URIEL PARANTAA
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 13.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Ajan lahja
Aika on yksi kolmannen ulottuvuuden piirteistä, joka yhdessä vapaan tahdon ja tunteiden kanssa luo elämänkokemuksenne. Aika on tunnekehonne leima, mikä tuo esiin parantumisolemuksenne, ja tämä sallii sielunne kasvaa. Asiat jotka näette sattumanvaraisina kohtaamisina tai vahinkoina, ovat todellisuudessa tuon aikaleiman aktivointeja, mikä aloittaa parantumiskiertonne. Aika on lahja, koska ajan kautta voitte kulkea kolmannessa ulottuvuudessa, ja päästäessänne irti ajasta siirrytte korkeampiin olemisen ulottuvuuksiin.
Aika on vain menneisyydessä, koska tämä leima on osa karmahistoriaanne. Se minkä näette nykyhetkenä kolmannessa ulottuvuudessa, on aikaleimanne aktivointia. Tulevaisuus luodaan sen kautta, mitä valitsette oppimisenne perusteella. Aikaa ei ole läsnä olevassa hetkessä ja itse asiassa se minkä tunnette aikana, on tunneleimanne harhaa, mitä ilmaistaan joka hetki. Jos voisitte erottaa tunteenne ja vapaan tahtonne ajasta, kokisitte elämän ilmentyvän joka hetken ajattelusta. Tämän voitte tuntea olemalla korkeammassa olemisen ulottuvuudessa.
Koette ajan korkeamman ulottuvuuden, mikä ei ole lineaarinen, silloin kun teette jotain, mistä nautitte, ja olette tuossa hetkessä tiedostamatta mitään muuta tapahtuvan ympärillänne. Olette täysin lineaarisessa ajassa ja aikaleimassanne, silloin kun odotatte jotain eikä se tapahdu riittävän nopeasti. Aika on ystävänne, silloin kun olette ilossa, ja se on vihollisenne, silloin kun pelkäätte. Uskotte, että te ette voi kontrolloida aikaa, mutta olette täysin ajan ja sen kaikkien piirteiden hallinnassa. Ajan lahja, niin kuin vapaan tahtonne lahja, on ymmärryksellä ja viisaudella käytettynä voimakas työkalu, jota voitte käyttää todellisuutenne ilmentämiseen.
Nyt kun tiedätte suhteen ajan, vapaan tahdon ja tunteiden välillä, voitte käyttää tätä informaatiota nähdäksenne, miten pelko aktivoi aikaleimanne ja tämä sitten aktivoi tuohon pelkoon liittyviä tunteita. Ei ole oikeaa tai täydellistä aikaa, jokainen hetki on täydellisyydessä. Mitä ovat aikaan ja tuohon kokemukseen liittyvät pelkonne, mikä herättää teidät uuteen oppituntiin? Mitä yhteyksiä ajan ja vapaan tahdon - omanne tai jonkun muun - välillä on, jotka saavat teidät uskomaan, että tuossa hetkessä aika on vihollisenne? Miten voitte siirtyä sen yli korkeampaan ulottuvuuteen, missä näette ajan virtaamisen paljastuvina mahdollisuuksina, mistä voitte valita itsellenne? Aika on vain ihmiskokemuksenne tekijä, yksi asia hallittavaksi matkallanne parantumiseen ja eheyteen. Tulkaa ajan mestariksi ja opitte hallitsemaan kanssaluomiskykyjänne ja luomaan iloa, rauhaa, yltäkylläisyyttä ja rakkautta elämäänne.
Askel askeleelta
Selkeysmatkamme kulkee oivalluksesta toiseen ja jokainen selkeystaso tulee saatettuamme loppuun jonkin parantumis-, oppimis- ja kasvukierroksen. Selkeys tulee sillä hetkellä, kun tiedämme sielutasolla, että olemme saaneet loppuun jonkin kokemuksen ja olemme valmis seuraavan askeleen avautumiselle matkallamme. Mutta miellyttävän kokemuksen sijasta selkeys tulee tavalla, mikä saa meidät tuntemaan, että olemme valinneet huonosti tai olleet voimaton, koska selkeys tulee oivalluksena, että on jotain muutakin - muutkin asiat ovat mahdollisia ja emme vain valinneet niitä.
Hetket jolloin olemme tyytymättömiä, pettyneitä ja masentuneita, ovat tilaisuuksia selkeyteen. Ennen tuota hetkeä tyydymme tilanteeseen, vaikkemme olisikaan tyytyväinen siihen. Se on tuttu ja turvallinen ja tyytymättömyys voi olla tapamme. Emme etsi mitään muuta, ennen kuin tiedostamme, että olemme tyytymätön. Mutta selkeyden hetkellä näemme tilanteemme sellaisena, kuin se on, ja tiedostamme, että jokin muu on mahdollista. Tämä on ensimmäinen askel kohti selkeyttä ja meidän on oltava valmis ottamaan seuraava askel, kun päätämme kierroksen emmekä jumiudu tunteisiimme.
Kun olemme selkeämpiä omasta tilanteestamme, haluamme hypätä mihin tahansa, mikä sallii meidän paeta, ja jos emme näe tätä asteittaisena prosessina, emme salli kaikkien selkeyden lahjojen paljastua meille. Jokainen askel selkeyden myötä on päättymässä olevan kierroksen loppuunsaattamista. Jos yritämme hypätä yli jostain askeleesta, emme tee tarvittavaa loppuunsaattamistyötä ja päätös on epätäydellinen, joten löydämme itsemme taas uudesta, kuitenkin hyvin samanlaisesta tilanteesta, koska emme ole sallineet askeltemme olla mitattuja, tarkoituksellisia, tietoisia ja harmoniassa selkeytemme kanssa.
Vaikein osa selkeysmatkaamme on odottaa informaation paljastumista ja prosessin etenemistä itsestään, kunnes olemme varma seuraavasta askeleesta. Näemme selkeyden ritarina kiitävässä haarniskassa, joka pelastaa meidät tyytymättömyydestämme. Mutta sen sijaan se onkin kartta, joka osoittaa meitä suuntaan, mihin meidän pitäisi alkaa kulkea, kun astelemme etsimäämme vapautumiseen ja iloon. Jos hyväksymme selkeyden oivaltaen, että se on askel kerrallaan etenevä matka, löydämme etsimämme ja enemmän, kunhan annamme itsellemme tilaisuuden päättää täysin nykytilanteemme siirtyessämme seuraavaan.
Miten paljon "menoa" on irtipäästämisessä?
Kun käännymme kohti vuoden loppua - on vain muutama viikko jäljellä - tilanteet joista meidän on päästettävä irti uutta vuotta varten, tulevat hyvin selviksi meille. Tätä olen nähnyt asiakkaiden osalta muutaman viime viikon aikana ja tiedän, että lisää on tulossa ennen vuoden 2010 loppua. Miten paljosta meidän on päästettävä irti, ennen kuin voimme siirtyä eteenpäin? Ja jos meistä tuntuu, että olemme tehneet kaiken voitavamme, miksi meitä pyydetään päästämään irti vieläkin enemmästä - päästämään irti kaikesta - ennen kuin näemme edistymistä: asiat lopulta ratkeavat meillä, unelmamme toteutuvat ja tunnemme, että olemme lopultakin ilon tuntemisen, hallinnassa olemisen ja tarkoitukseemme harmonisoitumisen tilassa?
Henkisen antautumisen prinsiippi mikä on irtipäästämistä, ei ole sama asia kuin periksi antaminen ja kukistetuksi tuleminen, mitä monet asiakkaani tuntevat, kun heidän on jatkuvasti päästettävä irti - pitkälle sen kohdan ohi, missä he tuntevat rentoutta prosessin osalta. Ja he tulkitsevat sen prosessiksi, missä heidän elämästään riisutaan kaikki, kunnes ei ole mitään enää jäljellä. Sitten he ihmettelevät, mitä vielä voi olla irtipäästettävänä, koska heillä ei ole mitään enää jäljellä. Tässä kohtaa voi alkaa varsinainen työ.
Yksi asiakas on taistellut talonsa pitämisen kanssa viimeiset kaksi vuotta ja se on ollut hyvin vaikeaa. Sitten muutama viikko sitten puhuimme ulosmittauksen sallimisesta ja ensin mies oli kauhuissaan, koska se oli vastoin kaikkia hänen uskomuksiaan "oikein tekemisestä". Kun hän alkoi tutkia, mitä talo hänelle merkitsi, hän käsitti, että hän oli vain keskittynyt pitämään talonsa sekä kaikki kiintymyksensä ja uskomuksensa siihen liittyen. Heti kun hän päätti antaa talon mennä, hän tunsi valtavan painon putoavan harteiltaan. Sitten tuli vapauden ja ilon tunne, kun muutosmahdollisuuksia jotka eivät olleet mahdollisia edes viikkoa aiemmin, alkoi ilmestyä.
Emme voi päästää irti kaikesta, ennen kuin ymmärrämme omat kiintymyksemme uskomusten tasolta - mitä ajattelemme itsestämme ja mitä ajattelemme toisten ajattelevan meistä. Joka paikassa missä vastustamme irtipäästämistä, on voimakkaita uskomuksia, jotka pyytävät tulla vapautetuksi. Näemme tämän aineellisesti, mutta todellinen ongelma on energeettinen. Miten paljon keskitymme tai panostamme siihen? Mitä irtipäästäminen merkitsee uskomusjärjestelmällemme? Mitä tunnemme itsestämme, kun se on tehty? Mitä uusia uskomuksia meidän on luotava, jottemme tunne menettäneemme kaikkea ja sen sijaan saavutamme henkisen ja tunnevapauden? Nämä ovat kysymyksiä pohdittavaksi muutaman viikon aikana, kun päästämme irti, kunnes voimme antautua uuteen elämään ja ilmentää uuden vuoden lupauksen.
Tuolla on viidakko
Indigolasten äitinä muistan, miten vaikeaa oli auttaa heitä tuntemaan olonsa mukavaksi maailmassa, missä heillä oli erittäin epämukavaa. Yhtä lastani kiusattiin koulussa ja suojelin häntä monta vuotta, varmistaen hänen turvallisuutensa koulussa ja yrittäen saada tukea hallinnosta. Onnistuin jossain määrin kovan työn jälkeen ja kiusaaminen loppui (poikani myös kasvoi 15 senttiä vuodessa, mikä myös auttoi). Mutta mikä tärkeintä, opetin lapsilleni, että heidän täytyisi kohdata maailma, ja autoin heitä taidoissa, jotka auttaisivat heitä luovimaan tuossa viidakossa.
Minun oli löydettävä tasapaino ylisuojelevan äidin (mikä oli minulle helppoa) ja sen välillä, että annoin lasteni tietää, että olin heitä varten, mutten voinut olla paikalla koko ajan. He tarvitsivat selviytymistaitoja, kuten puhuminen omasta puolestaan, sen tietäminen milloin puhe oli juoruilua, miten luottaa itseensä, oppiminen valitsemaan omat taistelunsa ja ero itseluottamuksen ja aggressiivisuuden välillä. Minun oli autettava indigoitani löytämään oma keskuksensa, jotta he voisivat luottavaisesti tarttua ongelmiinsa ja käyttää minua toisena puolustuslinjana. He tiesivät, että voisivat aina luottaa minuun, mutta heidän oli myös opittava puolustautumaan.
Haastavin piirre indigo- ja kristallilapsissa on nähdä, että he pystyvät käsittelemään elämänsä kriisit (apumahdollisuuden kera), silloin kun he tuntevat voimattomuutta. Ensimmäinen taipumukseni oli ylisuojella ja taistella taistelut heidän puolestaan - mikä toimi niin kauan, kun olin maisemissa. Mutta en voinut seurata heitä koko päivää ja oli aikoja, jolloin he tarvitsivat minua eniten enkä seissyt heidän takanaan. Noilla kerroilla heidän täytyi oppia ajattelemaan itse, puolustamaan oikeuksiaan, löytämään muita resursseja ja tietämään, milloin tehdä noita asioita.
Maailma voi olla viidakko ja vaikka voimme opettaa lapsiamme luovimaan siinä, monet heistä eivät koskaan oikein ymmärrä sitä. Omat indigoni eivät ymmärrä, miksi ihmiset eivät vain pysty tulemaan toimeen keskenään, miksi on ihmisiä, jotka ovat kateellisia heille tai jotka ovat ilkeitä eivätkä pidä vuorovaikutuksesta heidän kanssaan. Mutta he tietävät, miten toimia, ja vaikka se on vienyt aikaa, niin joka kerta käyttäessään näitä taitoja he tuntevat lisää itseluottamusta ja voimaa.
On vaikeaa olla olematta äititiikeri lastemme puolesta (ja monet teistä ovat erittäin hyviä siinä), mutta meidän on tasapainotettava suojeluvaistomme ja sen muistaminen, että suuresta rakkaudesta lapsiamme kohtaan voimme opettaa heitä löytämään oman voimansa ja kohtaamaan viidakon tietäen, että he pysyvät raivaamaan oman polkunsa sinne riippumatta edessä olevasta maaperästä ja tekemään sen onnistuneesti ja vilpittömästi, jotta he voivat tuntea turvaa, olla onnellinen ja elää elämänsä luottavaisena pelkäämisen sijasta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 13.12.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Ajan lahja
Aika on yksi kolmannen ulottuvuuden piirteistä, joka yhdessä vapaan tahdon ja tunteiden kanssa luo elämänkokemuksenne. Aika on tunnekehonne leima, mikä tuo esiin parantumisolemuksenne, ja tämä sallii sielunne kasvaa. Asiat jotka näette sattumanvaraisina kohtaamisina tai vahinkoina, ovat todellisuudessa tuon aikaleiman aktivointeja, mikä aloittaa parantumiskiertonne. Aika on lahja, koska ajan kautta voitte kulkea kolmannessa ulottuvuudessa, ja päästäessänne irti ajasta siirrytte korkeampiin olemisen ulottuvuuksiin.
Aika on vain menneisyydessä, koska tämä leima on osa karmahistoriaanne. Se minkä näette nykyhetkenä kolmannessa ulottuvuudessa, on aikaleimanne aktivointia. Tulevaisuus luodaan sen kautta, mitä valitsette oppimisenne perusteella. Aikaa ei ole läsnä olevassa hetkessä ja itse asiassa se minkä tunnette aikana, on tunneleimanne harhaa, mitä ilmaistaan joka hetki. Jos voisitte erottaa tunteenne ja vapaan tahtonne ajasta, kokisitte elämän ilmentyvän joka hetken ajattelusta. Tämän voitte tuntea olemalla korkeammassa olemisen ulottuvuudessa.
Koette ajan korkeamman ulottuvuuden, mikä ei ole lineaarinen, silloin kun teette jotain, mistä nautitte, ja olette tuossa hetkessä tiedostamatta mitään muuta tapahtuvan ympärillänne. Olette täysin lineaarisessa ajassa ja aikaleimassanne, silloin kun odotatte jotain eikä se tapahdu riittävän nopeasti. Aika on ystävänne, silloin kun olette ilossa, ja se on vihollisenne, silloin kun pelkäätte. Uskotte, että te ette voi kontrolloida aikaa, mutta olette täysin ajan ja sen kaikkien piirteiden hallinnassa. Ajan lahja, niin kuin vapaan tahtonne lahja, on ymmärryksellä ja viisaudella käytettynä voimakas työkalu, jota voitte käyttää todellisuutenne ilmentämiseen.
Nyt kun tiedätte suhteen ajan, vapaan tahdon ja tunteiden välillä, voitte käyttää tätä informaatiota nähdäksenne, miten pelko aktivoi aikaleimanne ja tämä sitten aktivoi tuohon pelkoon liittyviä tunteita. Ei ole oikeaa tai täydellistä aikaa, jokainen hetki on täydellisyydessä. Mitä ovat aikaan ja tuohon kokemukseen liittyvät pelkonne, mikä herättää teidät uuteen oppituntiin? Mitä yhteyksiä ajan ja vapaan tahdon - omanne tai jonkun muun - välillä on, jotka saavat teidät uskomaan, että tuossa hetkessä aika on vihollisenne? Miten voitte siirtyä sen yli korkeampaan ulottuvuuteen, missä näette ajan virtaamisen paljastuvina mahdollisuuksina, mistä voitte valita itsellenne? Aika on vain ihmiskokemuksenne tekijä, yksi asia hallittavaksi matkallanne parantumiseen ja eheyteen. Tulkaa ajan mestariksi ja opitte hallitsemaan kanssaluomiskykyjänne ja luomaan iloa, rauhaa, yltäkylläisyyttä ja rakkautta elämäänne.
Askel askeleelta
Selkeysmatkamme kulkee oivalluksesta toiseen ja jokainen selkeystaso tulee saatettuamme loppuun jonkin parantumis-, oppimis- ja kasvukierroksen. Selkeys tulee sillä hetkellä, kun tiedämme sielutasolla, että olemme saaneet loppuun jonkin kokemuksen ja olemme valmis seuraavan askeleen avautumiselle matkallamme. Mutta miellyttävän kokemuksen sijasta selkeys tulee tavalla, mikä saa meidät tuntemaan, että olemme valinneet huonosti tai olleet voimaton, koska selkeys tulee oivalluksena, että on jotain muutakin - muutkin asiat ovat mahdollisia ja emme vain valinneet niitä.
Hetket jolloin olemme tyytymättömiä, pettyneitä ja masentuneita, ovat tilaisuuksia selkeyteen. Ennen tuota hetkeä tyydymme tilanteeseen, vaikkemme olisikaan tyytyväinen siihen. Se on tuttu ja turvallinen ja tyytymättömyys voi olla tapamme. Emme etsi mitään muuta, ennen kuin tiedostamme, että olemme tyytymätön. Mutta selkeyden hetkellä näemme tilanteemme sellaisena, kuin se on, ja tiedostamme, että jokin muu on mahdollista. Tämä on ensimmäinen askel kohti selkeyttä ja meidän on oltava valmis ottamaan seuraava askel, kun päätämme kierroksen emmekä jumiudu tunteisiimme.
Kun olemme selkeämpiä omasta tilanteestamme, haluamme hypätä mihin tahansa, mikä sallii meidän paeta, ja jos emme näe tätä asteittaisena prosessina, emme salli kaikkien selkeyden lahjojen paljastua meille. Jokainen askel selkeyden myötä on päättymässä olevan kierroksen loppuunsaattamista. Jos yritämme hypätä yli jostain askeleesta, emme tee tarvittavaa loppuunsaattamistyötä ja päätös on epätäydellinen, joten löydämme itsemme taas uudesta, kuitenkin hyvin samanlaisesta tilanteesta, koska emme ole sallineet askeltemme olla mitattuja, tarkoituksellisia, tietoisia ja harmoniassa selkeytemme kanssa.
Vaikein osa selkeysmatkaamme on odottaa informaation paljastumista ja prosessin etenemistä itsestään, kunnes olemme varma seuraavasta askeleesta. Näemme selkeyden ritarina kiitävässä haarniskassa, joka pelastaa meidät tyytymättömyydestämme. Mutta sen sijaan se onkin kartta, joka osoittaa meitä suuntaan, mihin meidän pitäisi alkaa kulkea, kun astelemme etsimäämme vapautumiseen ja iloon. Jos hyväksymme selkeyden oivaltaen, että se on askel kerrallaan etenevä matka, löydämme etsimämme ja enemmän, kunhan annamme itsellemme tilaisuuden päättää täysin nykytilanteemme siirtyessämme seuraavaan.
Miten paljon "menoa" on irtipäästämisessä?
Kun käännymme kohti vuoden loppua - on vain muutama viikko jäljellä - tilanteet joista meidän on päästettävä irti uutta vuotta varten, tulevat hyvin selviksi meille. Tätä olen nähnyt asiakkaiden osalta muutaman viime viikon aikana ja tiedän, että lisää on tulossa ennen vuoden 2010 loppua. Miten paljosta meidän on päästettävä irti, ennen kuin voimme siirtyä eteenpäin? Ja jos meistä tuntuu, että olemme tehneet kaiken voitavamme, miksi meitä pyydetään päästämään irti vieläkin enemmästä - päästämään irti kaikesta - ennen kuin näemme edistymistä: asiat lopulta ratkeavat meillä, unelmamme toteutuvat ja tunnemme, että olemme lopultakin ilon tuntemisen, hallinnassa olemisen ja tarkoitukseemme harmonisoitumisen tilassa?
Henkisen antautumisen prinsiippi mikä on irtipäästämistä, ei ole sama asia kuin periksi antaminen ja kukistetuksi tuleminen, mitä monet asiakkaani tuntevat, kun heidän on jatkuvasti päästettävä irti - pitkälle sen kohdan ohi, missä he tuntevat rentoutta prosessin osalta. Ja he tulkitsevat sen prosessiksi, missä heidän elämästään riisutaan kaikki, kunnes ei ole mitään enää jäljellä. Sitten he ihmettelevät, mitä vielä voi olla irtipäästettävänä, koska heillä ei ole mitään enää jäljellä. Tässä kohtaa voi alkaa varsinainen työ.
Yksi asiakas on taistellut talonsa pitämisen kanssa viimeiset kaksi vuotta ja se on ollut hyvin vaikeaa. Sitten muutama viikko sitten puhuimme ulosmittauksen sallimisesta ja ensin mies oli kauhuissaan, koska se oli vastoin kaikkia hänen uskomuksiaan "oikein tekemisestä". Kun hän alkoi tutkia, mitä talo hänelle merkitsi, hän käsitti, että hän oli vain keskittynyt pitämään talonsa sekä kaikki kiintymyksensä ja uskomuksensa siihen liittyen. Heti kun hän päätti antaa talon mennä, hän tunsi valtavan painon putoavan harteiltaan. Sitten tuli vapauden ja ilon tunne, kun muutosmahdollisuuksia jotka eivät olleet mahdollisia edes viikkoa aiemmin, alkoi ilmestyä.
Emme voi päästää irti kaikesta, ennen kuin ymmärrämme omat kiintymyksemme uskomusten tasolta - mitä ajattelemme itsestämme ja mitä ajattelemme toisten ajattelevan meistä. Joka paikassa missä vastustamme irtipäästämistä, on voimakkaita uskomuksia, jotka pyytävät tulla vapautetuksi. Näemme tämän aineellisesti, mutta todellinen ongelma on energeettinen. Miten paljon keskitymme tai panostamme siihen? Mitä irtipäästäminen merkitsee uskomusjärjestelmällemme? Mitä tunnemme itsestämme, kun se on tehty? Mitä uusia uskomuksia meidän on luotava, jottemme tunne menettäneemme kaikkea ja sen sijaan saavutamme henkisen ja tunnevapauden? Nämä ovat kysymyksiä pohdittavaksi muutaman viikon aikana, kun päästämme irti, kunnes voimme antautua uuteen elämään ja ilmentää uuden vuoden lupauksen.
Tuolla on viidakko
Indigolasten äitinä muistan, miten vaikeaa oli auttaa heitä tuntemaan olonsa mukavaksi maailmassa, missä heillä oli erittäin epämukavaa. Yhtä lastani kiusattiin koulussa ja suojelin häntä monta vuotta, varmistaen hänen turvallisuutensa koulussa ja yrittäen saada tukea hallinnosta. Onnistuin jossain määrin kovan työn jälkeen ja kiusaaminen loppui (poikani myös kasvoi 15 senttiä vuodessa, mikä myös auttoi). Mutta mikä tärkeintä, opetin lapsilleni, että heidän täytyisi kohdata maailma, ja autoin heitä taidoissa, jotka auttaisivat heitä luovimaan tuossa viidakossa.
Minun oli löydettävä tasapaino ylisuojelevan äidin (mikä oli minulle helppoa) ja sen välillä, että annoin lasteni tietää, että olin heitä varten, mutten voinut olla paikalla koko ajan. He tarvitsivat selviytymistaitoja, kuten puhuminen omasta puolestaan, sen tietäminen milloin puhe oli juoruilua, miten luottaa itseensä, oppiminen valitsemaan omat taistelunsa ja ero itseluottamuksen ja aggressiivisuuden välillä. Minun oli autettava indigoitani löytämään oma keskuksensa, jotta he voisivat luottavaisesti tarttua ongelmiinsa ja käyttää minua toisena puolustuslinjana. He tiesivät, että voisivat aina luottaa minuun, mutta heidän oli myös opittava puolustautumaan.
Haastavin piirre indigo- ja kristallilapsissa on nähdä, että he pystyvät käsittelemään elämänsä kriisit (apumahdollisuuden kera), silloin kun he tuntevat voimattomuutta. Ensimmäinen taipumukseni oli ylisuojella ja taistella taistelut heidän puolestaan - mikä toimi niin kauan, kun olin maisemissa. Mutta en voinut seurata heitä koko päivää ja oli aikoja, jolloin he tarvitsivat minua eniten enkä seissyt heidän takanaan. Noilla kerroilla heidän täytyi oppia ajattelemaan itse, puolustamaan oikeuksiaan, löytämään muita resursseja ja tietämään, milloin tehdä noita asioita.
Maailma voi olla viidakko ja vaikka voimme opettaa lapsiamme luovimaan siinä, monet heistä eivät koskaan oikein ymmärrä sitä. Omat indigoni eivät ymmärrä, miksi ihmiset eivät vain pysty tulemaan toimeen keskenään, miksi on ihmisiä, jotka ovat kateellisia heille tai jotka ovat ilkeitä eivätkä pidä vuorovaikutuksesta heidän kanssaan. Mutta he tietävät, miten toimia, ja vaikka se on vienyt aikaa, niin joka kerta käyttäessään näitä taitoja he tuntevat lisää itseluottamusta ja voimaa.
On vaikeaa olla olematta äititiikeri lastemme puolesta (ja monet teistä ovat erittäin hyviä siinä), mutta meidän on tasapainotettava suojeluvaistomme ja sen muistaminen, että suuresta rakkaudesta lapsiamme kohtaan voimme opettaa heitä löytämään oman voimansa ja kohtaamaan viidakon tietäen, että he pysyvät raivaamaan oman polkunsa sinne riippumatta edessä olevasta maaperästä ja tekemään sen onnistuneesti ja vilpittömästi, jotta he voivat tuntea turvaa, olla onnellinen ja elää elämänsä luottavaisena pelkäämisen sijasta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.