Kanavoinut ja kirjoittanut Jennifer Hoffman (www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 15.8.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Huomio ja aikomus
Se minkä asetatte aikomukseksenne, saa huomionne. Silloin kun olette energeettisesti ja tunteellisesti harmoniassa sen kanssa, ilmentymistä tapahtuu aikomuksenne rajoissa. Mutta silloin kun ette ole harmoniassa aikomuksenne kanssa, koska ajatuksenne ja uskomuksenne eivät ole vielä integroituneet sallimaan teidän olla siinä energiassa, mitä haluatte ilmentää, ei tapahdu virtausta ja prosessi on turhauttava ja aiheuttaa pettymyksiä. Tämä johtuu siitä, että huomionne siirtää energiaa pois aikomukseltanne.
Aikomuksen voima on siinä, miten sallitte jumaluutenne tulla ilmaistuksi ihmisyytenne kautta niissä tavoissa, jotka vahvistavat arvoanne ja kykyänne luoda todellisuus sellaiseksi, kuin haluatte sen olevan. Aikomuksen kautta - tietoisen tai tiedostamattoman - te luotte todellisuutenne ja ihmisperhe luo kokemuksensa maailmasta.
Tiedostamaton aikomus on sitä, miten vedätte karmakokemuksia ja tilanteita, jotka paljastavat sielunne haavat. Tietoinen aikomus sallii teidän löytää parannuksen ja tarkoituksen oppitunneissanne, koska samalla kun sallitte parantumisen tapahtua, näette myös jokaisen tilanteen korkeimmat puolet, mikä sisältää ilon mahdollisuuden.
Huomio on mielen polttopiste, mikä on maadoittunut aikaan ja paikkaan. Aika sisältää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Paikka on todellisuus, mistä mieli on tietoinen ja mikä on maadoittunut joko pelkoon tai ehdottomaan rakkauteen. Ei ole mitään todellista todellisuutta, koska se on kaikki harhaa, mutta mieli maadoittuu siihen, mihin sen huomio kiintyy. Mielen huomio siirtää tuskasta ja pelosta iloon ja rakkauteen ja se harmonisoituu suurimman tuskan ja pelon kohtaan. Tästä tulee huomionne kohde ja riippumatta siitä, mitä aiotte, pelosta on vapauduttava, ennen kuin mieli voi hyväksyä erilaisen energiapuolen mahdollisesta todellisuudesta.
Huomion ja aikomuksen on tasapainotuttava sallimaan ilmentämisen virrata. Huomio tulee mielestä, aikomus hengestä ja voitte tietää siitä, mihin kiinnitätte huomiota, ovatko ne harmoniassa. Mihin mielenne on keskittynyt, missä on pelkonne ja missä tunnette, ettei energia virtaa? Siellä energianne ei ole harmoniassa aikomuksenne kanssa ja kun tähän on tartuttu, aikomuksenne voi virrata taas luomisenne kanssa ja ilmentyminen tapahtuu sujuvasti ja helposti. Tätä tapahtuu, silloin kun olette sopusoinnussa kehossa, mielessä, tunteissa ja hengessä ja ilmaisette mestaruuttanne ihmisyytenne kautta, joka on yhdistyneenä henkeen, ja muistatte, että jumalainen syntymäoikeutenne on saada elämä, missä on iloa, rauhaa, rakkautta ja rajattomasti sitä yltäkylläisyyttä, mitä sydämenne haluaa.
Valintoja keskellä
Kaikessa on tarkoituksensa - paikallaan seisomisessa ja eteenpäin liikkumisessa - ja tauossa on yhtä paljon voimaa kuin valinnassa. Itse asiassa joskus tauko on erittäin voimakas paikka, silloin kun suomme itsellemme ylellisyyden ottaa oman aikamme hyväksyä tai torjua jonkun tilaisuuden - kunhan emme ota liian pitkää. Lyhyt, tarkoituksellinen ja tietoinen tauko on voimakas ilmaus halustamme ja valmiudestamme tehdä korkeimman ja parhaimman valinnan. Mutta liian pitkäksi venyessään jäämme jumiin taukoon ja sitten seisomme keskellä epävarmana siitä, mihin suuntaan mennä, joten emme mene minnekään.
Valinnat ja valitseminen ovat hyvin tärkeitä transformaatiokohtia, koska jokainen valinta luo uuden askeleen elämämme polulla ja jokainen päätös hyväksyä tai torjua luo uuden polun meille. Mutta emme voi aina ylläpitää voimakasta liikettä eteenpäin, koska on aikoja, jolloin meidän täytyy arvioida valintojemme tuloksia, inventoida, mitä olemme luoneet, ja päättää, mikä toimii ja mikä ei. Ja ainoa tapa tehdä tämä on pysähtyä, seistä keskellä ja katsella ympärilleen.
Keskellä oleminen ei ole paikka, missä meidän täytyy arvostella itseämme ja tuomita itsemme, tarkastella kaikkia vääriä valintoja tai tuntea, että olemme umpikujassa. Se on tilaisuus olla paikallaan, antaa itsellemme aikaa "päästä ajan tasalle" ja hengähtää ja tarkastella elämämme maisemaa saavuttamisen ja juhlimisen perspektiivistä. Vietämme liikaa aikaa tehden ja ajatellen ja ilman olemisen tasapainoa voimme tuntea, että meillä on aina kiire seuraavaan määränpäähän. Ei ole muuta määränpäätä kuin se, missä olemme, eikä ole tärkeämpää hetkeä kuin läsnä oleva hetki.
"Keskellä" on voimakas valinta, kunhan se ei pysy valintanamme liian pitkään. Siinä on hienoinen ero, onko tarkkailijana tässä keskipisteessä vai jumissa siinä, koska emme pysty päättämään, mitä meidän pitää tehdä seuraavaksi. Silloin kun pidämme hetken tauon, sallimme sen, mitä tapahtuu hengessä, tihkua meihin egotasolla ja integroida uusia ajatuksia ja ajattelua ja sitten annamme itsemme käyttää sitä elämänpolkumme uutena alkupisteenä. Se on luottamuksen ja uskon lahja, kun annamme itsellemme hetken pysähtyä tarkoituksellisesti, jotta voimme miettiä seuraavia askeliamme. Sitten sallimme hiljaisuuden tulla hedelmälliseksi maaperäksi, mikä tuottaa voimallisia, elämää ja itseä vahvistavia ja mestarillisia ajatuksia. Tämä sallii seuraavan polun, jonka valitsemme todellisuudeksemme, ilmaista potentiaalimme korkeimpia puolia.
Onko se hintansa arvoinen?
Viime viikolla sain pyynnön ilmaisesta tulkinnasta, minkä torjuin, koska tiesin suostumisen tukevan henkilön uhriroolia. Mutta oli toinenkin syy ja se liittyi hintaan ja arvoon. Sähköpostissaan hän sanoi, että tulkinnan hinta oli liian korkea eikä hän ollut varma, oliko se hintansa arvoinen. Kaikki tämä oli heijastusta hänen rahanpuutteestaan, mutta totuus oli hyvin yksinkertainen - hänellä ei ollut rahaa maksaa tulkinnasta, koska hän ei arvostanut itseään. Ja koska hän ei arvostanut itseään, hän ei arvostanut myöskään minua tai aikaani.
Olisin voinut suuttua tai loukkaantua kommenteista, joka koskivat tulkintahintojani, mutta en ollut, koska tiedän sen arvon, mitä toimitan asiakkailleni. Ja tiedän myös, että tässä ei ollut kyse siitä, minkä arvoista työni oli. Siinä oli kyse hänestä ja siitä, mitä hän ajatteli kykenevänsä luomaan omaan elämäänsä. Koska hän ei arvostanut itseään ja omaa arvoaan, hän ei voinut arvostaa myöskään minua tai arvoani. Niinpä hän katsoo maailmaa sen kautta, mitä asiat maksavat ja onko hänellä rahaa maksaa niistä. Toinen tapa tarkastella maailmaa on oman arvomme kautta ja tietää, että yhdistymme siihen, mikä vastaa arvoamme, ja tuo prosessi on vaivaton.
Voimme katsoa maailmaa millä tahansa haluamallamme tavalla ja maailmasta tulee sitä, millaisena haluamme nähdä sen. Vaikka se näyttää kiinteältä ja vakaalta, se on itse asiassa erittäin virtaava ja dynaaminen. Jos näemme maailmassa kaiken kalliina, meillä ei ole koskaan varaa mihinkään, koska ajattelemme kaiken maksavan enemmän, mistä kykenemme maksamaan. Mutta kyse on arvosta ja siitä, minkä arvoisia olemme. Olemmeko taloudellisen yltäkylläisyyden, sujuvuuden ja helppouden, vaivattoman virtauksen ja rajattomien ja runsaiden siunausten arvoinen? Jos ajattelemme olevamme, niin laitamme sen omaksi arvoksemme ja hinnaksi tulee valmiutemme ylläpitää noita ajatuksia ja vastaanottaa.
Ja kerroin kirjoittajalle, että hänen ongelmassaan oli kyse vastaanottamisesta ja arvosta. Vaikka Jumala huolehtisi yksityiskohdista, se tapahtuisi niissä puitteissa, missä hän loisi arvoehdotuksen - ollen arvokkain asia omassa elämässään, kaikkien haluamisensa siunausten arvoinen - ja sitten hän loisi tilan niiden vastaanottamiselle (mihin ei kuulu odotus, että säälin häntä ja annan hänelle ilmaisen tulkinnan). Olemme arvokkaita ja vastaanottamisen arvoisia, mutta se ei tapahdu ilman omaa vahvistavaa osallistumistamme. Minkä arvoinen siis olet? Kaikkien upeiden asioiden, mitä sydämesi haluaa. Ja sitten kuin luot sen arvoksesi ja avaat sydämesi, mielesi ja elämäsi vastaanottamaan, sallit niiden tulla sinulle.
Oletko valmis jäämään eläkkeelle?
Puhuin joidenkin ystävien kanssa työstä ja eläkkeelle jäämisestä ja käsitin, että tämä käsitys muuttuu indigo- ja kristallisukupolven myötä. Se ajatus, että työnteko lopetetaan 62- tai 65-vuotiaana ja sitten ollaan tekemättä mitään seuraavat 30 vuotta, ei vetoa meihin. Ja tiedämme, että voimme elää mahdollisesti 90-vuotiaaksi ja ylikin. Olemme sukupolvi, joka tekee työtä, kunnes päätämme lopettaa, ja nautimme jokaisesta hetkestä, koska muutamme myös ikääntymisen luonnetta, työn käsitettä ja sitä, mitä merkitsee jäädä eläkkeelle, mikä ei ole loppu meille, vaan uusi alku.
Jos olet menettänyt työpaikkasi viimeisten 5-10 vuoden aikana ja sinun on ollut ajateltava uudelleen ammattiasi, niin olet toivottavasti yksi monista ihmisistä, jotka ovat havainneet, että tämä pakotettu elämänsuunta oli itse asiassa tilaisuus käyttää omaa intohimoa ja omia lahjoja tyydytystä antavilla tavoilla. Tunnen monia ihmisiä, jotka surtuaan työpaikan tai uran menettämistä löysivät uuden elämänpolun ja tarkoituksen, mikä oli tyydyttävämpi ja palkitsevampi kuin heidän entinen työnsä. Ja he ovat onnellisempia, heillä on enemmän vapautta ja myös enemmän rahaa, kuin koskaan työssä ollessa.
Ja muutamme myös käsitystä ikääntymisestä, mikä ei mitenkään liity keinotekoiseen nuoruuteen kehittyneen plastiikkakirurgian avulla. Indigot alkavat ymmärtää lahjojaan ja mahdollisuuksiaan vasta vähintään 30-vuotiaana ja alkavat astua omaan voimaansa ja itseluottamukseensa 40-45-vuotaana. 50-vuotiaana he tuntevat olevansa harmoniassa ja kontrollissa ja asiat alkavat yhdistyä. Niinpä sitten kun he ovat 60- tai 70-vuotiaita, he ovat edelleen parhaassa iässä eivätkä läheskään valmiita lopettamaan työntekoa. Ja miksi heidän pitäisi, koska heidän työnsä liittyy kirjoittamiseen, valmentamiseen, luomiseen ja olemiseen korkein ilmaisumuoto itsestään. Työssä ei ole kyse olemisesta jossain, missä ei halua olla, sellaisen työ tekemisestä mikä on tylsää ja innotonta tai mikä hyödyttää jotain yritystä.
Työssä on alkanut olla kyse siitä, mitä voimme tehdä käyttääksenne lahjojamme ja taitojamme tavoilla, mitkä ovat harmoniassa kokemustemme ja energiamme kanssa. Internet yhdistää meidät maailmaan ja kaikki voivat tehdä työtä kotona ja palvella markkinarakoa, mihin he ovat erityisen virittyneitä (omien elämänkokemustensa perusteella). Se myytti, että varmuutta voi saada yritystyöpaikan avulla, on kuollut viimeisten 10 vuoden aikana ja mitä nopeammin päätämme, että aiomme tehdä työtä, mitä kohtaan tunnemme intohimoa, mikä palvelee korkeinta hyväämme ja sallii meidän jakaa ainutlaatuisia lahjojamme ja taitojamme maailman kanssa, sitä nopeammin pystymme valitsemaan oman polkumme. Ja teemme työtä, kunnes päätämme, että haluamme lopettaa. Sitten meistä voi tulla mentoreita uusille sukupolville, jotka astuvat tälle polulle ilman sitä stressiä ja kamppailua, mitä me kävimme läpi elämämme 50 ensimmäistä vuotta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 , http://luxonia.com/viestit , www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php
Näillä eri tyyppisillä sivuilla näyttää olevan laaja valikoima tekstejäni - en kuitenkaan suosi tai tue näitä sivuja sen enempää kuin muitakaan sivuja.