EDELLEEN PYSTYSSÄ MUTTA TUSKIN HENGITTÄEN
Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
20.10.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki,
Silloin kun kävin läpi jaksoa, mitä kuvaisin yhdeksi sieluni synkimmistä öistä, olin pakahtua tapahtumien ryöppyyn - jokainen niistä oli edellistä haastavampi ja niitä näytti tulevan tyhjästä melkein päivittäin. Tiesin, että tämä oli virhe, ettei se ollut minun elämääni eikä varmasti sellaista, mihin olin suostunut vapaaehtoisesti millään tasolla.
Ainoa tapa jonka saatoin nähdä kurjuuden loppumiseen, oli pyytää Jumalaa ottamaan minut pois. Niinpä joka ilta mennessäni nukkumaan kiitin Jumalaa tilaisuuksistani tässä elämässä, toivoin tehneeni jotain hyvää elämässäni ja pyysin Jumalaa ottamaan minut kotiin. Sitten joka aamu avaisin silmäni ja sanoin: "Hitto soikoon, olen edelleen täällä."
En tehnyt tätä vain kerran tai pari, vaan puoli vuotta putkeen. Ja olin hyvin pettynyt, että joka aamu olin edelleen maisemissa kohtaamassa niitä ongelmia, joilla ei näyttänyt olevan ratkaisua. Olin edelleen pystyssä, mutta tuskin hengitin. Minulla oli edelleen elämäni, mutten enää osallistunut siihen. Pakahtuneena ongelmistani en ollut oikeastaan antanut periksi, olin vain jumissa kierteessä, mikä näytti loputtomilta ongelmilta, enkä käsittänyt, että olin tämän loputtoman kurjuuskierteen lähteessä. Miten tämä kierre loppuisi? Kun alkaisin hengittää uutta elämää nukkuvaan olemassaolooni.
Aloin taas hengittää eikä se tapahtunut yhdessä yössä, vaan tapahtumasarjan kautta joka pakotti minut katsomaan elämääni eri näkökulmasta ja miettimään muita vaihtoehtoja. Ja kuin tein tämän, toisia ovia avautui ja asiat alkoivat parantua, ensin hitaasti ja sitten hyvin nopeasti. Alle puolessa vuodessa minulla oli uusi työ, jossa oli hyvä palkka, muutin uuteen kotiin ja aloin mitata elämäni sillä, miten nopeasti liikuin sen sijaan, että huolehdin siitä, että jäisin paikalleni iäksi.
Silloin kun elämässä menee todella huonosti - ja monet teistä tietävät, millaista se on - meistä voi tulla "käveleviä kuolleita". Olemme edelleen hengissä ja seisomme, muttemme hengitä yhtään uutta energiaa elämäämme. Emme voi, koska emme tiedä, mistä tuo energia tulee, ja olemme niin maadoittuneena onnettomuuteemme ja epätoivoomme, ettemme voi keksiä, miten tai mistä aloittaa. Kaikkialla minne käännymme, muistutetaan siitä, millaista sotkua elämästämme on tullut. Muuttuuko se ja voimmeko me muuttaa sen?
Etsimme apua toisilta, kunnes totuus tuijottaa meitä kasvoihin - kukaan ei voi oikeastaan auttaa meitä, ennen kuin löydämme sisältämme tahdon sytyttää kipinän, mikä muuttaa energiamme. Ja käymme taistelua synkimpien tunteidemme ja ajatustemme ja toisaalta luottamuksen ja uskon kanssa. Kumpi puoli voittaa?
Tuolla hetkellä meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme vaipua epätoivoon tai herätä ja käsittää, että todellisuudessa kaikki on hallinnassamme. Kun alamme liikuttaa energiaa, asioita voi tapahtua hyvin nopeasti, kuten tapahtui minulle. Mutta pääseminen tuohon pisteeseen paikasta, missä hukumme synkkyyteen, voi tuntua hyvin pelottavalta ja yksinäiseltä. Mistä tämä kipinä syntyy? Sillä on kolme lähdettä: ajatuksemme, tunteemme ja luottamuksemme.
Käytkö läpi sielun synkkää yötä? Oletko lakannut hengittämästä, vaikka oletkin edelleen pystyssä? Seisotko paikoillasi toivoen, että jos odotat riittävän kauan, pahin on pian ohi, jotta voi keksiä, mitä tehdä seuraavaksi? Oletko niin pakahtunut siitä, mitä käyt läpi tai olet käynyt läpi, että katsot menneisyyteen ja unohdat, että sinun täytyy elää läsnä olevassa hetkessä luodaksesi tietoisen muutoksen elämääsi?
Mitä sinulta vaatii hengittää uusi kipinä elämääsi? Mitä tapahtuu, jos muutat yhtä ajatusta tilanteestasi? Valitse vain yksi sen sijaan, että yrität keksiä, miten voit muuttaa kaiken (ja pakahdut vielä lisää). Onko ajattelussasi yksi asia, jonka voit muuttaa, ja tämä luo tilaisuuden toivomaasi muutokseen?
Minkä yhden asian voit muuttaa tuntemistavassasi, mikä auttaa sinua saamaan tunteesi hallintaan, jotta voit lakata syöksymästä epätoivoon? Voitko korvata yhden toivottoman ajatuksen luottamuksella, vaikkei sinulla ole mitään syytä uskoa (tähän hetkeen mennessä saamiesi tulosten perusteella), että mikään tapahtuu eri tavalla? Emme voi käskeä universumia näyttämään meille tuloksia, ennen kuin olemme valmiita ottamaan luottamuksemme peliin mukaan. Mutta jos muutamme ajatuksiamme, mikä muuttaa energiaa, ilmaisemaan uuden aikomuksen ja luottamaan, että se tapahtuu, voimme alkaa herätä, hengittää uutta energiaa todellisuuteemme ja alkaa taas elää.
Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.
Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.
Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,
Jennifer Hoffman
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
20.10.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Hei kaikki,
Silloin kun kävin läpi jaksoa, mitä kuvaisin yhdeksi sieluni synkimmistä öistä, olin pakahtua tapahtumien ryöppyyn - jokainen niistä oli edellistä haastavampi ja niitä näytti tulevan tyhjästä melkein päivittäin. Tiesin, että tämä oli virhe, ettei se ollut minun elämääni eikä varmasti sellaista, mihin olin suostunut vapaaehtoisesti millään tasolla.
Ainoa tapa jonka saatoin nähdä kurjuuden loppumiseen, oli pyytää Jumalaa ottamaan minut pois. Niinpä joka ilta mennessäni nukkumaan kiitin Jumalaa tilaisuuksistani tässä elämässä, toivoin tehneeni jotain hyvää elämässäni ja pyysin Jumalaa ottamaan minut kotiin. Sitten joka aamu avaisin silmäni ja sanoin: "Hitto soikoon, olen edelleen täällä."
En tehnyt tätä vain kerran tai pari, vaan puoli vuotta putkeen. Ja olin hyvin pettynyt, että joka aamu olin edelleen maisemissa kohtaamassa niitä ongelmia, joilla ei näyttänyt olevan ratkaisua. Olin edelleen pystyssä, mutta tuskin hengitin. Minulla oli edelleen elämäni, mutten enää osallistunut siihen. Pakahtuneena ongelmistani en ollut oikeastaan antanut periksi, olin vain jumissa kierteessä, mikä näytti loputtomilta ongelmilta, enkä käsittänyt, että olin tämän loputtoman kurjuuskierteen lähteessä. Miten tämä kierre loppuisi? Kun alkaisin hengittää uutta elämää nukkuvaan olemassaolooni.
Aloin taas hengittää eikä se tapahtunut yhdessä yössä, vaan tapahtumasarjan kautta joka pakotti minut katsomaan elämääni eri näkökulmasta ja miettimään muita vaihtoehtoja. Ja kuin tein tämän, toisia ovia avautui ja asiat alkoivat parantua, ensin hitaasti ja sitten hyvin nopeasti. Alle puolessa vuodessa minulla oli uusi työ, jossa oli hyvä palkka, muutin uuteen kotiin ja aloin mitata elämäni sillä, miten nopeasti liikuin sen sijaan, että huolehdin siitä, että jäisin paikalleni iäksi.
Silloin kun elämässä menee todella huonosti - ja monet teistä tietävät, millaista se on - meistä voi tulla "käveleviä kuolleita". Olemme edelleen hengissä ja seisomme, muttemme hengitä yhtään uutta energiaa elämäämme. Emme voi, koska emme tiedä, mistä tuo energia tulee, ja olemme niin maadoittuneena onnettomuuteemme ja epätoivoomme, ettemme voi keksiä, miten tai mistä aloittaa. Kaikkialla minne käännymme, muistutetaan siitä, millaista sotkua elämästämme on tullut. Muuttuuko se ja voimmeko me muuttaa sen?
Etsimme apua toisilta, kunnes totuus tuijottaa meitä kasvoihin - kukaan ei voi oikeastaan auttaa meitä, ennen kuin löydämme sisältämme tahdon sytyttää kipinän, mikä muuttaa energiamme. Ja käymme taistelua synkimpien tunteidemme ja ajatustemme ja toisaalta luottamuksen ja uskon kanssa. Kumpi puoli voittaa?
Tuolla hetkellä meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme vaipua epätoivoon tai herätä ja käsittää, että todellisuudessa kaikki on hallinnassamme. Kun alamme liikuttaa energiaa, asioita voi tapahtua hyvin nopeasti, kuten tapahtui minulle. Mutta pääseminen tuohon pisteeseen paikasta, missä hukumme synkkyyteen, voi tuntua hyvin pelottavalta ja yksinäiseltä. Mistä tämä kipinä syntyy? Sillä on kolme lähdettä: ajatuksemme, tunteemme ja luottamuksemme.
Käytkö läpi sielun synkkää yötä? Oletko lakannut hengittämästä, vaikka oletkin edelleen pystyssä? Seisotko paikoillasi toivoen, että jos odotat riittävän kauan, pahin on pian ohi, jotta voi keksiä, mitä tehdä seuraavaksi? Oletko niin pakahtunut siitä, mitä käyt läpi tai olet käynyt läpi, että katsot menneisyyteen ja unohdat, että sinun täytyy elää läsnä olevassa hetkessä luodaksesi tietoisen muutoksen elämääsi?
Mitä sinulta vaatii hengittää uusi kipinä elämääsi? Mitä tapahtuu, jos muutat yhtä ajatusta tilanteestasi? Valitse vain yksi sen sijaan, että yrität keksiä, miten voit muuttaa kaiken (ja pakahdut vielä lisää). Onko ajattelussasi yksi asia, jonka voit muuttaa, ja tämä luo tilaisuuden toivomaasi muutokseen?
Minkä yhden asian voit muuttaa tuntemistavassasi, mikä auttaa sinua saamaan tunteesi hallintaan, jotta voit lakata syöksymästä epätoivoon? Voitko korvata yhden toivottoman ajatuksen luottamuksella, vaikkei sinulla ole mitään syytä uskoa (tähän hetkeen mennessä saamiesi tulosten perusteella), että mikään tapahtuu eri tavalla? Emme voi käskeä universumia näyttämään meille tuloksia, ennen kuin olemme valmiita ottamaan luottamuksemme peliin mukaan. Mutta jos muutamme ajatuksiamme, mikä muuttaa energiaa, ilmaisemaan uuden aikomuksen ja luottamaan, että se tapahtuu, voimme alkaa herätä, hengittää uutta energiaa todellisuuteemme ja alkaa taas elää.
Pysy tyynenä, keskittyneenä ja tietoisena ja muista, että ajatuksesi luovat elämäsi joka hetki. Ajattele parhaita ajatuksia.
Kun pohdit tätä ja muita asioita, joita tapahtuu tällä hetkellä, muista:
Hyväksy kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käytä niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.
Pyydä opastusta ja vahvistusta ja sitten odota sitä tulevan.
Ennen kaikkea, ole kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta, kun kaikki ylösnousemme ihmeiden värähtelyyn.
Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,
Jennifer Hoffman
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.