HomeViestejäMaria Chambers20.9.2020 - Vastaan työntäminen

20.9.2020 - Vastaan työntäminen

VASTAAN TYÖNTÄMINEN
 
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Oletko huomannut, että jos puskee elämässä liikaa jotain, se on vaikea saavuttaa. Tai vielä pahempaa, se työntää vastaan? On kyse sitten terveysongelmasta tai suhdeongelmasta tai yhteiskunnallisesta tai poliittisesta aatteesta. Mitä enemmän pusket sitä, sitä enemmän se työntää vastaan. Eikä mikään oikeasti ratkea.
 
Keskusteluissa toiset yrittävät toisinaan saada minut kiihtymään, on kyse sitten jostain poliittisesta tai yhteiskunnallisesta asiasta. Minulla suurin tunteiden laukaisija on ollut naissukupuoleen liittyvät kysymykset. Miten helppoa niistä onkaan naisena kiihtyä. Ja minä teen sitä. Useammin kuin olen tarttumatta syöttiin.
 
Mutta poikkeuksetta tuo keskustelu on aivan turhaa. Toinen ei taivu omaan suuntaani, vaan esittää oman perspektiivinsä aina vain kärkevämmin.
 
Sitten oivallan, että on ok ilmaista oma perspektiivini, mutta teen sen enemmän itseni vuoksi, kuin toisen. Loppujen lopuksi, kuka välittää paskaakaan, mitä hän tai kukaan muu ajattelee?
 
Jos jokin on edelleen herkkä alue minulle, niin se on minun ongelmani, ei heidän? Ei merkitse, että teen jotain väärin kiihtyessäni. On inhimillistä tuntea edelleen nuo syvät haavamme menneisyydestä. Enkä välitä siitä, miten pitkällä olemme oivaltamisessamme – joitain haavoja vaanii edelleen pinnan alla.
 
Ne puhdistuvat – siitä ei ole epäilystäkään – mutta joitain niitä puhdistetaan edelleen.
 
Jos tarkastelemme Jeshuaa, hän oli mies, joka usein käänsi toisen poskensa myötätunnosta toisia ja itseään kohtaan. Hän ei osallistunut draamaan. Mutta oli aikoja, jolloin hän ei sietänyt "typeryksiä".
 
Itse asiassa, lopussa hän ei pystynyt vastustamaan yritystä todistaa vallanpitäjille, että hänen perspektiivinsä oli oikea. Eikä se päättänyt hyvin hänen kannaltaan. Marttyyrin esittäminen ei ollut hänen tarkoituksensa.
 
Mutta se on täydellinen esimerkki vastaan työntämisestä. Hän työnsi heitä, ja he työnsivät vastaan.
 
Tässä uudessa tavassa luoda todellisuutemme, korkeammasta perspektiivistä, ei ole kyse puskemisesta. Siinä on kyse sallimisesta, hyväksymisestä ja vastaanottamisesta. Ei epäkunnioituksen sallimisesta toisilta, ei – meidän täytyy edelleen laittaa rajat ja olla sallimatta toisten syödä energiaamme. Siinä on kyse oman energiansa antamisesta palvella.
 
Se ei epäilemättä ole tapa, jolla muut ihmiset lähestyvät elämää. He ovat edelleen toimintasuuntautuneessa versiossa. Eikä siinä versiossa ole mitään väärää. Ei lainkaan. Se toimii heillä jollain tavoin. Mutta lopulta he kyllästyvät siihen ja siirtyvät eteenpäin, kuten me olemme tehneet.
 
Mutta uudessa tavassa on oppimiskäyrä. On taipumusta haluta palata takaisin vanhaan versioon, kunnes oivaltaa, että uusi versio on hyvin paljon tehokkaampi.
 
Mutta sitä odotellessa on taipumusta kirota uusi tapa – tuntea, kuin meille olisi annettu ala-arvoinen tuote. Mutta onneksi latasimme valaistumisemme uusimman version, ja vanha versio on siirretty menneisyytemme romukauppaan.
 
Eikä oikeasti ole paluuta takaisin. Olemme kaikki kokeneet, millaista on yrittää tehdä asioita vanhalla tavalla. Ne kostautuvat usein. Kohtaamme välittömästi tuon puskemisen seuraamukset.
 
Meistä tulee intiimisti tietoinen, miten tämä universaali laki toimii. Energia palvelee meitä aina. Se palvelee kärsimättömyyttämme omalla versiollaan kärsimättömyydestä. Se palvelee puuteuskomustamme omalla versiollaan puutteesta. Tämä energia on neutraalia, kunnes täytämme sen itsellämme. Ja jos olemme ajan kuluessa leikkineet arvottomuusilluusion kanssa, energia luo tilanteita heijastamaan tuota uskomusta.
 
Mikään universumin toimintamäärä ei voi kompensoida puutteentunnetta Tai arvottomuudentunnetta. Mutta voimme leikkiä tuolla uskomuksella. Ja olemme kaikki tehneet sen. Katsotaanpa, miten voimme luoda puutetta. Tai yltäkylläisesti resursseja.
 
Ihmiset ovat luoneet taloudellista yltäkylläisyyttä itselleen ilon paikasta ja puutteen paikasta. Miten niin voi olla? Eikö arvottomuudentunne luo yltäkylläisyyden puutetta?
 
Ei välttämättä. Mielenkiintoista kyllä, joku voi vetää puoleensa yltäkyllin rahaa ja resursseja uskomalla, että raha ratkaisee hänen ongelmansa.
 
Mutta pian hän oppii, että energiat (tässä tapauksessa paljon rahaa) vain suurentaa taustalla olevia ongelmia. Niinpä usein hänen elämänsä hajoaa ja hän menettää kaiken tuon energian (rahan).
 
On upea kokemus siinä, miten leikitään energialla. Siinä kaikessa on kyse meidän energiastamme.
 
Useimmat ihmiset uskovat, että varallisuuden saamisessa on kyse siitä, että tekee kovasti työtä tai tuntee oikeat ihmiset, tai täytyy olla fiksu ja ymmärtää taloutta tai raha-asioita, tai täytyy olla korruptoitunut.
 
Hyvin harvat ihmiset ymmärtävät, että kaikessa on vain kyse energiasta. Ja suhteestamme tuohon energiaan. Mutta useimmat ovat ehdollistuneet uskomaan, että meidän täytyy ansaita rahaa. Ja eikö ajatus jonkin ansaitsemisesta ole sama, kuin että meidän täytyy osoittaa arvoisuutemme?
 
Kun sitä ajattelee, se on erittäin kummallinen olemistapa. Se ajatus, että energia on tuolla jossain, ja se täytyy ansaita. Tai varastaa toiselta.
 
Mutta taas kerran, se on vastaantyöntämisdynamiikkaa. Jos painan tarpeeksi kovaa, kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, kunnes jään eläkkeelle tai kupsahdan, voin ansaita elantoni tällä planeetalla.
 
Ja on se uskomus, että ellemme ole onnekas, voita lotossa, nai rahaa, saa sievoista omaisuutta tai perintöä, ainoa vaihtoehto on tehdä työtä elannoksemme.
 
Yltäkylläisyys on itse asiassa energiamme sallimista palvella meitä, ja toisista voi näyttää taianomaiselta se tapa, miten asioita virtaa elämäämme. Siihen ei liity kamppailua. Tarpeemme tyydytetään, ennen kuin edes oivallamme tarvitsevamme mitään.
 
Kyse ei ole myöskään varallisuuden keräämisestä. Mestari luo, mitä haluaa tai tarvitsee, ja energia saapuu täydelliseen aikaan. En ennemmin eikä myöhemmin. Mutta tällainen elämäntapa vaatii valtavaa luottamusta Itseen.
 
Uusi suhteemme ja aito suhteemme energiaan on ymmärrys, että se on sisällämme. Että tietoisuutemme luo ja käyttää energiaa siihen, mitä se tarvitsee.
 
Ja että energia on rajatonta.
 
Se käsitys, että se on rajallista, on vastoin kaikkea, mihin elämä perustuu tällä Maa-planeetalla. Näin on, koska ihmiset samaistuvat ruumiilliseen puoleensa. He näkevät kehon, joka ikääntyy ja kuolee. He menettävät muita ihmisiä elämässään. Rahavarat ehtyvät.
 
Mikään täällä ei ole pysyvää. Ja tietysti se on totta. Mutta on myös totta, että voimme luoda loputtomasti iloa, loputtomasti taloudellisia resursseja ja loputtomasti terveyttä, niin kauan kun olemme tällä planeetalla.
 
Tällä planeetalla on riittävästi energiaa ruokkimaan, vaatettamaan ja majoittamaan jokaisen ihmisolennon. Ja paljon jää ylikin. Puutteen on luonut mieli omiin tarkoituksiinsa.
 
Myös elämää vastaan työntäminen on mielen luomaa selviytymistä varten. Kun on uskomus, että energia on tuolla jossain ja se täytyy ansaita tai valjastaa jotenkin yrittämällä ja kovalla työllä, se on aina kokemuksemme.
 
Itse asiassa, siitä on tullut ihannoitua ja Hollywoodisoitua. Teemoina kova työnteko, kamppaileminen ja arvokkuutemme todistaminen ovat temmanneet meidät katsomaan televisio-ohjelmia ja elokuvia. Suurimmat sankarimme historiassa ovat olleet sotilaita ja sotureita. Olemme olleet noita sotilaita ja sotureita itse. Monta kertaa.
 
Niinpä uusi versio vaatii meitä laskemaan miekkamme. Taistelu on ollut ohi jo melko pitkään. Erityisesti mielen ja sydämen välinen taistelu.
 
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >