URIEL PARANTAA
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 20.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Valitkaa mielestä, aikokaa hengestä
Jokainen teistä on täydellinen yhdistelmä mieltä ja henkeä, jotka toimivat harmoniassa energian laajentamiseksi maan päällä. Mieli valitsee, mitä se haluaa luoda sen polun mukaisesti, minkä sielu on päättänyt elämää varten. Henki aikoo parantumista ja transformoitumista ja vaikka ne ovat sen valintoja joka elämää varten, mielen valinnat määräävät lopputuloksen. Jos aikomus tehdään hengestä, niin mielellä on erilainen polku valittavanaan. Muuten mieli tekee omia valintojaan.
Mieli on rajoittunut elämänkokemuksiinsa - kokoelmaan tunteita, uskomuksia ja ajattelua, mitä se on aina käyttänyt luomiseen. Tämä on sen polku joka elämässä. Mutta jokaisen elämän tarkoitus on yhdistää mieli ja henki, niin että mieli voi työskennellä hengen aikomuksen myötä transformoitumisen hyväksi, oman pelkokohtalopolkunsa sijasta. Yhdistyminen saadaan aikaan tasapainottamalla mieli ja henki, päästämällä irti pelosta ja sallimalla korkeamman värähtelyn tulla mielen todellisuuteen.
Mutta joskus tämä nähdään tarpeena päästää irti mielestä/egosta ja tehdä siitä vähemmän tärkeä. Henki tarvitsee mieltä, aivan kuten mieli tarvitsee henkeä, sillä toiminta ja transformaatiopolku vaatii mielen osallistumista. Koska mieli heijastaa kolmannen ulottuvuuden energiaa, mielen transformaatio vie ihmiskunnan ylösnousemukseen. Henki on mielen ylösnousemusopas ja sen haluna on luoda tasavertainen kumppanuus, missä kumpikaan puoli ei ole tärkeämpi vaan kummankin täytyy tehdä yhteistyötä.
Tämä voi olla vaivaton matka, silloin kun fokus on yhdistymisessä eikä hallinnassa. Henki ei voi hallita mieltä, koska se ei ole sille luontaista. Mielellä on voima ottaa ylivalta hengestä, mutta se ei ole sen tarkoitus. Silloin kun mieli hyväksyy transformoitumisaikomuksen ja kumppanuus hengen kanssa nähdään täydellisimmäksi ja vaivattomimmaksi tavaksi tämän tapahtumiseen, transformaatiosta tulee tarkoituksellista ja jokaisen askeleen paljastuessa on käytettävissä polku tuon hetken parhaimpaan ja täydellisimpään lopputulokseen. Silloin mieli ja henki voivat matkustaa yhdessä kumppaneina ylösnousemusmatkallanne.
Hyödyllinen selkeys
Pyydämme selkeyttä ja sitten kun sitä tulee, emme usein tiedä, mitä tehdä sillä. Yhtäkkiä ymmärrämme syyn kaikkeen elämässämme eikä tämä tee meitä aina onnelliseksi. Kriittisin silmin katsottuna selkeys voi näyttää meille jokaisen pimeän kohdan energiassamme, jokaisen voimattoman teon ja ajatuksen tai osoittaa, missä olemme antaneet voimamme toisille. Mutta erottelevin silmin katsottuna selkeys on upea työkalu, joka voi voimaannuttaa meidät hetkessä, jos opimme käyttämään sitä hyödyllisesti.
Selkeys, aivan kuin totuus, voi sattua, koska se ei itsessään ole hyödyllinen. Selkeys vastaa vain kysymykseen: "Miten tämä tapahtui?" Silloin voimme nähdä, miten olemme olleet piittaamatta merkeistä, emme ole kiinnittäneet huomiota varoituksiin tai miten sallimme jonkin jatkua pitkään "viimeisen käyttöpäivän" jälkeen. Vaikka tämä informaatio on hyödyllistä, se ei oikeastaan kerro meille, mitä toivoimme tietävämme - eli miten mennä toiseen suuntaan. Ja jos emme vie tuota selkeyttä seuraavaan vaiheeseen, voimme jäädä siihen jumiin ja tuntea olomme huonommaksi, emme paremmaksi.
Selkeyden parempaa käyttöä on olla vähemmän tuomitseva ja käyttää enemmän erottelukykyä. Yksi asiakas jolla oli ollut sarja vaikeita suhteita, näki lopulta viimeisen ja tuhoisimman suhteen myötä, miten hän oli valinnut samanlaisen henkilön joka kerta. Tämän suhteen myötä hän oli valmis näkemään itse vetävänsä puoleen suhteita sen sijaan, että syytti miehiä. Hänen saamansa selkeys vain osoitti, että tuon suhteen oli loputtava ja miksi. Totuus sen takana oli, että hänen oli muututtava vetääkseen puoleensa erilaista ihmistä.
Silloin kun pyydämme selkeyttä, saamme sitä ja voimme tuomita tuon informaation, koska saimme, mitä pyysimme. Mutta "miksi"- tai "mitä"-kysymysten takana on vielä kysymys: mitä teemme tuolla informaatiolla, miten voimme käyttää sitä tavalla, mikä on hyödyllinen henkiselle ja tunnekasvullemme - niin että selkeys voimaannuttaa meidät tekemään voimakkaampia valintoja, olemaan tietoisempi niistä aikomuksista, millä luomme elämäämme, ja näkemään selkeyden ensimmäisenä askeleena kohti transformaatiota ja sitten ottamaan seuraavan askeleen sen jälkeen.
Perääntyminen, päivänseisaus, täysikuu ja joulu - voi hyvänen aika!
Tällä viikolla tapahtuu niin paljon, että voimme tuntea kiirettä, väsymystä, ylivoimaisuutta ja olla puhki - joulunajan lisäksi, mitä jotkut ihmiset katsovat ristiriitaisin tuntein, koska heidän on vietettävä aikaa niiden kanssa, joita he onnistuvat välttelemään muun osan vuotta. Toisille se on onnellista aikaa, mikä antaa heidän viettää aikaa rakkaidensa kanssa. Kaikille tämä on melko haastavan vuoden loppu ja uuden matkan alku. Tällä viikolla meillä on joulu, päivänseisaus, voimakas täysikuu ja Merkurius perääntyy edelleen.
Voimakas Merkuriuksen perääntyminen jatkaa kommunikointi- ja kuljetusongelmien luomista - tyypillistä tälle jaksolle - mikä pakottaa meitä hidastamaan, ajattelemaan, minne olemme menossa, ja antamaan itsellemme ylimääräistä aikaa. Mutta se on hyvä asia. Hyvin usein ryntäämme elämän läpi miettimättä, haluammeko tehdä sitä, mitä teemme, onko se oikein meille vai jopa välttämätöntä. Jos pysähdymme, ennen kuin sanomme "kyllä", voimme antaa itsellemme aikaa harkita, teemmekö sitä, mitä todella haluamme tehdä, vai elämmekö tavanomaisesti. Tämä on yksi perääntyvän Merkuriuksen siunauksista.
Sitten on päivänseisaus, mikä on loppumisten ja uusien alkujen aikaa. Yöt ovat pisimpiä ja sää kylmää (meillä pohjoisella pallonpuoliskolla), mikä sallii meidän kääntyä sisäänpäin ja tehdä inventaarin siitä, mikä on tärkeää meille. Tämä yhdessä voimakkaan täysikuun kanssa antaa meille voimakasta tukea itsemme tarkastelemiseen valintapisteestä - valitsemmeko tietoisesti, tarkoituksella ja tiedostaen sen, mitä valitsemme?
Joulu on antamisen ja saamisen aikaa - aikaa jakaa ja sallia toisten jakaa kanssamme. Riippumatta tämän kauden tarkastelutavasta kyse on suurimmasta lahjastamme - oivalluksesta, että olemme jumalaisia, voimakkaita kanssaluojia, jotka elävät rajattomasti, laajentuvasti ja täyttymyksellisesti, kun muistamme, että elämme maailmassa oman valintamme vuoksi ja valitsemalla luomme oman versiomme maailmasta. Toivotan teille onnellista joulunaikaa ja toivon, että saatte kaikki sydämenne toiveet.
Lapsuuden karma
Kun nuorin poikani syntyi, hänen annettiin isälleen. Poika alkoi välittömästi itkeä ja huusi, kunnes hoitaja otti hänet ja antoi minulle. Tuosta hetkestä saakka, joka kerta isän tullessa hänen lähelleen, poika huusi, kunnes joku muu otti hänet (mieluummin minä). Tunsin, että tuossa suhteessa oli jotain, minkä hän jo tiesi sielutasolla, vaikka olikin pieni poika. Ja hänen ollessaan 6-vuotias tiesin, että tämä polku olisi vaikea ja että hänellä olisi jotain sellaista koettavana isänsä kanssa, mitä en voisi muuttaa tai missä en voisi olla osallisena.
Olen kuullut useista lukijoista, jotka ovat hätääntyneitä, koska heidän lapsensa eivät halua suhdetta isänsä kanssa tai poikani tapaan kieltäytyvät olemasta edes tekemissä hänen kanssaan. Nämä ovat erittäin vahvoja karmasiteitä, jotka lapsemme ovat valinneet ratkaisevansa tässä elämässä, emmekä me ole osa tuota prosessia, vaikka olemme osa heidän elämäänsä. Mistä tahansa karmasta onkin kyse, se on heidän välisensä ja he tekevät lopulta tuon matkan yhdessä. Vaikka joillain uusista sukupolvista ei ole karmaa, toisilla on ja se voi olla erittäin positiivista tai erittäin haastavaa.
Kuten kirjoitin vastuksena yhden ihmisen kysymykseen, näemme lapsemme nuorina ja viattomina, mutta heillä on oma karmansa kaikkien kanssa elämässään. Henkilö joka kiusaa heitä, opettaja joka rakastaa heitä, vanhemmat ja sisarukset, laajempi suku, ystävät ja naapurit ovat kaikki heidän sieluryhmäänsä ja heillä on karmaa kaikkien kanssa. Voimme antaa lapsillemme työkaluja, joita he tarvitsevat karmansa selvittämiseen, muttemme voi tehdä työtä heidän puolestaan. He ovat ikivanhoja sieluja pienessä kehossa ja karmamatka on tärkeä osa heidän elämäänsä.
Poikani ensimmäinen hoitotäti oli rakastava, ystävällinen nainen, joka ihaili häntä ja vietti kaiken aikansa hänestä huolehtien. Osana heidän karmaansa nainen oli rakastava olemus pojan tarvitessa. Tunsin, että hän oli ollut pojan äiti menneessä elämässä ja se näkyi monin tavoin. Pointtia on, etteivät kaikki karmakokemukset ole huonoja tai haastavia, jotkut voivat olla erittäin positiivisia. Mutta meidän on muistettava, että lapsillamme on karmaa ja se on heidän, ei meidän (vaikka heillä on karmaa myös meidän kanssamme). Voimme opastaa heitä näiden kokemusten läpi rakastavasti auttamalla heitä muistamaan voimansa ja jakamalla näkemyksemme ja kokemuksemme, jotta voimaannutamme heidät kohtaamaan karmansa, kunhan muistamme, että se kuuluu heille ja on osa heidän sielupolkuaan ja sen parantaminen ja transformoiminen on osa heidän elämänmatkaansa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 20.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Valitkaa mielestä, aikokaa hengestä
Jokainen teistä on täydellinen yhdistelmä mieltä ja henkeä, jotka toimivat harmoniassa energian laajentamiseksi maan päällä. Mieli valitsee, mitä se haluaa luoda sen polun mukaisesti, minkä sielu on päättänyt elämää varten. Henki aikoo parantumista ja transformoitumista ja vaikka ne ovat sen valintoja joka elämää varten, mielen valinnat määräävät lopputuloksen. Jos aikomus tehdään hengestä, niin mielellä on erilainen polku valittavanaan. Muuten mieli tekee omia valintojaan.
Mieli on rajoittunut elämänkokemuksiinsa - kokoelmaan tunteita, uskomuksia ja ajattelua, mitä se on aina käyttänyt luomiseen. Tämä on sen polku joka elämässä. Mutta jokaisen elämän tarkoitus on yhdistää mieli ja henki, niin että mieli voi työskennellä hengen aikomuksen myötä transformoitumisen hyväksi, oman pelkokohtalopolkunsa sijasta. Yhdistyminen saadaan aikaan tasapainottamalla mieli ja henki, päästämällä irti pelosta ja sallimalla korkeamman värähtelyn tulla mielen todellisuuteen.
Mutta joskus tämä nähdään tarpeena päästää irti mielestä/egosta ja tehdä siitä vähemmän tärkeä. Henki tarvitsee mieltä, aivan kuten mieli tarvitsee henkeä, sillä toiminta ja transformaatiopolku vaatii mielen osallistumista. Koska mieli heijastaa kolmannen ulottuvuuden energiaa, mielen transformaatio vie ihmiskunnan ylösnousemukseen. Henki on mielen ylösnousemusopas ja sen haluna on luoda tasavertainen kumppanuus, missä kumpikaan puoli ei ole tärkeämpi vaan kummankin täytyy tehdä yhteistyötä.
Tämä voi olla vaivaton matka, silloin kun fokus on yhdistymisessä eikä hallinnassa. Henki ei voi hallita mieltä, koska se ei ole sille luontaista. Mielellä on voima ottaa ylivalta hengestä, mutta se ei ole sen tarkoitus. Silloin kun mieli hyväksyy transformoitumisaikomuksen ja kumppanuus hengen kanssa nähdään täydellisimmäksi ja vaivattomimmaksi tavaksi tämän tapahtumiseen, transformaatiosta tulee tarkoituksellista ja jokaisen askeleen paljastuessa on käytettävissä polku tuon hetken parhaimpaan ja täydellisimpään lopputulokseen. Silloin mieli ja henki voivat matkustaa yhdessä kumppaneina ylösnousemusmatkallanne.
Hyödyllinen selkeys
Pyydämme selkeyttä ja sitten kun sitä tulee, emme usein tiedä, mitä tehdä sillä. Yhtäkkiä ymmärrämme syyn kaikkeen elämässämme eikä tämä tee meitä aina onnelliseksi. Kriittisin silmin katsottuna selkeys voi näyttää meille jokaisen pimeän kohdan energiassamme, jokaisen voimattoman teon ja ajatuksen tai osoittaa, missä olemme antaneet voimamme toisille. Mutta erottelevin silmin katsottuna selkeys on upea työkalu, joka voi voimaannuttaa meidät hetkessä, jos opimme käyttämään sitä hyödyllisesti.
Selkeys, aivan kuin totuus, voi sattua, koska se ei itsessään ole hyödyllinen. Selkeys vastaa vain kysymykseen: "Miten tämä tapahtui?" Silloin voimme nähdä, miten olemme olleet piittaamatta merkeistä, emme ole kiinnittäneet huomiota varoituksiin tai miten sallimme jonkin jatkua pitkään "viimeisen käyttöpäivän" jälkeen. Vaikka tämä informaatio on hyödyllistä, se ei oikeastaan kerro meille, mitä toivoimme tietävämme - eli miten mennä toiseen suuntaan. Ja jos emme vie tuota selkeyttä seuraavaan vaiheeseen, voimme jäädä siihen jumiin ja tuntea olomme huonommaksi, emme paremmaksi.
Selkeyden parempaa käyttöä on olla vähemmän tuomitseva ja käyttää enemmän erottelukykyä. Yksi asiakas jolla oli ollut sarja vaikeita suhteita, näki lopulta viimeisen ja tuhoisimman suhteen myötä, miten hän oli valinnut samanlaisen henkilön joka kerta. Tämän suhteen myötä hän oli valmis näkemään itse vetävänsä puoleen suhteita sen sijaan, että syytti miehiä. Hänen saamansa selkeys vain osoitti, että tuon suhteen oli loputtava ja miksi. Totuus sen takana oli, että hänen oli muututtava vetääkseen puoleensa erilaista ihmistä.
Silloin kun pyydämme selkeyttä, saamme sitä ja voimme tuomita tuon informaation, koska saimme, mitä pyysimme. Mutta "miksi"- tai "mitä"-kysymysten takana on vielä kysymys: mitä teemme tuolla informaatiolla, miten voimme käyttää sitä tavalla, mikä on hyödyllinen henkiselle ja tunnekasvullemme - niin että selkeys voimaannuttaa meidät tekemään voimakkaampia valintoja, olemaan tietoisempi niistä aikomuksista, millä luomme elämäämme, ja näkemään selkeyden ensimmäisenä askeleena kohti transformaatiota ja sitten ottamaan seuraavan askeleen sen jälkeen.
Perääntyminen, päivänseisaus, täysikuu ja joulu - voi hyvänen aika!
Tällä viikolla tapahtuu niin paljon, että voimme tuntea kiirettä, väsymystä, ylivoimaisuutta ja olla puhki - joulunajan lisäksi, mitä jotkut ihmiset katsovat ristiriitaisin tuntein, koska heidän on vietettävä aikaa niiden kanssa, joita he onnistuvat välttelemään muun osan vuotta. Toisille se on onnellista aikaa, mikä antaa heidän viettää aikaa rakkaidensa kanssa. Kaikille tämä on melko haastavan vuoden loppu ja uuden matkan alku. Tällä viikolla meillä on joulu, päivänseisaus, voimakas täysikuu ja Merkurius perääntyy edelleen.
Voimakas Merkuriuksen perääntyminen jatkaa kommunikointi- ja kuljetusongelmien luomista - tyypillistä tälle jaksolle - mikä pakottaa meitä hidastamaan, ajattelemaan, minne olemme menossa, ja antamaan itsellemme ylimääräistä aikaa. Mutta se on hyvä asia. Hyvin usein ryntäämme elämän läpi miettimättä, haluammeko tehdä sitä, mitä teemme, onko se oikein meille vai jopa välttämätöntä. Jos pysähdymme, ennen kuin sanomme "kyllä", voimme antaa itsellemme aikaa harkita, teemmekö sitä, mitä todella haluamme tehdä, vai elämmekö tavanomaisesti. Tämä on yksi perääntyvän Merkuriuksen siunauksista.
Sitten on päivänseisaus, mikä on loppumisten ja uusien alkujen aikaa. Yöt ovat pisimpiä ja sää kylmää (meillä pohjoisella pallonpuoliskolla), mikä sallii meidän kääntyä sisäänpäin ja tehdä inventaarin siitä, mikä on tärkeää meille. Tämä yhdessä voimakkaan täysikuun kanssa antaa meille voimakasta tukea itsemme tarkastelemiseen valintapisteestä - valitsemmeko tietoisesti, tarkoituksella ja tiedostaen sen, mitä valitsemme?
Joulu on antamisen ja saamisen aikaa - aikaa jakaa ja sallia toisten jakaa kanssamme. Riippumatta tämän kauden tarkastelutavasta kyse on suurimmasta lahjastamme - oivalluksesta, että olemme jumalaisia, voimakkaita kanssaluojia, jotka elävät rajattomasti, laajentuvasti ja täyttymyksellisesti, kun muistamme, että elämme maailmassa oman valintamme vuoksi ja valitsemalla luomme oman versiomme maailmasta. Toivotan teille onnellista joulunaikaa ja toivon, että saatte kaikki sydämenne toiveet.
Lapsuuden karma
Kun nuorin poikani syntyi, hänen annettiin isälleen. Poika alkoi välittömästi itkeä ja huusi, kunnes hoitaja otti hänet ja antoi minulle. Tuosta hetkestä saakka, joka kerta isän tullessa hänen lähelleen, poika huusi, kunnes joku muu otti hänet (mieluummin minä). Tunsin, että tuossa suhteessa oli jotain, minkä hän jo tiesi sielutasolla, vaikka olikin pieni poika. Ja hänen ollessaan 6-vuotias tiesin, että tämä polku olisi vaikea ja että hänellä olisi jotain sellaista koettavana isänsä kanssa, mitä en voisi muuttaa tai missä en voisi olla osallisena.
Olen kuullut useista lukijoista, jotka ovat hätääntyneitä, koska heidän lapsensa eivät halua suhdetta isänsä kanssa tai poikani tapaan kieltäytyvät olemasta edes tekemissä hänen kanssaan. Nämä ovat erittäin vahvoja karmasiteitä, jotka lapsemme ovat valinneet ratkaisevansa tässä elämässä, emmekä me ole osa tuota prosessia, vaikka olemme osa heidän elämäänsä. Mistä tahansa karmasta onkin kyse, se on heidän välisensä ja he tekevät lopulta tuon matkan yhdessä. Vaikka joillain uusista sukupolvista ei ole karmaa, toisilla on ja se voi olla erittäin positiivista tai erittäin haastavaa.
Kuten kirjoitin vastuksena yhden ihmisen kysymykseen, näemme lapsemme nuorina ja viattomina, mutta heillä on oma karmansa kaikkien kanssa elämässään. Henkilö joka kiusaa heitä, opettaja joka rakastaa heitä, vanhemmat ja sisarukset, laajempi suku, ystävät ja naapurit ovat kaikki heidän sieluryhmäänsä ja heillä on karmaa kaikkien kanssa. Voimme antaa lapsillemme työkaluja, joita he tarvitsevat karmansa selvittämiseen, muttemme voi tehdä työtä heidän puolestaan. He ovat ikivanhoja sieluja pienessä kehossa ja karmamatka on tärkeä osa heidän elämäänsä.
Poikani ensimmäinen hoitotäti oli rakastava, ystävällinen nainen, joka ihaili häntä ja vietti kaiken aikansa hänestä huolehtien. Osana heidän karmaansa nainen oli rakastava olemus pojan tarvitessa. Tunsin, että hän oli ollut pojan äiti menneessä elämässä ja se näkyi monin tavoin. Pointtia on, etteivät kaikki karmakokemukset ole huonoja tai haastavia, jotkut voivat olla erittäin positiivisia. Mutta meidän on muistettava, että lapsillamme on karmaa ja se on heidän, ei meidän (vaikka heillä on karmaa myös meidän kanssamme). Voimme opastaa heitä näiden kokemusten läpi rakastavasti auttamalla heitä muistamaan voimansa ja jakamalla näkemyksemme ja kokemuksemme, jotta voimaannutamme heidät kohtaamaan karmansa, kunhan muistamme, että se kuuluu heille ja on osa heidän sielupolkuaan ja sen parantaminen ja transformoiminen on osa heidän elämänmatkaansa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.