URIEL PARANTAA
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 4.10.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Rakastakaa jumaluutta, rakastakaa ihmisyyttä
Jokaisella ihmisellä on jumalainen keskus, mikä on Lähdevalon suoraa säteilyä. Kukaan ihminen ei ole ilman valoa, vaikka jotkut päättävät ilmaista tuota valoa tavoilla, joita te ette ymmärrä. On joukoittain sieluja, jotka tarvitsevat kokemusta pimeydestä, voimattomuudesta, pahuudesta ja kärsimyksestä osana henkistä matkaansa. Myös he ovat rakkautenne arvoisia, koska hekin ovat jumalaisia ja inhimillisiä. Te ette voi tuomita jonkun jumaluuden arvoa sen perusteella, mitä hänen ihmisyytensä ilmaisee.
On helppoa rakastaa niitä, jotka ilmaisevat jumaluutensa korkeimpia puolia, koska he eivät haasta uskomuksianne siitä, että maailmassa on hyvää ja pahaa ja että pahan rakastaminen rikkoo henkistä lakia. Sen tuomitseminen, ansaitseeko jokainen ehdotonta rakkautta, rikkoo ensimäistä lakia, ykseydenlakia. Te olette kaikki yhtä, yhdistettynä valolla, mikä ruokkii ja ravitsee teitä ja mikä tekee elämästä mahdollista. Ei ole elämää ilman henkeä, joten ei ole elämää, mikä ei ole jumalaista.
Miten voitte rakastaa niitä, jotka aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä, jotka piinaavat teitä? Se ihminen jonka tuomitsette, sisältää myös jumaluutta, mitä rakastatte, ja kumpikin ansaitsee tasavertaisesti hyväksyntänne. Tuomitseminen heijastaa pelkoa omasta ihmisitsestänne, mikä voi ilmaista omien energioidenne pimeimpiä puolia, jos sitä ei jatkuvasti valvota. Kaikki ihmiset ilmaisevat sekä valoa että pimeyttä, koska tämä on kolmannen ulottuvuuden luonne. Te ette voi rakastaa yhtä ja olla rakastamatta toista olematta tuomitseva.
Ehdottoman rakkauden ilmaiseminen on parannusta, mihin saadaan valtuutus ylösnousemussopimuksenne kautta. Rakkaudessa ei ole tuomitsemista, kritisointia tai kieltämistä. Ihminen tuntee pelon, kun taas jumaluus tuntee rakkauden. Ihmisosaa on opetettava rakastamaan, jotta se osaisi sen, ja sitä teette, kun sovellatte rakkautta, hyväksyntää ja tuomitsemattomuutta jokaiseen. Jos yhdistytte pelokkaaseen ihmiseen tuomitsemisen kautta, teistä tulee osa hänen pelkoaan. Silloin kun yhdistytte häneen jumalaisen keskuksenne kautta, paljastatte hänen valonsa ja hän voi löytää oman jumaluutensa. Tämä myös alkaa sisältänne, sillä kun rakastatte omaa ihmisitseänne, sallitte jumaluutenne tuoda esiin korkeimmat puolensa ja näin luotte taivaan maan päälle.
"Halutanssi"
Astumme välittämissuhteisiin hyvin viattomasti, tarkoituksenamme laajentaa rakkauttamme, tukeamme ja kannustustamme niihin, joiden kanssa olemme yhteydessä. Joskus tämä voi nopeasti räjähtää huolehtimissuhteeksi, joka kuluttaa energiavarastojamme. Kun yritämme toteuttaa sen, mitä toiset haluavat meiltä, menemme mukaan tanssiin, missä yritämme löytää tilaa, aikaa ja energiaa omille tarpeillemme samalla, kun tyydytämme heidän tarpeitaan. Tätä kutsun "halutanssiksi", koska normaalin tanssin tapaan toinen vie ja toinen seuraa. Ja seuraaja tanssii aina takaperin.
Joku sanoi, että Ginger Rogers teki saman kuin Fred Astaire, mutta "hän teki sen vain takaperin ja korkeilla koroilla". Silloin kun olemme seuraaja tässä tanssissa, liikumme takaperin samoissa askelissa sen kanssa, jonka haluja yritämme tyydyttää. Mitä enemmän hän haluaa, sitä nopeammin tanssimme. Toiveemme on, että eräänä päivänä tyydytämme hänen kaikki tarpeensa, ja sitten hän antaa meidän viedä tanssissa. Mutta näin ei tapahdu, koska me kumpikin saamme jotain suhteen pitämisestä juuri sellaisena.
Jokaisella ihmisellä joka on "halutanssissa", on tavoitteita. Antaja haluaa saada arvostusta, rakkautta, hyväksyntää ja lopulta takaisinmaksua. Vastaanottaja haluaa ongelmiensa ratkaisemista ja hän odottaa antajan antavan kaiken, mitä hän tarvitsee sen saavuttamiseksi. Silloin kun antaja alkaa tuntea itsensä uhriksi, hän haluaa lopettaa, mutta hän on jo antanut niin paljon, että hän haluaa antaa vastaanottajalle vielä tilaisuuden antaa takaisin. Niinpä lopettamisen sijasta hän tavallisesti antaa lisää ja tanssi jatkuu. Tanssi loppuu, silloin kun antaja on liian väsynyt, vihainen, turhautunut ja hämmentynyt jatkaakseen. Eikö hän ole antanut jo tarpeeksi? Eikö ole hänen vuoronsa viedä tanssissa? Milloin hänen tarpeensa ja halunsa tyydytetään? Hän esittää väärän kysymyksen väärälle ihmiselle.
Antajana pelkomme on, että emme ole arvokas tai haluamamme arvoinen, joten valitsemme tarvitsevimman ihmisen ja tarjoudumme tyydyttämään hänen tarpeensa. Mutta pelkomme sallivat meidän valita vain ihmisen, joka vähiten luultavasti tyydyttää vahvistustarpeemme. Ja mitä enemmän annamme, sitä enemmän putoamme loputtoman antamisen mustaan aukkoon. Mikä on ratkaisu? Käsittää, että me emme voi saada vahvistusta tai mitään muuta toisilta, ennen kuin annamme sitä itsellemme. Silloin täytämme itse välittämisalueemme ensimmäisen sijan ja teemme itsestämme tärkeimmän asian elämässämme ja sitten kun päätämme tanssia jonkun kanssa, kumppanuus on tasavertaista.
Lokakuun energiat
Viime aikoina jokaisella kuukaudella on näyttänyt olevan omat erityishaasteensa ja syyskuu oli varmasti silmien avaaja. Alkamishetkestään saakka - jolloin Merkurius perääntyi, sitten tuli päiväntasaus kera voimakkaan täysikuun ja sitten lopuksi rakas 30. päivä - se on ollut muistettava (tai kenties unohdettava) kuukausi. Jos meidän tarvitsi kuulla vihjepuhelimen soivan, kuulimme sen syyskuussa. Ja vastasimme siihen myös tai siihen vastattiin puolestamme. Nyt olemme uudessa kuukaudessa uusien mahdollisuuksien kera ja kyllä, muutamien haasteiden. Tässä kuussa meistä tuntuu, että opettelemme ajamaan hyvin nopeaa ja suorituskykyistä autoa, joten meidän on mentävä hitaasi alussa ja totuteltava voimaan. Sitten voimme nousta lentoon!
Lokakuu tuo tervetulleen tauon herpaantumattomista haasteista, joita olemme kokeneet toukokuusta saakka. Jos olemme tehneet sen työn, mikä meille paljastettiin - ja vain silloin - lokakuu tuo monia siunauksia. Jos emme, niin lokakuu on taas haasteellinen. Mikä on teidän työnne? Paljastiko syyskyy mitään tunteita, ihmisiä, tilanteita tai uskomuksia, joista teidän tarvitsi päästää irti? Pääsittekö niistä irti? Jos ette, saatte toisen tilaisuuden sen tekemiseen lokakuussa. Vain muistakaa, että se on aina vähän vaikeampaa toisella kierroksella.
Syyskuun oppitunti oli antautuminen, mikä kutsuu meitä lopettamaan taistelemisen itseämme, universumia, unelmiamme ja sydäntämme vastaan. Lokakuussa antautumisemme voidaan palkita, kun alamme luoda, ilmentää, uneksia suuria ja päästä selville, kuka olemme ja mitä ansaitsemme. Tunnemme edelleen ajan "vääntymistä" ja romahtamista, kun siirrymme ei-lineaariseen aikaan. Saatatte huomata, että intuitionne lisääntyy tässä kuussa ja saatatte myös alkaa kuulla näkymättömiä ääniä tai tuntea energioita, jotka ovat kolmannen ulottuvuuden ulkopuolella.
Meille kaikille tulee kiireinen kuukausi, kun alamme vastaanottaa sitä, mitä olemme pyytäneet. Silloin kadumme, ettemme hyödyntäneet aikaa, jolloin hyvin vähän näytti tapahtuvan. Tunsin suuren helpotuksen huokauksen, kun syyskuu loppui, ja olen kertonut ihmisille kuukausien ajan, että lokakuu aloittaa muutoksen täysin uuteen toimintatapaan. Se ei keskity niin paljon oppitunteihin, parantumiseen ja menneisyydestä irtipäästämiseen kuin muutama viime kuukausi, vaan luomiseen, ilmentämiseen ja uuden elämäntarkoituksemme löytämiseen, mikä on mahdollinen, kun olemme siirtyneet parantumisen yli. Pysykää positiivisena ja muistakaa, että olette voimakas kanssaluoja. Käyttäkää voimaanne viisaasti. Upeaa kuukautta.
Mitä teette lastenne puolesta?
Kuten useimmat näistä artikkeleista, tämä vastaa lukuisiin kysymyksiin ja kommentteihin, joita olen saanut asiakkailta viime viikolla keskustelumme keskittyessä heidän lapsiinsa. Emme ole puhuneet heidän menestyksestään, vaan vanhempien turhautumisesta, avuttomuudesta, pelosta ja vihasta sen polun osalta, minkä heidän lapsensa ovat valinneet. Jotkut noista vanhemmista tekevät kaiken mahdollisen saadakseen lapsensa muuttamaan omaa polkuaan ja he epäonnistuvat siinä kurjasti. Ei siksi, että he tekevät huonoa työtä, vaan siksi että he pyytävät mahdotonta lopputulosta.
Jotkut vanhemmat käyttävät tuhansia dollareita koulutukseen, elinkustannuksiin, ostavat uusia autoja ja hoitavat lastensa laskut saadakseen heidät menemään collegeen, löytämään hyvän työpaikan, muuttamaan pois kotoa, lopettamaan huumeiden käyttämisen, olemaan kunnioittavampi, motivoitumaan ja kasvamaan aikuiseksi. Niin monet vanhemmat sanovat indigolapsistaan (jotka ovat itse asiassa nuoria aikuisia), että he toivovat näiden kasvavan aikuiseksi. Omat kokemukseni ovat opettaneet minulle, että he kasvavat lopulta aikuiseksi, mutta se vaatii aikaa ja usein paljon tuskaa.
Lapsillamme on oma polkunsa kuljettavana ja indigot ovat päättäneet oppia voittamalla tuskan, kun taas kristallit valitsevat lempeämmän polun ja tarkkailevat indigosisaruksiaan ja tekevät päinvastoin. Riippumatta sitä, miten paljon rakastamme heitä tai mitä teemme heidän puolestaan, lapsemme tekevät sen, minkä he tuntevat oikeaksi itselleen, kunnes he ovat kokeneet riittävästi tuskaa tehdäkseen muita valintoja. Jakso 15-vuotiaasta noin 25-vuotiaaksi on vaikein heille ja meille. Ja vaikka tekisimme mitä heidän puolestaan, he sivuuttavat toiveemme, kunnes he ovat valmiita erilaiselle polulle.
Oma neuvoni vanhemmille on lopettaa se, mitä he tekevät, ja antaa lastensa löytää oma polkunsa aikuiseksi kasvamiseen. He vastustavat jatkuvasti ponnistelujanne, erityisesti jos he tietävät teidän tuntevan sen olevan väärin, mitä he tekevät. Rakkautenne ja hyvät toiveenne ovat ilmeisiä, mutta he näkevät ne kontrollointina eivätkä kuuntele teitä. Voitte muistuttaa heille, että rakastatte heitä ja toivotte parasta, rukoilla, että he oppivat ymmärtämään, ja opastaa heitä etäältä. Ja eräänä päivänä he kasvavat aikuiseksi, kiittävät teitä tuestanne, ottavat vastuun omasta elämästään, tekevät sen, mitä olette toivoneet, löytävät polkunsa ja tarkoituksensa ja heistä tulee se ihminen, jonka olette aina tienneet heidän kykenevän olla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.
Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 4.10.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Rakastakaa jumaluutta, rakastakaa ihmisyyttä
Jokaisella ihmisellä on jumalainen keskus, mikä on Lähdevalon suoraa säteilyä. Kukaan ihminen ei ole ilman valoa, vaikka jotkut päättävät ilmaista tuota valoa tavoilla, joita te ette ymmärrä. On joukoittain sieluja, jotka tarvitsevat kokemusta pimeydestä, voimattomuudesta, pahuudesta ja kärsimyksestä osana henkistä matkaansa. Myös he ovat rakkautenne arvoisia, koska hekin ovat jumalaisia ja inhimillisiä. Te ette voi tuomita jonkun jumaluuden arvoa sen perusteella, mitä hänen ihmisyytensä ilmaisee.
On helppoa rakastaa niitä, jotka ilmaisevat jumaluutensa korkeimpia puolia, koska he eivät haasta uskomuksianne siitä, että maailmassa on hyvää ja pahaa ja että pahan rakastaminen rikkoo henkistä lakia. Sen tuomitseminen, ansaitseeko jokainen ehdotonta rakkautta, rikkoo ensimäistä lakia, ykseydenlakia. Te olette kaikki yhtä, yhdistettynä valolla, mikä ruokkii ja ravitsee teitä ja mikä tekee elämästä mahdollista. Ei ole elämää ilman henkeä, joten ei ole elämää, mikä ei ole jumalaista.
Miten voitte rakastaa niitä, jotka aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä, jotka piinaavat teitä? Se ihminen jonka tuomitsette, sisältää myös jumaluutta, mitä rakastatte, ja kumpikin ansaitsee tasavertaisesti hyväksyntänne. Tuomitseminen heijastaa pelkoa omasta ihmisitsestänne, mikä voi ilmaista omien energioidenne pimeimpiä puolia, jos sitä ei jatkuvasti valvota. Kaikki ihmiset ilmaisevat sekä valoa että pimeyttä, koska tämä on kolmannen ulottuvuuden luonne. Te ette voi rakastaa yhtä ja olla rakastamatta toista olematta tuomitseva.
Ehdottoman rakkauden ilmaiseminen on parannusta, mihin saadaan valtuutus ylösnousemussopimuksenne kautta. Rakkaudessa ei ole tuomitsemista, kritisointia tai kieltämistä. Ihminen tuntee pelon, kun taas jumaluus tuntee rakkauden. Ihmisosaa on opetettava rakastamaan, jotta se osaisi sen, ja sitä teette, kun sovellatte rakkautta, hyväksyntää ja tuomitsemattomuutta jokaiseen. Jos yhdistytte pelokkaaseen ihmiseen tuomitsemisen kautta, teistä tulee osa hänen pelkoaan. Silloin kun yhdistytte häneen jumalaisen keskuksenne kautta, paljastatte hänen valonsa ja hän voi löytää oman jumaluutensa. Tämä myös alkaa sisältänne, sillä kun rakastatte omaa ihmisitseänne, sallitte jumaluutenne tuoda esiin korkeimmat puolensa ja näin luotte taivaan maan päälle.
"Halutanssi"
Astumme välittämissuhteisiin hyvin viattomasti, tarkoituksenamme laajentaa rakkauttamme, tukeamme ja kannustustamme niihin, joiden kanssa olemme yhteydessä. Joskus tämä voi nopeasti räjähtää huolehtimissuhteeksi, joka kuluttaa energiavarastojamme. Kun yritämme toteuttaa sen, mitä toiset haluavat meiltä, menemme mukaan tanssiin, missä yritämme löytää tilaa, aikaa ja energiaa omille tarpeillemme samalla, kun tyydytämme heidän tarpeitaan. Tätä kutsun "halutanssiksi", koska normaalin tanssin tapaan toinen vie ja toinen seuraa. Ja seuraaja tanssii aina takaperin.
Joku sanoi, että Ginger Rogers teki saman kuin Fred Astaire, mutta "hän teki sen vain takaperin ja korkeilla koroilla". Silloin kun olemme seuraaja tässä tanssissa, liikumme takaperin samoissa askelissa sen kanssa, jonka haluja yritämme tyydyttää. Mitä enemmän hän haluaa, sitä nopeammin tanssimme. Toiveemme on, että eräänä päivänä tyydytämme hänen kaikki tarpeensa, ja sitten hän antaa meidän viedä tanssissa. Mutta näin ei tapahdu, koska me kumpikin saamme jotain suhteen pitämisestä juuri sellaisena.
Jokaisella ihmisellä joka on "halutanssissa", on tavoitteita. Antaja haluaa saada arvostusta, rakkautta, hyväksyntää ja lopulta takaisinmaksua. Vastaanottaja haluaa ongelmiensa ratkaisemista ja hän odottaa antajan antavan kaiken, mitä hän tarvitsee sen saavuttamiseksi. Silloin kun antaja alkaa tuntea itsensä uhriksi, hän haluaa lopettaa, mutta hän on jo antanut niin paljon, että hän haluaa antaa vastaanottajalle vielä tilaisuuden antaa takaisin. Niinpä lopettamisen sijasta hän tavallisesti antaa lisää ja tanssi jatkuu. Tanssi loppuu, silloin kun antaja on liian väsynyt, vihainen, turhautunut ja hämmentynyt jatkaakseen. Eikö hän ole antanut jo tarpeeksi? Eikö ole hänen vuoronsa viedä tanssissa? Milloin hänen tarpeensa ja halunsa tyydytetään? Hän esittää väärän kysymyksen väärälle ihmiselle.
Antajana pelkomme on, että emme ole arvokas tai haluamamme arvoinen, joten valitsemme tarvitsevimman ihmisen ja tarjoudumme tyydyttämään hänen tarpeensa. Mutta pelkomme sallivat meidän valita vain ihmisen, joka vähiten luultavasti tyydyttää vahvistustarpeemme. Ja mitä enemmän annamme, sitä enemmän putoamme loputtoman antamisen mustaan aukkoon. Mikä on ratkaisu? Käsittää, että me emme voi saada vahvistusta tai mitään muuta toisilta, ennen kuin annamme sitä itsellemme. Silloin täytämme itse välittämisalueemme ensimmäisen sijan ja teemme itsestämme tärkeimmän asian elämässämme ja sitten kun päätämme tanssia jonkun kanssa, kumppanuus on tasavertaista.
Lokakuun energiat
Viime aikoina jokaisella kuukaudella on näyttänyt olevan omat erityishaasteensa ja syyskuu oli varmasti silmien avaaja. Alkamishetkestään saakka - jolloin Merkurius perääntyi, sitten tuli päiväntasaus kera voimakkaan täysikuun ja sitten lopuksi rakas 30. päivä - se on ollut muistettava (tai kenties unohdettava) kuukausi. Jos meidän tarvitsi kuulla vihjepuhelimen soivan, kuulimme sen syyskuussa. Ja vastasimme siihen myös tai siihen vastattiin puolestamme. Nyt olemme uudessa kuukaudessa uusien mahdollisuuksien kera ja kyllä, muutamien haasteiden. Tässä kuussa meistä tuntuu, että opettelemme ajamaan hyvin nopeaa ja suorituskykyistä autoa, joten meidän on mentävä hitaasi alussa ja totuteltava voimaan. Sitten voimme nousta lentoon!
Lokakuu tuo tervetulleen tauon herpaantumattomista haasteista, joita olemme kokeneet toukokuusta saakka. Jos olemme tehneet sen työn, mikä meille paljastettiin - ja vain silloin - lokakuu tuo monia siunauksia. Jos emme, niin lokakuu on taas haasteellinen. Mikä on teidän työnne? Paljastiko syyskyy mitään tunteita, ihmisiä, tilanteita tai uskomuksia, joista teidän tarvitsi päästää irti? Pääsittekö niistä irti? Jos ette, saatte toisen tilaisuuden sen tekemiseen lokakuussa. Vain muistakaa, että se on aina vähän vaikeampaa toisella kierroksella.
Syyskuun oppitunti oli antautuminen, mikä kutsuu meitä lopettamaan taistelemisen itseämme, universumia, unelmiamme ja sydäntämme vastaan. Lokakuussa antautumisemme voidaan palkita, kun alamme luoda, ilmentää, uneksia suuria ja päästä selville, kuka olemme ja mitä ansaitsemme. Tunnemme edelleen ajan "vääntymistä" ja romahtamista, kun siirrymme ei-lineaariseen aikaan. Saatatte huomata, että intuitionne lisääntyy tässä kuussa ja saatatte myös alkaa kuulla näkymättömiä ääniä tai tuntea energioita, jotka ovat kolmannen ulottuvuuden ulkopuolella.
Meille kaikille tulee kiireinen kuukausi, kun alamme vastaanottaa sitä, mitä olemme pyytäneet. Silloin kadumme, ettemme hyödyntäneet aikaa, jolloin hyvin vähän näytti tapahtuvan. Tunsin suuren helpotuksen huokauksen, kun syyskuu loppui, ja olen kertonut ihmisille kuukausien ajan, että lokakuu aloittaa muutoksen täysin uuteen toimintatapaan. Se ei keskity niin paljon oppitunteihin, parantumiseen ja menneisyydestä irtipäästämiseen kuin muutama viime kuukausi, vaan luomiseen, ilmentämiseen ja uuden elämäntarkoituksemme löytämiseen, mikä on mahdollinen, kun olemme siirtyneet parantumisen yli. Pysykää positiivisena ja muistakaa, että olette voimakas kanssaluoja. Käyttäkää voimaanne viisaasti. Upeaa kuukautta.
Mitä teette lastenne puolesta?
Kuten useimmat näistä artikkeleista, tämä vastaa lukuisiin kysymyksiin ja kommentteihin, joita olen saanut asiakkailta viime viikolla keskustelumme keskittyessä heidän lapsiinsa. Emme ole puhuneet heidän menestyksestään, vaan vanhempien turhautumisesta, avuttomuudesta, pelosta ja vihasta sen polun osalta, minkä heidän lapsensa ovat valinneet. Jotkut noista vanhemmista tekevät kaiken mahdollisen saadakseen lapsensa muuttamaan omaa polkuaan ja he epäonnistuvat siinä kurjasti. Ei siksi, että he tekevät huonoa työtä, vaan siksi että he pyytävät mahdotonta lopputulosta.
Jotkut vanhemmat käyttävät tuhansia dollareita koulutukseen, elinkustannuksiin, ostavat uusia autoja ja hoitavat lastensa laskut saadakseen heidät menemään collegeen, löytämään hyvän työpaikan, muuttamaan pois kotoa, lopettamaan huumeiden käyttämisen, olemaan kunnioittavampi, motivoitumaan ja kasvamaan aikuiseksi. Niin monet vanhemmat sanovat indigolapsistaan (jotka ovat itse asiassa nuoria aikuisia), että he toivovat näiden kasvavan aikuiseksi. Omat kokemukseni ovat opettaneet minulle, että he kasvavat lopulta aikuiseksi, mutta se vaatii aikaa ja usein paljon tuskaa.
Lapsillamme on oma polkunsa kuljettavana ja indigot ovat päättäneet oppia voittamalla tuskan, kun taas kristallit valitsevat lempeämmän polun ja tarkkailevat indigosisaruksiaan ja tekevät päinvastoin. Riippumatta sitä, miten paljon rakastamme heitä tai mitä teemme heidän puolestaan, lapsemme tekevät sen, minkä he tuntevat oikeaksi itselleen, kunnes he ovat kokeneet riittävästi tuskaa tehdäkseen muita valintoja. Jakso 15-vuotiaasta noin 25-vuotiaaksi on vaikein heille ja meille. Ja vaikka tekisimme mitä heidän puolestaan, he sivuuttavat toiveemme, kunnes he ovat valmiita erilaiselle polulle.
Oma neuvoni vanhemmille on lopettaa se, mitä he tekevät, ja antaa lastensa löytää oma polkunsa aikuiseksi kasvamiseen. He vastustavat jatkuvasti ponnistelujanne, erityisesti jos he tietävät teidän tuntevan sen olevan väärin, mitä he tekevät. Rakkautenne ja hyvät toiveenne ovat ilmeisiä, mutta he näkevät ne kontrollointina eivätkä kuuntele teitä. Voitte muistuttaa heille, että rakastatte heitä ja toivotte parasta, rukoilla, että he oppivat ymmärtämään, ja opastaa heitä etäältä. Ja eräänä päivänä he kasvavat aikuiseksi, kiittävät teitä tuestanne, ottavat vastuun omasta elämästään, tekevät sen, mitä olette toivoneet, löytävät polkunsa ja tarkoituksensa ja heistä tulee se ihminen, jonka olette aina tienneet heidän kykenevän olla.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.