HomeViestejäMaria Chambers11.3.2020 - Valaistumisen salaisuus

11.3.2020 - Valaistumisen salaisuus

VALAISTUMISEN SALAISUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.3.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Salaisuus on paljastunut. Tie valaistumiseen ja oivaltamiseen on itsen täydellinen hyväksyminen. Pimeyden, valon, maskuliinisen, feminiinisen ja ihmispersoonallisuuden hyväksyminen mielen ja sydämen kera. Se on sielun ja jumalaisen ikuisen itsen, "minä olen" -olemuksen hyväksymistä. Se on kaikkien puolien ja aspektien hyväksymistä kaikista elämistämme – menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.
 
Se on sitä pähkinänkuoressa. Siis olemme valmiita tässä. Ei ole mitään muuta sanottavaa siitä. Se on yksinkertaista. Sitä ei tarvitse edes kirjoittaa muistiin – se on helppo muistaa. Valaistuminen on itsen täydellistä hyväksymistä.
 
Mutta odota. Onko se edes mahdollista? Eikö ihminen ole luonnostaan itsekriittinen olento? Hän on alttiimpi kritisoimaan itseään kuin rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä. Hän on langennut armosta. Hän on yrittänyt elämätolkulla todistaa oman arvokkuutensa. Hän ei tunne itseään rakkauden arvoiseksi. Jos tuntisi, miksi hän loisi niin tuomitsevan jumalan?
 
Kuulen ihmisten joskus puhuvan ihmisrodusta hyvin halveksien. Kuin olisimme vähemmän arvokkaita kuin jotkin jumalat ja enkelit ja arkkienkelit. Tai että toiset lajit toisilla planeetoilla olisivat jotenkin kehittyneempiä kuin me.
 
Riippumatta siitä, miten taitava ihminen on, miten paljon rahaa hänellä on, miten hyvännäköinen hän on, tai mitä tahansa hän on saavuttanut, niin takaan, ettei hän silti tunne arvokkuutta. Vaikka hän olisi filantrooppi, vaikka hän olisi antanut pois maallisen omaisuutensa ja eristäytynyt ja seuraisi henkistä polkua, niin hänessä on jotain, mikä tuntee, ettei hän ole silti riittävä. Hän uskoo, että hänen täytyy todistaa arvonsa tavalla tai toisella.
 
Niinpä ihmiset yrittävät tuntea olevansa arvokas käyttämällä ihmiskriteerejä. Yrittämällä tulla paremmaksi ihmisenä. Se on ansa, kuten tiedämme. Se on mielen ansa.
 
MYÖTÄTUNTO IHMISITSEÄ KOHTAAN
 
Mutta se on ymmärrettävää. Mieli on pyörittänyt show'ta elämien ajan. Se on ollut vastuussa terveydestämme, taloudellisesta turvallisuudestamme ja ilostamme. Ja nyt se yrittää saavuttaa myös valaistumisen ja ruumiillistuneen oivaltamisen. Kyllä, se on totta. Mutta emme voi odottaa ihmisen tekevän mitään siitä, ainakaan yksin.
 
Tärkein askel oivaltamisessamme on hyväksyä ihminen ja kaikki sen riippuvuudet – yrittäminen, tekeminen ja tuomitseminen. Myös tuska- ja kärsimysriippuvuus. Astuminen pois tuosta roolista ei tapahdu yhdessä yössä. Eikä sen pitäisikään. Ihminen on traumatisoitunut elämästä. Vaatii kärsivällisyyttä päästää irti noista käyttäytymistavoista, jotka johtivat traumatisoitumiseen.
 
Mutta salaisuus on hyväksyä, että ihminen on vähän jääräpäinen. Hän ei ole kovin halukas päästämään irti kontrollista. Hän on peloissaan. Hän ei luota elämään, sieluunsa tai kehoonsa. Hän uskoo edelleen, että ihmisitse on hänen identiteettinsä.
 
Ja mitä pikemmin voimme olla ok sen osalta, sitä nopeammin se transformoi ihmisen. Ei ole mitään itua traumatisoida ihmistä jälleen. Lempeys toimii paljon paremmin.
 
Siis mikä on se osamme, joka hyväksyy ja jolla on kärsivällisyyttä? Enimmäkseen ihmissydän, sielu ja ikuinen itse. Mutta ihmismielen täytyy sallia siinä määrin, kuin se pystyy, jotta se voi avata oven jumalaiselle itselle tulla sisään ja siunata säteilyllään mielemme, kehomme ja elämämme.
 
Se on hyvin transformoivaa. Ja sitten mielellä on jotain, mihin luottaa. Se alkaa luottaa enemmän, että sielu turvaa sen selustan ja keho pystyy tasapainottamaan itsensä.
 
Siis kun asioita tulee esiin – tunteita, tuskaa, sairautta, mitä tahansa – on välttämätöntä sallia sen olla. Olla yrittämättä korjata sitä tai syyttämättä ihmistä kyvyttömyydestä. Sallia jumalaisen itsen vain olla tuon tunteen tai olosuhteen kanssa juuri sellaisena, kuin se on. Se on syvällistä. Ja se ei ole helppoa, eihän?
 
Mutta ruumiillistuneen valaistumisen salaisuus on sallia kaiken vain olla sellaista, kuin on. Ja tuossa sallimisessa tulee myös ikuinen itse ja kaikki sen rakkaus ja transformoivat energiat.
 
Tietoisuus jota kutsumme sieluksi, ja ikuinen itsemme ei sisällä energiaa, mutta energiaa valjastetaan käytettäväksi siihen, mitä sydämemme haluaa luoda.
 
Ikuisella itsellä ei ole tunteita, vain aistimuksia. Sillä ei ole ylä- ja alamäkiä, kaksinaisia ajatuksia – hyvä ja huono, oikea ja väärä, onnellinen ja surullinen. Mutta sillä on syvää myötätuntoa ihmisaspektiaan kohtaan, kaikkien sen tunne- ja fyysisten traumojen kera.
 
Sen vuoksi tämä ruumiillistunut valaistuminen on niin konstikas juttu. Ihmisen täytyy tottua siihen, ettei sielu osallistu draamaan. Mielen myrskyisiin tunteisiin. Ja sielun täytyy tottua olemaan läheinen ihmisen kanssa, joka ei luota siihen, että on helppo ja sujuva tapa luoda.
 
Mutta mitään siitä ei ole välttämätöntä tietää. Ihmisen ei tarvitse tietää mitään, paitsi itsensä täydellinen hyväksyminen. Ja että ihminen ei ole vastuussa enää elämänsä luomisesta. Se on kokonaan toinen virka.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >