HomeViestejäMaria Chambers21.1.2020 - Valaistuminen ja ekstra-aistillisuus

21.1.2020 - Valaistuminen ja ekstra-aistillisuus

VALASTUMINEN JA EKSTRA-AISTILLISUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.1.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Hyvä sana kuvaamaan täällä olemista ihmisenä ja ikuisena itsenä on "ekstra-aistillinen". Se on tämän todellisuuden kokemista äärimmäisen aistillisena olentona, jolla ei ole ainoastaan ihmisaisteja, vaan myös ei-fyysisiä aisteja. Eikä se ole pelkästään tämän transformaation sivutuote, vaan se on (olemassaolon) tarkoitus – se on koko pointti.
 
Menneitä ovat ne päivät, jolloin voimme yrittää päästä pälkähästä ja hyväksyä hengen, kunhan siihen ei liittynyt oma aistillisuutemme. Silloin meillä oli muokattu vapaudentunne, koska pelasimme varman päälle. Yritimme pitää henkisyytemme vain sydämessä ja mielessä. Kahdella turva-alueella.
 
Mutta jos haluamme ruumiillistaa oman jumalaisen itsemme, sielumme, tähän kehoon ja tähän elämäämme, emme voi enää vastustaa tämän prosessin aistillisuutta. Myönnettäköön, että kun meistä tulee valaistunut, on taipumusta haluun lähteä tästä kehosta ja tästä hyvin tiheästä ja julmasta todellisuudesta täällä maan päällä.
 
On tunne, että ajelehtii pois tästä kehosta. Useimmat ylösnousseet mestarit eivät jääneet kovin pitkäksi aikaa valaistumisen jälkeen. He eivät kyenneet tulemaan toimeen tämän maailman kanssa. He eivät olleet valmistelleet kehoaan majoittamaan henkeä niin, kuin me valmistelemme.
 
Meillä on ollut hyvin vihamielinen/ristiriitainen suhde tähän kehoon. Lakkasimme luottamasta siihen kauan sitten. Ja sen jälkeen keho vain reagoi tuohon luottamuksen puutteeseen. Se sairastui, ikääntyi ja kuoli. Kaikki tietysti sopivaa siihen, missä tietoisuutemme oli. Keho oli tottunut siihen kaavaan, että ylösnousemus merkitsee kehon kuolemaa. Ylösnousemus merkitsee, että jätämme kehon taakse.
 
Siis tämä integroituminen on täysin uusi asia sekä mielelle että keholle. Se on vierasta aluetta. Siihen liittyy merkittävää sopeutumista. On jakso, jolloin sielu tutustuu omaan ihmisaspektiinsa ja sen kehoon.
 
Kyse on vanhan hiilipohjaisen kehon transformoimisesta alkuperäiseksi kehoksi, johon monet viittaavat valokehona. Siis onko mikään yllätys, että on paljon vastarintaa? Kyse on vastakohtaisuuksien yhdistämisestä ja yhteensulattamisesta … hiilipohjainen keho ja rajoittunut, puolustautuva mieli yhdistettynä laajimpaan ja rajattomimpaan osaamme. Kummallinen pari todellakin!
 
MIELELLÄ ON TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ
 
Mieli on kärsinyt traumaperäisestä stressihäiriöstä jonkin aikaa täällä maan päällä. Se on taistellut sydämen kanssa. Se on ollut puolustuskannalla. Ja se on ahdistunut. Se on peloissaan, ja näin on, koska se on ollut vastuussa selviytymisestämme ja se on sallinut hengen osallistua vain rajoittuneesti elämäämme. Mielellä on pettämisten, yksipuolisen rakkauden ja pettymysten historia, ja sillä on haavoittunut sydän.
 
Mutta meidän jotka haluamme jäädä ja ruumiillistaa henkemme, täytyy päästää irti suurimmasta osasta tuota historiaa. Olemme luoneet uutta sydäntä. Sellaista joka ei ole haavoittunut. Voimme kiittää itseämme siitä, koska se vapauttaa meidät sallimaan enemmän ja enemmän sitä, kuka olemme, tähän esi-isäkehoon. Ja tähän traumatisoituneeseen ja ylivastuulliseen mieleen.
 
Ja se sallii meidän kokea helppoutta ja sujuvuutta elämässämme. Nauttia tästä fyysisestä kokemuksesta niin, kuin olemme halunneet nauttia elämien ajan.
 
Se vaati meitä luopumaan uhripelin pelaamisesta. Meidän täytyi ottaa täysi vastuu omasta itsestämme ja luomuksistamme. Meidän täytyi luopua myös tuska- ja kärsimyspelin pelaamisesta. Ja mikä tärkeintä, meidän täytyi hyväksyä kaikki osamme. Pimeät ja valoisat osat. Ja tuohon hyväksyntään sisältyi alkemia. Siinä olivat transformaatioenergiat.
 
OTA PAINE POIS IHMISITSELTÄ
 
Mutta älä oleta, että ihmisitse tekee tuon itsensä hyväksymisen yksin. Se olisi ansan virittämistä itsensä lisätuomitsemiseen. Suurin haaste tässä on siirtyä mielestä sydämeen ja sieluun. Yrityksestä tehdä ihmisestä vastuullinen ruumiillistuneesta valaistumisestamme, sen sallimiseen vain tapahtua.
 
Useimmat ihmiset todella uskovat, että he ovat riittämättömiä. Että he eivät ole riittävän hyviä, riittävän fiksuja, riittävän viehättäviä, riittävän rikkaita, riittävän kunnianhimoisia, riittävän viisaita, riittävän ystävällisiä, ja luettelo jatkuu ja jatkuu.
 
Ja surullista kyllä, he yrittävät jatkuvasti parantaa itseään ihmisenä. He kuluttavat rahaa ja energiaa yrittäen ja yrittäen olla parempi. Kun he ovat kiinnostuneet joistain kursseista tai kirjoista, heille kerrotaan usein, että itsensä rakastaminen enemmän merkitsee kaikkien ns. hyvien ominaisuuksiensa korostamista. Se saa jossain määrän heidän olonsa tuntumaan paremmalta. Mutta sudenkuoppana on, että kaikki nuo ominaisuudet luultavasti haastetaan tai ne vain putoavat kyydistä.
 
Niinpä he roikkuvat epätoivoisesti kiinni asioissa, joiden he uskovat tekevän itsestään erityisen tai jotka saavat heidät tuntemaan itsensä paremmaksi. Mutta jos heidän täytyy tuntea itsensä paremmaksi, eikö se ole yksi tapa sanoa, että heidän täytyy todistaa arvokkuutensa/arvoisuutensa? Ja eikö se ole loputonta ja hedelmätöntä peliä?
 
Valaistumisessa meidät on riisuttu hyvin monista asioista elämässämme. Asioista jotka ovat ehkä auttaneet meidät tuntemaan itsemme hyväksi ihmisenä. Mutta niiden täytyi lähteä. Meidän täytyi nähdä oma suurenmoisuutemme ilman tuota rekvisiittaa. Ilman ulkopuolisia vahvistuksia. Meidän täytyi olla hyvin haavoittuvassa tilassa, jotta voimme olla avoin Itsellemme.
 
Itselle joka on viisas, itsevarma, iloinen ja tyytyväinen. Tuo itse ei ole niinkään ihminen, vaan ikuinen itsemme. Tuo Itse ei tarvitse Ihmeiden oppikurssia tai mitään kirjaa siitä, miten voitetaan ystäviä ja vaikutetaan ihmisiin. Tai miten saadaan lisää itseluottamusta. Tai kurssia siitä, miten luodaan se, mitä halutaan elämään.
 
Se tietää jo kaiken sen, se ei tarvitse tukea itsearvostuksessa. Ja se on osamme, joka haluaa olla kumppani meidän kanssamme – rajoittuneen ihmisen kanssa. Ihmisen jolla on traumaperäinen stressihäiriö. Ihmisen jolla on loputtomasti ongelmia ja vikoja – tai niin se uskoo.
 
Siis ei ole mitään itua yrittää tehdä tuosta ihmisestä parempaa ihmistä. Unohda itseluottamusongelmat. Sen sijaan kyse on sallimisesta – sallia ihmisenä, niin paljon kuin mahdollista, tämä uskomaton ja luonnollinen ruumiillistuneen valaistumisen prosessi. Ikuinen itsemme on järjestänyt sen kaiken joka tapauksessa. Ihminen saa kuitenkin tehdä valintoja. Se saa valita puutteen tai yltäkylläisyyden, ilon tai surun. Mutta se ei ole vastuussa sen luomisesta.  
 
Ja tiedämme kaikki, että vanha 3D-ilo tuli enimmäkseen ulkopuoleltamme. Ja nyt se ei enää toimi meillä, eihän? Emme ole kovin kiinnostunut siitä, miten täytämme mielivaltaiset ulkopuoliset standardit. Ja jonkin aikaa se teki meidät hulluksi.
 
Emme voineet enää turvautua ulkopuolisiin standardeihin itsemme määrittelemisessä. Tunsimme tilapäisesti olevamme eksyksissä, hämmentynyt emmekä voineet enää kääntyä kenenkään puoleen. Monet jotka heräävät, käyvät edelleen läpi tuota itsensä menettämisen tunnetta. Mutta siitä pääsee läpi. Ja sitten alkaa tuntea jotain muuta.
 
Tunnemme sitä pakahduttavaa iloa, joka on syntymäoikeutemme. Ja tiedämme, että 3D-ilo oli keinotekoista, vaikkakin tarkoituksenmukaista. Että 3D-ilo korvataan jollain aidolla, jollain pysyvällä ja ikuisella. Jollain mitä ei voi koskaan viedä meiltä.
 
Ja tuon ilon sivutuote on, että kaikki ihmistarpeemme tyydytetään saumattomasti. Ja kaikki mihin päätämme osallistua, on paljon tyydyttävämpää, koska Itsemme nauttii sitä meidän kanssamme mitä ekstra-aistillisimmalla tavalla. Ajattele sitä.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >