UUDELLEENKUTOJA - TARINA PARANTAMISESTA JA TARKOITUKSESTA
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
14.4.2014
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olemme olleet niin paljon vahva ja toisia tukeva ja varmistaneet, että kaikilla on, mitä he tarvitsevat parantuakseen ja tullakseen ehjäksi ja kokonaiseksi, että mietimme, milloin on oma vuoromme. Monilla meistä on ollut tärkeitä sielusopimuksia täytettävänä elämämme ensimmäisessä osassa ja niiden täyttämisen fokus on ollut parantamisessa. Parantamisponnisteluillamme olemme auttaneet toisia päästämään irti menneisyydestään ja keksimään tulevaisuuden ja valmistelleet heitä elämäntyöhön, mikä heillä oli tehtävänä.
Nyt kun tämä työ on tehty, meidän on aika uudistua huolehtijasta ja tukijasta vahvaksi, menestyneeksi ja voimakkaaksi omassa elämässämme. Miten teemme sen ja mitä se merkitsee? Tähän kysymykseen on vaikea vastata, koska se merkitsee sen uudelleenmäärittelyä, miten katsomme itseämme ja mitä teemme ajallamme, energiallamme ja lahjoillamme. Yksi lukija kirjoitti minulle kerran: "En ole koskaan luonut mitään arvokasta itselleni elämässä. Polkunani on ollut auttaa toisia menestymään." Hän kirjoitti eläneensä voimaannuttaen toisia ja varmistaen heidän menestyksensä ja hän ihmetteli, milloin hän voisi tehdä jotain itselleen.
Mutta hän oli tehnyt jotain itselleen löytämällä iloa toisten menestyksestä. Olen varma, että toiset ovat arvostaneet hänen apuaan, ja halusin kysyä, voisiko hän nauttia samasta arvostuksesta, jos hän toteuttaisi omia unelmiaan, tavoitteitaan ja halujaan. Hänellä saattaa olla myös epäonnistumisen pelkoa ja itseluottamuksen puutetta. Vaatii rohkeutta siirtää nuo ponnistukset omaan elämäänsä, jolloin hänen mielestään panokset ovat korkeammat, menestymisen ei ole yhtä varmaa ja hän saattaa havaita sen, mitä hän on aina pelännyt - ettei hän kykene menestymään. (En usko sen olevan totta, mutta hänen on selvitettävä se itse.)
Hän muistuttaa erästä, jonka tunsin vuosia sitten - naista joka oli "uudelleenkutoja" ja korjasi reikiä ihmisten vaatteissa, saaden ne näyttämään uusilta. Tuohon aikaan töissä oli oltava kiva jakkupuku (ja sukkahousut) ja minulla oli useita villapukuja. Yhtenä päivänä näin pienen koinsyömän reiän yhdessä villajakussani enkä halunnut heittää koko pukua menemään pienen reiän vuoksi. Joku ehdotti, että veisin sen uudelleenkutojalle, joka korjaisi reiän uutta pukua halvemmalla. Niinpä vein jakun hänen liikkeeseensä ja hän sanoi, ettei olisi mikään ongelma korjata reikää, ja jakku näyttäisi taas uudelta.
Hain muutaman viikon päästä kauniisti korjatun jakkuni. Koinsyömä reikä oli poissa ja jakku näytti uudelta. Kysyin, miten hän teki sen, ja hän näytti ylpeänä työpaikkansa ja puhui tekniikastaan. Pienenpieniä neuloja ja voimakasta suurennuslasia käyttäen hän otti säikeitä vaatteen päärmeestä ja käytti niitä reiän täyttämiseen - ja kutoi kuvioon sovittaen niin, että kangas näytti uudelta. Hän oli ylpeä työstään ja oli tehnyt sitä vuosikymmeniä. Itse asiassa hän oli hyvin arvostettu ja ihmiset ympäri maata lähettivät hänelle vaatteitaan korjattavaksi.
Mutta työ vaati veronsa hänen kehostaan. Hänen selkänsä meni kyttyrään monien vuosien kumartumisesta työssä, hänen kätensä olivat muhkuraiset nivelreumasta ja näkö oli huono. Hän käytti paksuja laseja ja iho oli kalpea, koska hän oli niin paljon sisällä. Kysyin, miksi hän teki tätä työtä, ja hän vastasi, että hänen isänsä joka oli räätäli, oli opettanut häntä sanoen, että ihmiset tarvitsisivat aina vaatteiden korjaajaa ja tämän taidon myötä hänellä olisi aina töitä. Kun kysyin, olisiko hän halunnut tehdä jotain muuta, hänen silmänsä sumentuvat ja hän sanoi aina halunneensa tanssijaksi, muttei hänen isänsä hyväksynyt sitä, joten hän teki, mitä isä halusi.
Hän ei koskaan kysynyt, miten ihmiset rikkoivat vaatteensa - hän vain korjasi hiljaa vahingon ja lähetti ne takaisin uuden näköisinä. Mietin, miten moni ihminen arvosti hänen taitoaan ja omistautumistaan ja ajattelivatko he, miten paljon työtä vaati korjata heidän aiheuttamansa vahinko - oli se sitten huolimattomuutta tai tapaturma. Tai miten uudelleenkutoja oli käyttänyt suuren osan elämästään tekemällä tätä toisille? Kuka teki sen hänelle? Kuka oli häntä varten, kun hän tarvitsi "uudelleenkutomista" elämässään?
Kun opin tuntemaan hänet, hän kertoi vähän elämästään. Hän ei ollut koskaan naimisissa tai hankkinut lapsia, hän oli huolehtinut isästään kuolemaan saakka tämän jäätyä leskeksi ja hän oli perinyt isänsä liikkeen. Liike, asiakkaat ja työ olivat hänen elämänsä. Mietin, oliko hän koskaan pysähtynyt miettimään, miten hän huolellisesti ja tarkasti korjasi toisten vahinkoja ja halusiko hän koskaan pitää puolensa ja päättää tehdä jotain muuta. Ajatteliko hän koskaan, miten paljon hän teki muille ja milloin tulisi se päivä, jolloin oli aika uudistua ja alkaa elää eri tavalla? Ehkä hänen oli liian myöhäistä tulla tanssijaksi, mutta hän voisi silti oppia tanssimaan.
Vaikka tuo uudelleenkutoja on kuollut, olen ajatellut häntä monta kertaa vuosien varrella. Yksi hänen lahjansa minulle - korjatun jakkuni lisäksi - oli muistuttaa pysähtymään, ennen kuin otan tehtäväkseni uudelleenkutoa toisille. Pitäisikö minun tehdä se vai voinko perääntyä ja antaa heidän korjata "reikänsä" itse? Joskus toisten on opittava omien ongelmiensa korjaaminen, vaikka uskoisinkin voivani tehdä sen paljon nopeammin, helpommin ja tehokkaammin. Mutta haluanko tehdä sitä ja samalla kun keksin heille tulevaisuuden tai uudistan heidän elämänsä, mitä omalle elämälleni tapahtuu?
Meidän on vaikea olla itsekäs ja itsekeskeinen ja meillä on negatiivisia mielipiteitä niistä, mutta ne merkitsevät oikeasti fokusoitumista sisäämme kysyen, mikä on hyvä meille ja miten jokainen tilanne sopii omalle elämänpolullemme. Silloin kun sallimme toimintamme fokuksen olla ensisijaisesti itsessämme, mietimme omia tarpeitamme sen sijaan, että ryntäämme huolehtimaan toisista. On upea tunne uudelleenkutoa jonkun elämää, mutta siitä voi tulla tapa, mihin lankeamme, emmekä sitten pääse pois. Meidän on muistettava, että kaikki ovat voimakkaita - meillä kaikilla on sama voimanlähde, vaikka toiset eivät meidän mielestämme toimikaan kovin voimallisesti tai käytä voimaansa kovin viisaasti.
Kuten tuo alussa mainittu henkilö joka luo toisille sitä, mitä hän ei luo omaan elämäänsä, voimme tukea ja kannustaa toisia jonkin aikaa, mutta meidän on lopulta palattava omaan keskukseemme ja kysyttävä, miksi meistä tuntuu, että meidän on tehtävä toisille sellaista, mitä emme tee itsellemme. Voimme olla ikuisia uudelleenkutojia ja korjata toisten vahinkoja, reikiä ja aukkoja tai voimme uudistua ja luoda omaan elämäämme kaiken, mitä haluamme, ja antaa sitten toisten sytyttää oman valonsa omastamme, mikä roihuaa kirkkaasti. Tämä tapahtuu, sitten kun myös he ovat valmiita loistamaan kirkkaasti, koska he ovat valmiita uudelleenkutomaan elämänsä, uudistumaan ja uskomaan, että he ansaitsevat uuden voimallisen ja voimaantuneen tulevaisuuden ja voivat saada sen.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.