Päivän uffo

Uffon käsi on karttuisa




HomeViestejäMaria Chambers28.11.2018 - Armoton vapaus

28.11.2018 - Armoton vapaus

ARMOTON VAPAUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
28.11.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vapaus on kummallinen asia. Ihmiset luulevat haluavansa sitä, mutta useimmat ihmiset välttelevät sitä. Tiesitkö, että monet ihmiset jotka ovat saaneet loppuun vankilatuomionsa, päätyvät takaisin kiven sisään? Ja vielä useammat ihmiset päätyvät avioeroon, kun heidän puolisonsa raitistuu tai lakkaa käyttämästä huumeita? Suhde oli rakennettu toimimattomuudelle.

Ihmiset jotka pysyvät herkeämättä kiireisenä, välttelevät usein itseään tai tunteitaan. Mutta vapaus, todellinen vapaus, vaatii meitä pysähtymään ja kääntymään sisäänpäin. Aloittamaan itseemme rakastumisen juuri sellaisena, kuin olemme. Ja tämä prosessi voi tuoda esiin epämiellyttäviä tunteita, ainakin aluksi.

Vapaus merkitsee, ettemme enää syytä omista tunteistamme ketään tai mitään itsemme ulkopuolella. Kyllä, suurin osa noista tunteista on peritty. Ne ovat kiertäneet elämästä toiseen. Ja päästämme irti niistä.

Vapaus voi olla uhkaavaa ja tuntua pelottavalta. On melkein helpompaa jäädä vankilaan. Siellä ainakin tietään, mitä odottaa. Täytyy noudattaa kaikkia sääntöjä. Ei tarvitse tehdä monia päätöksiä itse. Mutta myös vankilassa monet sielut ovat löytäneet itsensä. He ovat keksineet, että todellista vapautta ei voi ottaa keneltäkään pois. Voi olla kalterien takana ja kuitenkin tuntea vapautta. Ja tämä johtuu siitä, että vapaus on tietoisuustila.

Mestari valitsee, mitä hän haluaa tuntea. Ylösnousemuksessa on kyse tuon vapauden ottamisesta. Kyllä, meihin vaikuttavat toisten ja massatietoisuuden energiat. Poimimme energioita itsellemme, ja meidän täytyy olla yksin puhdistaaksemme ja tasapainottaaksemme itsemme. Tämä on tiheä planeetta.

Ja se vaatii eräänlaista valppautta. Se vaatii itsekkyyttä. Ja se tuntuu tosinaan tyhjältä ja yksinäiseltä. Meidät on tyhjennetty vanhoista sopeutuvista ja miellyttävistä käyttäytymismalleista. Se voi tuntua tylsältä ja myös hämmentävältä mielelle, joka on tottunut tiettyihin menettelytapoihin.

Mutta sen vapauden hyöty johon olemme siirtymässä, on, että elämä alkaa palvella tuota uutta vapautta. Keho hyötyy. Emme enää lataa toisilta energioita, jotka aiheuttavat ristiriitaa kehossamme.

Mielemme hyötyy. Emme enää kanniskele toisten ongelmia. Päästämme irti perityistä ongelmistamme, sekä fyysisistä että tunnepuolen. Erityisesti naisina päästämme irti huolehtijaroolistamme.

Se on hankalaa ensin. Olemme täällä eri ominaisuudessa. Tunnemme vapautemme, mutta kuitenkin se tuntuu vähän vaaralliselta. Vapaus tunteellisesti ja myös fyysisesti kaikesta, mikä pitää meidät kiinni ihmisyydessä … on astumista vaaralliselle alueelle, erityisesti naiselle.

Vapaus on tavallaan armotonta. Se ei salli sympatiaa, sääliä tai kompromissia. Se ei jää toisiin kiinni tunteellisesti. Eikä se salli toisten syödä energiaa. Sitä ei käytetä. Se ei salli toisten ylittää rajoja, eikä se tue syyllisyyttä.

Vapaus on myös pelottavaa, koska se sallii meidän tuntea sielumme läsnäolon täysin. Mielessä, sydämessä ja kehossa. Viimeksi mainittu voi olla epämukavinta, koska se merkitsee, että joskus haluamme tanssia keskellä supermarkettia. Haluamme ilmaista kehomme ja ympäristömme aistillisuutta. Kundalini tosiaankin nousee, ja se haluaa ilmaista.

Jotkut se voi saada haluamaan sulkeutumista jälleen. Erityisesti jos he luulivat, että valaistuminen oli enemmän sydämen ja mielen juttu. Ei, se on kokovartalokokemus. Sydän ja mieli ovat upeita, mutta ne voivat olla myös mukavuusalue.

Hengen salliminen tanssia oman kehomme kanssa, on todella siirtymistä pois mukavuusalueeltamme. Siitä syystä heillä on tapana pitää kiinni 3D-maailman epämukavuuksista. He eivät halua näyttää liian vapaalta.

Naisilla sekä miehillä, jotka ruumiillistavat feminiinisyyden, tuollainen vapaus on kohdattu vihalla ja paheksunnalla. Erityisesti naisten osalta monet ovat tulkinneet aistillisuuden, leikkisyyden ja huolettomuuden seksuaalisena ja kutsuna seksuaaliseen kohtaamiseen. Niinpä naisen osoittaessa, ettei häntä kiinnosta sellainen, hän kohtaa vihaa. Hänelle kerrotaan, että hän oli viettelevä.

Ei mikään ihme, että naissukupuoli tuntee tässä heräämisprosessissa haluttomuutta hyväksyä aistillisuutensa. Mutta ilman sitä, sielun aistillisuutta, hän jumittaa vain vanhassa toimintamallissa, kuten eristäytyneenä luostariin ainoana tapana yhdistyä henkeen.

Naisena emme halua toistaa noita elämiä. Pelata varman päälle, mutta estää siten oma terveytemme ja hyvinvointimme. Haluamme tehdä eri tavalla tässä elämässä. Ruumiillistaa Kristus-tietoisuuden, pelkäämättä torjuntaa ja epäkunnioitusta sen vuoksi.

Kristus-tietoisuus ei ole mikään epätodellinen, epämääräinen käsite. Se on fyysinen, aistittava kokemus. Jos haluaisimme kokea vain jumalaisen itsemme ilman fyysistä kehoa, emme olisi täällä. Tämä on ympäristö sen kaiken saamiseen: olla ihminen ja saada vapautemme.

Vapautemme riippuu haavoittuvana ja avoimena olemisesta. Avoimena hengelle ja sen luonnolliselle aistillisuudelle. Meidän ei tietenkään tarvitse ilmaista jokaista aistillista impulssia, mutta meitä vaaditaan hyväksymään tuo aistillisuus ja ilmaisemaan se itsellemme ja kenties taiteella, musiikilla, kirjoittamisella tai millä tahansa muulla tavalla, joka tuntuu hyvältä. Myös tavallamme pukeutua.

Tavalla ei ole merkitystä, kunhan sallimme Hengen olla täydemmin kanssamme. Se on prosessi, ja Henki tutustuu meihin yhtä lailla, kun me tutustumme Henkeen. Se on kumppanuutta, eikä siinä ole kyse ottamisesta hallintaan. Vaikka siltä ihmisestä saattaa tuntua.

Mutta vähitellen alamme luottaa enemmän ja enemmän tähän prosessiin ja siihen, että sielumme turvaa todella selustamme. Että me emme välttämättä menetä kontrollia ja ala juosta ympäri kaupunkia syntymäasussamme.

Siis vapaus, todellinen vapaus, voi olla armotonta. Mutta hyvällä tavalla. Se jatkaa meidän tönimistä nauttimaan enemmän elämästä ja välittämään vähemmän ja vähemmän, mitä joku muu ajattelee meistä. Se ei päästä meitä kuin koira veräjästä, kun teemme myönnytyksiä omaan iloomme, uudestaan ja uudestaan.

Se tönii meidät pois omahyväisyydestämme toisinaan. Ja kun maistamme tuota vapautta enemmän ja enemmän, meitä ei tarvitse töniä. Teemme, mitä tarvitaan, pysyäksemme tuossa tilassa. Tangotaksemme tuolla tanssilattialla. On herkullista olla täysin se, kuka olemme. Toisista saatamme joskus näyttää tinkimättömältä. Ja me olemme – emme tee myönnytyksiä iloomme. Kukaan asiansa osaava mestari ei tekisi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >