URIEL PARANTAA

Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 25.4.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

ARKKIENKELI URIEL: Elämä harhakuvana vai elämää harhakuvassa

Kun sopeudutte uusiin energioihin, saatatte huomata, että näette vanhoja oppitunteja tuttujen energioiden muodossa ilmestyvän taas uusiin tilanteisiin. Saatatte ihmetellä, oletteko palanneet menneisyyteen, ettekö edisty polullanne tai rangaistaanko teitä. Mikään tästä ei ole totta. Olette muuttuneet ja olette ylösnousemuspolullanne. Mutta egonne haastaa teidät ylläpitämään uuden värähtelyn, siirtymään pelon yli ja astumaan omaan voimaanne. Näkemyksenne elämästä on muuttumassa, koska olette tietoinen, että elätte elämää harhakuvana, mutta voitte valita sen harhakuvan, mitä haluatte elää. Se on valinta, joka tehdään yhdessä ajatuksessa ja tämä luo todellisuuden, joka perustuu uuteen harhakuvaan elämästä tai ylläpitää harhakuvaa elämästä.

Kaikki värähtelytasot ovat rinnakkain kolmannessa ulottuvuudessa. Jokainen energiamuutos teissä avaa uuden värähtelytason, mutta ei poista muita energioita ympäriltänne. Jokainen noista energioista luo harhakuvan elämästä, mikä voidaan valita. Mutta tiedon ja ymmärryksen myötä voidaan luoda toinen harhakuva. Kaikki elämä on harhakuvaa, joista jokainen vastaa niihin ajatuksiin ja energioihin, jotka luovat sen. Ilman energiaa harhakuvaa ei voi olla olemassa. Mikä tahansa harhakuva jolla ei ole energiatukea, häviää.

Joka hetki jokaisella ajatuksella valitsette värähtelytasonne ja tämä luo sen harhakuvan, minkä koette elämänä, mutta se ei ole ainoa harhakuva elämästä - se on vain se, minkä tunnette. Sen mahdolliset yksityiskohdat ovat rajattomia ja voivat perustua pelkoon tai mihin tahnansa värähtelytasoon, mutta kaikki on harhaa - ei ole muuta todellisuutta kuin se, minkä jokainen luo. Ihmisperheen kokema kollektiiviharha perustuu siihen, mitä kukin hahmottaa elämäksi ja voi tietää elämästä. Kun ihmiskunnan kollektiivivärähtelyt nousevat, pelkopohjaiset harhakuvat häviävät. Ja jokaisen värähtelylisäyksen myötä muutostahti on eksponentiaalinen.

Universumi ei ohjaa mitään tästä, vaikka teillä on universumin tuki ja osallisuus kanssaluojananne. Elämä, ylösnousemus, parantuminen ja transformoituminen ovat ihmisen polku ja halukkuudellanne ylittää pelko ja päästä henkiseen yhteyteen te ihmisperheenä valitsette ylösnousevanne mestaruuteenne. Ei ole mitään voimaa, mikä pakottaa tämän muutoksen teille, koska ylösnousemuksen on tapahduttava ihmisten valinnan kautta. Sielunne tuntee ylösnousemuspolkunsa ja seuratessanne sen opastusta, tiedätte, miten hallita energiaa, jotta harhakuvanne vastaavat korkeinta oppimistanne ja johtavat teitä oikeaan toimintaan, voimallisimpaan ymmärrykseen ja taivaaseenne maan päällä.

Ystävä vai vihollinen?

Sen tunnistaminen, että olemme energiaa liikkeessä, avaa meille uusia polkuja elämiseen, koska tiedämme, että kontrolloimme maapallon ja oman kokemuksemme energiaa. Se tieto, ettemme ole voimattomia, on siunaus, jonka saamme tietäessämme, että energia on kontrollissamme ja komennossamme. Mutta tämä tuo omat haasteensa, kun meille muistutetaan, että tämän voimatason myötä tulee myös suuri vastuu ja tarve henkiseen ja tunnekypsyyteen. Riippuen tavastamme käyttää sitä, energia on joko paras ystävämme tai pahin vihollisemme.

Energia on joko ystävämme tai vihollisemme, siunaus elämämme matkalla tai suuri haaste (mikä on myös siunaus). Ymmärryksen ja tiedon kera käytettynä se on ystävämme. Mutta jos olemme tietämättömiä kontrollistamme energiaan ja siitä, miten energia toimii, elämänpolkumme voi olla todella haastava. Energia on siinä mielessä anteeksiantamatonta, että se virtaa mihin tahansa suuntaan opastuksemme mukaisesti, riippumatta siitä tiedostammeko voimamme vai emme. Se ei koskaan kyseenlaista tai haasta valintojamme. Se reagoi aina luomalla sen mukaisesti, mitä teemme ja sanomme. Tämä on sen tarkoitus elämässämme - reagoida meihin.

Käsittelemme energiaa vihollisenamme, silloin kun unohdamme, että olemme kontrollissa, olemme kolmannen ulottuvuuden mestareita ja liikutamme energiaa osana elämänpolkuamme. Jos elämä on haastavaa, se johtuu siitä, että olemme tehneet siitä sellaisen. Jos se on onnetonta, se johtuu siitä, että olemme valinneet onnettomuuden. Jos elämme puutteessa tai pelossa, se johtuu siitä, että olemme valinneet tuon polun matkallemme. Yksikertainen valinta voi muuttaa sen ja tämä on olla voimakas, kontrollissa ja muistaa, että me valitsemme elämän - se ei valitse meitä. Ja me valitsemme, miten tämä energia virtaa - se ei tee valintoja eikä sillä ole kykyä liikkua riippumattomana meistä. Vaikka olisimmekin jonkun energiavanavedessä ja meihin vaikuttaisivat hänen valintansa, niin valitsemme silti olla siinä.

Elämä on valinta, jonka teimme hengessä ja sitten unohdamme, että olemme valinneet sen, koska tulimme tänne muuttamaan maailmaa emmekä näytä voivan nousta elämän kokemuksemme yläpuolelle. Energiaa on rajattomissa värähtelyissä ja taajuuksissa ja silloin kun valitsemme niistä korkeimmat, niin niitä koemme. Sen tietäminen, että olemme energiaa liikkeessä ja että tunteet eivät ole muuta kuin energiaa opastettuna tiettyyn suuntaan, auttaa meitä tunnistamaan itsemme jumalolennoiksi, joilla on ihmiskokemus.

Voimmeko oppia ilmaisemaan, että aikomuksemme on korkein ja paras lopputuloksemme joka hetki? Tämä luo voimakkaan energia-aikomuksen elämäämme. Me olemme maailma ja se on me. Ilmennämme sen rauhan, ilon, rakkauden ja yltäkylläisyyden, jonka haluamme itsellemme, silloin kun opastamme energiaa tuohon suuntaan, ja tuomme taivaan maan päälle, silloin kun muistamme itsemme energiaolennoiksi, jotka on "ladattu" luomaan ylösnousemus maailmalle.

Sydänten kuningatar

Tällä viikolla prinssi William ja Kate Middleton menevät naimisiin ja nousen varhain aamulla 29.4. katsomaan häitä. Se tuo minulle muistoja siitä - kuten myös monille teistä - kun katselin hänen äitinsä, Diana Spencerin, menevän naimisiin prinssi Charlesin kanssa 29.7.1981. Valvoin koko yön katsoakseni heidän häänsä ja ihmettelin hänen ihanaa pukuaan, tuon hetken iloa ja juhlaa, kun maailma katseli sadun alkamista. Diana ei saanut onnellista loppua, kuten myöhemmin kuulimme, mutta oliko se pointti vai jokin muu?

Viime viikolla menin katsomaan Dianan hääpukuesitystä rautatieasemalle täällä Kansas Cityssä. Se oli kaunis, kuten olivat monet asukokonaisuudet, jotka olivat näytteillä. Minun on myönnettävä, etteivät ne näyttäneet samalta mannekiineilla kuin Dianalla. Jotain puuttui, koska käyttäjän olemus ja energia ei ollut paikalla. Hääpuku oli melko tavallinen ja vähän nukkavieru. Iltavaatteet, puvut ja mekot sädehtivät, mutta niistä puuttui tietty energia ja viehätys. Dianan tyylitaju, karisma ja energia vaikuttivat ja vaikka vaatteiden näkeminen on "nähtävyys", jokainen näytöksen näkevä ihminen muistaa hänet, hänen sydämensä, tehtävänsä ja sen rakkauden, mitä hänellä oli toisille.

On ihmisiä, jotka tulevat muuttamaan maailmaa, ja Diana oli varmasti yksi heistä. Mutta monien pioneerien polku muutokseen on tukkoinen ja haastava. Olemme vähemmän avoimia tänä päivänä saduille kuin vuonna 1981 ja Dianan kuolema, mikä ravisteli maailmaa, oli yksi niitä päiviä, jonka kaikki muistavat. Hänen perintönsä - kauniiden vaatteiden ja jalokivien yli - oli myötätunto ja rakkaus ja sen muistaminen, että maailma ulottuu päivittäisen elämämme yli ja että olemme kaikki yhteydessä ja yhden kärsimys ulottuu meihin kaikkiin.

Harvat ihmiset saavat maailman huomion niin kuin Diana ja sielut jotka ottavat tuon tason planetaarisen vastuutehtävän, tulevat tänne tekemään vaikutuksen tietäen, että heidän tehtävänsä saattaa rajoittua jonkin aloittamiseen, minkä toiset usein saattavat loppuun. Hänen elämänsä vaikutti meihin kaikkiin. Ja kun katselemme hänen poikansa häitä, voimme muistaa hänet ja työn, mitä hän tuli tekemään: opettamaan meille, että jokainen ihminen on tärkeä, että voimme rakastaa toisiamme ja matkassamme on kyse myötätunnosta ja välittämisestä oppien näkemään itsemme osana ihmisperhettä yhteisellä matkallamme.

Seurustelu, pariutuminen ja suhteet

Kuten te tiedätte, joilla on indigolapsia, heidän näkemyksensä suhteista on hyvin erilainen kuin meidän. Muutokset joita on tapahtunut yhdessä sukupolvessa, ovat hämmästyttäviä ottaen huomioon, miten pitkään asiat ovat pysyneet samoina ennen tätä sukupolvea. Teidän jotka ihmettelette, menevätkö indigonne koskaan naimisiin tai saavatko he tyttö- tai poikaystävää, on odotettava, kunnes he ovat valmiita ottamaan tuon askeleen. Tätä sukupolvea ei kiirehditä seurustelemaan, pariutumaan tai suhteisiin eikä tämä liity mitenkään itseluottamuksen puutteeseen.

Huolimatta tämän sukupolven hyvin löyhistä asenteista seksiä ja seurustelua kohtaan he ovat hyvin vakavissaan, sitten kun tulee sitoutumisen aika, ja kenties tämä syntyy siitä, että he ovat ensimmäinen sukupolvi, joka elää hyvin korkeiden avioeromäärien aikana. He elivät tuon kokemuksen eivätkä halua sitä itselleen tai lapsilleen. Mutta he myös kasvoivat "huonekaverisukupolvena" ja he asuivat ystävien kanssa monta vuotta ja heillä on vahvat ystävyyssuhteet, jotka antavat heille sitä tunnetukea, mitä olisi tullut puolisolta.

Myös vanhemmat tukevat heitä tunteellisesti, taloudellisesti tai kumpaakin ja he voivat ylellisesti pysyä kotona eikä kukaan työnnä heitä naimisiin ja saamaan lapsia yhteiskunnallisten odotusten tyydyttämiseksi. Oma neuvoni indigolapsilleni on aina ollut, että he ottavat oman aikansa, näkevät maailmaa, valitsevat oikean kumppanin ja saavat lapsia, sitten kun ovat valmiita. Minulla ei ole mitään kiirettä nähdä heitä naimisissa (mutta eivät he minunkaan kanssani asu!), mutta ennen kaikkea haluan heidän olevan onnellisia ja ottavan perhevelvollisuudet, sitten kun ovat valmiita siihen.

Vaikka meillä on taipumus nähdä heidät tunteiltaan epäkypsinä ja epävarmoina, meidän ei pitäisi aliarvioida sitä ajattelua, minkä he panostavat tärkeisiin elämän päätöksiin. Ja he eivät pidä suhteita tärkeänä elämän valintana, ennen kuin he ovat valmiita. He pitävät, sitten kun kohtaavat oikean ihmisen - sitten he tietävät ja ovat valmiita ottamaan tuon askeleen. Siihen saakka he voivat käyttäytyä, kuin olisivat sinkkuja koko ikänsä, mutta he eivät ole. Monet indigot menevät naimisiin vasta kolmissakymmenissä, mikä näyttää olevan suuntauksena heillä. Siihen saakka voitte esittää puhemiestä ja ärsyttää heitä, kantaa huolta siitä, ettei sitä tapahdu koskaan tai antaa heidän yllättää teidät eräänä päivänä ilmoituksella, että he ovat löytäneet oikean kumppanin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.