PITÄÄ KIINNI VAI PÄÄSTÄÄ IRTI?

Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
17.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vastustamme sellaista, mitä emme ole vielä valmis päästämään elämäämme. Sana "vastustaa" merkitsee "takaisin työntämistä, torjumista". Menemme taistelumoodiin, kun jokin portaali avautuu – emme ole valmis kulkemaan tuosta ovesta, vaikka se olisi miten suotuisa tahansa, jos se tuo muutoksen emmekä ole valmis päästämään irti siitä, missä olemme.

Ja meistä voi tulla hyvin kipakka ja saatamme yllättää myös itsemme siinä, miten voimakasta vastustuksemme on!

Fokuksemme voi olla siinä, mitä vastustamme, mutta minusta meidän täytyy katsoa tarkemmin, mistä pidämme kiinni. Ja se liittyy haluumme voittaa, olla epäonnistumatta, saavuttaa jokin lopputulos ja täyttää omat odotuksemme. Sillä ei ole mitään tekemistä sen transformaation kanssa, jota mietimme, mutta se sanoo paljon siitä, miten vaikeaa voi olla päästää irti, kun määrittelemme irtipäästämisen epäonnistumisena.

*****

Elämme haastavia, hämmentäviä ja vaikeita aikoja, henkilökohtaisella ja globaalilla tasolla, ja transformaatioportaaleja avautuu joka suunnassa. Henkilökohtaisella tasolla meistä voi tuntua, että meidät pakotetaan hyväksymään ja sopeutumaan muutoksiin, joihin emme ole valmiita ja joita emme ehkä edes halua. Muutosvastarintamme voi olla suurta, ja joskus kieltäydymme muutoksesta kokonaan.

Ei ole luonnevika haluta säilyttää vallitseva tila, mutta sen sijaan, että mietimme, mitä kohti emme kulje, minusta on hyödyllisempää katsoa, mistä yritämme pitää kiinni ja miksi – ilman syyttelyä, häpeää, kritisointia ja itsemme tuomitsemista siitä, ettemme pysty päästämään irti.

Miksi pidämme kiinni jostain, vaikka tiedämme, ettei se ole hyödyllistä ja tarpeellista, tai ettei tuo tilanne tai ihminen muutu? Ja menemme jopa niin pitkälle, että sabotoimme itseämme, jos uskaltaudumme liian kauas vallitsevasta tilasta, ja teemme mitä tahansa muutoksen välttämiseksi.

Riippumatta siitä, avaammeko me tuon muutosportaalin vai avataanko se meille, koska jokin tilanne loppuu tai joku päättää, ettei ole valmis siirtymään eteenpäin, muutosvastarintamme voi yllättää meidät. Meistä voi tulla hyvin kipakka, kun meistä tuntuu, että meidät ahdistetaan nurkkaan, ja olemme vakuuttunut, että meidän täytyy pitää kiinni siitä, mitä meillä on, vaikka se ei toimi, emme ole onnellinen, emmekä näe sillä tulevaisuutta.

Emme voi mitenkään tutkia transformaation etuja, jos uskomme, ettemme ole halukas tai valmis tekemään muutoksia. Ja toisin kuin uskotaan, kaikki mistä pidämme kiinni, palvelee meitä – se ei vain palvele niin, että se auttaisi meitä siirtymään eteenpäin. Sen sijaan se palvelee tarvettamme saada vahvistusta, vapautua epäilyksistä, olla oikeassa, saada tunnustusta, olla häviämättä ja välttää epäonnistumista.

Jossain kohtaa matkan varrella päätimme, että jokaisella tilanteella täytyi olla positiivinen lopputulos. Että jokaisesta suhteesta tulee "onnellisena elämänsä loppuun saakka", jokainen loppuminen on harmoninen ja kaikki aika, ponnistelu ja energia jonka laitamme jokaiseen ihmiseen ja tilanteeseen, palkittaisiin kiitollisuudella ja arvostuksella. Milloin tämä tapahtui viimeksi sinulle? En ole kyyninen – tämä on todellisuus.

Siis miksi vastustamme transformaatiota ja pidämme kiinni ihmisistä ja tilanteista, kun intuitiomme kehottaa meitä päästämään irti ja siirtymään eteenpäin, muttemme vain pysty? Tai ihmiset jotka välittävät meistä, kertovat meille, että meidän täytyy siirtyä eteenpäin, muttemme vain pysty? Koska emme ole valmis tuon tilanteen osalta ja haluamme saada onnellisen loppumme, vahvistuksemme, vapautua epäilystä ja ennen kaikkea, emme halua epäonnistua.

Huomaa, etten sanonut, että haluamme voittaa, koska tässä ei ole kyse voittamista – on kyse epäonnistumisen välttämisestä. Voittamishalun ja epäonnistumisen välttämisen välillä on suuri ero.

Suurin osa suhteistamme ei ole sattumanvaraisia – meidät vedetään ihmisten luo, joiden kanssa meillä on keskeneräisiä asioita. Kyllä, puhun karmasuhteista ja tilanteista, joihin astumme tahattomasti, koska vetovoima on niin suurta, ettemme pysty vastustamaan sitä tai ne vain tulevat jonain päivänä elämäämme. Tämä tapahtuu tarkoituksella.

Ajattelemme, että se on kohtalo – ja se on. On kohtalomme tavata tämä henkilö ja käydä läpi suhde hänen kanssaan. Uskomme, että kyse on hänen parantamisestaan, koska huomaamme hänen vikansa, hänen rikkinäiset osansa, suruna, pelkonsa ja traumansa. Meille on hyvin selvää, että hän tuli elämäämme, jotta voisimme tehdä hänestä ehjän, ja olemme hyvin päättäväinen ottamaan tämän tehtävän ja katsomaan sen upeaan ja "onnellisena elämänsä loppuun asti" -päätökseen – ja lähdemme parantumismatkallemme yhdessä.

Älä rajoita sanaa "suhde" romanssiin, koska tämä pätee jokaiseen suhteeseen, joka sinulla on – perhe, ystävät, kumppanit, tuttavat ja jokainen kohtaamasi ihminen – sekä jokaiseen elämäntilanteeseen, jonka luot, kestää sitten viisi minuuttia tai koko elämän. Se kaikki perustuu vetovoimaan, joka luodaan jonkinlaisella energiayhteydellä, johon liittyy ne keskeneräiset tunne-, mentaali- ja henkiset asiat, joita kutsumme karmaksi.

Samaan aikaan parannusmatkamme karmakumppaneiden kanssa ei suju kovin hyvin. Sen sijaan, että meitä arvostettaisiin, kiitettäisiin ja ylistettäisiin ponnisteluistamme, meidät torjutaan, petetään, hylätään, sivuutetaan, meitä hyväksikäytetään ja sorretaan. Niinpä yritämme kovemmin, pidämme kiinni tiukemmin, laitamme enemmän energiaa tuohon suhteeseen, annamme enemmän, teemme enemmän, meistä tulee enemmän ja puskemme kovempaa. Ironia on siinä, että se mistä yritämme pitää kiinni kovimmin, on suurin oppituntimme irtipäästämisessä.

Emme pysty päästämään irti monista eri syistä, mutta on neljä, joiden olen huomannut olevan yleisimpiä:

1. Tunnet, että irtipäästäminen ennen kuin olet valmis, on epäonnistumisen merkki. Mutta sinusta tuntuu jo epäonnistuneelta, koska et ole saanut tehtyä sitä, minkä uskot olevan parannustehtäväsi, ja pelkäät epäonnistuvasi, jos et saa valmiiksi tätä tehtävää. Siis se on "aina häviää" -tilanne sinulle, vaikka yrittäisit kuinka paljon.

2. Uskot, että tehtäväsi on parantaa muita, ja siitä syystä vedät elämääsi jatkuvasti sellaisia ihmisiä ja tilanteita – niiden sijasta jotka ovat ehjä, kokonaisia eivätkä tarvitse parantamista.

3. Yrität parantaa oman traumasi muiden kautta, ja uskot, että jos pystyt parantamaan jonkun muun, sinäkin voit parantua. Tarvitset todisteen, että tuon trauman voi parantaa jossain toisessa, ennen kuin kokeilet sitä itseesi.

4. Sinulla on merkittävästi vihaa ja katkeruutta traumaasi liittyen, joten traumatisoidut uudestaan jokaisen suhteen ja jokaisen elämäntilanteen myötä. Näin näytät hyväksikäyttäjillesi, mitä he tekivät sinulle. Traumasi lietsomasta vihasta tulee voimalähteesi. Valitettavasti se on vain valtava este omalle parantumisellesi ja edistymisellesi.

Siis milloin päästämme lopultakin irti? Milloin tilanteesta tulee niin mahdoton, ettemme yksinkertaisesti pysty pitämään enää kiinni?

Milloin toinen ihminen lähtee tai tekee jotain, mikä tekee hyvin selväksi, että meidän täytyy siirtyä eteenpäin?

Tai milloin menetämme toksisen työpaikan, johon olemme pakottaneet itsemme menemään joka päivä?

Se milloin päästämme irti, riippuu meistä, mutta emme voi tehdä tuota valintaa kevyesti pitäessämme kiinni, ennen kuin saamme haluamamme lopputuloksen, josta tulee vihreä valo onnistumisellemme ja transformaatiolle.

Jos näet itsesi tässä artikkelissa – ja se pätee kaikkiin jollain tavalla – tiedät, että pidät kiinni pätevistä syistä. Et ole jääräpäinen tai typerä tai ei-henkinen – yrität toteuttaa tehtävän, jonka uskot olevan sinun. Tai käsittelet hyvin haastavia henkilökohtaisia tilanteita, jotka voidaan ratkaista vain, jos lopultakin päästät irti. Mutta jos tämä on voimalähteesi, sinun täytyy löytää jotain muuta korvaamaan se, tai löydät itsesi suuresta energiatyhjiöstä.

Kuten voit nähdä, tämä on yksipuolinen perspektiivi, koska vaikka yrität parantaa jonkun muun, missä on parantumista sinulle? Usein parantuminen sinulle on sen oppimisessa, milloin päästetään irti armollisesti ja arvokkaasti sekä huomattavan rohkeus- ja itseluottamusmäärän kera. Ihminen jota yrität korjata, on peili omasta haavoittumisestasi, ja se tuska ja trauma jonka panet merkille hänessä, laukaisee oman tuskasi.

Tiedän, ettei ole helppoa myöntää, ettet voi muuttaa jotakuta, mutta tässä on suuri salaisuus siihen, että pääset "päästä irti" -kohtaan. Et voi parantaa ketään tai muuttaa hänen mieltään tai korjata häntä tai kontrolloida hänen käyttäytymistään tai energiaansa. Et voi parantaa itseäsi, jos viha ja katkeruus ovat voimalähteitäsi.

Ja jos tuo tieto antaa sinulle rohkeutta ja vahvuutta päästää irti ja mennä eteenpäin, se on iso askel oman parantumisesi ja vapautumisesi suuntaan.

Jos mietit, miten irtipäästämisvastarinta ilmenee, tässä on luettelo tavallisimmista tavoista, miten olen nähnyt tätä asiakkaissani vuosien saatossa:

1. Suret edelleen "sitä, joka lähti pois" vuosikymmeniä sitten, ja tunnet, että olisitte voineet lopulta selvittää tilanteen.

2. Uskot, että "vielä kerran" johtaa menestykseen, jos siedät huonoa, kaltoinkohtelevaa ja epäkunnioittavaa käyttäytymistä ihmisiltä.

3. Toivot salaa, että kaikelle kovalle työllesi ja ponnistelullesi annetaan tunnustusta "jonain päivänä".

4. Kaikki suhteesi ja elämäntilanteesi noudattavat samaa kaavaa.

5. Uskot, että joku on elämässäsi vain siitä syystä, että voit parantaa hänet.

6. Olet salaa vihainen itsellesi, ettet kykene siirtymään eteenpäin näistä tilanteista, ja kuitenkin myös sabotoit yrityksiäsi siirtyä eteenpäin.

7. Olet katkera ihmiselle, ihmisille tai tilanteelle, jonka parantamisen uskot olevan tehtäväsi, ja saatat myös ajatella, että se on heidän syynsä, ette voi ratkaista tilannetta.

8. Haluat niiden ihmisten vahvistavan tunteesi, jotka loukkasivat sinua, jotta voit ottaa avosylin vastaan ihmiset ja tilanteet, jotka satuttavat sinua taas.

9. Uskot todella, että jos parannat muita, parannat itsesi.

Mikä ratkaisu on? Voin kertoa, ettei se ole itsesi pakottaminen osallistumaan transformaatioon, jota tällä hetkellä vastustat, tai transformaation vastustaminen. Ratkaisua ei voi löytää etsimällä taas yhden ihmisen parannettavaksi. Ratkaisun voi löytää antautumalla. Ei antaen periksi, vaan ollen vastustamatta – tukoksia/esteitä, rajoittajia ja omia henkisiä, tunne-, mentaali- ja energiatarpeitasi. Ei ole mitään kiirettä transformoitua ja siirtyä eteenpäin. Ei ole mitään voimaa, joka voi panna sinut tekemään tämän, ennen kuin olet ehdottoman varma, että se on oikea asia sinulle ja olet ehdottoman valmis siihen.

Sitä odotellessa, opi arvo antautumisessa ja huomion antamisessa omalle traumallasi ja haavoittumisellesi, jota se tarvitsee ja jonka se ansaitsee. Pidä tauko ja käytä se paljon kaivattuun itsen huomioimiseen, itsen hoitamiseen ja itsen tiedostamiseen, jotta voit oppia ymmärtämään ja arvostamaan traumaasi ja sen oppitunteja ja olemaan kiitollinen niistä.

Kun ymmärrät nämä yhteydet etkä enää etsi vahvistusta, epäilyksistä vapautumista, hyväksymistä ja parantumista niiden kautta, olet valmis ottamaan itsellesi suurimman oppituntisi – päästämään irti ja siirtymään eteenpäin riippumatta siitä, miten monia parantamistilaisuuksia tulee elämääsi. Voit tyytyväisenä antaa jonkun muun ottaa itselleen tuon haasteen – sinulla on uusia mahdollisuuksia käytettävänä ja uusia ilotasoja saavutettavana.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.