URIEL PARANTAA
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 9.8.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Vastuunne uudelleenarviointi
Vastuunne parantajina on vakava ja olette usein toteuttaneet sen tavoilla, jotka ovat aiheuttaneet teille suurta surua. Sieluryhmä jonka valitsette, ovat niitä, jotka tarvitsevat valoanne ja parannustanne, mutteivät useinkaan arvosta tai kunnioita vastuuta, jonka olette ottaneet heistä. Roolit joita esitätte joka elämässä, vaativat uhrautumista. Kuitenkaan teitä ei usein palkita. Maailmasta kantamanne tuska painaa raskaana hartioillanne ja kuitenkaan maailma ei ole kiitollinen siitä teille. Otatteko lisää vastuuta nähdäksenne toivomianne tuloksia vai annatteko periksi? Voitte seurata keskitietä, mikä kunnioittaa polkuanne ja auttaa teitä elämään vastuunne tuolla puolen.
Voitteko vapauttaa sieluryhmänne omalle polulleen tietäen, että olette täyttäneet velvollisuutenne heitä kohtaan antamalla parannusta ja ymmärrystä? Heillä on ulottuvillaan rajattomat mahdollisuudet parantumiseen ja vapautumiseen - keneltä tahansa opettajalta, jonka kanssa he päättävät työskennellä. Asetutte tuohon asemaan heidän puolestaan yhteisen historianne vuoksi. Mutta voitte antaa toisen opettajan täyttää tuon roolin heidän elämässään.
On tosiaan suositeltavaa antaa toisten opettajien ottaa parantajaroolinne tänä aikana. Aivan samalla tavalla kuin lapset sivuuttavat vanhempiensa jatkuvan läsnäolon ja panoksen, sieluryhmänne sivuuttaa teidän läsnäolonne, josta on tullut hyvin kiinteästi saatavilla olevaa. He ottavat läsnäolonne itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta energiavärähtelytasoanne. Vastuunne heitä kohtaan vaikuttaa kykyynne nähdä heidän parantumistarpeensa tuolle puolen, jolloin ette voi nähdä keskinäistä vuorovaikutustanne minään muuna kuin heidän parantajanaan. Onko teillä missään sieluryhmäsuhteissanne muuta vuorovaikutustasoa kuin parantaja?
On aika arvioida uudelleen vastuu sieluryhmäänne kohtaan ja valita, miten paljon olla osana heidän parantumistaan ja milloin antaa heidän mennä toisille opettajille. Teillä voi sitten olla toisia suhteita heidän kanssaan tai toisten kanssa. Voitte päättää päästää irti tästä värähtelystä ja kutsua uuden parannustason, joka heijastaa oppimistanne. Niin kauan kuin olette sitoutuneena toisten parantamiseen, pysytte tuossa värähtelyssä heidän kanssaan. Oletteko valmis sallimaan sieluryhmänne löytää omat siipensä? Heidän on opittava lentämään ilman opastustanne ja teidän on koettava heistä irtipäästämisen vapaus.
Elämän lapsuus
Lapset ovat hyvin tarkkaavaisia ja ottavat sisään kaiken näkemänsä ja kuulemansa, mikä valmentaa heitä elämässä suunnistamiseen. Ja pienet lapset tekevät hyvin vähän itse ja ovat täysin riippuvaisia huoltajistaan. Kuitenkin huolehtimisen, tukemisen ja hoivaamisen sijasta, hyvin monet lapset vain selviytyvät lapsuudesta tai katsovat taaksepäin tätä jaksoa elämänsä kurjimpana ja onnettomimpana aikana. Mitä lapsuudessa voi olla niin vaikeaa? Miksi lapset kärsivät lapsuudessaan ja saavat haavoja, joista he eivät usein koskaan toivu?
Jokainen syntyy karmallisen historian kera, mikä tulee elämään syntymän hetkellä. Sielun näkökulmasta meillä on uusi olemus aineellisella tasolla, mikä on taas yksi tilaisuus selvittää karmamme sieluryhmän kanssa. Lapsen iällä tai koolla ei ole merkitystä, hänen fyysinen kehonsa on koti sielulle, jolla on töitä tehtävänä, ja tämä työ alkaa syntymähetkellä.
Miksi lapset ovat usein niin julmia? Koska he eivät ole oppineet hillitsemään tunteitaan kuten aikuiset. Kun he puhuvat ja toimivat, he tekevät sen karmansa syvyyksistä ja kaikkiin siihen liittyvistä tunteista. Se mitä he tekevät ja mitä heille tapahtuu, on pelkästään heidän karmansa ilmaisemista. Miksi jotkut vanhemmat inhoavat tai hyväksikäyttävät tiettyä lasta? Voimme katsoa karmaa, mitä heillä on tuon lapsen kanssa, ymmärtääksemme taustatunteita, joita ilmaistaan ratkaisun saamiseksi.
Uudestisyntymäkiertomme on karmaa liikkeessä. Se mitä teemme matkan jokaisella askeleella - alkaen siitä ymmärryksestä, että olemme karmamme kourissa - määrittelee, synnymmekö uudelleen vai ponnahdammeko takaisin. Kierrot jotka alkavat lapsuudessa, toistuvat kautta elämämme kaikin tavoin. Oletko uhri - kuka kiusasi sinua? Oletko yksinäinen - kuka sai sinut tuntemaan olevasi arvoton hänen huomiolleen? Oletko vihainen - kuka oli turhauttava elämässäsi? Voimme palata lapsuuteen nähdäksemme nämä kierrot ja miten ne alkoivat. Ja sitten käyttää uudestisyntymäkiertomme parantuaksemme ytimestä, jotta voimme todella syntyä uuteen, korkeampaan elämisvärähtelyyn.
Katso, näe, päästä irti ja toista
Viime viikolla lähetin päivityksen tämän hetken energioista, koska ne ovat niin raskaita, intensiivisiä ja haastavia, että jos ei tiedä, mitä tapahtuu, voisi luulla koko maailman olevan vastaan. Olemme kykeneviä ottamaan vastaan haasteen, mutta muutostyönnön voima voi olla pakahduttava. Ja kun kohdataan kriisi toisensa jälkeen, unohdamme, että sillä on tarkoituksensa - päästää irti ja siirtyä eteenpäin. Olemmeko koskaan valmiita? Emme vielä, koska parantumisessa on aina toinen puoli.
Viime viikonloppuna menin high schoolin luokkakokoukseen - kävin sitä yhden vuoden USA:ssa. En tuntenut siellä monia ihmisiä eikä kukaan muistanut minua, vaikka minut tunnistettiin stipendistäni ollessani tuossa koulussa. Kun kuljin ympäriinsä tarkkaillen ihmisiä ja keskustellen rennosti, minulle tuli selväksi, ettei minulla ollut mitään yhteyttä kehenkään siellä, edes ihmisiin jotka luulin tunteneeni hyvin. Aikani tuossa koulussa oli onnetonta, olin muuttanut USA:han Euroopasta, vanhempani olivat eronneet ja kulttuurishokki oli valtava. Vaikka yritin sopia joukkoon, en koskaan sopinut, koska useimmat siellä olivat olleet ystäviä vuosikausia enkä ollut kovin tervetullut.
Olisin voinut palata kotiin masentuneena (olinko niin ei-muistettava, ettei kukaan muistanut minua?), mutta lähdin onnellisena, koska päästin irti hyvin paljosta, mitä olin kantanut tuosta onnettomasta vuodesta. Olin kantanut joitain muistoja tuosta jaksosta ja vaikka ne nyt vahvistettiin, ne myös parantuivat. Mistä muusta minun on päästettävä irti? Se selviää minulle, koska tässä olemme nyt - katsomme eri tilanteita, vapautamme tunteita, muistoja ja tuntemuksia ja sitten toistamme sitä uudestaan ja uudestaan.
Ennen kuin ajattelette, että tämä on taas yksi parantumisemme osa, joka kestää kymmenen vuotta, niin se ei kestä. Tämä on nopea prosessi, jos sallimme sen olla. Kunhan päästämme irti emmekä jää jumiin nouseviin tunteisiin, voimme siirtyä eteenpäin. Tässä kykymme kiintymättömyyteen on tärkeä, koska kiintymättömyyden kautta voimme päästää irti. Kun näemme itsemme parantuneena, kutsumme jokaista parannusta tarvitsevaa tilannetta auttamaan tämän tekemisessä todeksi. Muistakaa, että universumi vastaa meille, ja kun sanomme haluavamme parantua, se tottelee meitä enemmän kuin tyytyväisenä. Mitä tahansa siis tuleekin esiin, katsokaa sitä, nähkää oppitunti, päästäkää irti ja siirtykää seuraavaan tilanteeseen. Ja olkaa kiitollinen, että teette osaa tästä parantumisesta viimeistä kertaa, joten teidän ei tarvitse palata toistamaan niitä.
Rahasta opettaminen indigoille
Onko teillä indigolapsi, jota tuette taloudellisesti, koska hän ei saa työtä tai kykenee ansaitsemaan vain minimin? Kenties hän tekee työtä eikä välitä, mitä hänelle maksetaan. Tai hän ei näe kovan työskentelemisen arvoa, koska hän on katsellut vanhempiensa tekevän työtä kovasti ja sitten menettävän työpaikkansa. Hän voi saada rahaa ja lopulta löytää jotain, mikä antaa hänen ansaita elantonsa ja on tyydyttävää, mutta meidän on opetettava hänelle, miten se tehdään.
Eräs ystäväni käytti yli 100.000 dollaria lähettääkseen poikansa huippuyliopistoon, vain saadakseen hänet työskentelemään valmistumisen jälkeen minimipalkalla lemmikkieläinkaupassa. Hän rakastaa eläimiä ja on lahjakas niiden kanssa työskentelemisessä, muttei ansaitse riittävästi elättääkseen itsensä, joten hän asuu kotona. Hän ei näytä välittävän, vaikka hän ajaa vanhaa autoa ja hänellä on tuskin bensarahaa. Hänen äitinsä yrittää nyt saada poikaa tulemaan "eläinteknikoksi" tai eläinlääkäriksi, mutta tätä ei kiinnosta tällä hetkellä.
Kävin tämän läpi omien indigolasteni kanssa ja tiedän, miten turhauttavaa se on. Mutta tämä on yksi sellaisen indigon piirre, joka on päättänyt luopua kaikesta, mitä hän ei näe tärkeänä elämässä ja omassa uskomusjärjestelmässään. Tietysti auttaa, että heillä on huolehtivat vanhemmat, mutta miten motivoimme heitä? Keskusteluun on sisällyttävä, että haluamme heidän parastaan omasta näkökulmastamme katsottuna, ymmärrämme heidän halunsa olla onnellinen ja elää omalla tavallaan ja olemme valmiita auttamaan heitä löytämään tasapainoisemman tavan.
Meidän ei pitäisi olla sanomatta mitään, valittaa, turhautua, suuttua tai syyttää heitä. Indigot ovat jo turhautuneita itseensä ja elämään, joten ei voida edistyä, silloin kun vain lisäämme heidän turhautumistaan. Mutta voimme auttaa heitä olemaan luova, löytämään kanavia lahjoilleen, tutkimaan eri tapoja tehdä rahaa ja mikä tärkeintä, näyttää heille, että se voi olla hauskaa ja tyydyttävää. Kun he löytävät tuon tasapainon, he yllättävät teidät omistautumisellaan, sitoutumisellaan, luovuudellaan ja halukkuudellaan ansaita elantonsa ja elättää itsensä.
-----------
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 9.8.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Vastuunne uudelleenarviointi
Vastuunne parantajina on vakava ja olette usein toteuttaneet sen tavoilla, jotka ovat aiheuttaneet teille suurta surua. Sieluryhmä jonka valitsette, ovat niitä, jotka tarvitsevat valoanne ja parannustanne, mutteivät useinkaan arvosta tai kunnioita vastuuta, jonka olette ottaneet heistä. Roolit joita esitätte joka elämässä, vaativat uhrautumista. Kuitenkaan teitä ei usein palkita. Maailmasta kantamanne tuska painaa raskaana hartioillanne ja kuitenkaan maailma ei ole kiitollinen siitä teille. Otatteko lisää vastuuta nähdäksenne toivomianne tuloksia vai annatteko periksi? Voitte seurata keskitietä, mikä kunnioittaa polkuanne ja auttaa teitä elämään vastuunne tuolla puolen.
Voitteko vapauttaa sieluryhmänne omalle polulleen tietäen, että olette täyttäneet velvollisuutenne heitä kohtaan antamalla parannusta ja ymmärrystä? Heillä on ulottuvillaan rajattomat mahdollisuudet parantumiseen ja vapautumiseen - keneltä tahansa opettajalta, jonka kanssa he päättävät työskennellä. Asetutte tuohon asemaan heidän puolestaan yhteisen historianne vuoksi. Mutta voitte antaa toisen opettajan täyttää tuon roolin heidän elämässään.
On tosiaan suositeltavaa antaa toisten opettajien ottaa parantajaroolinne tänä aikana. Aivan samalla tavalla kuin lapset sivuuttavat vanhempiensa jatkuvan läsnäolon ja panoksen, sieluryhmänne sivuuttaa teidän läsnäolonne, josta on tullut hyvin kiinteästi saatavilla olevaa. He ottavat läsnäolonne itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta energiavärähtelytasoanne. Vastuunne heitä kohtaan vaikuttaa kykyynne nähdä heidän parantumistarpeensa tuolle puolen, jolloin ette voi nähdä keskinäistä vuorovaikutustanne minään muuna kuin heidän parantajanaan. Onko teillä missään sieluryhmäsuhteissanne muuta vuorovaikutustasoa kuin parantaja?
On aika arvioida uudelleen vastuu sieluryhmäänne kohtaan ja valita, miten paljon olla osana heidän parantumistaan ja milloin antaa heidän mennä toisille opettajille. Teillä voi sitten olla toisia suhteita heidän kanssaan tai toisten kanssa. Voitte päättää päästää irti tästä värähtelystä ja kutsua uuden parannustason, joka heijastaa oppimistanne. Niin kauan kuin olette sitoutuneena toisten parantamiseen, pysytte tuossa värähtelyssä heidän kanssaan. Oletteko valmis sallimaan sieluryhmänne löytää omat siipensä? Heidän on opittava lentämään ilman opastustanne ja teidän on koettava heistä irtipäästämisen vapaus.
Elämän lapsuus
Lapset ovat hyvin tarkkaavaisia ja ottavat sisään kaiken näkemänsä ja kuulemansa, mikä valmentaa heitä elämässä suunnistamiseen. Ja pienet lapset tekevät hyvin vähän itse ja ovat täysin riippuvaisia huoltajistaan. Kuitenkin huolehtimisen, tukemisen ja hoivaamisen sijasta, hyvin monet lapset vain selviytyvät lapsuudesta tai katsovat taaksepäin tätä jaksoa elämänsä kurjimpana ja onnettomimpana aikana. Mitä lapsuudessa voi olla niin vaikeaa? Miksi lapset kärsivät lapsuudessaan ja saavat haavoja, joista he eivät usein koskaan toivu?
Jokainen syntyy karmallisen historian kera, mikä tulee elämään syntymän hetkellä. Sielun näkökulmasta meillä on uusi olemus aineellisella tasolla, mikä on taas yksi tilaisuus selvittää karmamme sieluryhmän kanssa. Lapsen iällä tai koolla ei ole merkitystä, hänen fyysinen kehonsa on koti sielulle, jolla on töitä tehtävänä, ja tämä työ alkaa syntymähetkellä.
Miksi lapset ovat usein niin julmia? Koska he eivät ole oppineet hillitsemään tunteitaan kuten aikuiset. Kun he puhuvat ja toimivat, he tekevät sen karmansa syvyyksistä ja kaikkiin siihen liittyvistä tunteista. Se mitä he tekevät ja mitä heille tapahtuu, on pelkästään heidän karmansa ilmaisemista. Miksi jotkut vanhemmat inhoavat tai hyväksikäyttävät tiettyä lasta? Voimme katsoa karmaa, mitä heillä on tuon lapsen kanssa, ymmärtääksemme taustatunteita, joita ilmaistaan ratkaisun saamiseksi.
Uudestisyntymäkiertomme on karmaa liikkeessä. Se mitä teemme matkan jokaisella askeleella - alkaen siitä ymmärryksestä, että olemme karmamme kourissa - määrittelee, synnymmekö uudelleen vai ponnahdammeko takaisin. Kierrot jotka alkavat lapsuudessa, toistuvat kautta elämämme kaikin tavoin. Oletko uhri - kuka kiusasi sinua? Oletko yksinäinen - kuka sai sinut tuntemaan olevasi arvoton hänen huomiolleen? Oletko vihainen - kuka oli turhauttava elämässäsi? Voimme palata lapsuuteen nähdäksemme nämä kierrot ja miten ne alkoivat. Ja sitten käyttää uudestisyntymäkiertomme parantuaksemme ytimestä, jotta voimme todella syntyä uuteen, korkeampaan elämisvärähtelyyn.
Katso, näe, päästä irti ja toista
Viime viikolla lähetin päivityksen tämän hetken energioista, koska ne ovat niin raskaita, intensiivisiä ja haastavia, että jos ei tiedä, mitä tapahtuu, voisi luulla koko maailman olevan vastaan. Olemme kykeneviä ottamaan vastaan haasteen, mutta muutostyönnön voima voi olla pakahduttava. Ja kun kohdataan kriisi toisensa jälkeen, unohdamme, että sillä on tarkoituksensa - päästää irti ja siirtyä eteenpäin. Olemmeko koskaan valmiita? Emme vielä, koska parantumisessa on aina toinen puoli.
Viime viikonloppuna menin high schoolin luokkakokoukseen - kävin sitä yhden vuoden USA:ssa. En tuntenut siellä monia ihmisiä eikä kukaan muistanut minua, vaikka minut tunnistettiin stipendistäni ollessani tuossa koulussa. Kun kuljin ympäriinsä tarkkaillen ihmisiä ja keskustellen rennosti, minulle tuli selväksi, ettei minulla ollut mitään yhteyttä kehenkään siellä, edes ihmisiin jotka luulin tunteneeni hyvin. Aikani tuossa koulussa oli onnetonta, olin muuttanut USA:han Euroopasta, vanhempani olivat eronneet ja kulttuurishokki oli valtava. Vaikka yritin sopia joukkoon, en koskaan sopinut, koska useimmat siellä olivat olleet ystäviä vuosikausia enkä ollut kovin tervetullut.
Olisin voinut palata kotiin masentuneena (olinko niin ei-muistettava, ettei kukaan muistanut minua?), mutta lähdin onnellisena, koska päästin irti hyvin paljosta, mitä olin kantanut tuosta onnettomasta vuodesta. Olin kantanut joitain muistoja tuosta jaksosta ja vaikka ne nyt vahvistettiin, ne myös parantuivat. Mistä muusta minun on päästettävä irti? Se selviää minulle, koska tässä olemme nyt - katsomme eri tilanteita, vapautamme tunteita, muistoja ja tuntemuksia ja sitten toistamme sitä uudestaan ja uudestaan.
Ennen kuin ajattelette, että tämä on taas yksi parantumisemme osa, joka kestää kymmenen vuotta, niin se ei kestä. Tämä on nopea prosessi, jos sallimme sen olla. Kunhan päästämme irti emmekä jää jumiin nouseviin tunteisiin, voimme siirtyä eteenpäin. Tässä kykymme kiintymättömyyteen on tärkeä, koska kiintymättömyyden kautta voimme päästää irti. Kun näemme itsemme parantuneena, kutsumme jokaista parannusta tarvitsevaa tilannetta auttamaan tämän tekemisessä todeksi. Muistakaa, että universumi vastaa meille, ja kun sanomme haluavamme parantua, se tottelee meitä enemmän kuin tyytyväisenä. Mitä tahansa siis tuleekin esiin, katsokaa sitä, nähkää oppitunti, päästäkää irti ja siirtykää seuraavaan tilanteeseen. Ja olkaa kiitollinen, että teette osaa tästä parantumisesta viimeistä kertaa, joten teidän ei tarvitse palata toistamaan niitä.
Rahasta opettaminen indigoille
Onko teillä indigolapsi, jota tuette taloudellisesti, koska hän ei saa työtä tai kykenee ansaitsemaan vain minimin? Kenties hän tekee työtä eikä välitä, mitä hänelle maksetaan. Tai hän ei näe kovan työskentelemisen arvoa, koska hän on katsellut vanhempiensa tekevän työtä kovasti ja sitten menettävän työpaikkansa. Hän voi saada rahaa ja lopulta löytää jotain, mikä antaa hänen ansaita elantonsa ja on tyydyttävää, mutta meidän on opetettava hänelle, miten se tehdään.
Eräs ystäväni käytti yli 100.000 dollaria lähettääkseen poikansa huippuyliopistoon, vain saadakseen hänet työskentelemään valmistumisen jälkeen minimipalkalla lemmikkieläinkaupassa. Hän rakastaa eläimiä ja on lahjakas niiden kanssa työskentelemisessä, muttei ansaitse riittävästi elättääkseen itsensä, joten hän asuu kotona. Hän ei näytä välittävän, vaikka hän ajaa vanhaa autoa ja hänellä on tuskin bensarahaa. Hänen äitinsä yrittää nyt saada poikaa tulemaan "eläinteknikoksi" tai eläinlääkäriksi, mutta tätä ei kiinnosta tällä hetkellä.
Kävin tämän läpi omien indigolasteni kanssa ja tiedän, miten turhauttavaa se on. Mutta tämä on yksi sellaisen indigon piirre, joka on päättänyt luopua kaikesta, mitä hän ei näe tärkeänä elämässä ja omassa uskomusjärjestelmässään. Tietysti auttaa, että heillä on huolehtivat vanhemmat, mutta miten motivoimme heitä? Keskusteluun on sisällyttävä, että haluamme heidän parastaan omasta näkökulmastamme katsottuna, ymmärrämme heidän halunsa olla onnellinen ja elää omalla tavallaan ja olemme valmiita auttamaan heitä löytämään tasapainoisemman tavan.
Meidän ei pitäisi olla sanomatta mitään, valittaa, turhautua, suuttua tai syyttää heitä. Indigot ovat jo turhautuneita itseensä ja elämään, joten ei voida edistyä, silloin kun vain lisäämme heidän turhautumistaan. Mutta voimme auttaa heitä olemaan luova, löytämään kanavia lahjoilleen, tutkimaan eri tapoja tehdä rahaa ja mikä tärkeintä, näyttää heille, että se voi olla hauskaa ja tyydyttävää. Kun he löytävät tuon tasapainon, he yllättävät teidät omistautumisellaan, sitoutumisellaan, luovuudellaan ja halukkuudellaan ansaita elantonsa ja elättää itsensä.
-----------
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.