olemmeko valmis tinkimättömyyteen korkeampien värähtelyjemme kanssa ja sitoutumaan lahjojemme käyttämiseen, olemaan korkein itsemme? Jos emme, lähtöovi on aina yksi vaihtoehto, jonka voimme valita. Jos vastauksemme on "kyllä", meidät opastetaan siihen, mikä pyytää irtipäästämistä, koska se estää meiltä sen ilmaisemisen, kuka olemme korkeammissa värähtelyissä.
Pidän teidät ajan tasalla prosessissani. Voitte auttaa minua näkemällä minut ja itsenne täydellisenä, ehjänä ja kokonaisena, terveessä ja voimakkaassa kehossa, jossa on energiset, puhtaat ja eloista solut. Tiedän sen tapahtuvan kaikille, mikä tapahtuu yhdelle, ja vaikken luulekaan teillä kaikilla olevan umpilisäkkeen tulehdus ja kasvin, tiedän, että se poistetaan, mikä ei enää palvele elämässänne, ja tuohon prosessiin saattaa liittyä sisäistä ja ulkoista työtä, jonka myötä saatte opastusta. Kuunnelkaa opastustanne, se ei ohjaa teitä väärään suuntaan.
Loppuhuomautus, olen nähnyt tohtori Warburgin nimen internetissä hyvin usein viime päivinä. Niin ei ole tapahtunut aiemmin, koska lääketieteellinen yhteisö on vaiennut hyvin hänen työstään ja sen tuloksista.
Aion siis jatkaa työtäni, tehtävääni ja tätä polkua ja tiedän, että mitä tahansa tässä tilanteessa tapahtuukin, se palvelee omaa ja kaikkien korkeinta hyvää.
Kiitos osallistumisestanne polkuuni ja kunniasta osallistua teidän polkuunne.
Kiitos taas, kun olette lähettäneet minulle tervehdyksiä, siunausta, energiaa ja kommentteja. Odotan innolla niiden kaikkien lukemista pian sekä pikaista toipumista ja pääsemistä takaisin normaaliin aikatauluuni.
Monia siunauksia,
Jennifer Hoffman
-----------
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 3.12.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Lähetän teillä tilannepäivityksen, jonka aloitan sanomalla, että tämän pimennysjakson ja Merkuriuksen perääntymisen tulen muistamaan! Kuntoni paranee päivä päivältä, mutta kuulin tänään, että umpilisäkkeessäni oli syöpä (kuka olisi voinut ajatella?) ja vaikka kasvain ei ollut levinnyt muille alueille, menen vielä onkologille tarkastukseen sen varmistamiseksi, ettei ole syöpää.
En osaa edes kertoa, millainen shokki tämä oli minulle, kun kenelläkään perheessäni ei ole ollut syöpää, pidän hyvää huolta itsestäni eikä minulla ole koskaan ollut terveysongelmia.
Mutta tähän tarinaan liittyy muutakin, kuten kerron alla, ja jaan tämän kanssanne, koska tiedän, että samaa tapahtuu myös monille muille. Toivon tämän auttavan teitä polullanne.
Viime perjantai-iltana suunnittelin, että lauantaina pystytän joulukuusen, käyn vähän asioilla, teen töitä ja kenties katson jonkin elokuvan. Kun vatsani alkoi olla kipeä, ajattelin, että minulla on ehkä 24 tunnin vatsaflunssa, ruokamyrkytys tai vain vatsa vähän sekaisin. Kipu ei loppunut enkä saanut nukuttua yöllä. Niinpä lauantaina pysyin pyjamassa, yritin nukkua ja otin erilaisia aineita vatsakipuuni, mikä ei loppunut.
Klo 14 heräsin pikkutorkahduksesta ja kuulin äänen sanovan "umpisuoli". Järkytyin - kuka nyt saa umpisuolen tulehduksen viisissäkymmenissä (monet ihmiset, kuten havaitsin), minua ei ole koskaan leikattu, huolehdin hyvin itsestäni, syön hyvin eikä minulla ole koskaan ollut terveysongelmia. Harvoin edes päätäni särkee, joten jokin mahdollisesti leikkausta tarvitseva oli järkyttävää.
Klo 16 en enää pystynyt kestämään kipua, mikä vain paheni, ja ajattelin, että minun oli mentävä ensiapuun tarkistuttamaan asia. Niinpä soitin äidilleni ja kerroin, mitä oli tapahtunut ja että olin menossa sairaalaan. Tietysti suunnittelin ajaa itse, mutta hän tuli viemään minut. Pääsin paikalle klo 17 ja klo 22 olin leikkauksessa. Onneksi oloni oli liian huono - osittain minulle annetun kipulääkityksen vuoksi - etten täysin seonnut leikkauksesta, mutta tuossa kohtaa olisin tehnyt mitä tahansa päästäkseni eroon kivusta.
Kaikenlaiset leikkaukset ovat vaikeita, erityisesti sellaiset joihin liittyy yleisnukutus. Silloin kun keho ei ole tottunut lääkkeisiin, se on vielä vaikeampi. Niinpä toipuminen nukutuksesta on ollut hidasta ja vienyt todella energiani. Kun on tottunut, että on paljon energiaa, niin tarve ottaa parit torkut päivässä ja levätä pienimmänkin toiminnan jälkeen on turhauttavaa. Mutta ei ole vaihtoehtoa, koska minulla ei ole energiaa!
Tänään kävin operaation jälkeisessä tarkistuksessa kirurgilla, joka katsoi tikit, poisti teipin ja sanoi minun parantuneen hyvin. Sitten hän sanoi, että hänen oli kerrottava minulle uutisia. On käynyt ilmi, ettei umpilisäkkeeni poisto ollut millään muotoa normaali operaatio. Umpilisäke oli kolme kerta normaalia suurempi ja siinä oli suuri syöpäkasvain. Se oli erittäin aggressiivista syöpälaatua, mikä voi muodostua umpilisäkkeeseen, sitä ei ole helppoa löytää ja se leviää muuhun kehoon hyvin nopeasti.
Ensimmäisenä kirurgi sanoi, että umpilisäkkeeni tulehdus oli valtava siunaus, koska ilman sitä kasvin olisi voinut kasvaa eikä sitä olisi löydetty, ennen kuin siitä tuli täysin mahdoton leikata. Hänellä on ollut tapauksia, missä joku on tullut vastaanotolle vatsakivun vuoksi ja on löydetty tällainen kasvain. Niin hän sulkee viillon ja päästää henkilön kotiin hoitamaan asioita.
Kasvain pysyi umpilisäkkeessä, joten ennuste on hyvä, ja olen aloittanut tänään vetyperoksiditerapian ja otan myös bentoniittisavea ja piimaata, jotka kumpikin ovat erinomaisia myrkynpoistajia. Vetyperoksiditerapiaa on ehdottanut tohtori Otto Warburg, joka voitti Nobelin palkinnon syövän syyn, läsnäolemisen ja hoidon tunnistamisesta.
Jaan tämän kanssanne, koska elämme aikoja, jolloin yllätykset voivat olla todella elämää muuttavia ja pakottaa meidät katsomaan niitä ja itseämme eri tavalla. Leikkaus oli vaikea, mutta ilman sitä jotain paljon pahalaatuisempaa (tarkoituksellista sanaleikkiä) olisi voinut tapahtua. Kasvin paljastuminen oli myös transformaatio, mutta se on työntänyt minut myös aloittamaan hoitosuunnitelman, jonka tiedän toimineen toisilla.
Mutta tarinaan liittyy muutakin ja kerron sen teille osoittaakseni, miten universumi "juonittelee" siunatakseen meitä joka tilanteessa.
Viime keskiviikkoiltana juuri ennen nukahtamista tunsin ikään kuin käyväni keskustelua jonkun kanssa elämästäni ja pelkäsin kuolevani yön aikana. Energia jonka kanssa puhuin, tuntui Jeesukselta, ja keskustelimme elämänsuunnitelmistani ja siitä, mitä halusin seuraavaksi tehdä. Valinnaksi kiteytyi "kyllä vai ei" - halusinko elää vai kuolla? Sanoin ääneen: "Minun ei ole aika lähteä nyt, aion elää tämän elämän loppuun." Sitten nukahdin. En nukkunut hyvin, näin erittäin kummallisia unia, joita en muista, ja tunsin, että olin kummallisissa paikoissa ja minulla oli kummallisia kokemuksia.
Kun menin nukkumaan torstai-iltana (eilen), en saanut oloani mukavaksi, kehooni sattui, en pystynyt nukahtamaan ja sitten klo 3:n paikkeilla päätin, että nukahtaisin ja nukkuisin hyvin (en ole nukkunut koko yötä viikkoon). Nukahdin välittömästi ja nukuin niin sikeästi, että heräsin klo 10 perjantaiaamuna, en usko liikkuneeni koko yönä ja tiesin olleeni jossain, koska minulta kesti muutaman minuutin muistaa, missä olin, ja tuntea olevani kehossa.
Sitten tänä iltana kävin lääkärissä ja sain tiedon kasvaimesta. Lääkärin mukaan se oli täysin rajautunut umpilisäkkeeseen eikä syöpä ollut levinnyt minnekään muualle. En ole peloissani tai vihainen tai järkyttynyt. Olen erittäin kiitollinen tämän tilanteen siunauksista, vaikka ne tulivat käärittynä suureen määrään kipua, epämukavuutta, turhautumista ja ahdistusta.
Opettajana ja opastajana tiedän, että olen inspiraation ja informaation lähde monille, joten jaan tämän teidän kanssanne, joista monet käyvät läpi samanlaisia elämän transformaatiotilanteita, jotka ovat pelottavia ja hämmentäviä, ja teistä saattaa tuntua uhrilta. Se ei ole niiden tarkoitus. Ja kun käymme läpi tätä siirtymäjaksoa yksilöinä ja maailmanlaajuisesti, meidän on välttämätöntä laajentaa näkökykymme niiden yli nähdäksemme suuremman tarkoituksen. Mitä meidän pitäisi oppia niistä? Mitä voimme tehdä fyysisellä, mielen, tunne- ja henkitasolla muuttaaksemme tämän energian?
Olette usein kuulleet minun sanovan, että kaikessa on oppitunti ja siunaus, ja olen taatusti kokenut sen tämän umpilisäkkeen kanssa. Sain siunauksen käärittynä suureen oppituntiin, jonka tarkoituksen tiedän liittyvän siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu elämässäni. Olemme olleet "valmistumisprosessissa" jonkin aikaa ja meidän on aika siirtyä eteenpäin. Sen tekemiseksi meidän on sitouduttava uuteen polkuumme ja uuteen itseemme. Olemmeko valmis tinkimättömyyteen korkeampien värähtelyjemme kanssa ja sitoutumaan lahjojemme käyttämiseen, olemaan korkein itsemme? Jos emme, lähtöovi on aina yksi vaihtoehto, jonka voimme valita. Jos vastauksemme on "kyllä", meidät opastetaan siihen, mikä pyytää irtipäästämistä, koska se estää meiltä sen ilmaisemisen, kuka olemme korkeammissa värähtelyissä.
Pidän teidät ajan tasalla prosessissani. Voitte auttaa minua näkemällä minut ja itsenne täydellisenä, ehjänä ja kokonaisena, terveessä ja voimakkaassa kehossa, jossa on energiset, puhtaat ja eloista solut. Tiedän sen tapahtuvan kaikille, mikä tapahtuu yhdelle, ja vaikken luulekaan teillä kaikilla olevan umpilisäkkeen tulehdus ja kasvin, tiedän, että se poistetaan, mikä ei enää palvele elämässänne, ja tuohon prosessiin saattaa liittyä sisäistä ja ulkoista työtä, jonka myötä saatte opastusta. Kuunnelkaa opastustanne, se ei ohjaa teitä väärään suuntaan.
Loppuhuomautus, olen nähnyt tohtori Warburgin nimen internetissä hyvin usein viime päivinä. Niin ei ole tapahtunut aiemmin, koska lääketieteellinen yhteisö on vaiennut hyvin hänen työstään ja sen tuloksista.
Aion siis jatkaa työtäni, tehtävääni ja tätä polkua ja tiedän, että mitä tahansa tässä tilanteessa tapahtuukin, se palvelee omaa ja kaikkien korkeinta hyvää.
Kiitos osallistumisestanne polkuuni ja kunniasta osallistua teidän polkuunne.
Kiitos taas, kun olette lähettäneet minulle tervehdyksiä, siunausta, energiaa ja kommentteja. Odotan innolla niiden kaikkien lukemista pian sekä pikaista toipumista ja pääsemistä takaisin normaaliin aikatauluuni.
Monia siunauksia,
Jennifer Hoffman
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.