ELÄKÖITYMISEN UUDELLEENMÄÄRITTELYÄ
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
4.6.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On miellyttävä aamu, sumusateen viipyillessä keväänvihreiden peltojen päällä ja pilvien leijuessa niin alhaalla, että tuntuu, kuin Luontoäiti olisi laittanut painavan peiton päivän ylle, inspiroiden lepäämään.
"Ota iisisti", se tuntuu sanovan, "anna päivän vain kehittyä."
Kun puhutaan elämän antamisesta kehittyä, niin minulla oli viime viikolla keskustelu erään ystävän kanssa, joka jää eläkkeelle oltuaan menestyksekkäässä yritystehtävässä yli 15 vuotta. "Miten ryhdyn suunnittelemaan, mitä on seuraavaksi", hän kysyi innostuksen ja pelon sekaisesti. "Olen innokas aloittamaan seuraavaan vaiheeni!"
Hymyilin ja katsoin häntä silmiin sellaisen myötätunnolla, joka muistaa tämän vaiheen hyvin. "Et suunnittele", vastasin. "Teet päinvastoin. Rentoudut. Annat mennä. Fokusoit itseesi ja annat kalenteristasi pitkän tovin tilaa vain elää. Tällä tavalla se, mitä on seuraavaksi, voi löytää sinut."
Ensin hän näytti olevan ymmällään – reaktio, jonka tunnen aivan liian hyvin. Mutta hitaasti, kun sanani menivät perille, hänen silmänsä alkoivat hymyillä. Se tapahtuu, kun joku antaa sinulle luvan lähteä pois oravanpyörästä.
Elämme maailmassa, joka ihannoi kiireisyyttä, saavuttamista ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Ajatus pysähtymisestä tekemään tilaa uudelleenkalibroinnille ei ole rakennettuna kulttuurimme käyttöjärjestelmään. Mutta se on tärkeää. Viisausvuosina hermosto ansaitsee nollauksen.
Kun uudelleenkalibroin omaa elämääni, määrittelen uudelleen sanan "eläköityminen". En enää näe sitä työstä luopumisena, vaan vanhan käyttöjärjestelmän vetäytymisenä ja päivityksen asentamisena. Rakastan niin monia asioita siinä, mitä teen, että toivon jatkavani siinä ikuisesti. Toisaalta tosiasia on, että viisausvuodet vaativat uuden tason itsehoitoa, jotta kehon ei tarvitse tulla näyttämään tärkeysjärjestystä meille.
Eläköitymisestä on tullut vähentämistä ja lisäämistä, vähentämisen johtaessa tietä. Se on merkinnyt esimerkiksi vetäytymistä aktiviteeteista, jotka eivät enää kiinnosta minua, tutkiakseni uusia alueita, jotka herättävät uteliaisuuteni. Se on lakkaamista olemasta huolissaan tai huolehtimasta muista, jotka ansaitsevat huolehtia itsestään, ja oppimista säätelemään hermostoani meditoimalla ja hengitysharjoituksilla, jotta normaali ahdistuneisuus jota tulee muutoksen myötä, löytää ystävän.
Eläköityminen on merkinnyt myös irtipäästämistä joistain suhteista – ei siksi, etten rakasta ihmisiä tai välitä ihmisistä, vaan koska haluan lisätä aikaa ja huomiota suhteisiin, jotka elävät lähellä sydäntäni.
Meillä on rajallisesti aikaa. Piti siitä tai ei, niin se on totuus. Voimme pidentää tuota aikaa – ja iloa elämisestä omilla ehdoillamme – antamalla eläköitymisellemme uuden merkityksen. Rikkoa vanhentuneita sääntöjä. Astua rajojen yli, jotka ovat pitäneet meidät hyvin käyttäytyvinä, mutta pitkästyneinä. Ja päästää irti vastuista, joita meidän ei ole enää tarkoitus kantaa. Se vaatii rohkeutta, tiedän, ja halukkuutta ravistella muutamia hyvin muotoutuneita häkkejä, mutta se on joka riskin arvoista.
Brasilialainen runoilija Mario de Andrade sanoi sen hyvin ...
"Meillä on kaksi elämää. Ja toinen alkaa, kun oivallamme, että on vain yksi."
Rakkautta,
Cheryl
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.